Perfectit palmikot, silmukkamerkit ja "kesäkauppa"

Joka vuosi mietitään Piikun kanssa et ne on NIIN nähty. Tampereen kässämessut siis. Ei mennä. Paitsi muutamaa viikkoa aikaisemmin jompi kumpi meistä laittaa viestin et jos sit kuitenkin... Tällä kertaa se oli Neulefriikin vuoro. Heitti ajatuksen, et jos seikkailtaisiin junalla! Ja niinhän me tehtiin.

Matkakässyhän piti olla. Joku kiva, pieni, helppo ja kuitenkin järkevä. 

Perfect Premium on meillä päätynyt korvaamaan teeteen Pallaksen. Monia vaihtoehtoja testailtiin kyllä. Lopulta hinta/laatu/värivalikoima ratkaisi.  Pitihän sitä makustella ihan omilla puikoilla. Tykkään. Mukavan tuntuinen eikä liian paksu. Konepesun kestävä ja sopisi isompaakin neuleeseen myös lapsille. Junassa matkustaessa vartta syntyi ihan kelpo vauhtia. Kantapää menikin paluumatkalla ihan väärään kohtaan. Onni on matkaystävä, joka purkaa mun puolesta :)

Menekki kerä/sukka. Puikot varressa 3,25mm ja kantapäästä eteeenpäin 3 mm. Perinteiseen ohjeeseen lisäsin silmukan/puikko eli siihen ainaoikeinkohtaan. Eli 52 silmukkaa ja 13 s/puikko. Muuten sama ohje ku ennenkin.

Koska messuille, niin piti olla joku spesifi ostos, jota etsiä. Kiellettyä oli mekkokangas (edellisetkin ompelematta), käsityökirjat (just puodin muutossa päästiin eroon edellisistä hölmöistä hankinnoista) joten päätin et silmukkamerkkejä. Niitä MUN tapaisia. 

Kierreltiin ja kaarreltiin. Neulefriikin ystävän Handen kanssa oli sama missio. Aamuskumpan jälkeen alettiin tosimielessä kiertelemään... Kumpikaan ei löytänyt, mutta löysin aineksia! Ja kuuleman mukaan Hande lähilankakaupastaan seuraavana päivänä Tampereelta ihan niitä etsimiäänsä...

Seikkailua oli matkustus junalla ja Nyssellä. Me molemmat ollaan aikoinamme opiskelleet Tampesterissa, joten jo kävely rautatieasemalta Keskustorille aamulla oli nostalginen. Paljon on keskusta muuttunut. Tekun asuntolan Rastin 18 neliötä  Rautaiteaseman yläpuolella oli mulle taivas aikoinaan. Nyt koko talo on purettu... Tillikka sentään on paikoillaan! Raitsikka jäi kokeilematta ja saattaa olla, että täällä Turussa siihen saattaa mennä tovi jos toinenkin....

Vähän kyllä tuntuu askartelulta, mutta jos ei edes messuilta löydy, niin on pakko itse venyä...

Vast täänään älysin, et olishan niitä helmiä ollut ihan omast takaa: Siispä:

Olisko tämä heijastava silmukkamerkki pimeälle neulojalle vai heijastava silmukkamerkki pimeässä neulovalle?

Silmukkamerinsyöjäeläin on asunut täällä jo vuosia, joten ihan turhaa syyttää Hissua... Tosin kyllä sekin merkeistä tykkää...

Matidedalin  Joulumarkkinat herättää talviunilta myös meidän kesäkauppamme tutussa halkokuivaamossa!

Mukana menossa kahtena marraskuisena lauantaina Anjalinin lisäksi myös Salo Design, Modaliisa ja Eija Vesterlund.Tervetuloa tekemään jouluostoksia halkokuivaamoon!

Sukkia ja sapuskaa

 Pikkuisen pistää kiireeksi, jos aikoo päivittää blogia edes pari kertaa kuussa! Tosin käsitöitä ei viime aikoina ole liiemmälti syntynytkään. Jotain sentään. 

Kukkasukat kierrejoustimella Mainiosta.

Kipeänä ei paljon muuta jaksanut, mutta pienia sukkia sentään:

Näitä tikuttelen merinolangoista, joita testailin korvikkeeksi teetee Helmelle ja tilailin sieltä sun täältä aina pussillisen. Helmenjämistäkin vielä muutama pari:

Popup Kesäkauppamme tulee taas! Tänä vuonna meidät löytää Matildedalista vanhasta halkokuivaamosta. Avoinna ekan kerran Ruukkipäivänä toukokuussa, satunnaisesti kesäkuun viikonloppuina ja 28.6-10.8. joka päivä klo 11-18! Ota seurantaan Facesivumme ja pysy kuulolla!

Pari ihanaa kesäistä päivää vietettiin ystävän kanssa perinteisin menoin: Skumppa-aamiaisesta Skumppalounaaseen...

Sääkin oli just niinkuin tilattiin, joten tölkkisauna lämpesi, talviturkki tuli heitettyä ja ilta-auringossa herkuteltiin juustoja laiturilla:

Ihana ja rentouttava irtiotto arjesta!

Pääsiäiseksi kutsuin alakerran väen syömään. Ihan vähän stressiä aiheutti, kun kuulin isän sanoneen mun tarjoavan peuraa! Onneksi on ystävät, joilta hyvät neuvot. Kahta reseptiä ja vähän omiani pistellen routapaisti onnistui!

Ainakin kaik män. Oliskohan porukka ollut nälkäistä parin päivän puuhommien jälkeen... Oli mulla varmuuden vuoksi makkaraa varattuna.

Jälkkäriksi tietenkin perinteistä Terijoen pashaa pullan kera. Onkohan tästä tullut epäkokkaajan ruokablogi?

Samaa väriä pihalla.

Viimeinen Kansalaisopiston Neuleklubi oli eilen. Toivon tosiaan, että vuoden aikana kässäpusseihin on päätynyt jotain oppejakin. Herkkuja ainakin ja kivaa olemista kässyjen kera... Puhumattakaan takaperin neulomisesta! 

Tänään roudattiin isän kanssa oksia. Nyt mulla on karsittavaa ja hellapuita tulossa pitkäksi aikaa. Illansuussa lähdin vielä testailemaan uutta leikkipaijaani:

Yllättävän hyvin pelitti, vaikka onkin vaan tuollainen "halpis". Paluumatkalla oli tarkoitus istua laiturilla hetki. Oli kylmää ja homma jotenkin riistäytyi. Seuraava kaislakasa odottelee polttamistaan...

Kaislojen alta paljastui taas upeat jääkauden jäljet!

Nymmää laitan takkaan tulen, otan jonkun keskeneräisen kässyn ja... Nukahdan soffalle!

Ulkoilmamyrkytys....

Socktober-sukkia ja syyslomaa

Koska nyt on socktober, niin jalanlämmittimiä pukkaa. Varsinkin kun puoti on pullollaan uusia kivoja sukkalankoja! 

Yksi hirmu hauska lankauutuus on yksisäikeinen Year Socks: siinä on 17 väriä - jokaiselle kuukaudelle omansa ja lisäksi jokaiselle vuodenajalle. Bonuksena vielä sateenkaari! Minä tartuin tammikuuhun:

Pitsimalli oli tutkimusmatka kansalaisopiston neuleklubissa ihmetystä aiheuttaneeseen epäsymmetrisyyteen: Miksi tuo ylivetokavennuspuolen reikä on isompi kuin 2o yht. -puolen reikä? Tein kavennnuksia monella tapaa ja kieputteln langankiertoja vaikka miten päin. En selvittänyt mysteerlä, mutta sukat tikuttelin. Puikoilla 2½ ja menekki vajaa kerä.

Toinen sukkalankauutuus on Katia Lumi. Pikkuisen paksumpi ja väritykseltään...Mitenkä sanoisi? Suhjukka? Utuinen? Merinovillaa ja polyamidia ja kivan napakka. 

Nappisukkiin meni n. 120 grammaa. Tämä malli on ollut to-do -listalla vuosikausia. Ohje on teetee Pallakselle. Puikot 3 mm.

Huovuttaminen on aina pikkuisen arpapeliä. Aina saa jännittää, et mitä sieltä pesukoneesta ohjelman jälkeen paljastuu. Tuleeko ruttuinen käyttökelvoton huopamytty, jonka kaikessa hiljaisuudessa yön pimeinä hetkinä kuskaan salaa roskikseen? Vai peräti jotain kelvollista? Siksipä käytin Lettlopin jämiä kokeeseen.

Kuudessa kympissä koko ohjelma läpi ja ihan kelvot tuli. Karvis sai koeversiot nimpparilahjaksi. Ensin tein tossuosan ja myöhemmin poimin tossun suusta silmukat ja tein varret. Varret ovat Sallaa joka nyt on todistetusti konepesun kestävää! Jos sähkön hinta pysyy viime aikojen lukemissa, niin kokeet jatkuu!

Nämä islantilaiset langat ei todellakaan ole suosikkilistallani ykkösenä. Tein yhden asiakkaamme aloittaman Alafosslopipaidan valmiiksi ja päätin et siihen lankaan en enää toiste koske tikullakaan! Tai siis puikolla.

Tulihan paidasta ihan nätti. Mun osuus on hihat ja tuosta keskeltä vatsaa ylöspäin. Valkoinen ja musta on kaksinkertaista Lettlopia. En muutenkaan tykkää kovin paksuista langoista ja tämän neulomisen jälkeen vielä piti imuroida (asia, jota en myöskään siedä). Yök.

Peosta taas tykkään ihan hirmuisesti! Ja niin tuntuvat tykkäävän muutkin. Peo 30 on meidän puodin ylivoimaisesti myydyin lanka. Se ei pistele eikä kutita (eikä pölise) ja neulominen on yhtä nautintoa! Mä tein perinteisen Cousteaun. Menekki 2 kerää ja uusilla CrasyTrio Unicorneilla 3½ pistelin menemään.

Nyt on eteläisessä Suomessa syyslomaviikko. Mun syyslomanen oli viime viikolla. Kolme päivää ystävän kanssa mökillä! Kattaus odottaa syöjättäriä, muusia, ahvenia ja länttäselli järvileutaa (=vanhojen nokiakännyköiden tulkinta kanttarellikastikkeesta).

Seuraavana päivänä haettiin lisää metsästä:

Nyt ei enää voi laittaa kuvaa auringonlaskuista. Siispä tällä kertaa hetki ennen auringon nousua:

Viikko sitten maailma näytti vähän toisenlaiselta. Oli komee myrsky!

Heirloom nuttu ja yhteisneulontoja

Tykästyin Sirdarin Heirloomiin. Jotta että halusin neuloskella sitä enempikin. Kiva lapsen jakun malli tupsahti teeteen ohjeisiin ja siitä se sit lähti.

Koska olisin tehnyt mitään täysillä ohjeen mukaan? Ensin piti neuloa hihat pyörönä. No en. Kotona on ihana ikivanha metallinen puikkosetti pitkiä tavispuikkoja ja niillä tein hihat. Lisäsin vaan saumamvarasilmukat. Kaikkien puikkohifistelyjen jälkeen on oikeastaan ihan mukavaakin välillä palata perinteisten pitkien metallipuikkojen pariin... Puikkosettiin liittyy kiva muisto. Lähes ensimmäinen poikaystäväni on ostanut ne lahjaksi joskus 80-luvun puolivälissä Turun Stockmannilta (vai oliko se silloin Citysokos?) Joka tapauksessa setissä on puikot 2-5mm ja se on mulla aina kotona hätävarana. Puikkoihin liitty toinenkin poikaystävämuisto: seuraava ei kestänyt kuunnella puikkojen kilinää formulakisojen aikana... Nykyinen sentään käskee neulomaan pari kerrosta, jos olen oikein huonolla tuulella :)

Lanka: Sirdar Heirloom, menekki 6 kerää, Puikot 3½ ja 4 mm erilaisia. Ohjeesta en sano mitään. Piti olla helppo, mutta vaikeaselkoinen. Nuttu tuli joka tapauksessa. Ja lanka on jännää ketjumaista, joka tuo mukavan elastisuuden. Nuttu, pipo tai ranneke ei venahda tai lörpsähdä.

Vuodenvaihteessa saaatiin puotiin hassunhauska ja samalla romanttinen tilaustyö. Herrahenkilö halusi antaa ystävättärelleen lahjaksi villasukat.. Eikä mitkään tavissukat, vaan nimikoituina ja lemmikkien kuvilla somistettuna. Valokuva lemmikeistä saatiin kuvaviestinä. Minä tikuttelin sukat ja silmukoita jäljittelemällä "nimikoin". Ida taiteili kissan ja koiran.

Tällä viikolla saatiin palaute, että mieluiset olivat! Lankana teetee Pallas, Markus 6-ply ja sallanjämiä.

Joululahjaksi tein 4-vuotialle Ryhmä Hau -sukat. Äiti halus kummipoikansa pojalle samanlaiset. Äiti tikutteli sukat ja minä ompelin kuvat päälle. Toivottavasti nämäkin tunnistetaan ja ovat mieleen. Varmuuden vuoksi äiti teki toiset ihan tavalliset villasukat kyytiin...

Kaikenlaista on viime viikkojen aikana neuloskeltu. Enemmän tai vähemmän onnistuneita. Niistä joskus myöhemmin. Viime viikonloppuna sain tilaisuuden olla ihan vaan itteni kanssa kahdestaan (ja kissan) ja seurata hirmuista myrskyä. Jännityksellä seurasin vedenkorkeutta kotirannassa... Maksimi oli 104 mm. Kävelyteille nousi, mutta parveke oli ihan turvassa!

The Laatupäällikkö eli Tassu ei myrskystä piitannut ollenkaan. Ihmetteli vaan, että missä karkit?

Huomenna Hesan kässämessuille turistiksi ja kahden viikon kuluttua tositoimissa Turkuun. Jänskättää!

