Tyyny

Kuulkaas ny. Mä olen tällä hetkellä todella huolissani. Siis ittestäni. Onko mulla joku kauhea kriisi tai viirus vai iskikö se viiden kympin villitys nyt toden teolla?

Tällä viikolla meillä teetee puodeissa on vietetty ”Unelmien peitot ja tyynyt” –teemaviikkoa. Minäkin sitten pitkin hampain päädyin virkkaamaan tyynyä. Koska malli näytti kuvissa kivalta. Kivemmalta ku neulotut. Koska ajattelin et mun täytyy tehdä mallityö ku on kerran  on se viikko. .. Ja kuinkas sitten kävikään?

Ensin virkkasin kuusi ruutua:

Seuraavat kuusi ruutua vaaleanharmaalla ja valkoilella. Ja vielä taas kuusi ruutua:

Oikeastaan ruutujen virkkaaminen tuntui aika mukavalta… joten kuusi tällaista:

Käytin tummanharmaisiin Ida-Marian kangaspuilla kutomasta peitosta jääneitä tummanharmaita tutkaimia. Ku niitä on paljon. Eikä ihan käyttökelpoista lankaa voi heittää poiskaan… Ei vaikka yhdestä puolentoista metrin pätkästä ei tullut edes tuota aloituskerrosta kokonaan… Siispä jatkoa seurasi:

Pari iltaa meni ihan hunniingolle, koska musta lankakerä oli hulttio ja unohtui töihin (tai sitten mulla oli vaan kiire lähteä kotiin tai Neulomakerhoon). Mutta sinnikkäästi jatkoin ruutujen virkkamista :

Kyllähän niitä isoäidinneliöitä virkkaa , mutta se yhdistäminen? Iso kynnys, joka sekin selättyi tuosta vain. Naamat vastakkain ja piilosilmukoilla yhteen. Ei ees vaikeeta! Hauskinta oli erilaisten ruutujen sekoitus – tarkoitus oli, ettei kahta samanlaista ruutua ole vierekkäin tai peräkkäin. Kivaa. Paitsi et tutkaimien kanssa alkoi mennä hermot. Olihan tuota tummanharmaata yksi Tassun testaama täysikin kerä jossain…

Joka suikaleeseen vielä pituussuuntaista  pylväsraitaa ja yhdistäminen piilosilmukoilla. Ja viimein koko kappale pingotukseen ja suihkupullolla vettä niskaan. Tänään aamulla oli vaan tsiljoona langanpätkää pääteltävänä:

Ja odottavan aika pitkä, kun piti vielä odotella systeemin kuivimista ennen kokoonpanoa.

Lanka teetee Saga, menekki yhteensä 475g, kokkuu KnitPro Waves 4½ mm. Ohje: Suuri Käityölehti 2/2017.

Hitsinpimpula sentään! Jukrat et oli kivaa virkata! Siis et mun mielestä? Minä, joka inhoan virkkaamista ja teen sitä vaan siks ku on joskus pakko noin niin kuin ”viran puolesta”… Mut tällä kertaa virkkaaminen tuntui tosi kivalta. Ihan vähän koukuttavalta.

Siis pitääko olla huolissaan? Oonko nyt koukuttunut virkkuuseen? Paha kysymys. Ku niitä tutkaimia on ainakin kerällinen vielä jäljellä ja mutakin jämälankoja niin tänään alkoi:

Pitää olla huolissaan!

Vuoden viimeiset loppukevennyksen kera

Uusi vuosi on jo pitkällä, päiväkin pidentynyt jo monta minuuttia ja jopa täällä lounaassa on pakkasta! Luntakin odotellaan. On aika laittaa pakettiin vuoden 2015 viimeiset kässyt.

Pakettiin tosiaan päätyi muutama pikkuinen kässyjuttu suvun pienille.

