Rento puuvillaneule Katia Plumasta

Innostuin keväällä valtavasti Katian Plumasta! Se on kevyt, pehmeä ja pörröinen. Näyttää ihan harjatulta alpakkalangalta, mutta onkin puuvillaa! Värit ovat suloisen hempeät ja kesäiset. Sopii myös vegaaneille tai villa-allergisille.

Tokihan värimaailmasta löytyy myös iloisenharmaata ja rohkeaa peessiä :)

Laatikkomalliset simppelit neuleet tuntuu taas olevan pop. Tervetuloa kasari!

Menekki oli vaivaiset 331 g eli kokoon M vajaa 7 kerää! 

Ida oli mallina. Hän kertoi, että tuntuu ihan kuin päällä ei olis mitään! 

50 gramman kerässä on lankaa 150 metriä. Puikkosuositus 5,5 mm ja tiheys 17 s/10 cm... Aloitin innoissani takakappaletta ja kaikkien lisäysten jälkeen tuli sellainen fiilis, et aika leveä on tulossa... Väljähän siitä pitikin tulla mut näytti M-koko silti olevan aikas iso. Jotain kokoa 5XL tai virtahepo! En purkanut (vielä), mutta kokeilin numeroa pienempää puikkoa.... Ei vieläkään 17 s. Lopulta päädyin oikeaan tiheyteen puikolla 3,0 mm! Miks ihmeessä en itse viitsi tehdä mallitilkkua vaikka aina paasaan siitä kaikille muille??? Sitä vaan on niin innokas aloittamaan uutta... Ainakin itselle uuden langan kanssa olis pitänyt muistaa tilkun tärkeys!

Neuletta tikutellessani en ollut kauhean innostunut pinnasta. Se näytti epätasaiselta ja vähän suttuiseltakin. Vaikeaa asennoitua, kun yleensä tavoittelen mahdollisimman siistiä lopputulosta. Kun kokoomisvaiheessa vielä jollekin asiakkaalle kiukuttelin asiaa, niin kuulin, et tällaiset neuleet ovat nyt muotia ja tosiaan - jos käsiala on pikkuisen epätasainen niin eipä haittaa. Plumalla sen kuuluukin olla! Ja valmiina neule näyttäkin varsin kivalta. Malli on niin simppeli, että sopii mainiosti myös aloittelijalle.

Ohjepoliisina tykkäsin siitä, että silmukkaluvut oli ihan tismalleen. Tuo pääntie varsinkin onnistui hienosti just ohjeen mukaan. Yhden asian olisin kuitenkin tehnyt toisin. Taka- ja etukappaleen resorit neulottiin jälkikäteen. Silmukat poimittiin aloitusreunasta ja neulottiin ylhäältä alas. Itse olisin tehnyt resorin ensin ja sen jälkeen toteuttanut takakappaleen pidennyksen lyhennetyin kerroksin. Lanka on sen verran joustamatonta, etten uskoisi sen menevän pussille peffan kohdalta.

Mietin, että tämä lanka olis varmaan aika ihana vauvan peittoonkin ja yksi asiakas on tehnyt jo monta kahden kerän ainaoikein-tuubihuivia ihan ohjeen mukaisella 5,5 mm puikolla. Ovat kuulemma menneet "parempiin suihin" sitä mukaa, kun valmista on tullut.

Viime päivien helteillä auringolta suojaavalle, mutta vilpoiselle kesäneuleelle olisi ollut käyttöä. Tiistaina oli mun etäpäivävuoro ja vietin sen mökillä. Ukkonen jytisteli iltapäivällä kolmella suunnalla. Kiskottiin töpseleitä irti seinistä ja odoteltiin virkistävää sadetta, jota luontokin todellakin kaipaisi! Neulomakerhokin jäi väliin, kun olin ihan varma et ukkonen tulee just ku olen pikkuveneellä matkalla. Ihan turhaan. Ehkä kahden viikon kuluttua?

Luonto kaipaa vettä tosiaan. Merivesi on jo kakskytasteista ja ihan uitavan lämmintä, mutta kuka haluaa uimaan tuonne siitepölypuuron keskelle?

Muistakaa mallitilkut!

