Vauvan settejä ja muut syksyn kässyt

Hei Sinä heitteillejäänyt blogini ja varsinkin te seuraajat, joita täällä vieläkin käy vaikka mitään ei tapahdu. Syksy on ollut... ja mennyt. Jotain on kaikesta huolimatta koko ajan ollut puikoilla. Nyt taas yritän palata linjoille.

Vauvan setti. Palmikkonuttu ja pöksyt:

Ja lisäksi tietenkin kaikille vauvoille pakolliset perinteiset junasukat ja kypärämyssy:

Lankana teetee Helmi, puikkoina jos vaikka minkälaisia 2½ ja 3,0 millisiä. Menekki koko settiiin vain  5 kerää! Tämä setti oli reissukässynä loppukesällä Kangasalla ja kissanhoitopestillä Kakskerrassa.

Toiseen vauvasettiin kuului kietaisujakku, pöksyt sekä kypärämyssy:

Lankana tällä kerralla ihanan pehmeä Katia Alpaquina. Menekki jotain alle kaksi vyyhtiä koko settiin. Puikot 2½ ja 3,0mm.

Molemmat vauvansetit oli tilaustikutteluita. Alpakkasetin tilaajalle tein jo aikaisemmin 6-vuotiaan kokoisen perusneuleen vaaleanpunaisesta Austermanin Merino Cottonista. Siitä ei ole kuvaa, koska noutaja tuli ennen kuin ehdin kuvaamaan... Joka tapauksessa n. 6 vuotiaan paitaan meni vajaat kolme kerää ja muistaakseni (ja kuvan perusteella) Zing 3½ mm puikoilla pistelin menemään. Ensin piti tietenkin tehdä mallitilkku, ja laskea silmukkaluvut langalle ja kuusivuotiaan kokoiselle sopiviksi, koska esikuvana oli TÄMÄ Katian Alpaquinasta neulomani pusero, jonka ohjeessa oli tasan yksi koko puolivuotiaalle... Alkutekijöistä on yksi kuva nappastu:

Toinen tekele kuvassa on isänpäivälahjaksi menneet sukat. Tikuttelin, vaikka isä joskus erehtyi mainitsemaan, et mä teen huonoja sukkia! Arvaatkaas olinko loukkaantunut? (Olen vieläkin, mut tein silti). Lanka Austermann Step. Puikot sekalaisia 2½ millisä (koska puiset menee poikki ja zigit tekee mystisiä katoamistemppuja). Joka tapauksessa 15 senttisillä puikoilla ja menekki vajaa kerä.

Olen joskus luvannut pitää veljeni ohkasissa bambuvillasukissa. Kaks päivää ennen synttäriään huomasin et voi vee... Puodissa oli yhdet valmiina, mutta liian pienet. Mitä tehdä, kun samaa lankaa ei enää ole edes saatavilla? Mut löytyihän yhdet onnettomat protot, joista lankaa purkamalla sain sukat jatkettua juuri oikeaksi päiväksi!

Muhkupipot tuntuu olevan muotia. Oikeasti oma puikkosuosikkini on 2-4,5 mm mut venyin kokeilemaan muhkuilua:

Muistaakseni puikot jotain 7 mm (yäk). Lankoja 1 piuha Sirdarin Haworth Tweediä ja 2 piuhaa Mondialin Tweedyä. Aika kiva ja pehmoinen lopputulos. Voi käyttää näin reuna kolmikerroin ja kuten alla:

Tampesterin kässämessutkin käytiin turistibussilla Neulefriikin kanssa. Etukäteen vannotin, et "pidä huoli etten osta yhtään kangasta" ja se piti. Mulla on ainakin kolme ompelematonta mekkotrikoota odottamassa jo ennestään... Mut pitihän sitä jotain kuitenkin ostaa:

Tänä vuonna ei ostettu edes juustoja, mutta perinteiset joulupuurot käytiin syömässä!

Vaikka virkkaus ei oo ihan se ykkösjuttu, niin pitää aina kokeilla jotain. Mosaiikkineuleesta innostuin keväällä, joten kun kuulin mosaiikkivirkkuusta, niin päätin kokeilla yhden tiskirätin verran:

Hauskaa opetella lukemaan ihan uudenlaisia kaavioita. Lanka tässä Sirdarin Replay. Koska se on helppo virkattava. Koukku 4 mm. Idea mosaiikkivirkkuussa (ja neuleessa) on se, että vaikka lopputulos näyttää kirjolta, niin niissä tehdään kerros yhdellä värillä kerrallaan.

