Villatakki. Mulle!

Suunnilleen vuosi sitten huomasin, että mun garderoobista puuttui yks olennainen vaate: Perusvillatakki.

Tai siis oli yks, mut se oli kamala. Liian lyhyt, liian pitkät hihat, toispuoleinen, jättimäinen vino kaulus, joka veti nuttua kenoon. Ollut vaatehuoneen hyllyllä hylättynä ainakin kymmenen vuotta. Kertakaikkiaan yök. Paitsi et lanka oli silkkivillaa ja sitä oli paljon.

Viime syksyn ekassa Neulomakerhossa sit rikoin rajojani ja järkytin kanssaneulojia ja purin koko paskan! Jossain vaiheessa tein mallitilkun ja aloin etsiskelemään sopivaa perusvillatakin mallia... Joulunpyhinä sit kuuntelin äänikirjaa ja pistin menemään ja nyt on valmista!

Tykkään. Niinku kuvasta näkyy.

Hihat on just oikean mittaiset.

Kädentie istuu kohtuullisen hyvin eikä olkasauma roiku kyynärpäässä, kuten yleensä isoille tytöille sarjoitetuissa malleissa.

Massuahan on ja siihen on tyytyminen. Siks napit vaan ylhäällä.

Napit...tietenkin naapurikaupasta Salon napista:

Pitkään etsiskelin mallia eikä täydellistä löytynyt DK-vahvuiselle langalleni. Miten sitä unohtaakaan perusasiat, joita puodissa kertoo asiakkaille lähes joka päivä! Kiva malli löytyi jostain vanhasta käsityölehdestä, tosin viitosen puikoille ja tiheys 15 silmukkaa kymmenelle sentille. Mun mallitilkussa oli 21,5 silmukkaa. Siitäpä modasin omalle langalleni oikean ja hienosti onnistui!

Jaoin ohjeen jokaisen silmukkaluvun viidellätoista ja kerroin 21,5:llä ja sain just oikeat silmukkaluvut ja mitat. Mallitilkussa se salaisuus. Ja taskulaskimessa.

Lanka siis teetee Primavera, puikot 3½ mm KnitPro Zing -vaihtopääpyöröt ja kulutus tasan 700g. Saumojen ompeluun piti jo purkaa lankaa mallitilkusta... Mallineuleet oli ihan simppeliä helmineuletta ja palmikkoa ja sileää.

Purkulangasta tehty nuttu näytti aika muhkuraiselta. Kastelin kaikki kappaleet ennen kokoon kursimista läpikotaisin ja levittelin tasona kuivumaan. Valmiissa nutussa vain pääntien resori ja nappilistat on käsittelemätöntä purkulankaa. Ny mul on yks kelvollinen käyttövaate. Jatkukoon talvi!

Paitsi ettei jatku. Tänäänkin oli ainakin 6 astetta plussaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja viimeisetkin lumenrippeet alkaa olla poissa. Aamupäivällä Karvis laittoi merimiespiffin uuniin ja sen jälkeen lähdettiin sunnuntaiajelulle. Tällä kertaa kohteena oli Liedon Nautelankoski:

Käytiin paluumatkalla myös Halistenkoskella, mut se oli aika pettymys Nautelan vaikuttavien kuohujen jälkeen... Joka tapauksessa minä totesin tykkääväni koskivierailuista paljon enemmän, ku vuorikiipeilyistä (sellaisiin kohteisiin Karvis on ennen mua kuskannut).

Kotiin tullessa herkulliset tuoksut tuli jo rappukäytävässä vastaan. Käytiin vielä Tassun kanssa kotirannassa ulkoilemassa ja saunottiin ennen ruokailua. Hyvän ruuan odotusta kannattaa pitkittää!

Tassun viikonlopun kohokohtia oli ulkoilun lisäksi lauantai-illan luonto-ohjelman tamaanit. Sunnuntaiaamun uusinta seurattiin samalla intensiivisyydellä:

Mukavaa helmikuun loppua!

