Viimeisiä helmiä eli vauvan body, mekko ja sukat

 Asiakaalla oli tarkoitus neuloa sukuun tulevalle vauvelille body, sukat ja mekko. Langat ostettuina, mutta sitten tuli jotain ja pyydettiinkin hätiin lakakaupan tätiä. Ja sehän suostui - taitaapi olla viimeiset tällä langalla tikuteltavat.

Ensin pikkuruinen body. Lankana teetee Helmi, menekki 53 g. Ohje Suuri Käsityö 2/2016 -lehdestä. Lahkeiden suut, käden- ja pääntiet huoliteltu rapuvirkkauksella. Puikot taisi olla 3 mm koukku 2½. Ohjeessa olalla oli painonapit, mutta mun mielestä painonapit ja neule ei oikein sovi yhteen. Siispä tuollaiset suloiset helminapit.

Sukkien piti olla "prinsessat", mutta mun palmikko ei sytyttänyt. Siispä keksin soveltaa mekon aaltoneuletta sukkiin:

Teetee helmeä edelleen. Puikot 2½ Zingit ja menekki 21 g. Mekolla ei ollut kiirettä joten väliin viikonloppu ja jotain ihan muuta.

Teeteelenkojen tarina loppui ja samalla koko mun lankakauppiasurani pisin ja paras yhteistyö. Tuntuu haikealta. Samalla vähän sekavalta - aika monen suositun langan tilalle pitäisi löytää joku korvaava. Yhtä hyvä ja järkevän hintainen. Siispä päädyin helmen korviketta etsiessäni tilaamaan monilta eri toimittajilta testattavaksi pussillisen valkoista vauvalankaa... 

Eka oli valkoisen sijaan likaisenharmaa, toka luonnonvalkoisen sijaan rumankeltainen, kolmas ja neljäs laadultaan ookoo, mutta hinta monta euroa kalliimpi! Lopulta päädyin Katian Merino Babyyn.

Testasin tietenkin vertaamalla tuttuun ja turvalliseen:

Vasemmalla helmestä neulotut (tällä kertaa puikot 2,25 mm), oikealla Baby Merinot (puikot 2½). Lanka on kaapelikierteistä ja jälki tosi nättiä. Metrejä kerässä on vain 165, mutta tykkään kovasti. Ainut harmistus on, ettei siitä löydy melerattuja harmaita. Me suomalaiset kun tykätään iloisenharmaista. Helmeä on vielä vähän varastossa, mutta viimeisiä viedään.

Mekkokin on jo melkein valmiina. Helminapit puuttuu ja vyötärön silkkinauha:

3 mm puikoilla (ja 2 ½ mm DMC koukulla viimeistelyt), menekki 96g.

Just nyt on paljon mietittävää. Viikolla uutisoitiin siitä, miten neulominen auttaa keskittymään palavereissa. Itse olen ain inhonnut palavereja ja tässä joku aika sitten meinasin ihan polttaa päreeni, kun asioita vatvottiin ja jähnättiin, aikaa kului eikä valmista tullut. Siinäkin tilanteessa olis ollu hyväksi ihan perus sukkaneule tai vaikka tämän mekon helma. Seuraavaan sessioon varaudun paremmin...

Toinen rentouttavaa ja ajatuksia selkiyttävää on se, että tekee jotain ihan muuta ja mielellään fyysistä. Viikko sitten oli tilausuus:

Eipä tuokaan ihan helposti syttynyt.Välillä piti käydä kutomassa kolme kerrosta mekkoa ja päättää et nyt en luovuta - Johan pyromaanilta menis maine! Ison kuusen oksat piti karsia, havut polttaa ja samalla hävittää puodin yli kymmenen vuotta vanhat paperit. Kakskymmentä kiloa. Syttyihan se ja koko päivä siinä meni:

Myös syksyllä kaatuneen puun loppukin päätyi pinoon odottamaan jatkojalostusta. Kiitos supermiehille. Apua saa kun kehtaa pyytää.

Seuraavana aamuna tiesi tehneensä jotain... Sängystä nouseminen osoitti, että mulla on lihaksia :) 

Kässyjen ja riehumisen jälkeen viikolla käytiin kummitytön kanssa katsomassa elokuva - Tove Janssonin Kesäkirja. Kaunis ja herkkä leffa ja teatteri Kino Kilta saa täydet suositukset: Pieni tila, vähän ihmisiä ja elokuva alkoi ilman räiskyviä mainoksia! Ennen elokuvaa treffattiin Blankossa.

