Lämmittelysukat ja pipokin - ihanaisia aplakkalankoja

Osallistuin Sukka-Finlandiaan... Vaikka olin päättänyt, etten mihinkään mee mukaan tänä vuonna. Kilpailijaksi musta ei ole, mutta ehkäpä saan toisetkin sukat valmiiksi tämän vuoden aikana. Tavoite oli kevätpäiväntasaus (=7 sukkaparia)... Lämmittelysukat: Elämän virta nyt ainakin:

Pitkään arvoin lankavalintaa. Pallas olisi ollut suosituslistallakin, mutta kun ne uudet värit ilmestyi meille vasta eilen niin, viimeisin sukkalankarakkauteni Regian Alpaca Soft vei voiton.

Ei se mikään maailman helpoin malli ollut. Aamuisin ennen töihinlähtöä tikuttein. Jonain päivänä meni puoli iltaa purkuun, kun olin aamulla silmät sikkarassa tehnyt muutaman kerroksen väärän kaavion mukaan...

Kakkossukka jo sujuikin - vähän liiankin vauhdikkaasti! Olin jo ekan sukan valmistuttua todennut, et hiukan pöljältä näyttää kun kuvio loppuu melkein heti kantapään jälkeen. Siispä tein kakkosen valmiiksi ja purkasin ykkösestä kärjen ja jatkoin kuviota yhden toiston verran. Jos mä jotain olen viime vuoden aikana oppinut, niin purkamiskynnys on...madaltunut (ei siis kokonaan poistunut).

Malli: Elämän Virta (Sukka-Finlandia, Tiina Kuu), lanka Regia Premium Alpaca Soft, menekki 66 g, puikot 3 mm Addin Bambusukkikset. Ettei liian mainostamiseks menis, niin paljastan et en koskaan oo käyttänyt minkäänlaisia palmikkopuikkoja! Joskus multa kysytään, et mitä itse käytät - sit vastaan et Mmmh, Mmpph, Noo, Ööh... Mulle paras palmikkoapuri on joko virkkuukoukku tai katkennu sukkapuikko :)

Vime viikonloppu vietettiin Karvislandiassa. Minä olen hihkunut ilosta, kun kerrankin on lunta. Karvinen ei. Varsinkin kun muutama viikko sitten sen autokatos romahti ja rämähti ja ryhtyi entiseksi. Onneks ei ollut auto paikoillaan. Viikonlopun rojektina oli siis autotallin raivausta - kenellä muka autotallissa oikeasti säilytetään autoa? Mun hommana oli aluksi kantaa sisälle puita niin paljon, kun sain mahtumaan. Kukas se olikaan lauteiden alla työnjohdollisissa tehtävissä?

Tämähän oli ihan kakkupalaa sen sijaan, et mihin laitetaan X-kpl rikkinäisiä moottorisahoja, Y-kpl rikkinäisiä painepesureita, Z-kpl rikkinäisiä imureita, ruohonleikkuri, moottoripyörä, klapikone ja sirkkeli ja kaikki venekamat? Puhumattakaan kaikesta muusta roinasta ja siitä, että porakoneen avulla piti järsiä jäätä, jotta tallinovet saatiin auki!

Sunnuntaina oli synttärijuhlat Naantalissa. Luistelijaneidille tikuttelin ruttusäärystimet teeteen Helmestä. Onko oikeesti niin, et kasivuotias on jo teini ja haluu mustaa??? Vanhan tätin oli pakko kuitenkin rikkoa rajoja ja laittaa pikkuisen röyhelöä reunaan:

Puikot 2½ Zingit, menekki 53 g. En tiedä tuleeko koskaan käyttöön... Mut vanhalle on kivaa päästä aina välillä synttäreille - viime vuonna tanssittiin tasajalkaa laavalampun kuplien kanssa ja tänä vuonna roikotettiin slimeä...

"Pieneen taloon Preerialle" palatessa oli juhlallinen hetki, kun se auto viimein pääsi talliin! Jotain kummaa vitinää kuului ja vaikka auto oli jo paikoillaan ja sammuksissa niin outoa sihinää... Ei se talli sit NIIN täydellisen tyhjä ollutkaan - Karvis pääsi renkaanvaihtoon kahdenkymmenen asteen pakkasessa... Minä myötätunnosta sytytin tulen takkaan:

Ja kiroilin, et miks ihmeessä mökillä ei koskaan syty noin helpolla!