Suvun prinsessalle oli tarvis vähän siistimmästä "kyläilypiposta". Olisin ilman muuta valinnut väriksi pinkkiä, mutta onneksi piparitakoissa kummityttöni valisti pinkin olevan "So last season". Oikea väri on kuulemma Elsanturkoosi. Kävin kaikki lankahyllyt läpi ja toivon löytäneeni kelvollisen sävyn... Prinsessalle tietenkin kruunuja:

Lankana teetee Primanova, puikot muistaakseni 3½ ja 4. Timantit tietenkin pitää prinsessalla olla ja ne löytyi parin seinän takaa Salon Napista. Ohje tästä mukaeltu.

Tyttelille olen muutama vuosi sitten tehnyt kaulurin, joka on kuulemman hyvä ja vieläkin käytössä. Pikkuveljelleen toivottiin samanlaista. En tietenkään muista miten sen aikoinaan tein, mutta yritin tiirailla vanhoista blogikuvista mallia. Tämmöinen tuli:

Lankana meille syksyllä tullut Katian Merino Baby Plus. Puikot 3 ja 3½. Menekki vajaa kerä. Tykkäsin langasta - neulontajälki oli kaunista ja napakkaa. En usko langan nyppyyntyvän enkä kaulurin venahtavan käytössä. Väritys ei ihan ole mun makuuni, mutta toivottavasti sopii pikkupojan haalarin väreihin.

Kummityttö on fiksu likka (kuis muuten - onhan hän MUN kummityttöni) ja pitää heijastimia tosi tärkeinä. Siispä hänelle melkein perinteisen kirjalahjan kylkeen tikuttelin ulkoilupipon Lumio Fine heijastinlangasta:

 Värinä keltainen - tytön lempiväri lapuudesta lähtien. Heh - keltainenhan on älykkään vari ja parantaa mm. oppimistuloksia. Mallina Matleenan Tuija, mutta silmukat ja puikot tietenkin ihan muut. Eipä ollenkaan ihme, että tyttö oli jouluaaton valopää (selfie rötsitty kummitytän facebookista ilman lupaa).

Joulunaika alkoi meillä vähän kurjissa merkeissä, mutta kaikki kääntyi lopulta ihan hyväksi. Jouluaattoa vietettiin tänä vuonna kaupungissa äidin ja isän luona ihan aikuisporukalla. Jokainen kantoi kortensa kekoon (eli herkut joulupöytään). Jopa onnettoman täysikuun aikana tiskipöydälle valunut glögikakkuni pysyi juuri ja juuri kasassa kahvipöytään asti. Kakun veltto tutina sai aikaan hervottoman naurukohtauksen, jonka myötä kaikkien joulustressit ja muut murheet taisivat laueta. Niistä nauruista saatiin taas monta vuotta elinikää lisää!

Vuoden 2015 aikana langankulutukseni oli yhteensä 27353 metriä, joista vain 1923 metriä virkattua ja 25430 m neulottua. Luvussa ei ole mukana purettuja eikä yön pimeinä hetkinä salassa roskikseen kiikutettuja surkeita epänonnistumisia ja erilaisten kässäpussien uumeniin hautautuneita ufoja. Taitaapi olla langankulutuksen ennätysvuosi takana. Osan neulotuista esitellään vasta tämän vuoden puolella, kunhan saan luvan.


Blogimittariin on vuoden aikana kertynyt 77551 visiittiä. Hurjan paljon, vaikka jutunjuuret olivat viime vuonna tiukassa ja suuri osa teksteistä oli valivalia. Kiitos kaikille lukijoille ja erityisen ilonen olen ollut kommenteistanne!

Ja se loppukevennys eli vuoden viimeinen.