Frozen River suomalaisesta villasta

Alkoi ankarasti huivituttamaan. Koska huiveja on tosi kivaa tikutella. Lankakin oli päätetty, puuttui vaan The Ohje.  Mulla ei ole "to do" -listaa. Pitäis olla. Kun inspis iskee, niin on kauhea hakeminen ja usein innostus menee ohi ennekuin pääsen edes alkuun!

Kristiinan blogia lukiessani olen törmännyt toinen toistaan kauniimpiin huiveihin, jonka aion tehdä...joskus. Siispä sinne surffaamaan. Huivia aloitellessa oli ihanasti lunta ja pakkasta. Heidi Alanderin Frozen river oli päivänselvä valinta!

Viime aikoina on paljon kohuttu siitä, ettei suomalaista villalankaa ole saatavilla. Onhan sitä. Ei nyt ihan joka marketissa, mutta kuitenkin. Teetee Kamena on 2-säikeinen kampavillalanka, joka on kokonaan valmistettu Suomessa ja kokonaan suomalaisten lampaiden villaa! Teeteelle langan valmistaa suomalainen Pirtin kehräämö. Ilmiselvää, että kun valitsin huivimallia, niin myös suunnittelijan piti olla suomalainen!

Tykkäsin mallista ja ohje oli selkeä. Jostain syystä olen viime aikoina tykästynyt sileään ja ainaoikeaan. Ihan varma en ollut langan riittävyydestä. Tein keskiosan sileään 10 extrakerrosta ennen pitsin aloittamista. Mielestäni pitsin kaunein kohta on tuo alku:

Kakkoskaavion reunusta jatkoin niin pitkään ku lankaa riitti. Tai noo - 4 grammaa jäikin.

Tosiasiassa ihan kaikki Kamena ei vielä ole suomalaista, mutta pikkuhiljaa tulee olemaan. Ainakin nämä värit on:

Iloisenharmaat, musta ja valkoiset on tietenkin jo loppu ja lisää saadaan odotella viikkoja. Mut hyvää kannattaa odottaa...

Valmiin huivin kastelin kunnolla, puristelin liiat vedet pyyheliinaan ja pingotin vaijereilla.

Rankat vesisateet ja föhntuuli ovat tehneet selvää komeista kinoksista. Meri on sentäs vielä jäässä, mut olkkarin ikkunan alla ei enää ole yhtään lunta:

Vaan olipa hyvä paikka kuvata huivia!

EDIT 12 tuntuia myöhemmin...

Ei se mitään jäässä ole:

 Ja vielä yks kuva faniklubilaisille:

Hei taas!

Sytomyssy silkistä

Ystävänpäivä lähestyy kovaa vauhtia ja myssyjä on alkanut kertyä keräysastiaan. Minäkin sain taas yhden valmiiksi:

Lankana Austerman Magic Silk. 100% silkkiä, kerässä 50g ja 200 metriä. Puikot 2,5 ja 3 mm 50 cm bambupyöröt. Joku muukin on näköjään huomannut 50 cm pyöröjen sopivan pipoihin, sillä ne on melkein kaikki loppu ja uusia saadaan odotella... Langan menekki vain 36 g! Lanka on pehmeää ja uskomattoman kevyttä. Ei varmasti kutita tai pistele. Silkissähän on se kiva ominaisuus, että se tuntuu kylmällä lämpimältä ja kuumalla vilpoiselta.

Mallineule puhutteli jo viime syksynä, kun bongasin sen Roosa nauhan ohjekuvastosta. Oman kuvastoni olen hölmöyksissäni lainannut jollekin, mut onneksi Piiku lainasi minulle omansa (lupaan palauttaa). Kuvio on nätti, mutta työläs. Ehkä villalanka joustavampana kävisi tuohon paremmin. Kavennukset jälleen vedin hatusta ja vähän sinne päin.

