sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Lomalla jossain päin Suomea vol 4. kotiin

 Siitä on jo kolme viikkoa, kun palattiin matkalta. Oliskohan aika viimeistellä lomatarina ja siirtyä arkeen?

Joka aamu isä keitteli puuroa sen verran, että riitti kuukkeleillekin. Niitä oli hauskaa seurata. Kuvia oli vaikeampi saada. Mistä ihmeestä ne aina haistoivatkin ruoka-ajan?

Torstaina tehtiin vielä Sivakkaojan lenkki. Alkuun musta tuntui, että tuollainen turistihighway oli jotenkin tylsä..
Nousua oli kohtuullisesti. Kuitenkin niin, että välillä vähän pysähdyttiin lepäilemään. Tämä luonnon taideteos toimi hyvänä jakkarana:
Muuttuihan maasto... Oli suota ja puroa. 
Välillä meinas usko Karvisen suunnistutaitoihin olla koetuksella. Sentään löydettiin takaisin Kiilopäälle!

Kämpillä meitä odotteli Tassu ja Pappa.
Lakkoja ei löydetty eikä puolukoitakaan. Mutta rouskuja! Sienisalaattia ahmittiin (oikeasti) monena päivänä ja suolasieniä riitti kotiin tuotavaksikin. Hauskaa oli kerätä. Ne olivat puhtaita ja vartissa sai ämpärin täyteen!
Ruska jäi meiltä näkemättä. Yksi pakkasyö ei riittänyt maalaamaan maisemaa.

Ja kyllä joka postaukseen yks "iltalenkkiäidinkanssa" sattumus pitää kertoa... "Kato äiti orava!" Äiti kuuli et poro... Ja olihan se poro siinä viiden metrin päässä, orava viidenkymmenen. Minäpä en poroa huomannut ollenkaan. Naurettiin sitten et toinen on sokee ja toinen kuuro :)
Puissa kasvoi tosi paljon naavaa. Sanotaan, että se kertoo puhtaasta ilmasta. Tällä kotisaaressakin näkyy naavaa, mutta se on vaaleaa. Lapissa se oli mustaa. Ku äiti näki sen ni tokas et "Idan tukkaa" :)

Ennen reissua mulla oli kauhea huoli siitä, että on varmasti tarpeeksi lankaa ja puikkoja mukana! Oli Islantilaisneule, kipuapuvyyhti, silkkisukkalanka, paksu sukkalanka ja vyyhti lenkkialpakkaa... Kuikans kävi? Islantilaisesta puuttui ohje ja silkkisukkaa tikuttelin menomatkan. Sen äiti suosiollisesti purki perillä. Malli ei ollutkaan niin nätti ku luulin. Kipuapuun ja Basicciin en koskenutkaan. Kotimatkalla sentään tein selvää Cacaosta:
Insinöörin laskelma: vähän vajaa 1200 kilsaa = 500 metriä. Eli Piikun Kristiina-poncho syntyy yhdestä vyyhdistä. Kuutosen puikoilla matkalla Kakslauttasesta Majakkarantaan.
Borta bra men hemma best. Myöhään elokuun viimeisenä lauantai-iltana oltiin takaisin kotona. Elotulien aika olis ollu, mutta siinä vaiheessa ei enää tullut mieleenkään jatkaa matkaa mökille asti. Tulet kuitenkin sytytin - kotirantaan:

4 kommenttia:

  1. On ollu hieno reissu teillä. Ja Tassukin näytti viihtyvän, olihan sillä tosi hyvä seuralainen ku te muut ramppasitte mäkiä ylös alas;) Ah, sienisalaattisieniä! Eilen olin metsässä mutta ei noita ollut ku kaks, ja kaks tattia ja vähän suppiksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin äsken Tassun kanssa sienimetsässä. Muutama hassu suppiksenalku löytyi eikä muuta. Olis se Aila voinu vähän vettäkin tänne roiskauttaa.

      Poista
  2. kutoo mopsien kanssa20. syyskuuta 2020 klo 22.12

    Hieno reissu teillä! Loistavaa, että saitte sen yhdessä tehdä!

    VastaaPoista
  3. Mukava että kävitte Lappiin tutustumassa, se on ihan kannatettavaa. Minä siellä lapsena sain olla ihan tarpeekseni niin että ei enää kiinnosta. Kiitos kun vinkkasit tuosta Cacao-lanka ohjeesta. Minulla pari kerää pyörinyt laatikoissa enkä ole keksinyt mitä tehdä niistä. Siispä ponchoja neulomaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!