Tampesterin messuilta lähtiessä istuttiin Jossun kanssa vierekkän odottelemassa bussin lähtöä. Jossu katseli ostoksiaan ja mietti et mitä varten ne kymmenen seiskaveikkakerääkin piti ostaa. No kun halvalla sai... Ehdotin piloillani et antais mulle yhden niistä joululahjaksi. Sitä sa mitä tilaa:

Nyt on tämäkin lanka kokeiltu. Moni moittii seveä ja vähän skeptisenä aloin tikuttelemaan langasta sukkia itselleni... Yhtään solmua tai suttua tai syheröä ei tullut vastaan. Taisin olla ihan vähän pettynyt. Toisaalta - enhän voi tietää onko tämä seiskaveikkaa, koska vyötteessä ei ollut lankatietoja laisinkaan. Komea sininen N-vyöte ilman materiaaleja, metrejä, pesuohjeita, valmistusmaata tai mitään! Nyt en voi enää sanoa ettei mulla ole mitään kokemusta n-langoista sillä uudenvuoden aattoaamuna päättelin nää sukat. Ihan ittelleni tikuttelin.

Vuoden viimeiset!

Bambusukkia

Puodissa ei ole pariin vuoteen ollut bambusukkalankaa. Ollaan sopivaa kyselty monilta toimittajilta ja etsiskelty kissojen ja koirien (eikun hiirien) kanssa netistä. Pari kuukautta sitten Markus Companyn Tero tuli ovesta sisään kädessään kerä bambusukkalankaa! Viittä vaille, etten kapsahtanut poikaparan kaulaan. Tosin tämä kaveri kyllä tietää vanhastaan, että Salossa voi tapahtua mitä vaan. Sitä voi saada haukut kun on silitysraudalla "tappanut" kaikki muhkeat näyteneuletilkkunsa tai sitten joutuu juoksemaan pitkin katuja ajamassa takaa karannutta mopsia... En edes kysynyt langan hintaa vaan tilasin heti.

Bambuhan on ihanteellinen varsinkin hikoileville jaloille. Se on erittäin imukylyinen ja luonnostaan antibakteerinen. Bambusukissa hikoilevat jalat tuntuvat kuivalta pidempään ja hajuhaittakin on siedettävämpi eikä se hintakaan ollut paha.

Ekat bambut tein veljelleni:

Seuraavat veljen pojalle:

Kolmannet isälle:

Tässä kaikki yhdessä kuvassa. Siis sukat. Ei miehet.

Lanka siis Hot Socks Rubin. Puikkoina kaikissa 2½ mm Knit Picks Caspian Wood 15 cm sukkapuikot. Koot 42-44 ja menekki abouttisesti 75 gramma/pari. Värit on aika iloisia, mut niin sukissa pitääkin olla. Bambuskissa kulkee iloiset varpaat!

Just ennen joulua äiti sanoi, ettei hänellä ole yksiäkään villasukkia... Mun mielestäni hänellä pitäis olla ainakin yhdet, mutta niitä ei muka voi käyttää kun ovat valkoiset! Ja mä kun olin ajatellut tehdä äidille oikein kauniit ja lämpimät sukat alpakasta... Siispä äidillekin bambua. Vähän tyttömäisempi väri tällä kerralla:

Koko jotain 38, lankaa kului 65g.

Jouluna annoin nämä kaikki vaikka meillä ei ole tarkoitus lahjoa aikuisia. Mutta kun oltiin kaikki koolla ja sukat valmiina niin mitäs niitä pihtaamaan!

Suutarin lapset kulkee kuulemma ilman kenkiä ja lankakauppiaala ei ollut yksiäkään ehjiä villiksiä itsellään. Niinkuin Sude bogissaan sanoi - jouluna saa tehdä itselle! Nyt on mullakin yhdet ehjät:

Räsymattotyyliin kolme kerrosta äitin sukkaväriä, kolme kerrosta iskän sukkaväriä ja kaks kerrosta mustaa. Kantapää ja kärkikavennukset äitivärillä. Varren mustat raidat on jotain tuntematonta 420m/100g sukkalankaa ja teräosassa Steppiä. menekki n. 70 g. Aika kivat tuli.

