Merinokauluri, sytomyssyjä ja reissuja

Peo -taas kerran. Se on kiva malli ja aika on juuri oikea - syksy on tuloillaan, lämmintä tarvitaan aamulla ja illalla ja Peo30-lanka ihan paras neulottava. Aina tulee nättiä jälkeä eikä lanka kutita tai pistele.

Menekki 3 kerää ja 4,0 mm CraSy Trio bambupuikoilla tikuttelin. CraSyt on ihan mainiot pipoihin ja vikkapa hihoihin. 

Roosanauha-aika on taas. Murheellisena olen tänä vuonna tikutellut myssyn jo toiselle läheiselle. Tunnen oloni voimattomaksi. Ainut, mitä voin tehdä on sytomyssy, värin ja langat valitsi läheinen. Eka ihan perusmyssy:

Korvakuulolta loin silmukat ja tikuttelin menemään samaa tahtia. 

Toiveissa oli turbaanikin. Jos jollain on hyvä ohjevinkki niin kiitos - laitathan linkkiä tulemaan.! Yksi koeversio valmistui eilen:

Lankana Sirdar Replay ja menekki tasan 1 kerä. Puikot 3½. 

Syyskuu on mennyt reissatessa ja hurvitellessa. Ensin muutama päivä ystävän luona Längelmäveden rannalla:

Perinteiseen tapaan tyttöjen aamiainen kera skumpan:

Ettei menis pelkäks juopotteluks, niin tehtiin me töitäkin.

Työnjohdossa Hönttä ja Toippari:

Illan pimetessä saunottiin, syötiin hyvin ja neulottiin. Hassua - neulekateus toimii ihan samalla tavalla kun ravintolakateus!

Siitä tulikin mieleen et pitää antaa vahva suositus kalasta pitäville Kalaks! Omistajan tarinat veivät mukanaan puhumattakaan kaikista herkuista! Lounaalle kannattaa varata aikaa... Kuvassa vasta puolet alkupaloista!

Muutama päivä töissä ja yksi yö kotona ja taas asuntoa säästämään. Tuloksena syksyn paras sienisaalis!

Sienimaasto oli vaihtelevaa ja korkeuserot huikeita:

Viikko töissä ja taas on the road:

Tampereelle!

Kesäkuusta alkaen odotettu Rokkiooppera...

... Tamperetalossa oli hirveä pettymys! Miksaus oli ahterista. Orkesteri ja kitaristi mahtavia, mutta solistiten äänet puuroa ja edessä kekkaloivat vähäpukeiset laulavat lurexhepsankeikat ja ääliömäinen peikko (ilmeisesti pääsolisti) ällöjä.

Tuhdon ruoka oli hyvää (vaikka mun annos kylmä) ja hotelli viihtyisä ja edullinen. Pääasia, että porukassa naurusta ei tullut loppua, koska taas kerran todettiin toisilleen ennestään lähes tuntemattomien kesken, että maailma on pieni.

Pitkästä aikaa tuli neurettua niin, et vatsalihakset on kipeänä vieläkin! Ikää tuli monta vuotta lisää ja eikös sitä sanota et hyvät naurut vastaa kunnon lenkkiä?

Aamupalan jälkeen lähtö kohti Varsinaista Suomea ja The Lankakauppaa. Muumit on mun lapsuudessa olleet jotenkin synkkiä ja pelottavia. En ymmärrä nykyistä innostusta. Näin lähelle kuitenkin uskaltauduin lähtiessä...

Pakkasaamussa autoille kävellessä Sorsalampi oli ihanan tyyni ja aurinko paistoi:

Tunnustan, että molemmilla Tamperereissuilla kävin "vieraissa". Kolme lankakauppaa osui matkan varrelle. Oli kiva tavata kollegoja ja jutella! Oliskohan kuitenkin pikkuhiljaa aika asennoitua normiarkeen? Ainakin reissun ja puolikkaan työpäivän jälkeen oli mukavaa palata kotimaisemaan...

Kivojen muistojen kera jaksaa syksyn pimeisiin. Borta bra men hemma bäst!

Molemmat hankittu. Roosanauhan tuotto syöpätutkimukseen ja Tassunauhan elänsuojeluun. Hankithan sinäkin!

Kirjoneule Alpaca Cottonista

Elokuu vilahti ohi pikavauhtia! Syksyn uudet langat saapuivat puotiin kertarysäyksellä ja ihan hysteerinen olo on, kun kaikkea ei millään ehdi saada puikoille yhdella kertaa! 

Ensimmäinen ihanuus on Austermannin Alpaca Cotton;

Lanka on ihanan kevyttä, kuohkeaa ja kaunista. Värikartalla on 4 väriä - alpakoiden omia eikä värjättyä. Puseron koko on S ja se painaa alle 300 grammaa! Innoissani aloitin tekemään ohjeen mukaan takakappaletta. Vasta jossain kädentien kohdalla tuli mieleen, et olishan tuon voinut tehdä pyörönäkin... Kirjoneuleen nurjat kerrokset oli välillä "vähän" hankalia. Hihat teinkin sitten Pyörönä CraSy Trioilla.