Ja vielä pari päivää hurinahoitoa Bigin kanssa! Voisko olla parempi viikko? 

Kaikesta sekavuudesta huolimatta en heitä puikkoja nurkkaan enkä hanskoja tiskiin. Tosin polttoprojektin päätteeksi perinteiseen tapaan piti vielä heittää paljon nähneet työhanskat nuotioon:

Uusin työrukkasin eteenpäin!

Neulekirja Pientä ja lämpöistä ja lomanen

No eipä oo kovinkaan ajankohtaista, mutta syksy tulee ennen kuin huomataankaan ja silloin on tarvetta kaikelle pienelle ja lämpöiselle. 

Neulekirja käsineistä ja myssyistä eli Niina Kaakkurivaaran "Pientä ja Lämpöistä" ilmestyi toukokuun lopulla. Kirjassa on yli 40 ohjetta myssyihin ja lapasiin. Jokaiselle jotakin. Aloittelijalle helppoja perusohjeita ja edistyneimmille vaikeampia.

Minullakin oli oman pieni osuuteni kirjan lopputuloksessa. Monta menneen koronatalven etäpäivää käytin kotitoimistolla "lukemalla oiko" Niinan ohjeita ja heittämällä omia kommenttejani miten jonkin asian  voisi sanoa selkeämmin niin, että meikäläinenkin ymmärtää. Tarjoutuessani urakkaan en ihan oikeasti tiennyt, että kirjasta on tulossa oikea järkäle! 

Kirjan kuvat ovat kauniita, ohjeet selkeitä ja vinkkisivut ja kuvat hurjan havainnolliset. Viikolla kuulin myös kiitosta selkeistä ja tarpeeksi isoista teksteistä ja kaavioista! Sain oman kappaleeni käsiini muutama viikko sitten. Yhtenä lauantai-iltana kävin kirjan läpi ihan sivu sivulta ja ihan viimeisen sivun kohdalla melkein kyynel tuli silmään:

Oikolukiessa viimeiseksi jätin patenttineule-osion. Puodissa tulee aika usein kysymyksiä patentista. Niitä sitten näytetään oikein kädestä pitäen. Jotkut tosi helpot asiat on vaan tosi vaikeita selittää kirjallisesti. Sitä paitsi - olen jo aikaa sitten vannonut, etten ikinä enää yritä briossia! Sen pitäis olla joku syötävä, mutta neulemaailmassa kaksiväriselle patenttineuleelle on annettu kyseisen sämpylän nimi. Kirjan ohje oli kuitenkin ihan selkeän oloinen ja mulla kotona just sopivasti sinistä ja valkoista teetee Primanovaa, niin päädyin kuitenkin ihan ekaks just siihen!

Taipui se kaksivärinen patenttineule minultakin kun oli oikea ohje! Primanovan puikkosuositus vyötteessä on 4-4½, tämä myssy on tikuteltu 2½ puikoilla. Eilen sain briossivirtuoosi Piikulta ohjeen, et pitäis vielä kastella. En silti taida tehdä lapasia tuon kaveriksi... Sen verran vaikeaa oli vaikka ohje olikin parasta ja selkeintä ikinä! Menekki pohjaväriä 2 ja kuvioväriä 1 kerä.

Yläkuvan huovutetut lapaset on tikuteltu Austermannin Wash&Filz - langalla. En ollut kovin innostunut koko langasta, mutta sain muutaman näytekerän ja kokeilin. Ehkäpä tämä lanka on ens talvena meidänkin liikkeessä, Mukava neuloa, huopui kauniisti ja vähän pienemmillä puikoilla käy vaikkapa paksumpiin islantilaisneuleisiin. 

Mulla on perinteisesti ollut juhannusviikolla loma. Oli tarkoitus tehdä klapeja ja kaikkea muuta mökkihommaa oikein ajan kanssa. Perinteen mukaanhan mun mökkeillessä sataa suunnilleen räntää ja tuulee luoteesta 14 metriä yötä päivää. Se on oiva sää pakkotyöleirille. Vaan kaikki me tiedetään miten kävi... Jopa saaressa oli niin kuumaa, ettei mistään tekemisistä tullut mitään! Olen sentään leikkinyt vesileikkejä ja pessyt sekä soutuveneen, että sen toisen ja trimmaillut heinää.