Kyllä syksyyni on kaikesta huolimatta kuulunut monia ihan tavallisia ja perinteisiäkin asioita. Kuten sieniä:

Ja jossain vaiheessa viimein saattin sopiva keli pyromaaneille:

Piti tehdä "pieni prasu" et saatiin paistettua juhannukselta jääneet makkarat:

Pari viikkoa myöhemmin hiukan toisenlaista "käsityötä" kaatuneiden puiden raivuussa.

Ja paikkoja talvikuntooon:

Maisema melkein ku juhannuksena jos ei rantakalloita näkyisi.

Koska mulla ystävälta saatuja sukkia. Puhki kuluneita, mutta hirmuisen tärkeitä, niin teritin kahdet:

Yllä terät teetee Pallaksesta ja alla Katian Funnystä. Onni on lahjavarret ehjättyillä terillä! Päädyin tikuttelemaan molemmat vähän normia pienemmillä puikoilla eli 2,75 millisillä. Jospa kestäisivät vähän paremmin kulutusta.

Firman pikkujouluja (vuoden 23) vietettiin vähän hämmentyneissä tunnelmissa. Käytiin kuitenkin syömässä Antoniossa, kaahattiin mutkat suoriksi oikoen Teatteri Provinssiin Ismo Alangon Yksin-keikalle ja ehdittiin just ja just ajoissa. Saas nähdä miten tän vuoden pikkujoulut - Ainakin luulen et viime vuoden tapaan sovitaan paikallisesti et ens vuoden puolelle menee.

Yhtenä iltana kotiin tullessa vastassa oli:

Ihan peloton ja näytti ihan siltä, että sillä olisi jotain asiaa!

Kirjoneule Alpaca Cottonista

Elokuu vilahti ohi pikavauhtia! Syksyn uudet langat saapuivat puotiin kertarysäyksellä ja ihan hysteerinen olo on, kun kaikkea ei millään ehdi saada puikoille yhdella kertaa! 

Ensimmäinen ihanuus on Austermannin Alpaca Cotton;

Lanka on ihanan kevyttä, kuohkeaa ja kaunista. Värikartalla on 4 väriä - alpakoiden omia eikä värjättyä. Puseron koko on S ja se painaa alle 300 grammaa! Innoissani aloitin tekemään ohjeen mukaan takakappaletta. Vasta jossain kädentien kohdalla tuli mieleen, et olishan tuon voinut tehdä pyörönäkin... Kirjoneuleen nurjat kerrokset oli välillä "vähän" hankalia. Hihat teinkin sitten Pyörönä CraSy Trioilla.

Puikot 4½ mm Addin Unicornit. Nämä "yksisarvispuikot" oli  tosi kivat. Eilen niitä saattin myös CraSy-versioina. Lankaa tästä projektista niin paljon, että jämistä syntyy vielä pipo - pitäähän niitä uusiakin puikkoja päästä kokeilemaan...

Elokuun viimeisenä tiistaina tehtiin Karvisen kanssa päiväreissu Suomen eteläisimmälle asustulle saarelle. Pieni uusinta myrskyiselle "etelänlomalle" yli vuosi sitten huhtikuussa.

Tällä kertaa sää suosi. Tosin hieno kokemus oli se myrskykin. Ainakin mun mielestä.

Matkakässynä mulla oli vauvan kypärämyssy. Koko setti tuli valmiiksi viikkoa myöhemmin etäpäivänä mökillä:

Lanka teetee Helmi, menekki koko settiin ihan pikkuisen yli kerä! Myssy 2½ Addin 60 cm pyöröillä, peukuttomat lapaset 2½ 15 cm Zing&Symphonieilla (koska molemmista sarjoista on osa puikoista katkennut/kadonnut) ja tossut 2,75 mm KnitPro 15 cm puikoilla. Setti oli tilausneule.

Pitkästä aikaa kuva sielunmaisemasta. Etäpäivän aattoiltana viime viikon tiistaina. Aurinko laskee jo tosi aikaisin.