Kaikki sukat on perussukkaa, mutta kokeilin uutta tapaa tehdä vahvistettua kantapäätä. Kun nostaa neulomattoman silmukan siten, että lanka on puikolla, niin kantapäästä tulee väljempi. Käytettyäni kaks päivää omia sukkiani, niin totesin et kantalapussa systeemi on ookoo, mutta kantapohja olis pitänyt tehdä tiiviimmäksi.

Ketuttaa ankarasti. Oli tarkoitus tehdä hyviä sukkia ja nyt on harkinnassa kaikkien ylläolevien sukkien käyttökieltoon julistaminen ja tuotteiden takaisinveto! Helpompaa on vahvistaa kantapohjat nyt kun ne ovat vielä suht. koht. ehjänä... Nolo juttu.

Vanhassa vara parempi. Vahat konstit on parempia ku pussillinen uusia... Ja mitä niitä onkaan? Hyviä suomalaisia sananlaskuja. Tästä lähtien teen vaan niitä perinteisiä vahvistettuja kantapäitä.

Vuoden viimeinen kässy on vielä kesken. Sen myötä tulen rikkomaan rajojani :)

Hyvää uutta vuotta!

(Joulu)palloilua

Tän vuoden joulukukkaset oli joulupalloja. En ihan heti olis voinu kuvitella, että virkkaus voi lähteä lapasesta, mutta niin vaan kävi. Hauskaa läträystä erikeepperin ja ilmapallojen kanssa. Oliskohan niin, etten ole pienenä saanu tarpeekseni muovailuvahoista ja siihen aikaan sormivärejä ei ollu ees keksitty.

Joka tapauksessa Blogikuvaaja Karvisen joulumuna-kommentista suivaannuin niin et päätin jatkaa harjoituksia. Ja ihan vahingossa palloistakin alkoi tulla pyöreämpiä... Unohdin nimittäin yhden kolmen ketjusilmukan kaaren ja kas kummaa - pikkuliinat alkoivat olla pikkukuppeja!

Tässä lankana Almina ja koukku 2,5 mm.

Seuraavaksi kokeilin vähän muita lankoja.

 Katian San Remo, koukku Waves 3 mm.

Fiinistelläkin piti hiukan. Kimalletta ja säihkettä Anchor Artiste Metallicilla ja 1,5 mm koukulla:

Ja vielä koleilin klipsuvirkkajien suosikkilankaa Katian Sevillaa:

Ja kas vaan - kun kuvittelee osaavansa niin pieleenhän menee! Kun virkkailin kahta kappaletta yhteen ni jotenki ne ei ollenkaan sopineet... Toisessa puolessa oli ohjeen mukaiset kahdeksan kaarta ja toisessa vaan seitsemän. Kuten tunnettua - meillähän ei pureta joten virkkasin molemmille puolikkaille parit ja Sevillapalloja tulikin kaksi :)

 Eikä ne mokat siihen loppuneet... Yksi sekunda päätyi ihan omaan kotiin. Virheen yritin piilottaa tuonne seinän puolelle :)

Hyvää Tapaniniltaa!

Tonttuilua ja kotimaisemia

Vaikka kuinka monta kertaa olen päättänyt, että tonttuilut (ja huovuttamiset) saa riittää, niin kyllähän joka vuos ainakin yksi tonttupariskunta näkee päivänvalon!

Tämä pari on toivottanut meidän kivijalkapuodin asiakkaat tervetulleiksi lämpimän glögipannun kera joulukuun alusta lähtien.

Heidät on neulottu kuutosen puikoilla vanhan Sandnesin Joululehden ohjetta mukaellen teetee Saga-langasta. Neulonnan jälkeen pariskunta tanssahteli pyykkikoneessa (30 asteen hienopesussa yhden kylpypyyhkeen kera). Viimeistelyksi silmät, hiukset ja parta samaisesta Sagasta.

