Heirloom nuttu ja yhteisneulontoja

Tykästyin Sirdarin Heirloomiin. Jotta että halusin neuloskella sitä enempikin. Kiva lapsen jakun malli tupsahti teeteen ohjeisiin ja siitä se sit lähti.

Koska olisin tehnyt mitään täysillä ohjeen mukaan? Ensin piti neuloa hihat pyörönä. No en. Kotona on ihana ikivanha metallinen puikkosetti pitkiä tavispuikkoja ja niillä tein hihat. Lisäsin vaan saumamvarasilmukat. Kaikkien puikkohifistelyjen jälkeen on oikeastaan ihan mukavaakin välillä palata perinteisten pitkien metallipuikkojen pariin... Puikkosettiin liittyy kiva muisto. Lähes ensimmäinen poikaystäväni on ostanut ne lahjaksi joskus 80-luvun puolivälissä Turun Stockmannilta (vai oliko se silloin Citysokos?) Joka tapauksessa setissä on puikot 2-5mm ja se on mulla aina kotona hätävarana. Puikkoihin liitty toinenkin poikaystävämuisto: seuraava ei kestänyt kuunnella puikkojen kilinää formulakisojen aikana... Nykyinen sentään käskee neulomaan pari kerrosta, jos olen oikein huonolla tuulella :)

Lanka: Sirdar Heirloom, menekki 6 kerää, Puikot 3½ ja 4 mm erilaisia. Ohjeesta en sano mitään. Piti olla helppo, mutta vaikeaselkoinen. Nuttu tuli joka tapauksessa. Ja lanka on jännää ketjumaista, joka tuo mukavan elastisuuden. Nuttu, pipo tai ranneke ei venahda tai lörpsähdä.

Vuodenvaihteessa saaatiin puotiin hassunhauska ja samalla romanttinen tilaustyö. Herrahenkilö halusi antaa ystävättärelleen lahjaksi villasukat.. Eikä mitkään tavissukat, vaan nimikoituina ja lemmikkien kuvilla somistettuna. Valokuva lemmikeistä saatiin kuvaviestinä. Minä tikuttelin sukat ja silmukoita jäljittelemällä "nimikoin". Ida taiteili kissan ja koiran.

Tällä viikolla saatiin palaute, että mieluiset olivat! Lankana teetee Pallas, Markus 6-ply ja sallanjämiä.

Joululahjaksi tein 4-vuotialle Ryhmä Hau -sukat. Äiti halus kummipoikansa pojalle samanlaiset. Äiti tikutteli sukat ja minä ompelin kuvat päälle. Toivottavasti nämäkin tunnistetaan ja ovat mieleen. Varmuuden vuoksi äiti teki toiset ihan tavalliset villasukat kyytiin...

Kaikenlaista on viime viikkojen aikana neuloskeltu. Enemmän tai vähemmän onnistuneita. Niistä joskus myöhemmin. Viime viikonloppuna sain tilaisuuden olla ihan vaan itteni kanssa kahdestaan (ja kissan) ja seurata hirmuista myrskyä. Jännityksellä seurasin vedenkorkeutta kotirannassa... Maksimi oli 104 mm. Kävelyteille nousi, mutta parveke oli ihan turvassa!

The Laatupäällikkö eli Tassu ei myrskystä piitannut ollenkaan. Ihmetteli vaan, että missä karkit?

Huomenna Hesan kässämessuille turistiksi ja kahden viikon kuluttua tositoimissa Turkuun. Jänskättää!

"Vain" sukkia eli ripaus rakkautta ja mökkikauden päätös

Moneasti puodissa kuulen, et "mä kudon vaan sukkii". Mun mielestä sukat ei oo koskaan "Vaan". Sukkien neulomisessa on kaikki perusasiat, joita neulomisessa tarvitaan isompiakin projekteja varten.