Helppoja virkattuja ja kevennyksiä viikon varrelta

Pellavahuivin jälkeen mieli teki jotain tosi helppoa ja nopeaa. Jopa niin, että kaikista tavoistani poiketen tartuin koukkuun! Tai oikeastaan siks, et kässäpussissa ei ollu mitään muuta kivaa ku yks kerä tiskirättilankaa... Hetken kaivelin netistä jotain inspiroivaa mallia ja sit keksin et isoäidinneliö on just sitä, mitä sillä hetkellä kaipasin.

Lanka oli Katian Tencel-Cotton ja kerästä tuli just kaks tuollaista kymmenen kerroksen neliörättiä kolmosen silikonivartisella koukulla. Tencelillä on samat ominaisuudet ku bambulla, mutta se valmistetaan eucalyptuspuusta. Sopii siis mainiosti tiskirättiin. Isöäidinneliö on hyvä malli siksikin, että tiskirätin on hyvä olla mielummin vähän löysä kuin tiivis. 

Kun pääsin töihin ja kun virkkuu tuntuikin kivalta, niin jatkoin samalla linjalla. Katian Harmonia on 100% puuvillaa. Kivasti liukuvärjätyssä kerässä on 560 metriä ja langan mukana tuli simppelin virkatun huivin ohje. Siispä koukku (4 mm) heilumaan ja aivot narikkaan:

Tosi kiva. Olen muutaman päivän tätä huivia roikottanut kaulassani ja se tuntuu tosi mukavalta. Virkkuukin oli hauskaa, kun koko ajan odotteli, et mitä väriä seuraavaksi...

Sunnuntaina ulkoiltiin vähäsen. Karvis tapansa mukaan keksi vastarannalla eli Hirvensalossa luontopolun, jossa on hänelle niin rakkaita korkeuseroja... Onneksi polun varrella oli kylttejä, joiden tekstejä lukiessa puuskutus ehti tasaantua ennen seuraavaa nousua. Hirmu korkealla oltiin, mutta merta ei nähty. Ja nuotiopaikalla oli iso lauma turisteja. Eikä meillä makkaraakaan ollu mukana. Siksipä kotimatkalla ajettiin vielä Uittamon rantaan. Tanssilavalta oli komeat näkymät jäättömälle merelle. Näissä maisemissa lapsena oon leikkiny. Silloin oli vielä talvia ja jäällä käytiin hiihtämässä. Oi niitä aikoja...

Tällä hetkellä jänskättää tulevan viikonlopun messut ja koronauutisointi... Perutaanko koko tapahtuma, käykö siellä ketään, onko meillä kiinnostavaa tavaraa mukana. Joka kerta ennen messuja jännittää ihan kamalasti, mut tänä vuonna tavallista enemmän. Joka tapuksessa ollaan päätetty, että puoti Annankadulla on lauantaina kiinni ja me molemmat huseerataan Turun Messukeskuksessa osastolla C 70.

Tassu ei uutisista ole moksiskaan. Se ottaa rennosti, kerjää karkkeja ja parvekkeen ovea auki mennen ja tullen. Välillä se ottaa tirsat tai pelaa hiukan hiiripalloa. Kunnes hiiri katoaa sohvan alle. Eilen sillä oli oikea kissanpäivä, kun Mummi ja Pappa poikkesivat iltateelle. Tuliaisina toivat "perjantaipullon" vaikka oli tiistai!

Loppukevennyksenä vielä Harald Hirmuisen vaimon Helgan iltarukous:

Näillä mennään kohti viikonloppua! 

Mustia sytomyssyjä ja PUUhia

Roosa nauha -kampanja on meneillään ja minullakin on puikoilla viime aikoina ollut sytomyssyjä. Asiakas tuli puotiin ja tilasi mustan sytomyssyn. Syksyn tullen kun Tyksistä saatu valkoinen tuntui liian kesäiseltä. Ensimmäisen myssyn neuloin Katian Cotton 100% -langalla:

Myssy oli vähän liian suuri, mutta löysi käyttäjän asiakkaani lähipiiristä. Seuraavan tein virkkaamalla ja se oli sopiva:

Lankana tällä kertaa Scheepjes Catona ja koukku 2,5 mm silikonivartinen.

Miksi sain tilauksen, kun myssyjä olisi ollut tarjolla Tyksissä? Asiakas kertoi joskus haluavansa piipahtaa vaikka kaupassa pukematta hankalaa peruukkia. Muuten niin tyylikkäästi ja hillitysti pukeutuva asiakkaani toivoi asuihinsa sopivaa myssyä, joka ei herättäisi huomiota ja kysymyksiä sairaudesta.