Vesikipittelystä on saanut hetkellistä viilennystä. Soutuveneellä saarikin kierretty ja yhden kerran lähdin soutaen viemään roskista. Kolmen kilsan soutureissu äänikirjan kanssa oli tosi mukava, Eikä ollut liian kuumaa.

Koska mitään ei jaksa tehdä ja kuitenkin jotain olis kiva, niin kässäpussista löytyy aina tekemistä varjossa terassilla. Tällä kertaa olin lastannut mukaani lankoja, ohjeita ja puikkojakin niin, ettei tarvinnut kilauttaa kaverille tai lähteä Paraisten lankakauppaan hätäapua hakemaan.

Railo-kierrejoustinmyssyn ohje oli just sopivan pieni ja helppo helleneule. Lankana kaksinkertaisena teetee helmi ja Austermannin Kid Silk. Puikoilla 4½.

Uskon, etä tästä tulee ens talven hitti. Helppo ku mikä ja kivan näköinen. Mulla tuntuu olevan mottona "Ettei lämpö pääsis lähelle" eli seuraavana tutustuin seuraavaan näytelankakerään ja kirjan ohjeeseen:

Lehvä-myssyn lankana Alpaca Fluffy (joka meillä syksymmällä). Puikot jotain 7-8 ja vain yksi kerä! Huomaatteko, että olen melkein saanut "sulan hattuuni" näistä pikkuisista lomakässyistä. Seuraavakin myssy on jo puikoilla...

Tiistai-iltana oli laiturineulojaiset. Kerrankin pääsin mukaan ja koska loma ja koska vene niin heippa vaan ja menoksi! Kivaa oli nähdä kaikkia pitkän sohvaneulontakauden jälkeen. Vähän kyllä nolotti lähteä matkaan kun merivedellä monta päivää pesty tukka näytti vähemmän esiintymiskuntoiselta puhumattakaan auringonkärventävästä nassusta. Oli sentään jotain siistiä:

Ennen lähtöä Karvis lakkas mun varpaankynnet :)

Tassukin on kärvistellyt helteessä. Sen lempparipaikka on ollut saunan lauteiden alla betonilattialla. Välillä se käy juomassa ja kerjäämässä syötävää, mutta palaa sitten takaisin vilpoiseen paikkaansa. Olen välillä yrittänyt ohentaa sen turkkia furminaattorilla. Joskus se onnistuu, mutta aika nopeasti tulee kynttä ja hammasta...

Pikkuisen spurtin se teki yhtenä päivänä kun kalliota pitkin ylös kulki joku iso lintu, jolla oli vauveli mukanaan. Silloin sai jalat alleen myös Karvis (en muista koskaan ennen nähneeni sen juoksevan)... Ehkäpä moinen kilpajuoksu sai Tassunkin ymmärtämään, et huonosti käy jos noin ison linnun perään lähtee...

Jo muutaman viikon ajan tontilla on pistäytynyt Kurkipariskunta kahden tenavansa kanssa. Toimivat hyvinä herätyskelloina, mut olisi mukavaa, jos saisimme ajastettua aamurääkäisyn viidestä vaikkapa puoli seitsemään... Aika kivoja naapureita, mut annas olla jos ne vie mustikat! Viime vuonna oli mäyrävauvelit ja tänä vuonna kurkivauvelit...

Vähemmän mukavat naapurit teki pesänsä perinteiseen sinitintin tai kirjosiepon pönttöön. Ens alkuun se ei paljon haitannut, mutta kun mehiläisiä pörräsi ympäriinsä jo parikymmentä niin pikkuisen alkoi hermostuttamaan. Eilisiltana auringon jo laskettua ja ilman viilennyttyä Karvinen pukeutui "Rescue-asuunsa" ja teki selvää pesästä. 

Pesä on poissa, mutta mehiläisiä pörrää puun ympärillä edelleen. Ollaan kuitenkin oltu ihan sulassa sovussa toistaiseksi.