Viikkoa aikaisemmin vietin unettomia öitä. Kuuhulluus ei oo kivaa...

Kaikkea jännää on taas edessä. Verkkopuodin uusi ilme julkaistiin maanataina. Eilen alkoi yks opiskelu ja lauantaina Neuleklubi kansalaisopistolla, Siispä taitaa tämä blogiparka jäädä jatkossakin heitteille. Toki ainakin kolme neuletta on valmiina, kuvaamatta ja raportoimatta, joten pysykääpä kuulolla!

Vesiväripolvarit ja korvike Tundralle

 Moni kysyy että riittääkö yksi 100 gramman kerä ohutta sukkalankaa nyt ihan varmasti! Päätin testata miten pitkään se riittää. Ja riittihän se: Polvareihin!

Laines du Nordin Watercolor Sock -lanka on hauskasti kartoilla. Langan väri liukuu vesivärimäisesti sävystä toiseen ja keskellä lankaa on merkkilanka, joka kertoo mistä kohtaa väriraportti alkaa uudelleen. Eli tuloksena kaksi tismalleen samanlaista sukkaa.

Tavoistani poiketen neuloin varpaista varteen. Ohjeen kasialoituksen sijaan virkkasin neulomakerhoystäväni neuvosta 6 ketjusilmukkaa. Silmukoiden reunoista poimin molemmista sivuista neljälle sukkapuikoille 3 silmukkaa. PALJON helpompaa kuin kasialoitus, jossa silmukat tippuu ja puikot lurvahtelee sinne sun tänne! Enkä loopannut vaan neuloin sukkiksilla, Kivaa oli todeta, että lanka tosiaan riittää ja riitttä. Kivaa ei ollu kantapään neulominen ja se et lanka ei tuntunut loppuvan ikinä. Joka tapauksessa: Nyt se on todistettu: 100 g:n kerästä, jossa on 400-420 m lankaa riittää polvareihin!

Palmikkosukkalanka Tundralle ollaan etsitty kelvollista korviketta kissojen ja koirien kanssa jo vuosia. Olisikohan viimeinkin tärpännyt?

Katian Alpacolor on 70% alpakkaa ja 30% polyamidia. Koostumus siis sama, kuin aikoihaan teetee Tundrassa. Metrejä pikkuisen enemmän eli 125 m/50g. Pakko oli heti heittää puikoille palmikkosukka. 3½ puikoilla kuten ennenkin. Ihana neuloa ja uskon, että kestää käyttöä... Muutkin on tykänneet, koska lisätilaus piti tehdä melkein samantien. Menekki siis kerä/sukka. Vähän jäikin.

Lisää tassuttimia: Schoellerin Filzistä huopatossut. Ohjeessa on kokoja pikkuisesta tassusta isokenkäiseen ja valitsin tosi ison (jotain 42-43). Menekki 4 kerää, puikot 6 mm CraSyt ja huovutuskin onnistui ilman kommelluksia. Filzi olis siitäkin mainio lanka, että sitä voi käyttää myös Alafosslopin pehmeänä korvikkeena. Itse neuloin siitä keväällä Jääkukan. 

Nykytrendi on et kaikki neulotaan "väärin päin" eli sukat varpaista varteen ja nutut pääntieltä helmaan. Kumpikaan tapa ei minulta saa hurraahuutoja. Eikä kaikilta asiakkailtakaan... Mut pikkukauppiaan on vaan pakko ottaa kaikki työt vastaan... Asiakkaan neuleeseen tein "aloituksen" eli pääntieltä kaarrokkeen loppuun ja vielä takappaleen korotuksen. Lankana Borgo di Pazzi Cedro, Puikot 3½ ja 4½ Zingit. Asiakas saa itse tikutella alaosan. Hihojen neulomisesta vielä neuvotellaan kunhan se on ajankohtaista:) Ohje on Novitalehden ja siitä pitää tämän ohjekiukuttelijan antaa positiivista palautetta: Ohje oli selkeä enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt virheitä! 

Merinolanka Peo 30 on ollut marraskuun tarjouslankana. Suosio on yllättänyt meidät suoraan sanoen housut kintuissa ja parhaat värit on koko ajan lopussa. Piti testata myös miltä näyttää kirjava: Tästä paidasta jääneestä jämästä resori ja kerä kirjavaa lakkiosaan. Puikoilla 3½ pistelin menemään. Paidan tein aikoinaan 4½ puikoilla ja ainakin omalle käsialalle 4 mm olis paitapuikkona parempi. Merinolla kun on taipumus käytössä vähän venahtaa.

