Ku ny huiviviikkoa vietetään niin sitähän pukkaa.
Tosin ei
tainnu tulla oikeaa huivia. Mietin hetken et mikä tää on, mut taitaa olla
kaulatin. Muodoltaan vähän niin kuin kuuluisa Baktus, mutta ei sinne
päinkään. Hiukan Nikolainkin tapainen, mutta kun en tykkää lyhennetyistä
kerroksista niin tein oman pääni mukaan.
Ku joku uus lanka tulla tupsahtaa puotiin niin heti on
sellainen olo et jotain siitä tarttis tehdä. Ihan vaan et tultais tutuiksi.
Mallitilkut on mun mielestä tyhmiä, joten pikkuruinen huivi pukkasi puikoille.
Eilisaamuna valmistui ja heti pingottelin. Jostain kumman
syystä tämäkin härpäkevastainen alkaa pikkuhiljaa lämmetä neulojan pikku
apureihin. Yläreuna KnitPron Knit Blockesseilla saatiin suoraksi ihan tuosta
noin vaan:
Ja pitsireuna viimeistetiin Knit Picksin T-neuloilla:
Suihkupullolla vettä perään ja kuivumaan yön yli.
Kaulatinhan tuli:
Lankana Shoeller&Stahlin Satin Cotton ja menekki aika jämptisti kaksi kerää. Knit Picks 4,5 mm vaihtopääpyöröillä
tikuttelin menemään.
Langan rakenne on ketjumainen ja se kiiltää niin, ettei ihan
heti osaisi ajatella sen olevan pelkkää puuvilla. Mukavaa neuloa, koska ei mene
sääpuoleen (vertaan nyt tällä hetkellä olevaan pellavalankaan, joka menee).
Pitsireunus on vanhaa tuttua. Se on nimittäin helppo ja
ainut, johon oon osannu piirtää kaavion… Nimitän sitä tiskirättireunaksi, mutta
tokihan se on Naistenpäivän Tahiti-huivissa ja Idan Apollo-matossakin. Mut kuka
pitää kaulallaan tiskirättiä? Joku järkevä nimi pitäsi tälle keksiä.
Ehdotuksia?
Viikonloppuna oltiin Atussa Isän ja Äidin mökillä vähän PUUhailemassa.
Heidän klapikoneensa oli kamanlan pelottava, mutta tehokas aparaatti. Siinä
sivussa vähän pelailtiin korttia, saunottiin ja kalastettiin. Ja tietenkin
syötiin äidin herkkuja. Tassulla oli kissanpäivät, sillä portsaria riitti ja
ahvenfilettä kädestä ruokkien.
Minä sain tehtäväksi perata viikonlopun ahvenet, koska
isällä on ”piikki” sormessa… Blogikuvaajan huoleksi jäi neljä siikaa. Myöhemmin
äiti kyllä vähän moitiskeli, että jos isä olis perannu kalat, niin kaikilla
olis ollu enemmän syötävää… Mut kuulkaa – ei sitä kauhean tarkkana viitti olla
jos perkaa kaloja ja kaks miestä (ja kissa) seisoo kädet taskussa (paitsi se
kissa) vieressä katselemassa! Teki mieli sanoa pari ilkeää sanaa…
Illansuussa oli kotiinlähdön aika. Tuolla saaristossa on
aina kyttäiltävä lautta-aikatauluja. Sillä välin kun minä vielä kirmasin sisään
hakemaan viimeisiä tavaroita niin Karvis se ajankulukseen ajoi autollaan mun
kässäpussin yli!
Ei siinä ollut aikaa ryhtyä tärviöitä tarkastamaan, mutta
voitte kuvitella, että kotimatkamme oli JÄÄTÄVÄN hiljainen. Edes Tassulla ei
ollut mitään kommentoitavaa, vaikka se on yleensä melko äänekäs jouduttuaan
koppaan ja autoon… Mun kässäpussissahan kulkee aina mukana KAIKKI puikot.
Siellä oli KnitPron puikkosetti, Knit Picksin sukkapuikkosetti ja erinäinen
määrä varapuikkoja ja muuta neuletilpehööriä. Tässä tärviöt:
Eli ei paha. Yksi kasin puikonpää (en tartte), puikkomittari (jonka
Karvis jo eheytti toimivaksi) ja kahdet puikkonappulat, joista tuli hyvät
hyvittelysaunasytykkeet Karviselle. Kuka vielä voi väittää et puupuikot ei
kestä? Nehän on autonkestäviä! Tai sit Karvisella on kevytauto.
Siin ne ny ova. Mun entiset puikkonappulat. Sittemmin päättivät kunniakkaan uransa saunan sytykkeenä...
Yhtään en ymmärrä sitä, että kun Facessa vähän ”avauduin”
sunnuntain susukatastrofista niin Karvinen oli se, joka niitä säälikommentteja sai osakseen. En mä vaikka minähän se tässä kovia olin
kokenut! Höh.
Tassu se antaa piut paut kaikelle.
Eilisaamuna kyllä vähän harmitti kun sen kerrankin olis saanut matkaan
mukaan laittamalla vaan kopan oven kii. Odottakaas kun oikeasti pitää
lähteä johonkin niin sitä jumpataan sängyn alta hikisenä ja
tuloksetta...