Kun neuloo sukkia vaikka lahjaksi, niin jokaisessa silmukassa on mukana ripaus rakkautta ja lämmintä ajatusta sukan saajaa kohden. Oli sitten sukkaparin saaja joku läheinen tai vaikkapa hyväntekeväisyys. Mulla ei ole itsetehtyjä sukkia varmaan yksiäkään, mutta lahjaksi saatuja moniakin. Joka kerta kun laitan lahjasukat jalkaani, niin lämmin ajatus lähtee sukan tekijälle. Suurin osa omista sukistani on äidin tekemiä, muutamat hyvien ystävien. Ja mä käytän villasukkia aina!

Tätä blokkausta on venytetty pitkään, koska itsekin ajattelin et teen "vaan sukkii", mutta seuraavissa se ripaus rakkautta jokaisessa silmukassa.

Veljeni täytti kauheen paljon pyöreitä eli 60 vee. Oon joskus luvannu pitää hänet bambusukissa, mut lupaus on vähän täyttämättä viime aikoina. Siksi oli ihan mahtavaa kuulla et synttäritoiveena oli Rubinista tehdyt "hiensyöjät" varsinkin, ku ne oli jo valmiina odottamassa merkkipäivää (kerrankin ajoissa). Lanka Hot Socks Rubin, puikot 2,5 mm Zingit ja menekki n, 70 g kokoon 43. Tämä bambusukkalanka on ollu suosikkini (oma ja monen muun) jo monta vuotta.

Tassun iskä ilmoitti nimpparilahjatoiveena sellaiset "vähän paksummat kotisukat". Mun "rakkauskissasukkien" tie on tainnut tulla tiensä loppuun... Opalin Regenwald 15 oli sopivan "iloisenharmaa". Ehkä sopiva värimaailma saajalle, muttei kovin inspiroiva tekijälle. Siksipä lahjasukat valmistuivat vasta kuukautta myöhemmin...

Lankana Opalin Regenwald, puikot 3 mm Knit Pro Symphoniet, menekki n. 90g. Regenwaldin jokaisesta myydystä kerästä menee 1 euro sademetsien suojeluun. Itselle raitalangat maistuu, mutta tuollaiset läiskittyvät ja varsinkin iloisenharmaat tökkii pahasti. Sukkien saaja oli tyytyväinen ja hyväähän kannatti odottaa kuukausi eli mökkikauden päätökseen.

Teeteen tundra ja mun oma palmikkosukkaohje on ikisuosikki. Ensinnäkin lanka on ihkua ja malli kivan näköinen ja silti helppo ku mikä, koska en oo mikään oikea suunnittelija enkä osaa tehdä mitään kovin vaikeaa mallia... Tämäkin malli on syntynyt vahingossa, koska se lanka vaan halusi palmikoille. Yhtään mallisukkaparia ei ollu puodissa, koska Ida oli "menny myymään" ne viimeisetkin. Siispä:

Lankana alpakkasukkalanka teetee Tundra, menekki 2 kerää, puikot 3½ mm Prymin Ergot. Melkein itkua oon vääntänyt, koska tätä ihanaa sukkalankaa on maahan tulossa lisää vasta ensi vuoden puolella! Kaikki valkoiset ja iloisenharmaat on ollu lopussa jo pitkään. Meidän puodin valikoima on sama kuin kaikkialla ja nähtävissä täällä...

Koska Tundraa ei oo eikä tuu ennen joulua, niin tikuttelinpa samalla mallilla toiset utuisesta ja paijattavan pehmeästä Regian Alpaca Softista. On ne valmiina, mut joku bittiavaruus on rötsinyt kuvan... Tai sit joku on vaan unohtanut kuvata ne. Mökillä takkatulen loisteessa ja makkarahiillosta odotellessa kivaa helppomallia oli mukavaa tikutella:

Menekki n.60g kokoon 38-39. Varressa 1 mallikerta enemmän, kuin ohjeessa. Puikot 3,25 mm tällä kerralla.

Mökkikausi sii päättyi pyhäinpäiväviikonloppuna. Sain verkkokauppavastaavaltamme pitkän viikonlopun ja mökille porhallettiin jo perjantaiaamuna. Vauhdin ja vapaapäivän hurmaa!

Ikivanha pipo oli tarpeen. Lankana kutittamaton Katian Peru. Myssyn reunaa kiertämässä heijastavaa nauhaa. Kuvittelin ehkä joskus lenkkeileväni tuon pipon kanssa... Sitä odotellessa ;)

The Lankakaupan Laatupäälliköllä Tassullakin alkoi syysloma. Mitähän tästä ekaks...