Suoraan sanoen itte en noista suhjukoista kauheesti tykkää, mutta voisi olla kiva kirjoneuleena yksivärisen langan kaverina. Mietintämyssyyn...

Kässämessuillakin tuli vierailtua. Neulefiikki Piikun kanssa oltiin perjantaina turistimatkalla. Pikkuisen mietittiin, että päästäänkö Tampesteriin ikinä, kun puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen nähtiin kyltti, jossa luki: Turku 43 km... Päästiinhän perille ja jo vartin kuluttua saapumisesta molemmat oli tehneet tärkeimmät messuhankintansa! Loppupäivä saatiinkin sitten höntsiä ihan rauhassa. Piiku osti pöytäpuihinsa kaiteen ja minä...

Se oli heti ihan MUN! Ei haittaa yhtään, että tavoitteen oli ostaa PIENI laukku, johon mahtuu lompsa, kännykkä ja huulipuna... Tuon muoto on just oikea. Siis leveä ja matala ja mitä parhainta: vuorikangas EI oo musta! Ja sinne mahtuu myös sukankudin, joten pikkureissulle ei tarvita kässäpussia erikseen. Eikä mua yhtään haittaa se, että Karvinen sanoo mun näyttävän käsveskani kanssa ihan Mummo Ankalta! Odottakoon vaan ku mä suutun ja isken sitä käsveskalla päähän. Siinäpähän näkee mitä on mummoankkaenergia!

Messuilla oli tarkoitus lounastaa jossain vaiheessa. Kun nähtiin joulumaassa tarjolla riisipuuroa ja väskynäsoppaa, niin ei tarvinnut edes keskustella! Se oli molempien herkkuvalinta. Vielä ennen kotiinlähtöä leputeltiin tärviöllä olevia tassuja skumppabaarissa - punaisen juoman voimalla ja ilman kuplia.

Kiva reissu oli vaikka mitään uutta ja mullistavaa ei löytynytkään ja kotiin päästiin ihan hyvissä ajoin. Kiitos Piikun ja "poikaystävän". 

Viikkoa ennen messuja vietettiin isänpäivää Atussa. Aattona Tassu pääsi viimeinkin viimeiselle sijalleen, joka oli sovittu Mummin ja Pappan kanssa jo maaliskuussa Tassun lähdettyä sateenkaarisillalle. Tuolla katajien alla sillä oli tapana bongailla tirppoja ja välillä poiketa sisälle komentamaan Mummia syöttämään kädestä (salaa mukamas) Pappan ruodottomaksi perkaamia ahvenfielitä. "Muistotilaisuudessa" syötiin ahvenkeittoa. Olisikohan tässä viimeinen postaus tunnisteella Blogikissan seikkailut?

Koukussa palmikkosukkiin ja lomalle

 Pikkuisia palmikkosukkia oli niin hauskaa tikutella, etten mitenkään saanut "putkea" poikki!

Puodin jämälankakoreista löytyneet alpakkanyssykät anelivat pääsyä puikoille. Ja minähän annoin niille periksi. 

Zingit piti vaihtaa KnitPro puisiin 2½ puikkoihin, koska alpakkalanka on niin liukasta, että Zingit luiskahtelevat kärkikavennuksissa lattialle. 15-senttiset on varsinkin näissä pikkusukissa kivat.

On ne vaan niin söpöjä!

Pinkit teetee Alpakka, menekki kahteen pariin 39 g. Valkoiset Helmiveneen Baby Alpakka, menekki 67g. Siniset Bermont Carmen (siinä on silkkiäkin), menekki 35g. 

Se mun rakas ja superhelppo palmikkomallini, jota Iso Gnu kysyi edellisen postauksen kommentissaan, löytyy täältä. Vauvakoossa 10s/puikko ja palmikoiden molemmilla puolilla on vaan 1 nurja silmukka. Varressa 5 palmikkoa ja terässä 4. Kärkikavennukset joka kerroksella. 