Niin onnettomasti (tai onnellisesti?) kävi, että Herra Tonttu otti hatkat ja muutti parin vanhemman kaverinsa kanssa pääkaupunkiseudulle. Nyt on Rouva Tonttu sinkku ja vähän yksinäinen... Lankaa pariskunta kulutti sellaiset kolmisen sataa grammaa yhteensä.

Jotain muutakin pientä kässyä on viime aikoina syntynyt, mutta joko unohdan kuvata tai sitten ne on hys hys. Jouluvalmisteluakin on tehty. Kummitytön kanssa vietettiin perinteiset piparinleipojaiset, jonka jälkeen syötiin perinteisesti "jotain kanaruokaa". Tällä kertaa tandoorimaustettua. Ihanaa kun on tällainen mukava yhteinen juttu, vaikka tytteli on jo melkein kolmekymppinen!

Olen aina haaveillut asuvani saaressa ympäri vuoden. Itsenäisyyspäivänä tuntui siltä, ettei se haave niin kaukana ole. Vesi nousi ja nousi... Korkeimmillaan se ylsi lähes talon edessä olevalle kävelytielle:

Kotiparvekkeelle ei meren puolelta päässyt enää ilman saappaita:

Vesi nousi vielä kuvan ottamisen jälkeenkin...

 Rantapolku kulkee tuolla jossain saappaanvarren ulottumattomissa.

Vuokrattaisko pakettiauto?

Itsenäisyyspäivänä tuntui siltä, että asuakseni saaressa mun ei tarvii muuttaa mihinkään. Sen kun pysyn paikoillani ja kun Majakkarannan maa jatkaa painumistaan ja ilmastonmuutos kera muutaman myrskyn nostaa merenpintaa jatkuvasti, niin kohtahan tarviin soutuveneen kotiin päästäkseni!

Pieni esimerkki maan painumisesta on mun parvekkeen alla... Toivotaan et talo on kunnolla paalutettu!

Hyvä asumus jollekin metsäneläimelle... Tosin nousuvesi voisi talviunillaan nukkuvan otuksen hukuttaa :(

Viime viikonloppuna oli upea joulusiivouskeli. Myrskystä ja sateesta ei ollut tietoakaan ja ihan ilman saappaita tällä pääsi kulkemaan.

Auringonlaskun aikaan oli projekti jo paremmalla puolella. Karvisen avustettua tamppaamalla matot, käymällä kaupassa ja tekemällä ruuan <3 oli auringonlaskun aikaan jo melkein valmista:

The Projektipäällikkökin uskaltautui auttaman heti kun pölynimuri oli laitettu piiloon. Kuka osaisikaan laittaa puhtaat lakanat sänkyyn ilman karvaista apuria?

Tänään oli toisenlaisten joulutouhujen ilta:

Enää muutama päivä vuoden pimeimpään hetkeen (22.12. klo 6.48). Aattona päivä on jo kokonaisen minuutin pidempi!

 Hyvää joulunalusaikaa!

Joulumuna

Harva virkkausidea on niin houkutteleva, että saa minut tarttumaan koukkuun. Kun Piiku viime tiistain neulomakerhossa näytti virkattua palloaan, innostuin heti!

Kun sain seuraavana päivänä ohjelinkin niin...

Lankana tässä Madame Tricote Almina, koukku ihan tavallinen 2,5 mm ja lankaa kului 21g.

Perjantai-iltana piti isältä lainata erikeepperiä, kun en ollut ihan varma löytyykö kotoa ja kovettamista piti päästä kokeilemaan HETI.

Eli puolet erikeepperiä ja puolet vettä, tekele läträttiin läpimäräksi seoksessa, ylimääräiset puristin pois ja sitten puhaltamaan ilmapallo sisään ja vessaan kuivumaan.

Aamulla virkkuu oli kuivunut ja pääsin poksauttamaan pallon. Ajattelin pelotella Tassua, mutta poksahdus oli surkea eikä katti ollut moksiskaan. Tarkkaili vaan et jopas on taas merkillinen projekti.

