Tyyny

Kuulkaas ny. Mä olen tällä hetkellä todella huolissani. Siis ittestäni. Onko mulla joku kauhea kriisi tai viirus vai iskikö se viiden kympin villitys nyt toden teolla?

Tällä viikolla meillä teetee puodeissa on vietetty ”Unelmien peitot ja tyynyt” –teemaviikkoa. Minäkin sitten pitkin hampain päädyin virkkaamaan tyynyä. Koska malli näytti kuvissa kivalta. Kivemmalta ku neulotut. Koska ajattelin et mun täytyy tehdä mallityö ku on kerran  on se viikko. .. Ja kuinkas sitten kävikään?

Ensin virkkasin kuusi ruutua:

Seuraavat kuusi ruutua vaaleanharmaalla ja valkoilella. Ja vielä taas kuusi ruutua:

Oikeastaan ruutujen virkkaaminen tuntui aika mukavalta… joten kuusi tällaista:

Käytin tummanharmaisiin Ida-Marian kangaspuilla kutomasta peitosta jääneitä tummanharmaita tutkaimia. Ku niitä on paljon. Eikä ihan käyttökelpoista lankaa voi heittää poiskaan… Ei vaikka yhdestä puolentoista metrin pätkästä ei tullut edes tuota aloituskerrosta kokonaan… Siispä jatkoa seurasi:

Pari iltaa meni ihan hunniingolle, koska musta lankakerä oli hulttio ja unohtui töihin (tai sitten mulla oli vaan kiire lähteä kotiin tai Neulomakerhoon). Mutta sinnikkäästi jatkoin ruutujen virkkamista :

Kyllähän niitä isoäidinneliöitä virkkaa , mutta se yhdistäminen? Iso kynnys, joka sekin selättyi tuosta vain. Naamat vastakkain ja piilosilmukoilla yhteen. Ei ees vaikeeta! Hauskinta oli erilaisten ruutujen sekoitus – tarkoitus oli, ettei kahta samanlaista ruutua ole vierekkäin tai peräkkäin. Kivaa. Paitsi et tutkaimien kanssa alkoi mennä hermot. Olihan tuota tummanharmaata yksi Tassun testaama täysikin kerä jossain…

Joka suikaleeseen vielä pituussuuntaista  pylväsraitaa ja yhdistäminen piilosilmukoilla. Ja viimein koko kappale pingotukseen ja suihkupullolla vettä niskaan. Tänään aamulla oli vaan tsiljoona langanpätkää pääteltävänä:

Ja odottavan aika pitkä, kun piti vielä odotella systeemin kuivimista ennen kokoonpanoa.

Lanka teetee Saga, menekki yhteensä 475g, kokkuu KnitPro Waves 4½ mm. Ohje: Suuri Käityölehti 2/2017.

Hitsinpimpula sentään! Jukrat et oli kivaa virkata! Siis et mun mielestä? Minä, joka inhoan virkkaamista ja teen sitä vaan siks ku on joskus pakko noin niin kuin ”viran puolesta”… Mut tällä kertaa virkkaaminen tuntui tosi kivalta. Ihan vähän koukuttavalta.

Siis pitääko olla huolissaan? Oonko nyt koukuttunut virkkuuseen? Paha kysymys. Ku niitä tutkaimia on ainakin kerällinen vielä jäljellä ja mutakin jämälankoja niin tänään alkoi:

Pitää olla huolissaan!