Mökin lämpeämistä odotellessa viimeisetkin oksat sahattiin ja sen jälkeen vielä poltettiin risut. Meillä vietettiin pyhäinpäivää ja pyhäinkissainpäivää eikä mitään halloweenia...

Aamulla vastaranta oli kadonnut. Sankka sumu oli hävittänyt koko Kakskerran saaren!

Kun kauden viimeinen sienikierros oli tehty, kaikki paikat laitettu talviteloille ja katti vangittu, niin sielunmaisemakin oli ilmestynyt näkyviin... Vastarannalle vielä paistaa aurinko vaikka vain lyhyen aikaa.

Kotimatkan jälkeen kassien purku ja The Laatupäällikön punnitus. 8 kg kissaa. Diabeteksen kannalta olisi hyvä hiukan säännöstellä otuksen aterioita, mut mitä teet jos nälkäinen kissa karjuu tuon näköisenä?

Leenan lukunuttu

Asiakkaallamme Leenalla on vanha rakas lukunuttu. Hän halusi uuden samanlaisen, mutta ohjetta ei löytynyt. Siispä hän toi nuttunsa meille ja Ida laskeskeli silmukat ja kavennukset ja kirjoitti ohjeen. Leenan nuttu oli niin kivan näköinen, että minäkin päätin tarttua puikkoihin.

Lankana tässä on SMC Mohair Dream. Lanka on 150 g kakussa, metrejä 810. Menekki 1 kerä.

Kuvissa nuttu on langanlaihan Idan päällä, mutta malli on siitä hauska, että sama yhden koon nuttu näyttää ihan hyvältä minullakin! Ja mulla sentään on ympärysmittoja tuplasti...Puikot oli 4 mm Ergopyöröt, koukku Soft 4 mm.

Malli on myös siitä hauskanen, että sen voi tehdä monenlaisesta langasta. Ihan tavallinen DK-vahvuinen lanka ja nelosen puikot tai vaikkapa höyhenenkevyt silkkimohair. Lankaa kuluu sellaiset 800 metriä.

Perjantaina mulle sattui varsinainen työtapaturma! Lähdin töihin varrettomissa kesäsukissani. Palelin, pärskin ja niistin koko päivän ja illalla olo oli surkea. Varsinainen hölmöläinen. Miten lankakauppias lähtee pakkasaamuna töihin kesäsukissa??? Kotona parantelin itseäni soffalla ihanat lahjasukat jalassani. Nämä sukat on oikea tuplalahja: Lanka on käsinvärjätty ahvenanmaantuliainen Idalta ja äiti neuloi mulle sukat. Lahjasukat on parhaat. Ne lämmittää tassut ja mielen. Ja parantaa räkätaudin. Pikkuisen lanka loppui kesken, mutta vanhassa kunnon Pallaksessa oli juuri oikea sävy kärkikavennuksiin.

Päätettiin kuitenkin jäädä kaupunkiin viikonlopuksi vaikka mökillä olis vielä 9 isoa pölliä odottamassa halkomista ja iso kasa oksia sahaamista. Tänään kuitenkin katsellaan vaan kuvia. Syksy on jo niin pitkällä, että auringonlaskun voi nähdä enää laiturin nokasta.

Vielä pari viikkoa sitten mökkivikonloppua venytin maanantaiaamuun. Nyt samaan aikaan olis vielä pimeää. Auringon noustessa sumu nousi, mutta siihen aikaan minä olin jo vastarannalla raapimassa jäätä auton ikkunoista!

Vuosi alkaa alpakkaisilla ja hyvien päätösten "unohtamisella"

Niin se on täytynyt tinkiä siitäkin mielipiteestä, etten tykkää Regian sukkalangoista! Ihan oon rakastunut Regia Premium Alpaca Softiin. Siispä ei ollut mitenkään vaikeaa tikutella siitä toistakin sukkaparia. Varsinkin, kun Ida nähdessään NÄMÄ ensimmäiset hihkui et "Mä haluun tollaset kans!"

Jolupakettiin ei ehtinyt, mutta synttärilahjaksi sentään. Lankaahan oli edellisistä sukista jälkellä vaikka kuinka. Ekan sukan jälkeen kuitenkin tuli pieni epävarmuus et riittääkö sittenkaan... Ei huolta - mä tiesin, et Ida tykkää eriparisukista!

Tein tavoistani poiketen 1 o, 1 n joustinta varteen ja muutaman kerroksen ennen kantalappua. Oikeat neuloin kiertäen.

Puikot 3 mm, menekki 80 g. Ja kahdesta lankakerästä on kaksien sukkien jälkeen vieläkin jäljellä yli 40 g! Mä NIIN tykkään tästä. Se soljuu, on riittoisaa ja paijattavan pehmeää ja koneessakin voi pestä. NAM!

Gedifran Soffio on meillä uusi tuttavuus. Langassa on villaa, alpakkaa ja silkkiä. Ja tuo vyötekin on aivan suloinen! 25 g:n kerässä on hulppeat 187 metriä. Pitkään pohdin mitä siitä tekisin. Ei ihan huivituttanut mut vähän kuitenkin... Ikisuosikki Salkkaria meillä ei ole ollut puodissa taas pitkiin aikoihin. Joten puikoille!

Mallina salkkari on aina vaan yhtä käytännöllinen. Lankaa tähän kului 36 g eli vajaat kaksi kerää. Ja tuo väri - siitä en sano mitään... Moni on tästäkin tykännyt, vaikka se ei olekaan oma suosikkini. Kurkkaappa ne muut värit KLIKS!

Karvinen valitteli, ettei omista yksiäkään ehjiä villasukkia! Juttu on nyt vaan niin, että mulla on ihan muut sunnitelmat. Komensin hänet tuomaan kaikki risat sukkansa meille ja päätin tutkia, onko mitään tehtävissä... Yhdeksän paria risoja! Minähän en parsi, koska elämäntehtäväni on myydä uutta lankaa uusiin sukkiin. Tällä kertaa piti kuitenkin venyä...

Saa luvan tulla noiden kanssa toimeen muutaman viikon! Loput oli niin risoja et ne täytyy terittää.

Parsinsieni on äidin tuoma tuliainen joltain työreissulta. En ole aikaisemmin joutunut moista tattia käyttämään. Lasivitriinissä se koristeena on ollut vuosikaudet. Hassu juttu - äidin työkaverin tyttärellä on ihan samanlainen - ja yhtä vähällä käytöllä ollut... Luulen, että me molemmat ollaan nuorina oltu yhtä "ilahtuneita" reissutuliaiseista :)

Jaa et suunnitelmia? Just ku olen päättäny, etten mihinkään kimppaneulontoihin (puhumattakaan virkkamisesta) lähde tänä vuonna niin enkös löytänyt itseni Sukka-Finlandian sivuilta! Usein käy niin et kun nukkuu yön yli niin tulee järkiinsä. Mä nukuin yön yli ja ilmoittauduin mukaan! En kilpaile, mut ainakin lämmittelysukat aion neuloa Alpaca Softista ja ykkösetapin Stepistä... Ainut syy, miksi en ole vielä aloittanu on se etten pysty päättämään värejä! Niitä on niin paljon ja kaikki ihania. Elämä on vaikeita päätöksiä täynnänsä...

Lämmintä jalkaan ja tassuihin

Voi sinua mun blogiparkani. Olet ollu ihan heitteillä viime ajat. Uus luuri ja koulu ja kaikki muu... Hirmuisen kivaa huomata, että täällä sentään joku vielä käy. Kiitos siitä - yritän tästä itsekin ryhdistäytyä.

Puikot sentäs suihkii aika ajoin. On tosi kivaa tikutella sellaisia juttuja, joita pyydetään. Karvis ilmoitti tarvitsevansa ohuet sukat TYÖkenkiin. Pitästä aikaa oli tarvetta, joten kerrankin hän sai nimpparilahjansa ajoissa. Peräti päivää ennen nimpparia.

Ja kukas halusikaan kuvaan mukaan? No ihmekös se, kun yhdessä "iskälle" näitä sukkia salaa tikuteltiin...

Mut joo - jämislagoistahan osittain nämäkin. Varressa 4 krs bambusukkalanka Hot Socks Rubinia ja 2 krs Austermannin Steppiä. Resorissa kun tuo kuvio ei juurikaan erotu, ja noita jämälankoja ohuista on kassillinen. Terän tein kokonaan Rubininsta. Alkaa jo pikkasen kyllästyttää tuo väri - kolmannet tästä väristä. Sukkakakkosen kärjessä meinas loppua jämiksent kesken! OMG - onko pakko alkaa taas uus kerä ja tehdä aina vaan tästä samasta väristä? No ei sentäs - muutama nöttönen löytyi jämälankapussista ja sain vielä melkeen samanlaiset kärkikvennukset aikaseks. Puikot 2,5 mm Zing 15 cm, menekki 70 g.

Lapsuudenystäväni täytti vuosia kuukausi sitten. Vaikka nykyään ei usein nähdä eikä soitellakkaan niin merkkipäivänä pitää ainakin onnittelulaulu laulaa. Siinä puhelussa selvisi, että himokuntosalinainen oli muuttanut suuntaa ja joogasukille olisi tarvetta. Viikonloppna valmistuivat:

Lanka teetee Pallas, puikot 3 mm (toisessa bambu ja toisessa koivu). Malli N-alkuisesta sukkalehdestä. Menekki 114g. Toivottavasti on mieleen - tänään laitoin postilaatikkoon. Toivotaan et menee perille ja on passelit.

Joka vuos aina päätän etten ikinä enää huovuta. Olen vuosikausia ihaillut Villannen huovutuksia. Miten ne voikin olla niin kauniita? Siispä viimein rohkenin kysymään neuvojakin... Tossuissa Annen ohje - tosin hahtuvan kaverina ne jämälankapussin loputtomat Stepinjämät (kun sitä Annen käyttämää ei meillä enää ole jäljellä ja testihän tää oli). Lapasissa pelkkää hahtuvaa kuutosen Ergo-sukkapuikoilla. Ennen pyykkikonetta:

Jännitystä ilmassa... 40 astetta pesukoneeseen, pikkasen pesuainetta, vanha kylpypyyhe ja täysi ohjelma läpi.

Ihan kivaa. Varsinkin lapaset. Tossuja on varmaan pakko hiukan tehdä lisää. Ja vaikka kuva näyttää toista, niin ne on ihan saman kokoiset. 155g:n hahtuvakiekko riitti juuri ja juuri sekä lapasiin että tossuihin!

Aikas harmaalta näyttää tähän mennessä tää postaus. Uudesta luurista oon saanu harmaita hiuksia ihan riittämiin, mut on siinä ainakin yks hyvä puoli - ihan kelvollinen kamera! Alla olevat kuvat on puhelimella otettuja.

Sunnuntaiaamu syksyllä. Yhtään ei voi ajatella viime päivien myrskyjä!

Mauri yritti tehdä selvää mun pikkuveneestäni. Kuten myös Hannu ja Tapani aikoinaan ja muutama muu ennen sitä. Mä en luovuta. Ilmastointiteipin avulla tyttöporukalla käytiin ongella monta monituista iloista sinkkuvuotta! Miksei sama paikkaussysteemi toimisi nykyäänkin?

Jeesusteippi joustaa, mutta ei murru! Kevättä odotellen...

Tassun kanssa ollaan tehty useampikin sieniretki. Välillä saalista sopivasti ja välillä vähemmän. Mut on meillä ollut mettäreissuilla jännä ja kivaa!

Syksy lähestyy. Aurinko on jo matalalla. Mut kun se näyttäytyy, niin syksyn värit loistaa ja varjot on pitkiä.

Varjot pitenee, päivät lyhenee. Neulomisaikaa enempi ku kesällä. Kivaa oikeestaan eiks nii?