Puikot 4½ mm Addin Unicornit. Nämä "yksisarvispuikot" oli  tosi kivat. Eilen niitä saattin myös CraSy-versioina. Lankaa tästä projektista niin paljon, että jämistä syntyy vielä pipo - pitäähän niitä uusiakin puikkoja päästä kokeilemaan...

Elokuun viimeisenä tiistaina tehtiin Karvisen kanssa päiväreissu Suomen eteläisimmälle asustulle saarelle. Pieni uusinta myrskyiselle "etelänlomalle" yli vuosi sitten huhtikuussa.

Tällä kertaa sää suosi. Tosin hieno kokemus oli se myrskykin. Ainakin mun mielestä.

Matkakässynä mulla oli vauvan kypärämyssy. Koko setti tuli valmiiksi viikkoa myöhemmin etäpäivänä mökillä:

Lanka teetee Helmi, menekki koko settiin ihan pikkuisen yli kerä! Myssy 2½ Addin 60 cm pyöröillä, peukuttomat lapaset 2½ 15 cm Zing&Symphonieilla (koska molemmista sarjoista on osa puikoista katkennut/kadonnut) ja tossut 2,75 mm KnitPro 15 cm puikoilla. Setti oli tilausneule.

Pitkästä aikaa kuva sielunmaisemasta. Etäpäivän aattoiltana viime viikon tiistaina. Aurinko laskee jo tosi aikaisin.

Viikkoa aikaisemmin vietin unettomia öitä. Kuuhulluus ei oo kivaa...

Kaikkea jännää on taas edessä. Verkkopuodin uusi ilme julkaistiin maanataina. Eilen alkoi yks opiskelu ja lauantaina Neuleklubi kansalaisopistolla, Siispä taitaa tämä blogiparka jäädä jatkossakin heitteille. Toki ainakin kolme neuletta on valmiina, kuvaamatta ja raportoimatta, joten pysykääpä kuulolla!

Ikimuistoinen miniloma etelässä

Karvis on pitkään haaveillut Utönmatkasta. Hän on siellä viettänyt pari kuukautta armeijassa ollessaan viime vuosituhannella. Armeija poistui saarelta 2007, lukuun ottamatta satunnaisia harjoituksia vielä toimivilla muutamilla tykeillä. Minähän en hanttiin pistänyt - olihan kyse romanttisesta minilomasta etelän auringossa...

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin yhtenä maanataiaamuna. Niin hyvissä ajoin, että Pärnäisissä oltiin jo puolitoista tuntia ennen Ms Baldurin lähtöä... Laivamatka alkoi tihkusateessa ja kesti eri pysäkkeineen 4,5 tuntia.

Perille päästiin ja majoituimme Kalkasiin. Meillä oli pieni huone omalla parvekkeella ja merinäköalalla. Olin etukäteen suunnitellut, miten tiistaiaamuna ennen aamupalaa ja saareen tutustumista nautitaan auringonnoususta ja skumpasta parvekkeella (toinen vasemmalta). Ei ihan menny niinku ajattelin...

Nautimme maukkaan lounaan hotellin ravintolassa, ja lähdimme vähän tutustumaan paikkoihin. Kiirettähän ei ollut, koska edessä oli kokonaista kaksi päivää! Ja tiistaiksi luvattiin aurinkoa. 

Myrsky teki tuloaan, mut eihän me sitä tiedetty... Käytiin majakalla, Suomen eteläisimmässä kookaupassa ja pidettiin sadetta pienessä kappelissa, jonka ovet ovat auki yötä päivää:

Kortteeriin palatessa Pekka Pouta olikin jo muuttanut mieltään ja ehdotti kaikkien pysyvän seuraavana päivänä mahdollisuuksien mukaan etänä. Minähän olin. Kirjaimellisesti. Etäällä... Onneksi oli lankaa!

Aamupalalle lähtiessä...

Ja tämän jälkeen se vaan yltyi... Meille toivotettiin hotellilta turvallista päivää. Tähän mennessä kaikkein susumaisin lomasää! Mahtava myrsky! Karvisen sanoin: Susun suosikkisää - tuuli luoteesta 20m/s ja räntää vaakasuoraan.

Uhmattiin keliä. Menomatka kaupalle menikin ihan vauhdikkaasti. Paluu kohti tuulta olkapäät edellä puskien... Pari pientä reissua tehtiin päivän aikana. Rantaan, jossa ponttoonilaituri keikkui niin, ettei tullut edes mieleen kokeilla. Lounaaksi "nautittiin" kaupasta ostettua croisua täytettynä aamupalalta pöllittyllä kananmunalla ja oranssilla hintalapulla merkityllä juustolla. Pärjättiin sillä päivälliseen, joka nautittiin reteesti viinin kanssa hotellissa. Ruoka oli jälleen herkullista - viinivalikoimaa ei ollut, joten valitsin hauskan:

Aikaisen nukkumaanmenon jälkeen lupaava aamuaurinko:

Ja vielä kokonainen päivä edessä!