Vuosien varrella tällaisia pyyntöjä on tullut aina silloin tällöin. Me myssyjen neulojat ja virkkaajat tietenkin haluamme ilahduttaa ja tehdä värikkäitä sytomyssyjä syöpähoitojen seurauksena hiuksensa menettäneille. Ja onhan iloisen värisiä myssyjä hauskempaa tehdäkin... Ainkin näin syyspimeällä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että kaikki eivät halua kiinnittää huomiota sairauteensa ja käyttävät mielellään sellaisia värejä, joita muutenkin arjessaan käyttäisivät. Jos jokainen myssytalkoisiin osallistuva tekee sellaisia myssyjä, joita itsekin haluaisi käyttää, niin uskon, että jokainen myssy menee tarpeeseen ja jokainen tarvitseva löytää juuri itselleen mieleisen.

Nyt kun ilma on viilentynyt, niin sain tehdä vielä muutaman villaisen myssyn. Adriafilin Bucaneve on lämpöistä, pehmeää ja kutittamatonta merinovillaa, joka ei sisälläkään tunnu kuumalta.

Tuo simppeli raitamalli oli asiakkaani mielestä mukavin, joten tehtiin vielä yksi. Siniseen toppatakkiin sopiva:

Siihen neuloin vielä icordina neljän silmukan nauhan, josta kieputettiin pieni koriste myssyn sivuun.

Laitanpa muuten tännekin tiedoksi, että Tyksin vuodeosastolla TA4 kaivattaisiin isoja villasukkia. Mielellään kokoa 40-47. Pyyntö oli Facen Tyks sytomyssysivutolla muutama viikko sitten. Vein sinne pari viikkoa sitten kolme kassillista meille Anjalinille tuotuja villasukkia, mutta isoista miesten kokoisista on edelleen pula.

Myssyjen välissä ollaan pikkuhiljaa lopettelemassa mökkikautta. Miten ihmeessä aina tulee kiire saada puut pilkottua, vaikka aikaa on ollut koko kesä? Nyt on kaikki pöllit pilkottu ja klapikone on päässyt mantereelle hyvin ansaitulle talvilomalle.

Viikko sitten oltiin peräti kolme päivää saaressa. Klapittelun lomassa ehdin joka päivä pienelle mettäkeikallekin:

Kuivattuna kymmenen litran suppissaalis mahtui yhteen karkkilaatikkoon.

Jos meillä on verkossa vaikka viis ahventa, niin ajatellaan et "Ihan kiva". Jos ahvenia on kymmenen niin ajatellaan et "Wow, nyt ehkä saadaan itsekin pienet maistiaiset." Mut kun verkossa olikin 27 ahventa ja kaksi haukea, niin ajatus oli epätoivoinen "Ou nou..." Kalaa on kiva syödä, mutta perkaaminen ei ole kovin mukavaa puuhaa. Karvis hoiteli hauet ja minä ahvenet. Tassu tietenkin sai osansa heti kuormasta.

Kohta alkaa movember. Tassulla on jo valmiiksi tarpeeksi viiksiä!

Ja mulla on puikoilla kaikenlaista...

Ylhäältä alas ja kesän ekat laiturineulonnat

Pari vuotta sitten neuloin asiakkaalleni Elämänpuu-palmikkoneuleen. Lankaa jäi runsaasti jäljelle, ja vitsailin, että tuosta määrästä tulisi komeasti toinenkin nuttu. Alkuvuodesta asiakas palasi lankakassin kanssa puotiin. Mukana pari pinterestistä tai jostain tulostettua ideakuvaa. Tällä kertaa hyvin yksinkertainen villajakku, jossa raglanhihat, avara pääntie, pitkät hihat ja taskut. Aika pitkään haeskelin ohjeita ja lopulta päätin vaan tarttua puikkoihin ja katsoa kuin käy.

Vaikka ajatus ilman saumoja ja ylhäältä alas neulomisesta on aina tuntunut tosi vastenmieliseltä, niin siihen päädyin kuitenkin. Ohjeita lueskelin. Aika typeriä olivat kaikki. Varsinkin kun vaatimuksena oli se avara pääntie. Pinaattitunikan ohjeessa sentään oli jotain muotoakin siitä vähän kattelin mallia.