Tilauksesta tikuteltuja: Pitsineule ja sukat

Virkkailun välissä on ollut kiva välillä rentoutua puikkojen parissa. Asiakas toi alkuvuodesta meiltä aikoja sitten ostamansa langat ja ohjeen. Neule oli aikoinaan jäänyt kesken ja nykyään neulominen ei oikein suju. Meiltähän sujuu, joten mikäs siinä:

Lankana kauniskiiltoinen, kaapelikierteinen Marks&Kattens Scilla, joka on 100% merseroitua puuvillaa. En tiedä onko lankaa (tai koko valmistajaa) enää olemassa, mutta nautittavaa neulottavaa oli. Olen joksus aikoinaan neulonut samasta langasta äidille kesäneuleen, joka on edelleen ku uus.

Mallineule oli helppoa pitsiä.

KnitPron 4 mm puikoilla tikuttelin ja pääntien resorin 3½ millisillä. Tykkään näistä Marks&Kattensin ohjeista. Ne on loppuun asti mietittyjä (ja virheettömiä!) ja silmukat osuu just enempiä miettimättä. Hihojen istutukset onnistuu aina. Tämä malli on vuodelta 2007. Oon viime päivinä selaillut muitakin vanhoja M&K ohjeita ja todennut, et kun tarpeeksi kauas menee niin mallit alkaa taas olla ihan muodikkaitakin. Korvaavia lankojakin löytyy.

Viikko sitten maanataina ompelin nutun kasaan ja taas kerran hihkuin itsekseni kun tein NIIN KAUNISTA saumaa. Pienestä se neulojan ilo on kiinni...

Mökkikausi on antanut odottaa itseään. Monta kertaa ollaan ajettu Myllykylän rantaan vaan toteamaan, että lahti on edelleen jäässä eikä venettä pääse laskemaan. Nyt on jo laskettu ja mökillä vietetty eka viikonloppu, mut siitä myöhemmin. Viikko sitten asennoiduttiin mökkielämään Karvislandiassa:

Moottorisaha lauloi ja kirves heilui...

Olin pitkin kevättä saanut kuulla aika monta epäsuoraa vihjausta ja ihan suoraa mainintaa siitä, että Karvisella ei ole yksiäkään ehjiä ohuita villasukkia! Suutarin lapset... Vaikka mulla on sukkaneulomislama meneillään, niin sain sentään tikuteltua juuri sopivasti synttäreiksi Step-sukat.

Lankana Aloe Veralla ja jojoballa kyllästetty Step Dreiklang, Puikot 2,5 mm KnitPro Zingit ja menekki 80 g. Kerällä lanka oli aika oudon näköinen, mutta valmiit sukat ihan kivat. Sopii hyvin farkkujen kanssa.

Ja tuleehan se kevät. Tässä teille ensimmäinen sinivuokko:

Paluu arkeen eli helppoja huiveja

Yks poliitikko joku aika sitten avasi jokaisen puheensa sanoilla "Aivan aluksi haluan kiittää..." Se nauratti, mutta samoilla sanoilla tämäkin blogipostaus on pakko avata.

Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia peittopostaustani kommentoineita. Niin täällä blogissa kuin naamakirjassakin puhumattakaan puodissa poikenneista! Olihan se iso urakka ja epävirkkaajana olen siihen (ja itseeni) tosi tyytyväinen. Kiitokset palautteista - melkeinpä suunnittelen virkkaavani jotain muutakin tänä vuonna. Ehkäpä huivin. Koska nyt huivituttaa kovasti. Lost in Time kenties? Osaisinkohan? Mistä langasta?

Peiton jälkeen olen kuitenkin rentoutunut NEULOMALLA. HELPPOJA. HUIVEJA.

Vähän niinkuin tosi hyvän kirjan lukemisen jälkeen oli jotenkin tyhjä olo. Mitä seuraavaksi? Onneksi Mopsien kanssa neulova oli puodissa käydessään oli tykästynyt mun ja Idan Summa Shawleihin. Ohjeenhan sain Piikulta joululahjaksi. Siiispä puikot käteen ja tikuttelemaan:

Värit selkeästi rauhallisemmat, kuin edellisissä: Yksivärinen lanka teetee helmeä ja kirjava Katian Darlingia. Menekki yhteensä 300 metriä Hassua: vaikka tekisi mistä langasta, niin aina yhtä monta metriä menee! Puikot 4 mm Knit Picksit.