Sain päivän aikana yksityiskohtaisia tietoja kaiken maailman tykkien piippujen halkaisijoista sun muista hirmuisen tärkeistä asioista... Nautin auringonpaisteesta ja siitä, että olipahan valittu kunnolliset ulkoiluvaatteet!

Meidän lisäksi saarella ei tainnut olla montaakaan turistia. Lukuun ottamatta lintubongareita.

Karvinen seurasi tiiviisti myös luotsipaattien kulkua. Utössä on luotsiasema ja paatit tulivat ja menivät meidän parvekkeen alta. Luotsaukselle niillä vesillä onkin todellista tarvetta. En yhtään ihmettele Park Victoryn ja Drakenin haaksirikkoja kun omin silmin totesin olevinaan aavalla merellä olevat pienet luodot ja karikot!

Keskiviikkona päästiin viimein myös Kesnäsiin, jossa on Drakenin uhrien muistomerkki:

Ja könyttiin taskulampun valossa bunkkerissa, jossa oli jäljellä laverit. Tässä Karviskin on aikanaan öitä viettänyt:

Ja ihan niin kuin aina mökkiviikonloppuinakin - kotiin lähtiessä sää on mitä parhain!

Hieno kokemus. Meiltä ei hymy hyytynyt vaikka ilma olikin hyytävä:

Tai noo... Ainakaan toiselta meistä 😉

Hemåt:

Lomalla jossain päin Suomea vol 4. kotiin

 Siitä on jo kolme viikkoa, kun palattiin matkalta. Oliskohan aika viimeistellä lomatarina ja siirtyä arkeen?

Joka aamu isä keitteli puuroa sen verran, että riitti kuukkeleillekin. Niitä oli hauskaa seurata. Kuvia oli vaikeampi saada. Mistä ihmeestä ne aina haistoivatkin ruoka-ajan?

Torstaina tehtiin vielä Sivakkaojan lenkki. Alkuun musta tuntui, että tuollainen turistihighway oli jotenkin tylsä..

Nousua oli kohtuullisesti. Kuitenkin niin, että välillä vähän pysähdyttiin lepäilemään. Tämä luonnon taideteos toimi hyvänä jakkarana:

Muuttuihan maasto... Oli suota ja puroa. 

Välillä meinas usko Karvisen suunnistutaitoihin olla koetuksella. Sentään löydettiin takaisin Kiilopäälle!

Kämpillä meitä odotteli Tassu ja Pappa.

Lakkoja ei löydetty eikä puolukoitakaan. Mutta rouskuja! Sienisalaattia ahmittiin (oikeasti) monena päivänä ja suolasieniä riitti kotiin tuotavaksikin. Hauskaa oli kerätä. Ne olivat puhtaita ja vartissa sai ämpärin täyteen!

Ruska jäi meiltä näkemättä. Yksi pakkasyö ei riittänyt maalaamaan maisemaa.

Ja kyllä joka postaukseen yks "iltalenkkiäidinkanssa" sattumus pitää kertoa... "Kato äiti orava!" Äiti kuuli et poro... Ja olihan se poro siinä viiden metrin päässä, orava viidenkymmenen. Minäpä en poroa huomannut ollenkaan. Naurettiin sitten et toinen on sokee ja toinen kuuro :)

Puissa kasvoi tosi paljon naavaa. Sanotaan, että se kertoo puhtaasta ilmasta. Tällä kotisaaressakin näkyy naavaa, mutta se on vaaleaa. Lapissa se oli mustaa. Ku äiti näki sen ni tokas et "Idan tukkaa" :)

Ennen reissua mulla oli kauhea huoli siitä, että on varmasti tarpeeksi lankaa ja puikkoja mukana! Oli Islantilaisneule, kipuapuvyyhti, silkkisukkalanka, paksu sukkalanka ja vyyhti lenkkialpakkaa... Kuikans kävi? Islantilaisesta puuttui ohje ja silkkisukkaa tikuttelin menomatkan. Sen äiti suosiollisesti purki perillä. Malli ei ollutkaan niin nätti ku luulin. Kipuapuun ja Basicciin en koskenutkaan. Kotimatkalla sentään tein selvää Cacaosta:

Insinöörin laskelma: vähän vajaa 1200 kilsaa = 500 metriä. Eli Piikun Kristiina-poncho syntyy yhdestä vyyhdistä. Kuutosen puikoilla matkalla Kakslauttasesta Majakkarantaan.

Borta bra men hemma best. Myöhään elokuun viimeisenä lauantai-iltana oltiin takaisin kotona. Elotulien aika olis ollu, mutta siinä vaiheessa ei enää tullut mieleenkään jatkaa matkaa mökille asti. Tulet kuitenkin sytytin - kotirantaan: