Apollo-toppi ja jumppavideoita

Eilen ilmestyneessä teetee Neulelehdessä 2/2015 on paljon kivoja kesäisiä neule – ja virkkausmalleja. Mun käpälät tuntuu aina vaan vierastavan virkkuukoukkua, joten anelin teeteeltä Apollo-lankaan neulottavaa ohjetta ja sainkin sen jo viikko sitten. Ennen kuin sain tarttua puikkoihin oli pakko sittenkin tarttua koukkuun:

Apollo on pehmoinen trikoomainen lanka, josta syntyy valmista nopeasti. Oikeastaan tuo virkkuuosuus oli sittenkin koko nutun hauskin, sillä neulepinnasta tuli mun käsialalla epätasaista.

Hämmästelin langan käsinpesusuositusta – eihän puuvillan ja polyamidin sekoituksessa pitäisi olla mitään käsinpesua vaativaa. Siispä tapani mukaan pyöräytin valmistuneen topin koneessa eikä käynyt kuinkaan! Pahaksi onneksi neulepinnan epätasaisuuskaan ei hävinnyt :(

En yleensä tykkää hapsuista, mutta tähän toppiin ne ehdottomasti kuuluvat (ja toivottavasti vievät katseen pois neuleesta).

Lanka: teetee Apollo (64% puuvillaa, 36% polyamidia, 50g=80m). Toiseksi pienimpään kokoon meni  5 kerää. Koukku KnitPro Waves nro 6 ja puikot Knit Picks vaihtopääpuikot nro 6 80 senttisellä kaapelilla. Mallin suunnitteli Pitsi&Palmikon Anu. 

Muuten - jos olet tilannut verkkolehden, eikä sitä ole kuulunut niin tarkista roskapostilaatikko. Oma lehteni löytyi eilen illalla sieltä.

Aloittelin toppia viime viikonloppuna mökillä. Sunnuntain sadepäivä oli mun mielestä ihan mukava. Siivoilin keittiön kaappeja ja välillä neuloskelin. Tassu oli sadekelistä toista mieltä. Lepakkotuolissa mökötti ja näytti ihan siltä et sade on mun vika…

Mun vika tai ei – vaikka en itse ole topin neuleosuudesta kovin tyytyväinen – kotona ahvenilla lepytelty laatupäällikkö kelpuutti neuleen makuualustakseen, joten kai se ihan kelpo nuttu on. Nopeasti valmistuvana kiva kesäneule!

Tiistaina mulla oli vapaapäivä. Hyvää vapaapäivää ei kannata tuhlata nukkumiseen, joten kello soitti jo kuudelta. Ikkunat oli  pesty jo aikaisemmin ja tarkoitus oli siivoilla, pestä pyykkiä ja käydä renkaanvaihdossa ennen illan kurssia. Vartin yli kuus sain tekstarin. Asiakas kertoi, että lähettelen Facebookissa roiseja kuvia! Avatessani koneen meinasin saada halvauksen! Siellähän mun seinällä oli ”aikusten jumppavideo” ja teksti kertoi et minä ja 18 muuta ollaan oltu ”jumppailemassa” yhdessä! Kuvaa ei voinut poistaa eikä siitä pystynyt tekemään roskaposti-ilmoitustakaan. Olin kauhuissani! Mitä tapahtuu?

Sain pitkin päivää ihmetteleviä viestejä tuttavilta, ja myös monta ehdotusta miten toimia. Koko päivä siinä meni ja illalla näytti siltä että monien ilmoitusten ja salasanavaihtojen ja viirusskannailujen jälkeen mato olis saatu tapettua. Oscularian Jenna oli kullanarvoinen on-line tukihenkilö. Kiitos! Ehdin jo huokaista helpotuksesta, eilen se alkoi uudelleen! Harmittaa, hävettää, nolottaa, ketuttaa, itkettää. Mitä jos joku ihan oikeasti kuvittelee mun lähettelevän tuollaista? Yhtään ei lohduta, et sama viirus riivaa ainakin 110000 muutakin facen käyttäjää! Siitä on mainittu monessa lehtikirjoituksessa, mutta missään ei neuvota miten siitä päästään eroon! Moni on kehottanut ottamaan iisisti ja naureskelemaan koko jutulle, mut mun luontella tuollaisesta saa mahahaavan…Mitä jos se kuva ilmestyy seuraavaks Anjalinin facesivulle? 