Pitkin kevättä tikuttelin. Välillä ahkerammin ja välillä neule lojui pitkään koskematta. Jännitti ne taskutkin... Ihan kelvolliset tuli. Ja tietenkin unohdin ottaa valmiista kuvan!

Yhdessä käytiin naapurin Napissa valitsemassa nappeja... Koska napit oli yksinkertaisessa neuleessa SE JUTTU.

Mutta mutta... Lankaa oli EDELLEEN jäljellä 5 kerää. Kesätoppi niistä. Taas se avara pääntie ja sen verran hihaa, et allit peittyy ja niin pitkä kuin langasta tulee. Piristykseksi pääntielle juuri asiakkaan hiusten väristä Linoa. Ei siinä muu auttanut, ku tehdä taas ylhäältä alas...

Kattokaa noit nappei! Eiks ookki mainiot?

Lanka siis Sublime Egyptian Cotton, puikot 3½ Zingin vaihtopääpyöröt. Oon nyt tykästynyt Zingeihin. jostain syystä niillä tuntuu tulevan tasaisempaa jälkeä. Varsinkin kun merseroitu tiukkakierteinen lanka ei anna mitään anteeksi!

Vaikka lanka onkin ollut tosi riittoisaa, niin edes napapaitaa ei olisi tullut ku piti olla ne pikkuhihat. Mallitilkunkin purin ja tein noita pidennettyjä kerroksia. Hihojen ja pääntien resorien jälkeen tikuttelin vielä loput Linot helman jatkeeksi.

Onneksi asiakas tuli topin hakmemaan jakun kanssa, niin sain räppästyä edes jonkinlaisen kuvan.

Neulomakerho on ollut tauolla yli kuukauden. Tällä viikolla alkoi kesäkausi eli joka toinen tiistai neulotaan jossan päin Kakskertaa laiturilla. Olimme saaneet kutsun Pitiskariin. Ihan laiturilla ei neulottu, mutta merinaäköala oli ja mielettömän hieno miljöö kerä hauskojen tarinoiden. Ilta kului ihan huomaamatta ja kerrankin kaikki neulojat olivat hiljaa ja kuuntelivat!

Kaksertaseuran sivulla on juttu ja kuvia vierailustamme. Oli tosi mieleenpainuva ilta!

Jos kiinnostaa, niin lisää tästä upeasta talosta ja sen historiasta ja asukkaista voi lukea Kakskertalehdesta 1/2018 sivulta 6 alkaen.

Itselleni oli hienoa päästä vierailemaan Pitiskarissa. Koko elämäni kun olen mökille mennessä siitä ohi kurvaillut ja kivisiä, lasisia, luontoon saumattomasti uppoavia rakennelmia ihaillut. Sen verran käväisin laiturilla, että näin meidän saareen:

Lähellä oli, mutta lähdin kuitenkin takaisin kotiin. Tassua piikittämään....

Unikaveri, pienen palmikkoneule ja Turun kässämessujen liput

Uus lanka. Söpöjä malleja Kauneimmat Käsityöt 2/2019 lehdessä. Mulle kolahti toi unikaveri. Olis voinu valita nallen tai pupun. Koska kissaa ei ollut, niin valitsin pupun:

Kiva oli tehdä ja melkeen jätin tämän pupusen ittelleni... Pupu ja mun pyjamakissu tuntuivat tykkäävän toisistaan. Lankana Sirdar Snuggly 100% Cotton, menekki riepuun 2 kerää, päähän ja korviin 1 kerä. KnitPro 3,25 Zing -pyöröpäillä tikuttelin.

Joskus tulee vastaan sellainen lanka, etten suostu ikunas myyneeni! Ja joskus on pakko myöntää, et tutulta näyttää... Atelje La Laine Garnboutiquen Äkta Indigo 108:n viimeiset kerät tulla putkahti takaisin puotiin vuosien jälkeen. Asiakas oli aikoinaan kovasti tykäsätynyt lankaan ja ostanut ison määrän. Pikkuisen oli vielä jäljellä ja toive oli mahdollisimman iso villatakki pienelle pojalle... Mallin sain valita oman maun mukaan.

Tämmönen tuli. Vähän päänvaivaa ja mallitilkun pesun vaati. Ja taskulaskinta. Langan mukana oli ohjeita: Aito indigovärjätty lanka päästää väriä ja kutistuu pestessä pituussuunnassa. Kaikki kappaleet pitää neuloa valmiiksi ja pestä ennen kokoamista... Joopajoo. Omaa lempparilankaa tästä ei olis tullu ikinä. Neuloessa kädet tuli siniseks. Käytin varmuuden vuoksi ikivanhoja Inox-Aero metallisia neulepuikkoja (ne oli kyl piktästä aikaa kiva kokemus) nro 3 ja 3½ ja ohje oli mukaeltu jostain Sirdarin Baby Bamboo -ohjeesta. Mutta pesukäsittelyn jälkeen neule oli pehmoista ja tosi mukavan tuntuista ja tummansinisen sijaan farkkuväristä. Lankaa jäikin - jotain 14 grammaa.

Viime viikonloppu loisittiin Tassun kanssa Karvislandiassa. Mulle se on vähänku mökkeilyä - takkatuli, puusauna, eikä kotihommia ellei ruuanlaittoa harrastavan "poikamiehen" hellan ökkömökkö tai villakoirat ala ahdistamaan... Ruokahuolto pelasi mainiosti (vaikka Paimion koosuperin lihatiskin palvelumyyjä ei ollut koskaan kuulutkaan lapskoussista). Myös jäätiköön jumiin jääneen onnettoman reppulistin pelastaminen pulasta onnistui. Perjantaiaamuna kotoa lähtiessä mukaan pakkasin tietenkin Tassun ja vaeltavat tulpaanini:

Niitä ei nyt vaan voinut jättää kotiin kun olivat vasta viikon vanhoja! Siis ne tulput. Takas ne ei eilen enää muuttaneet, joten tällä hetkellä olen ihan onnettomasti tulputon :(

Tassu nautti viikonloppukortteeristaan. Sai bongata lintuja ja naapurien kissoja ja komentaa Karvista karkkipurkille. Ja harrastaa kissojen tärkeimpiä tehtäviä eli nukkumista, syömistä, turkinhuoltoa ja nukkumista ja kehruuta. Sunnuntaina käytiin ulkoilemassa. Kuvassa kaks mustaa haaveilee mökkikaudesta. Se karvaisempi ei yhtään pelkää veneessä, jos alla on kuivaa maata ja avoveteen sellaiset 40 kilometriä.

Seuraavaksi on aika keskittyä Turun Kässämessuihin, jotka ovat ihan hetken kuluttua 16.-17.3. Turun messukeskuksessa. Messulippujakin on arvonnassa. Tännekin ohjeet:

Osallistu arvontaan!
Arvomme kahdelle kaksi lippua Turun Kädentaitomessuille 16.-17.3. Löydät meidät osastolta C70
Osallistumisohjeet:
1. Käy sivuillamme https://anjalin.valmiskauppa.fi/
2. Klikkaa sivun yläreunassa "Ota Yhteyttä"
3. Täytä lomakkeeseen nimesi, sähköpostiosoitteesi ja viestikohtaan Kädentaitomessut.
4. Klikkaa "Lähetä" ja olet mukana lipuarvonnassa!
Osallistumalla arvontaan annat meille luvan lähettää sähköpostiisi ainakin yhden uutiskirjeemme. Voit milloin tahansa perua uutiskirjeen sähköpostin lopussa olevasta linkista.
Arvonta-aika on perjantaihin 8.3. Voittajille ilmoitamme sähköpostilla ja nimet julkaistaan Face-sivullamme.

Huomenna "koulupäivä". Otankohan oppimisneuleeksi kissasukan vain pitsihuivin? Siinäpä pohtimista yön yli :) Nyt muutama kerros jompaa kumpaa ennenku kömmin peiton alle. Öitä.

Festarineuleena sytomyssy

Koska en tartte. Ainakaan vielä.

Kävin pari viikkoa siiten joukkomammossa. Sanoivat tuloksen tulevan postissa kuukauden kuluttua. Arvatkaas meinasinko saada halvauksen, ku kirje tuli jo viikon kuluttua viime viikon perjantaina! Mietin, et jos avaisin sen vasta viikonlopun jälkeen, mut sit päätin et samantien vaan - asia kuitenkin pyöris mielessä koko viikonlopun ja Tassufestarien ajan.

Tulin niin iloiseks, että päätin seuraavan aloituksen olevan sytomyssy. Jollekin, joka tarvii.