Ympäri maata kulkeneet ukkosmyrskyt eivät ole osuneet tänne. Sentään eilen saatiin kolme milliä vettä ja ilma viileni huomattavasti. Päästiin aamulla niihin PUUhiin, joita varten lomat on olemassa:

Klapeja! Tällä viikolla ei ole pahemmin klapeja kulunut jos ei uusiakaan jaksettu tehdä. Sauna lämmitettiin viimeksi viime viikon perjantaina ja taas eilen... 

Lomalla luulis olevan aikaa herkutteluun. Kun on liian kuumaa, niin mikään ei maistu. Napsitaan jotain silloin ja jotain tällöin, koska pakko on syödä. Tänään oli viimein sen verran siedettävää, että saatiin laitettua muurikka talven jäljiltä käyttökuntoon. Ja kaikki viikon aikana kertyneet jätteet muuntui herkkupyttikseksi!

Iloista keskikesän juhlaa!

Synttärit ja Cedro

Tänään on "synttäripäivä". Tasan 19 vuotta on kulunut siitä, kun haaveeni ikiomasta pienestä lankakaupasta toteutui! Eipä uskoisi. Tuntuu ihan siltä, että se oli just eilen! On ollut ylä ja alamäkeä. Varsinkin sitä alasellaista. Nolottaa sanoa, että kulunut kamala koronavuosi on kuitenkin ollut meille ihan onnekas! Liikkumisen rajoitukset ja kotoilu on aiheuttanut valtavan käsityöinnostuksen. Ja mulla ensimmäistä kertaa kaikki laskut maksettu ajallaan...

Onhan "urallani" kerran aikaisemminkin ollut hurja kässäbuumi. Kymmenen vuotta sitten oli röyhelöhuivivillitys. Nyt tehdään islantilaisia kaarrokepaitoja. Me Idan kanssa ollaan ihan murheellisia islantilaisten lampaiden puolesta. Ne varmaan palelee talvipakkasessa ihan nakupelleinä, koska me suomalaiset ollaan viety niiden kaikki villat! Itseäni tämä villitys hiukan huvittaakin. Aina aikaisemmin on puotiin tultu ostamaan lankaa, joka ei missään nimessä saa pistellä tai kutittaa...

Koska islantilainen villa on kiven alla, niin me ollaan yritetty löytää korvikkeita. Cedro tulee italiasta, mutta on 100% villaa, värit kauniita ja sopii Lettlopin ohjeisiin. 

 Lasten puseron ohje löytyy kirjasta "Islantilaisia lastenneuleita" ja malli on nimeltään "Hänen ylhäisyystensä". 1-2 vuotiaan kokoon meni pohjaväriä 3 kerää ja kuviovärejä 1 + 1 kerää. Lanka siis Borgo de` Pazzi Cedro, puikot 3,5 ja 4,5 mm. 

Koska viirusta en viitsi kiitellä, niin kiitokset menee kaikille asiakkaillemme niin kivijalkapuodissa kuin verkossakin. Verkkopuoti on varmasti ollut pelastuksemme näinä aikoina eikä sitä olisi olemassa ilman Ida-Mariaa. Hän on sen pystyttänyt ja ylläpitää tietoja ja lähettelee uutiskirjeitä kaiken muun työn lisäksi! Minä osaan lähettää paketin... Ja tietenkin iso hali äidille ja isälle, jotka ovat rohkaisseet, kannustaneet ja olleet tukenani kaikki nämä vuodet!

Synttärikahveja ei nyt voi puodissa tarjoilla, mutta tokihan synttäritarjoukset sentään pitää olla. Tiistaihin asti melkein kaikki normihintaiset neule- ja virkkauslangat -19% (hih hih). Verkossa kampanjakoodilla synttärit21 ja puodissa muuten vaan.  

Ja miten minä juhlin tänään? Päivä alkoi kuuraten Anjalinin laatupäällikön Tassun oksuja matoilta ja lattioilta. Sen jälkeen revin kuivia kakkapökäleitä sen peppukarvoista... Taitaa olla paikallaan tarjota sille juhla-ateriaksi kupillinen katkarapuja...

Toisaalta... Laatupäällikkö on yön aikana "lukenut" Strömsöpuseron ohjeen, joten pakko imuroida... Eli yhtä "juhlaa".