Tyypilliseen kannustavaan tapaansa Karvinen heti totesi et "Joulumuna!"

Mua ei haittaa yhtään, vaikka pallo ei ole pyöreä. Eikä sekään ettei se ole ihan kunnolla kovettunut. Pehmeä pohja pitää systeemin paremmin pystyasennossa. Ja tämähän olikin vasta koepallo! Nyt on vessassa kuivumassa kaksi uutta palloa, joihin kokeilin toisenlaisia lankoja ja vähän erilaista yhdistämistapaa. Ohjetta katsoin täältä ja täältä.

Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa mun joulumunastani, mutta omasta mielestäni tää on nätti ja meikäläisen virkkaustaidoilla hieno saavutus!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Pöllömpiä pipoja ja päättäreitä

Johan ne lankaiset tuli ja joskus kesäkuun ekana päivänä niitä tilailin. Aina vaan laitan syyn jalassa olleen kipsin ja särkylääkkeiden piikkiin… Mut onhan pöllöt edelleen muotia ja onhan tää pipo aikas hauska!

Lankapakettien mukana tuli ohje neulottuun ja virkattuun pipoon. Jostain kumman syystä mä valitsin sen neulotun ohjeen…

Ihan mainoskuvien mukaista ei piposta tullut. Korvaläppien ohjeesta varmaan puuttui muutama kerros (kuten myös alkuperäisestä Katian sivuilla olevasta ohjeesta). Ja kerta kaikkiaan raivarin meinasin saada, kun kuvissa näkyi pääväristä poikkeavan värinen reunus eikä lankaa missään! Mut olihan sekin:

 

Hyvin piilotettuna lankavyötteen alle.

Tässä kuvassa pöllöilee Ida-Maria, mutta koko on lapselle mut mahtuu  ihan hyvin myös minulle. Olen tässä muutamana päivänä miettinyt et pitäisiköhän vähän vetää hernettä nenuun, kun moni on kertonut pöllöpipon sopivan mulle erittäin hyvin…

Eineslankapaketiksi tämän nimesin, mutta tosiasiassa tällainen juttu sopii itselleni hienosti. Kyllähän sitä neulois, mutta se viimeistely, joka tekee neuleesta ”sitä jotakin” on työn ja tuskan takana. Paketissa oli valmiina silmät, nenä, tupsut ja kiinnityspiuhat… Senkun vaan ompeli ne paikoilleen ja hassunhauska pipo oli valmis!

Tällä viikolla on vietetty kauden päättäreitä. Tiisataina Kakskertaseuran Neulomakerhossa puhe luisti, herkut ja glögi maistui ja loppujen lopuksi tein sitä, mitä aina ennenkin joka toisen tiistai-illan päätteeksi:

Purku on The Paha Kokemus, mut hyvä seura lievittää kipua…

Tänään vietettiin Kansalaisopiston päättäreitä Piritassa. Ja taas oli maha kipeänä herkuista jo ennen puoltapäivää! Perinteistä…

Syksyn aikana olen aloitellut sitä jos tätäkin. Kortteja, ristipistoa, neuleita jos jonkinmoisia. Mitään merkittävää valmista ei ole syntynyt. Joskus tunnen vähän häpeää kun käyn kurssilla ilman mitään näkyvää tulosta. Tosiasiassa kuitenkin joka kerran jälkeen tuntuu siltä, että pois lähtiessä ”repussa” on monta uutta asiaa. Sitä ”hiljaista tietoa” jota ei kirjoista tai ohjeista opi vaan niitä saa kokeneelta Mirja-opelta ja kurssikavereilta, joiden seurassa tunnen olevani käsitöissä noviisi ja aloittelija (ja taidankin olla koko ryhmän nuorin, vaikka minäkin lähes viisikymppinen ja olevinaan ”ammattilainen”). 