Loma alkaa olla näillä näppäimillä muillakin ku mulla. Aina ennen lomaa mulla on kamala stressi siitä, että mukana on tarpeeksi lankaa, puikkoja ja ohjeita. Muistan edelleen elävästi sen yhden kauhean viikonlopun, kun kässäpussi oli unohtunut Saloon ja minä onnettomana yrittämässä tehdä puikkoja varrastikuista santapaperilla! Sen seurauksena syntyi Neulojan Ensiapupakkaus. 

Nämä sukat on olleet puikoilla ja pitkään. Ovat lojuneet puodissa esimerkkinä Addin Cra Sy Trio -puikoista. Tikuteltu kerros silloin ja toinen tällöin. Viime viikolla tikuttelin ne loppuun. Lankana teetee Pallas kirjava ja puikot 3,0 crasyt. Ideana puikoissa on, että puolet silmukoista on yhdellä puikolla, puolet toisella ja kolmannella neulotaan. En itse oo kauheen innostunut crasyista sukkien neulomisessa, mutta pipojen ja pyörönä neulottujen hihojen kanssa ne on ihan mainiot. Oikeastaan monimutkaisten kirjoneule- tai pitsisukkien neulomiseenkin ne on hyvät.

Siis loma. Tänä vuonna en pitänyt itseni kanssa yyteeneuvotteluja. Ne on pidetty jo vuosia sitten, joten juhannusviikko on sovittu jo aikaa sitten niin, et mä lomautan itseni. Ida pitää puotia pystyssä sillä välin, kun minä klapisulkeistelen mökillä. Loma alkaa lupaavasti: Sataa kaatamalla. Istun lepakkotuolissa, kuuntelen äänikirjaa ja tikuttelen palmikkosukkaa.

Pitkän harkinnan jälkeen pakkasin lomakässäkassiin pelkkää huvittelua. Eli suunnitelmissa on sukkia eikä mitään sen kummempaa! Siis oikea loma.

Sade on jo huuhdellut siitepölyt mökin katolta. Virittelin sadevesitynnyrit paikoilleen. Päiväsauna lämpeemässä. Kohta saunaan, uimaan ja hiukset voin varmaan jo huuhdella sadevedellä.

Hyvää lomaa mulle ja hyvää juhannusviikkoa kaikille lukijoilleni!

Huivi ja kesäaikaan

 Olipas rentouttavaa pitkästä aikaa tikutella huivi! Ihan vaan yhdellä värillä ja ihan vaan pitsiä ja sileää!

Lanka: SMC Alva Fine Silk, puikot KnitPro 3,0 mm kärjet 80 cm kaapelilla. Menekki 1 kerä. Upea luonnonkuitulanka - hulppeat 700 metriä sadassa grammassa, 50% villaa, 25% silkkiä ja 25% puuvillaa. Lankojen mukana tullut ohje oli aikas puuduttava (siitä myöhemmin) ja siksi valitsin mallin Riite teetee Asustelehdestä. Malli on näyttävä ja silti tosi helppo. Kiva telkkarineuleeksi.

Tätä lankaa saatiin yksi erä jo aikasemmin ja se meni samantien. Onneksi messuille saatiin vielä toinen erä ja sitä on vielä muutama kerä jäljellä.

Huivin viimeistelin kastelemalla kokonaan ja KnitPro pingotusraudoilla.

Ja taas oli se "ekakerta ilman apulaista" ja taas tuli ikävä. Onhan huivin viimeistely paljon nopeampaa ja helpompaa ilman The Laatupäällikön apua, mutta ei yhtään niin hauskaa...

Joka tapauksessa oman elämän pitää jatkua. Naapurisekopään Ukrainariehuminen vaikuttaa kaikkien elämään tavalla tai toisella. Bensa on järjettömissä hinnoissa ja sähkö kans. Siispä kutsuin itseni Karvislandiaan viikonlopun viettoon. Päästäkseni oikeaan saunaan ja säästääkseni omaa bensaani... Nähdessäni talon jäätävän kokoisen sähkölaskun ehdotin et josko tehtäis vähän puita lauantaina kun tuun...

Tällä kasalla saunotaan muutama kerta ja ehkäpä torppakin lämpee ja sähköä säästyy.

Ja koska reisussa oon ni tietenkin - tulput kulkee taas mukana! Reppulissa on just sopiva kolo tulppuvaasin kuljettamiseen.