Heijastava pipo ja käppösiä

Kellot on käännetty talviaikaan ja iltaisin on pilkkopimeää. Kylmääkin pukkaa. Siispä lämmikettä ja näkyvyyttä parantamaan heijastavasta Reflect-langasta pipo ja käppöset:

Pipossa 1 o, 1 n resoria 8 kerrosta 60 silmukalla kuutosen pyöröillä. Sitten lisäsin yhden silmukan ja neuloin 3 o, 3 n. Hauska ja helppo kierre syntyi ihan itsellän. Yks kerä meni melkein kokonaan.

Käppöset on hauska juttu. Muutama suosi sitten tein näitä jouluksi ihan tavallisella langalla ja koristelin ne heijastavilla helmillä. Nyt kokeilin heijastavaa lankaa.

Nämä testiversiot lähtivät samantien asiakkaan mukana. Täti innostui, kun keksi näiden olevan hyvät koiraa ulkoiluttaessa. Siispä tein heti uudet tai oikeastaan kahdetkin:

Puodissa näiden käppösten kanssa on hauskaa arvuutella. Barbin hame vai mikä?

5,5 mm bambusukkapuikoilla tikuttelin. Kahdesta kerästä saa kolmet.

Nämä heijastavat langat, helmet ja nauhat eivät korvaa virallisia CE-merkittyjä heijastimia, mutta parantavat kuitenkin näkyvyyttä pimeässä. Jos et usko niin:

t. Susu

P.S.
Tässä vielä kuva Runo-koirasta. Hänellä on yllään Idan neuloma heijastinliivi. Ohjekin on tuloillaan.

P.S.2. Eihän kerrota Tassulle, et mun blokissa on koiran kuva, eihän?

Mathildedahlin POP UP -kesäkauppa, hamppukorvasieni ja trikoopipari

Ensi viikolla se taas avautuu: POP UP -kesäkauppa Mathildedahlin Kankirautavarastossa!

Tänä vuonna mukana meidän lisäksi kuusi muuta salonseutulaista yritystä:

Salo Design (sisustuotteet), BOBO (lastenvaatteet), Rakula (keramiikkaa), Bizarre 

(afrikkalaismeininkiset laukut ja punotut korit), Kaunoleninki (naisten vaatteet), Vetinet (asusteet). Meiltä tietenkin mukana lankaa, puikkoa, lasten kanavatöitä sun muuta hilavitkutinta.

Mathildedahl on ihan mahtava matkailukohde: Teijon kansallispuiston, kauniit maisemat ja hyvät retkeilymahdollisuudet, ainulaatuinen ruukkimiljöö, pieniä putiikkeja, hyviä ruokapaikkoja (esim. KLIK) alpakoita, kesäteatteri, uusittu vierasvenesatama... Vaikka vallan mitä! 

POPUP -kauppamme on avoinna joka päivä 11.-25.7.  klo 11-18. ja mun oma "puotipuksuvuoro" on 19.7. Muina päivinä päivystän Annankadulla

Tänään sain taas asiakkaalta muistutuksen, että myös meidän kivijalkapuotiinkin pääsee veneellä. Salon läpi virtaavaan Uskelanjokeenkin voi rantautua ja siitä on vain kahden korttelin kävelymatka!

Oli viikonloppukin. Mökillä kuinkas muuten. Enää ei mökille mennä vaan yhden kässäpussin kanssa, vaan keskeneräisiä tulvii vähän muihinkin kasseihin. Pari sukkaa, yks pusero ja ja ja...

Teeteen Hampus-lankaa olen kuljetellut mukanani jo pari viikkoa. Lauantaisaunasta hyppäsin mereen itteäni ja pesukukkaa huuhtelemaan ja päähän pukkasi hamppuajatus: Pesukukkahan siitä! Hetikohta koukku käteen ja virkkaamaan... Aina yhtä positiivinen arvostelijani Karvinen kertoi heti tuon tekeleen nähdessään, et ihan Korvasienen näköinen!

Lanka siis Hampus, menekki melkeen yks kerä, koukku 5 mm. Isompikin olis voinu olla mut ku ei kuulu kässäpussin varustukseen.