Jos ei jouluna ole lunta...

Voiko Joulupukki tullakkaan?

Puodissa yks pikkulikka tomerasti mulle kertoi et Joulupukki tulee lentskaril! No eipä tullu lentskaril meille. Tosin aattoaamuna näin kun pukki tonttuineen meloi kanootilla Majakkarannan ohi kohti satamaa... Mut vaikka Tassu oli saanut Joulupukilta kiltteystodistuksen postissa, niin ohi meloi.

Joulupukki oli menossa katsomaan joulurauhanjulistusta Suomen Turkuun niinkuin mekin äidin ja Karvisen kanssa.

Muisteltiin, että monena vuotena on ollut hirvittävän kylmää odotella suurtorilla tilaisuuden alkua ja tuomiokirkon 12 lyöntiä. Montaa kertaa elämässäni ei joulurauhanjulistuksen seuraaminen paikan päällä ei ole jäänyt väliin. Tänä vuonna ei tarvinnu palella. Positiivista oli ettei satanu yhtään vettä ees. Pukki ei tosin päässyt perille. Merivartiosto pysäytti Joulupukin matkan jo ennen teatterisiltaa...

Oliskohan Joulupukilla menny siinä kohtaa vähän pasmat ja lahjatkin sekaisin, kun meidän suvun pikkuihmisten lahjat päätyi mummin ja pappan kotiin Förinrantaan ja he saivat pakettinsa vasta tapaninpäivänä! Onneksi muutama paketti oli mennyt ajoissa ja ihan oikeaan paikkaan...

Aattoiltaa vietimme veljeni luona. Kaikkien herkkujen jälkeen odotetuin oli veljen vaimon perunalaatikko ja mummin jälkiruoka:

Jätän julkaisematta jokavuotiset lautasennuolemiskuvat...

Joulupäivänä äiti ja isä tulivat meille ja kiltti Tassu huomioitiin herkkutikuilla. Niillä ihan oikeilla sokerittomilla ja viljattomilla. Mummin kädestä. Me saatiin siianmätiä, jonka pappa oli ihan itse lypsänyt ja mummin perunalaatikkoa!

Kyllä meilläkin ennen joulua kokkailtiin ja Tassu sai laatupäällikkönä maistella jauhetut maksat, jauhelihat ja paistit. Mut sehän oli työtä...  Kuten myös lahjasukkien tarkistus.

Ihan uuvukskissa Tassu oli kaiken raadannan jälkeen ja ihmetteli, et miks ruokakupit on ihan täpösen tyhjiä!

No nyt niihin laatuhommiin. Jotka hajamielinen pukki oli sentään suunnilleen oikeaan osoitteeseen toimittanut:

Oon ymmärtäny, et nelivuotialle Ryhmä Hau on kova juttu. Ittellä ei ole mitään käsitystä...nehän taitaa olla koiria. Langanluomaa-blogissa kuitenkin törmäsin mainioihin ruutumalleihin ja päätin yrittää silmukointia - ku mul on ne uudet näkimetkin. Yhtenä sunnuntaiaamuna sit Tassun kanssa katottiin telkusta kakkoselta piirretty Ryhmä Hau vaiks yleensä katotaan luonto-ohjelman uusintaa... Mun mielestä näytti ihan oikeilta tyypeiltä!

Parasta oli, et myös nelivuotias tunnisti kaverit ja tais tykätä vaikka paketissa oliki vaan villasukat...

Kasivuotias tyttö sai liilat palmikkosukat:

Molemmissa sukissa lankana "Numerolanka" Markus 6-ply ja puikkoina 3 mm Zingit. Hautyyppien kirjonnassa myös Pallasta.

Itsenäisyyspäivän perinteisissä piparitalkoissa kummityttö kertoi toivovansa ohuita sukkia. Paksummat olis ollu puikoilla melkein valmiina mut ku toive oli ja pukilla 2,5 mm zingit vapaina niin:

Hot Socks Rubin -bambusukkalanka taitaa olla koko suvun suosikkilanka. Tämä väri taitaa olla ainut, jota en aikaisemmin ole neulonut! Veljen poika sai nää Gedifran Lana Miasta tehdyt.

Koko syksyn on kässäkassin pohjalla pyöriny keskeneräinen kutimus Regian Alpaca Softin jämistä. Ku se ny vaan on niin kiva lanka, et jämätkin pitää käyttää. Puikkoina 3,25 mm symphonie woodit. Olen viime aikoina tykästynyt ohkasissa langoissa Zingeihin ja Ergoihin. Ihan vaan siks, et alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään alituiseen katkomani puiset kakspuolikkaat. Olisko nää sukat ihan mulle ittelle?

Mut mikä mahtoikaan olla mun ja Karvisen paras joululahja?