Edellisistä huiveista poiketen tämän huivin myös pingotin. Ohjeen mukaan ei tarviste muuta kuin kastella, asettaa mittoihin ja antaa kuivua. Jotenkin tämä vaan näytti niin pikkuruiselta...

Kaarevien reunojen pingottamiseen KnitPron vaijerit on tosi käteviä. Huivi meni pieneksi kiitokseksi ystävälle, joka pakottaa mut vesikipittelemään ainakin kerran viikossa ja välillä käyttää puotimme henkilökuntaa boijäteastianaan. Ja me puodissa herkuttelemme tyytyväisinä emmekä todellakaan näänny nälkään! Toivottavasti kelpaa.

Seuraavaksi rentouduin tikutelemalla jälleen kerran taas oman "Naistenpäivähuivini". Alun perin lanka oli SMC:n Tahiti. Yksi kerä riittää pikkuiseen "kesähuiviin". Kiva käyttää kun ei enää tarvii villaa, mutta jotain on mukava olla kaulalla:

Tahitia on taas kevään aikana tulossa lisääkin ja kevään/kesän neulelehtiin tulee taas kauniita ohjeita. Lanka on tosi kevyttä ja riittoisaa: 50g=280 m ja materiaali 99% puuvillaa. Puikoilla 3½ tikuttelin koko huivin. Malli on oma ja tosi helppo. Kiva on tuo reunan päättely samaan aikaan, kun tehdään pitsiä. Neulaa tarvitaan vaan aloitus- ja lopetuslangan päättelyyn.

Tämänkin huivin pingotin vaijereilla. Tosi näppärää! Sen kun vaan pujottelee vaijerin pitsireunukseen ja kiinnittää muutamalla T-neulalla alustaan.

Ei tarvita tsiljoonaa nuppineulaa. Usein kastelen huivit lämpimällä vedellä läpikotaisin ja pingotan. Tällä kertaa pingotin ensin ja suihkin suihkupullolla melko märäksi ja annoin kuivua yön yli.

Ja vielä yksi. Samaa mallia edelleen, mutta tällä kerralla Katian Darling -langalla. Huivista tuli pikkusien edellistä suurempi. Menekki 2 kerää, puikoilla 4 mm Knit Pics (tai KnitPro) vaihtopäisillä pyöröillä. Tämänkin huivin pingotin - kuvaa ei ole, koska unohdin ottaa raudat ja Knit Blockerit mukaan viikonlopuksi. Hätä keinot keksi - käytin 150 cm pyörökaapeleita, styrox-levyjä, nuppineuloja ja suihkupulloa.

Tykkään tästä mallista tosi paljon (omakehu haisee, mutta haiskoot). Helppo tehdä ja tosi kiva käyttää. Tämä huivi on mulla melkein aina. Nyt vähän toisella värillä. Alkuun värit näyttivät vähän synkiltä, mut kivahan tää on!

Ainaoikeinbuumi täällä jatkuu - seuraavaksi tossujen merkeissä.

Viikonloppna muistin, miten siitä on kulunut 11 vuotta kun tapasimme neliviikkoisen blogikissamme Tassun ensimmäistä kertaa.

Siitä seurasi ankara vauvakuume. "Odotusaikana" siivosin kotini jokaisen kaapin. Moista puhtia ei sen jälkeen olla nähtykään. Ehkäpä muistot tai räntäsateinen sunnuntai sai aikaan sen, että alettiin raivaamaan mun kellaria. Konmaritus vei jotain jopa roskikseen ja jotain rojua (mm sähkögrilli) päätyi Karvislandiaan. Kiittelin viikonloppuna myös tätä lounaisen Suomen talvetonta talvea - pari ikkunaakin sain pestyä siinä jouluvalojen pakkaamisen lomassa. Katseltiin tippa silmässä Tassun vauvakuvia ja "juhlan" kunniaksi Blogikissamme sai ihka uusia Driimmssejä ja "perjantaipullon" vaikka oli sunnuntai:

Kylpäs on aika rientänyt!