Onhan se hyvä, et edes virkkaamalla löytyy sieniä. Hiukan on jo satanutkin, mutta vaikka olen nenä maassa könynyt pitkin mökin tonttia, niin ensimmäistäkään kanttarellinalkua ei ole löytynyt vieläkään!

Trikoolanka Papatya Ribboniinkin saatiin taas lisäystä - iloisen harmaita ja mustia. Piparkakkupannunalusen tikuttelin siitä. Ohje täältä.

Ensin ympyrä neulottiin kuutosen puikoilla ja vitosen virkkuukoukulla piparireunus. 

Koska en hirveästi tykkää virkkuusta (enka paksuista nyöreistä), niin lauantaina nukkumaan mennessäni olin kokolailla huonolla tuulella. Kun sunnuntai-iltana ajattelin ääneen, et josko vähän rentoutuisin kutomalla sukkaa ennen nukkumaanmenoa, niin Karvinen tokaisi sydämensä pohjasta et "Ihan mitä vaan, kunha ET virkkaa!"

En kutonu enkä virkannu, vaan tein kotitekoisen jalkahoidon jonkun Kodinkuvalehti-vinkin mukaisesti:

Ja nukuin huonosti rasvat, muovikääreet ja villasukat jalassani seuraavan yön. Kuumakin oli ja suonenvetokin pukkas. Kantapäiden kovettumiin ei vaikutusta. En ihan heti toista tätä toimenpidettä!

Tähän postaukseen ei sit tuu yhtään ainutta Tassukuvaa! Syynä on noi kettumaiset vihulaiset, jotka ahdistele meidän pientä poikaamme:

Hirveitä syöksyjä tekevät ja Tassu-ressu joutuu juoksemaan karkuun ja piileskelemään kuusien ja mökin alla tai peräti sisällä!

Siinä se veemäinen twitteri tarkistelee Karvisen laituriprojektia.

Ilmeestäkin näkee, et sillä on pahat mielessä. Eiks nii?

Aika hyviä tuulia on viime aikoina ollut. Juhannuksena aallokkoa lännen suunnalta, lauantaina pohjoistuuli ei nostanut aaltoja, mutta sunnuntainen itätuuli taas osoitti voimansa:

Onneks kukaan ei ollut alla!

Muuten - kuka tietää mikä tuon sinisen jutun nimi on? Aina kun mökillä aletaan tiskaamaan, niin se unohtuu ottaa mukaan. Sen jälkeen pyydetään lähintä joutilasta hakemaan "Sen, mihin laitetaan haarukat, lusikat ja veitset".

Tässä vielä rappuset rantaan. Yritin lauantaina ottaa "taidekuvaa" :)

Tuubi kuin koru

Jotkut langat ei kertakaikkiaan kerällä näytä yhtään siltä, et tekis mieli tarttua. SMC Corsica oli just sellainen. Mut koska mulla on ainakin tavoitteena tehdä jotain pikkuista jokaisesta uudesta langasta (ja niitä on nyt vaikka kuinka paljon), niin päätin aloittaa tästä vähiten houkuttelevasta.

Vaan kuinkas kävikään? Kerällä koiran oksennukselta näyttävä lanka muuttuikin puikoilla ihan kauniiksi!

Langan rakenne on ketjumainen ja ilmen hillityn kiiltävä. Pikkuinen tuubihuivi on kuin koru.

Tuubiin kului kaksi kerää. 37 silmukkaa, 4,5 mm puikot. Leveys n 15 cm ja pituus n 120 cm. Olihan mulla siinä pitsiäkin, mutta sipä sitä valmiista tuubista juurikaan erota:

Eilen oli kiire saada kuvattua huivi, vaikka ei ei ihan valmis vielä ollutkaan... Muutama kerros ja sauman ompelu vielä puutui. Idan niskassa kutittelee pyöröpuikot, jotka takertuivat tuubia riisuessa nutturaan :)

 

Jaa et miks niin kova kiire saada kuvattua? No siks, et tänään mulla on vapaapäivä ja tuubin piti tulla valmiiksi ennen sitä. Nyt ollaan mökillä! Viikonloppuna sain mökin siivottua kesäkuntoon ja tänään jatketaan puuhommia. Työnjohtajamme on jo tarkkana vahtimassa!

Ehkäpä illalla tutustun seuraavaan uuteen lankaan... Maagiseen silkkiin!