Maanantaina töihin mennessä puodissa odotti uusi lanka: Michell Laja... Ei VOI olla mitään noin kevyttä! mallitilkku on mun mielestä langanhukkaa, joten tikuttekin löysäpipon tiistai-illan Neulomakerhossa:

Lankana siis Laja, menekki 29g, puikot 6 mm 60 cm Ergot. Myssy on niin kevyt, et tuntuu ettei päässä ole mitään. Silti teki tupsua mieli. Ku ne nyt tuntuu olevan muotia. Aidot turkistupsut löytyy Salon Turkisateljeesta ja hinta on vain kympin. Hämmästelen tupsun keveyttä!

Ei saa kertoa Tassulle, mut tää on melkein yhtä pehmoinen ku sen turkki...

Maanantai-iltana taas palauduttiin kotikotiin. Muutaman tarkastuskierroksen jälkeen Tassu asettui tyytyväisenä omaan petiinsä mun kässäsoffan viereen. Siinä me sitte tikuteltiin neuletta, vähän kehrättiin ja rapsuteltiin ja harjattiin takkuja.

Borta bra men hemma best!

Pikkutytön neulemekko, syksyisiä värejä ja naismessut

Tosi kiva pikkutytön mekko tuli neulottua asiakkaan pyynnöstä.

Ohje on teetee neulelehti 4/2016:ssa julkaistu ja saatavilla nyös teeteen verkkosivuilta ilmaisohjeissa.

Mekko aloitettiin ylhäältä kaarrokkeesta. Helmaosa oli mukavaa "koulupäiväneulomista" ja mekko tulikin valmiiksi ennetysajassa! Lankana teetee Helmi, konepesun kestävä merino. Menekki toiseksi pienimpää kokon 111g. Puikot 3 mm Addin pyöröt. Käsialani ei ollut kovin tasaista. Melkein hävetti. Mutta vesi vanhin voitehista - tuuppasin koltun pesukoneeseen neljään kymppiin ja ihan kelvollinenhan siitä tuli!

Syksyn värit on tänä vuonna erityisen kauniita. Aamuisin töihin ajaessa välillä unohtuu ihailemaan upean keltaisia koivuja auringon loisteessa. Viime viikonlopun värejä mökiltä:

Hetki ennen pimeää.

Upea aamu! Hyvä lähteä verkoille, kun oli ihan tyyntä!

Saalistakin tuli... Hauesta tein haukipihvejä Sirpan tapaan. Niin hyvejä tuli, että tästä lähtien hauki ei enää päädy takaisin jorpakkoon roskakalana! Tassu sai tietenkin sen ahvenen ja kuhan.

Sienimetsässä kävin kahteen otteeseen. Aamupäivän saalis oli ihan kelvollinen. Iltapäivällä kävin vähän pidemmän reissun. Pettymys oli melkoinen, kun parhaalla sienipaikallani kökötti joku mönkijän sorttinen kulkupeli ja puita oli kaadettu ristiin rastiin. No takaisin kuljin vähän eri reittiä kuin yleensä ja löysinkin pari uutta paikkaa. Melkein sain slaakin, kun yhtäkkiä kuulin kauheaa rytinää! Kumpikohan pelästyi enemmän - minä vai se hirvi?

Iltapäivällä oli niin lämmintä, että oli ihan pakko käydä vielä kastautumassa. Merivesi oli 11 asteista.

Tassu nautiskeli auringossa...

Kunnes otti hatkat... Pimeä tuli, mut kissa ei. Olis pitänyt lähteä kotiin. Mistä ihmeestä se vaistoaa? Eipä ollut mukava veneillä pimeässä pois saaresta... Mutta eihän tuolle voi olla vihainen! Vai mitä?

Nyt saa mökki levätä muutaman viikon. Tänä viikonloppuna on muuta puuhaa ja ensi viikonloppuna Osaava Nainen -messut Turussa. Meitin pikkuruinen osasto on B20. Nähdäänkö siellä?