Viikonlopun viettoon lähtiessä heitin kassin pari vajaata kerää Katian Cotton 100% ja lauantaiaamuna ennen Tassufestareille lähtöä loin 120 silmukkaa 40 cm 3 mm pyöröille. Resorin jälkeen heitin silmukat 50 cm 3 mm bambupyöröille. On muuten ihan paras pipopuikkopituus tuo 50 cm!

 Kiva helppo "seurusteluneule", joka tuli päivän aikana melkein valmiiksi. Tietenkin siellä festareilla tuli muutama kysymään mitä neuloin. Oli niitä, jotka eivät olleet kuuleetkaan sytomyssyistä ja myös niitä, jotka olivat myssyjä neuloneet. Kyllä tuntui mukavalta, kun vieressäni istunut rouva kiitti tekijöitä. Hän oli syöpähoitojen seurauksena menettänyt hiuksensa ja saanut Tyksistä myssyn mukaansa. Kiitokset leviää kaikille tekijöille nyt tätäkin kautta.

Lankaa kului 67 g. Peessi meni kaikki ja valkoista jäi nöttönen. Resori 1 kiertäen o, 1 n ja loppu sileää ja siellä täällä muutama nurja. Kavennukset kuudessa sektorissa.

Tassufestarifiilistely on jatkunut koko viikon. Varsinkin Tassu on nauttinut tuliaisestaan.  Yksi osallistujista oli tehnyt minttulelun jokaiselle kotiin vietäväksi. On pitänyt vähän säännöstellä, ettei katti ole koko ajan ihan minttupöllyissään:

Syyskuu alkoi ja kesäaika päättyi. Nyt on taas lauantaitkin työpäiviä. Oikeastaan aika kivaa. 

Mukavaa syyskuuta!

P.S. Salossa järjestetään torstaina 6.9. Taiteiden Yä. Kaikkea kivaa häppenikiä keskustassa klo 14-23. Meidänkin puoti on torstaina auki iltayhdeksään! Tervetuloa!

Elämänpuu-palmikkoneule

Sain viime vuoden elokuussa kassillisen meiltä muutama vuosi sitten ostettua lankaa ja tilauksen tehdä niistä palmikkoneule. Kiirettä ei ollut, ihan omaan tahtiin saisin tehdä. Kunhan valmista on jäiden lähdön aikaan. Susulogiikalla mitään kiirettä ei todellakaan ollut. Koska meillä ei ollut talvea eikä meri ei jäätynyt, niin eipähän jäät voi silloin lähteäkään. Joskus helmikuussa meri kuitenkin jäätyi ja aloin tikuttelemaan mallitilkkua… Valmishan tämä on ollut jo viikkoa ennen pääsiäistä – vasta nyt on julkaisun aika:

Mallineule on kirjasta:

Kirjan ohje oli shaalikauluksiselle villatakille:

Tällaisen ohjeistuksen sain:

Mitat otettiin ja toiveena oli yksi tasku ja avara pääntie.

Koska mulla on tapana kaikki ohjeet ruotia niin tästäkin pieni katsaus: Ohjeessa oli kaikki yksiytiskohdat mietitty tarkkaan. Kavennukset ja lisäykset sun muut. Tykkään siitä, että kun tekee ohjeen mukaan niin esim. sauman kohdalla kuvio jatkuu kauniisti:

Kuten myös kädentiellä:

Vaikeaselkoinen ohje tosin oli ja pientä säätöä piti tehdä omin päin, koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa ja villan sijaan hyväkierteistä puuvillaa. Lisäksi mallineule oli niin monimutkaisesti selostettu, että olisin kaivannut kaaviota… Itse olin lopputulokseen tosi tyytyväinen – jänskätti vaan, että onko neule oikean kokoinen ja miellyttääkö myös tilaajaa.

Mallineuletta.

Avara pääntie.

Tasku.

Valmis.

Lankana oli Sublime Egyptian Cotton, puikot 3½ ja 4 mm Knit Pron vaihtopäät. Menekki yllättävän vähän eli vain 13 kerää! Olin varautunut paljon enempään (kuten myös asiakkaani) – lankaa oli varattu tätä ”haaveiden neuletta” varten peräti puolitoista kiloa.

Tässä vielä valmiina (sain luvan julkaista). Juhannuksen laituritansseihin pääsee tämä neule.