On tähän viikkoon monta mukavaakin asiaa mahtunut. Viikko sitten vietettiin kässäkurssin päättäjäisiä nyyttäreiden merkeissä. Herkuttelun ja kahvittelun lomassa Elma opetti meitä taittelemaan kahviliinoja:

Edellispäivänä oltiin pienellä porukalla rakentamassa näyttelyä. Mahtava määrä kauniita kässyjä onkin vuoden aikana valmistunut. Tässä muutamia paljastuksia meidän Piritassa kokoontuneen Erikoiskäsityötekniikat-ryhmämme töistä:

Tuolla seinällä se mun ja äidin yhteisprojektikin nyt komeilee.

Kristiinan pöllön innoittamana Sirkka innostui käpypitsistä:

Huivia. lapasta ja sukkaa:

Pupujussista tulikin neulovia kissoja:

70-vuotisjuhliaan viettävän Salon kansalaisopiston kädentaitoryhmien kevätnäyttelyitä pidetään tänä viikonloppuna.

Toivon todella, että ensi viikolla voin keskittyä käsitöihin ja unohtaa ”jumppaamiset”...

Aurinkoista viikonloppua! 

Aina on aihetta juhlaan

Viikko sitten torstaiaamuna meidän kässäkurssilla pidettiin Hardangerliinan Valmistujaisjuhlat.

 

Äiti oli jo muutama viikko aikaisemmin ostanut pullon mansikkakuoharia Fresitaa tarjottavaksi kurssikavereilleni merkkipäivänä. Varmuuden vuoksi kysyin ope Mirjalta etukäteen luvan juhlien järjestämiseen ja vastaus oli et "Aina on aihetta juhlaan" joten.

Äiti on oikea hardangertaituri. Heillä kun katselee ympärilleen niin voisi olla käsityönäyttelyssä. Tässä muutama esimerkki:

Tämän pöytälasin alla on kesäaikaan nyplätty liina.

Tämän liinan päällä on lapsenlasten ja lapsenlapsenlapsen kuvat.

Tyyny:

Tässä yksi ainakin 15 vuotta kaapissa ollut. Ei muka sopinut sisustusväreihin. Kun kuvausta varten otettiin esille niin sehän sopi mattoon, verhoihin ja tuoliin mainiosti. Hyvä kun tuli otettua esille!

Iso liina on kuitenkin ollut vuosia vähän kesken. Äiti uhkasi antaa sen mulle perinnöksi... Minä en yhtään tippaa halua perinnöksi KESKENERÄISTÄ jättikokoista hardangeriliinaa. Ja kun se oli ihan vähän vaan kesken niin viime keväänä päätin et jos vaan kässäkurssille syksyllä pääsen ni teen sen valmiiksi ja äiti saa laittaa sen omalle pöydälleen.Tavoitteena oli äitienpäiväksi.Toivon, että tästä kimppaliinasta on iloa äidille vielä monta vuotta!

Kurssisyksy siihen meni ja tämän vuoden puoleltakin monta kertaa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei Tassu ole avulias ja uskalsin pistellä jo kotosallakin. Vielä valmistujaisjuhlien alla sunnuntaina pistelin viimeisiä:

Samana päivänä käytiin vähän sovittamassa liinaa paikalleen (nyt se on varmaan nätimpi kun on silitettykin):

Valmistujaisjuhlat katoin Piritan Keramiikkapuolelle:

Kiitos opetuksesta Mirjalle ja kannustuksesta (ja myötäelämisestä) kaikille kurssikavereilleni!

Olihan meillä mukavat juhlat ja kun vielä päätettiin pitää valmistujaiset aina kun joku saa työn valmiiksi niin johan kikatutti. Seuraavaksi päätettiin tehdä oikein pieniä töitä, jotta saadaan juhlia usein... 

Tässä vielä yksi ihan omatekoinen hardangerijuttuni. Kun kolmetoista vuotta sitten aloin lankapuodinpitäjäksi niin hardangerkirjonta oli tosi suosittua. Minähän en tiennyt siitä mitään (niinkuin mistään muustakaan) mut päätin opetella sen verran ku on pakko...

Siis 13 vuotta sitten... 15.2. oli tosiaan 13 vuotta elämää lankakauppiaana takana. Muistan sen alun innostuksen ja jännityksen ja pelonkin kuin eilisen päivän! Aika on juossut kovaa. Jos olis taikauskoinen niin luku 13 kuulostais pelottavalta... Ilman ihania asiakkaita, yhtiestyökumppaneita, vanhempieni kannustusta, Karvisen ei-toivottuja kommentteja ja nykyään myös Ida-Marian sinnikkyyttä ei oltais täällä edelleen. Jotenka Mirja-Open sanoin:

"Aina on aihetta juhlaan"

Torstaista lauantaihin vietetään 13-vee synttäreitä Anjalinilla Annankadun puodissa ja myös verkkopuodissa!