Mekko ja bolero Maija Mehiläiselle

Teeteen bamboo&Co:n uusi mangonkeltainen houkutteli tikuttamaan jotain pientä ja kesäistä. Ensin tuli mekko - Maija Mehiläiselle!

Puikot 2,5 mm Addit ja kerä molempia värejä.

Mekkoa neuloessani mietin et se olis ollu järkevää neuloa pyörönä. Siispä boleron neuloin pyörönä kädentielle asti. Tää on kiva malli, kun nappilista tulee siinä samalla.

Boleroon kului vajaat kaksi kerää. Koko jotain 1-1,5 vuotiaalle. Hihoja kiinnittäessäni muistin, miksi teen mielelläni etu- ja takakappaleet erikseen: Hihat on paljon helpompaa kiinnittää paikoilleen kauniisti, kun olkasaumat on ommeltu, mutta sivusaumat on vielä auki.

Tässä vielä koko setti. Nyt vaan odotellaan lämpimiä kesäkelejä!

Hillanen-mekko

Tänään ilmestyvässä teetee verkkolehdessä on taas monta kivaa kesäistä mallia. Yhden niistä olen neulonut jo viime kesänä ja onnistunut olemaan siitä hys hys tähän asti.

Sain koeneulottavaksi Pia Kaukisen Hillanen-mekon. Lehdessä sen nimi on kyl muutettu vaan Tytön hellemekoksi (teetee neulelehti 2/2016, malli 2).

 On aina kivaa päästä koeneulojaksi. Saa ruotia ohjetta oikein urakalla, kysellä "tyhmiä", antaa palautetta ja ehdotuksia ja saada suunnittelijaparka hermoromahduksen partaalle! Kaupan päälle saan itse puotiin valmiin mallineuleen, jonka saa laittaa esille kun ohje on julkinen.

Mekon helmaa kiertää pitsikukkarivi, joka jatkuu etuosan keskellä pääntielle. Verkkolehdessä on havainnolliset kuvat Flowers in a rowin (tai venäläisten pitsikukkien) neulomisesta Tytön juhlaboleron (malli 8, myös Pia Kaukisen suunnittelua) yhteydessä. Kukkaneueleesta on tehty myös monta You Tube -videota, joista minäkin opettelin alkuun. Linkki yhteen videoista olisi TÄSSÄ. 

Lanka: teetee Hilla, menekki 168g. Puikot 3 mm Addin pitsipyöröpuikot 60 cm. Lisäksi tarvittiin läjäpäin silmukkamerkkejä... Yritin pärjätä ilman, mutta lopulta oli pakko taas tunnustaa, että moiset killuttimet puikolla ihan oikeasti toimivat neulojan pikku apureina. Hilla näyttää kerällä jotenkin ankealta, mutta sitä on kiva neuloa ja lopputulos on mukavan tuntuinen.

No kuinkas kävikään? Onko meillä täällä puodissa nyt mallineule ikkunassa? Ei oo.

Mekko oli matkaneuleena viime kesänä, kun olin kipseineni "päivähoidossa" äidin ja isän mökillä. Kirpputyttö näki neulomuksen ja varovasti kysyi mitä oon tikuttelemassa. Kerroin et mekkoa pukkaa, mutta se taitaa olla hänelle liian pieni. Likka laski yhteen yks ynnä yks ja valisti mua et pikkuveli (silloin vajaan kuukauden ikäinen) on poika eikä pojat käytä mekkoja!

Kävi sit niin, et valmis kolttu olikin aika iso. Sain luvan antaa sen Kirpulle vaikka malli ei vielä ollut julkinen. Vasta joskus joulun tienoilla mulle selvis et mekko oli kiva koska se oli Elsanvärinen. Luulen, et mekko menee tunikana vielä tämänkin kesän, jos väri kelpaa edelleen.

Kuten tiskipöydällä lojuneista burana-ja panadolipurnukoista näkyy, tätä mekkoa neuloin hyvässä pilleripöhnässä, joten en ota vastuutua ohjeen oikeellisuudesta :)