Sentään yhden valmiin pääsin näyttämään tänään. Idean keksi kurssikaverini Helvi kun yhdessä opettelimme perinnetossuja. Pitihän se totuttaa:

Hassu pipo – kun niitä lapasista jääneitä jämäpallaksia on aina vaan jäljellä.

Puikkoina 3 ja 3½ mm Knit Pro (tai Picks) pyöröt. Aika kiva eiks nii?

Koko viikon herkuttelujen jälkeen uippiskassi on pakattuna ja autossa odottamassa huomisaamun seiskalta lähtöä. Aamuinen vesikipittely ennen töihinmenoa on koko viikon mässäilyjen jälkeen enemmän kuin tarpeen!

24 joulupalloa

Olipas siinä urakka! Vaan nyt ne kaikki 24 norjalaispoikien eli Arnen ja Carloksen suunnittelemaa joulupallomallia ovat valmiina!

Mulla oli tarkoitus tässä yhtenä iltana kuvata jokainen pallo yksitellen, numerojärjestyksessä vaan kuinkas kävikään?

Tassu on sitä mieltä, että koska hän on norjalaista sukua, niin pojathan ovat suunnitelleet pallonsa vain ja ainoastaan häntä varten!

Ja äiskä tietenkin Hyvä Ihminen, koska on tikutellut illat pitkät ja (joskus aamutkin) hänelle leluja…

Siispä läjäsin kaikki pallerot muovikassiin ja kiikutin Reppuliin turvaan ja ryhmäkuvasin vasta töissä.

Ekan pallon (yläkuvassa oikealla alhalla) tein ohjeen mukaisesti 3½ mm puikoilla. Seuraavat 3,25 mm tai 3 mm Knit Picks 15 cm puikoilla. 

Ohjeessa täytteenä oli vanua, mutta minä halusin säännöllisen mallisia ja keveitä, joten sisällä on askartelukaupasta (siellä Halikossa sijaitsevan ostoshelvetin kupeessa olevasta) hankitut styrox-pallot. 

Tuuppasin styroksit pallon sisään, kun jokaisella puikoilla oli jäljellä 6 silmukka. Sen jälkeen neuloin loput kavennukset.

Ohjeesta poiketen en katkaissut lankaa päättelyn jälkeen, vaan virkkailin 3 mm Waves-koukulla ripustuslenkin saman tien.

Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että norjalaispojilta on ideat lopussa (tai sit en vaan ymmrrä näitä hienoja kuvioita). Kun yks vihreä, yks punainen ja kaks valkoista kerää oli käytetty, niin turnauskestävyys on lopussa ja päätin et nyt saa pallottelu riittää. 

Mutku valmiina oli jo 21 palloa ja vain kolme puuttui niin päätin venyä. Sinivalkoisia:

Lankana SMC Wool 125, menekki yhteensä 240 g (eli värivalinnoista riippuen 5-6 kerää). Meiltä saa langan ostaessaan mallit kaupan päälle (niin pitkään kun ohje”töppösiä” riittää).

Ekoissa palloissa meni aikaa ihan reilusti, mutta kun levennykset ja kavennukset oli mielessä, niin yhden pallon tikutteli vajaassa tunnissa.

Kirjoneulejoulupallot ei oo mikään ihan uus juttu meikäläiselle. Jo varmaan kolme vuotta sitten Kauneimpien Käsitöiden joululehdessä oli omasta mielestäni tosi kiva pallomalli. Näitä tikuttelin parina jouluna:

Norjalaistyypit valtaavat alaa meidän puodissa edelleen. Pallojen seuraksi eilen saatiin kolmas versio heidän sukkalangastaan. Kivoja värejä siinäkin – inspiraationlähteenä norjalaisten kansallispukujen kirjotut vyöt. Tarvittaiskohan me täällä kotimaassakin omat poikamme tai tyttömme etsimään virikkeitä omasta, rikkaasta kansallispukuperinteestämme  ja käyttämään sitä uudella, raikkaalla ja ennakkoluulottomalla tavalla?

Hyvää pikkujoulua!