Siirtyminen kesäaikaan ei taida mulle aiheuttaa suurempia ongelmia. Lauantai-iltana saunan ja sapuskan jälkeen uni tuli soffalle kymmeneltä ja aamulla nousin talviaikaan klo 5.48. 

Päivän aikana pesin Reppulin suurimmasta kurasta, katkottiin Karvisen aitaoksia, haravoin ja raaputin veneen pohjasta näkkejä. Oli vaan niin kiva ilma, ettei mitenkään malttanut olla sisällä! Nyt odotellaan seuraavaa myräkkää, mutta kevään merkit on jo näkyvissä:

Ekat sinivuokot!

Riddari merinolangalla

 Oon rakastunu. Lankaan. Niin, että päädyin taas tekemään jopa kaarrokeneueleen. Ja pitäähän jokaisen sentään edes yksi legendaarinen Riddari neuloa!

Uusi rakkauteni on Arvier Silke Peo 30. Merinovillalanka. Ihan tavallinen. Mut niin ihana! Olen tosin pikkuisen hitaasti lämpeävää sorttia, koska tätä lankaa on mulle suositeltu jo vuosikausia sitten! Lankakartassa on yli 50 upeaa väriä ja olen ihan onneton, kun en mitenkään voi saada niitä kaikkia!

Lanka ei kutita eikä pistele ja iltaisin ei malta mennä nukkumaan, koska ei voi lopettaa neulomista...

Tässä nutussa käytin Riddarin ohjetta ihan sellaisenaan. Eli resoreissa 3½ mm KnitPro vaihtopäiset ja miehustassa 4½. Nämäkin on ihan mainio keksintö - eipä tarvii ihan joka mittaa puikkoja ja kaapeleita kun voi aina vaihtaa tarpeen mukaan pidempään tai lyhyempään piuhaan tai isompaan tai pienempään puikkoon. Hihojen resorit tein sukkapuikoilla ja muuten Addin CraSy Trio -puikoilla. Olen ihan hurahtanu CraSyihinkin. Sukkapuikoilla hihojen tekeminen on tuskaa, 40 cm pyöröpuikot vasta ovatkin turhakkeet ja 60 cm liian pitkät. Crasyt on kalliit, mut ilman niitä tekisin hihat perinteisesti oikein ja nurin ja ompelisin jälkikäteen saumat!

Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että ainakin mun käsialalla Peo 30 olisi ollut kauniimpaa nelosen puikoilla. Tämä kuitenkin nyt näin. Menekki 561 g yhteensä. 

Nyt jänskätän Turun Kädentaitomessuja. Kaksi vuotta takaperin näihin aikoihin Reppuli oli melkein pakattuna ja valmiina lähtöön, kun tuli tieto että Korona perui messut. Tänään uusi yritys:

Huomenna pakataan vielä toinen auto. Viikonloppuna Anjalinin osaston löytää Turun Messukeskuksesta paikalta C70. Sen löytää ihan helposti. Kun vaan katselee kattoon ja etsii sitä vessakylttiä niin suunta sinne! Tai jos ei kattele kattoon, niin kiertää vaan kaikki kulmat!

Ens viikonloppu menee siis Turun Kädentaitomessuilla. Viime viikonloppuna sen sijaan olin äidin ja isän luona Atussa. Vielä oli kovin talvista, joten mitään isompia mökkiprojekteja ei tehty. Pelattiin korttia ja nautittiin ihanasta kevätauringosta. 

Tulput piti tietenkin ottaa mukaan. Jos olisin jättänyt ne viikonlopuksi kotiin, niin sehän olisi ollut varsinainen heitteillejättö. Joku olisi voinut tehdä ilmoituksen tulppaniensuojeluyhdistykselle. Siitä olisin voinut saada elinikäisen tulppujenpitokiellon! Nyt ne on taas kotosalla - tosin aika lailla jo reissussa rähjääntyneinä, mutta onhan niillä ikääkin jo ainakin kymmenen päivää...

Yhtä tietenkin ikävöitiin... Sunnuntaiaamuna herätessä oli haikeaa. Ennen Atun mökillä herätessä annoin Tassulle aamupalan, mittasin verensokerin, tuikkasin insut, laiton kilikellon kaulaan ja päästin ulos suuriin seikkailuihin...