Puodin myssykoppaan on jo alkanut kertyä täytettä... Minäpä käytin niitä harjoitusmateriaalina. Eilen koulussa opeteltiin kuvaohjelmia. Tein omasta mielestäni hienon videokoosteen myssyistä:

Kyllä me varmaan kohta osataan tehdä juutuubivideoitakin...

Salolaiset muistakaahan Novellikoukku tiistaina 12. päivä!

Lämmittelysukat ja pipokin - ihanaisia aplakkalankoja

Osallistuin Sukka-Finlandiaan... Vaikka olin päättänyt, etten mihinkään mee mukaan tänä vuonna. Kilpailijaksi musta ei ole, mutta ehkäpä saan toisetkin sukat valmiiksi tämän vuoden aikana. Tavoite oli kevätpäiväntasaus (=7 sukkaparia)... Lämmittelysukat: Elämän virta nyt ainakin:

Pitkään arvoin lankavalintaa. Pallas olisi ollut suosituslistallakin, mutta kun ne uudet värit ilmestyi meille vasta eilen niin, viimeisin sukkalankarakkauteni Regian Alpaca Soft vei voiton.

Ei se mikään maailman helpoin malli ollut. Aamuisin ennen töihinlähtöä tikuttein. Jonain päivänä meni puoli iltaa purkuun, kun olin aamulla silmät sikkarassa tehnyt muutaman kerroksen väärän kaavion mukaan...

Kakkossukka jo sujuikin - vähän liiankin vauhdikkaasti! Olin jo ekan sukan valmistuttua todennut, et hiukan pöljältä näyttää kun kuvio loppuu melkein heti kantapään jälkeen. Siispä tein kakkosen valmiiksi ja purkasin ykkösestä kärjen ja jatkoin kuviota yhden toiston verran. Jos mä jotain olen viime vuoden aikana oppinut, niin purkamiskynnys on...madaltunut (ei siis kokonaan poistunut).

Malli: Elämän Virta (Sukka-Finlandia, Tiina Kuu), lanka Regia Premium Alpaca Soft, menekki 66 g, puikot 3 mm Addin Bambusukkikset. Ettei liian mainostamiseks menis, niin paljastan et en koskaan oo käyttänyt minkäänlaisia palmikkopuikkoja! Joskus multa kysytään, et mitä itse käytät - sit vastaan et Mmmh, Mmpph, Noo, Ööh... Mulle paras palmikkoapuri on joko virkkuukoukku tai katkennu sukkapuikko :)

Vime viikonloppu vietettiin Karvislandiassa. Minä olen hihkunut ilosta, kun kerrankin on lunta. Karvinen ei. Varsinkin kun muutama viikko sitten sen autokatos romahti ja rämähti ja ryhtyi entiseksi. Onneks ei ollut auto paikoillaan. Viikonlopun rojektina oli siis autotallin raivausta - kenellä muka autotallissa oikeasti säilytetään autoa? Mun hommana oli aluksi kantaa sisälle puita niin paljon, kun sain mahtumaan. Kukas se olikaan lauteiden alla työnjohdollisissa tehtävissä?

Tämähän oli ihan kakkupalaa sen sijaan, et mihin laitetaan X-kpl rikkinäisiä moottorisahoja, Y-kpl rikkinäisiä painepesureita, Z-kpl rikkinäisiä imureita, ruohonleikkuri, moottoripyörä, klapikone ja sirkkeli ja kaikki venekamat? Puhumattakaan kaikesta muusta roinasta ja siitä, että porakoneen avulla piti järsiä jäätä, jotta tallinovet saatiin auki!

Sunnuntaina oli synttärijuhlat Naantalissa. Luistelijaneidille tikuttelin ruttusäärystimet teeteen Helmestä. Onko oikeesti niin, et kasivuotias on jo teini ja haluu mustaa??? Vanhan tätin oli pakko kuitenkin rikkoa rajoja ja laittaa pikkuisen röyhelöä reunaan:

Puikot 2½ Zingit, menekki 53 g. En tiedä tuleeko koskaan käyttöön... Mut vanhalle on kivaa päästä aina välillä synttäreille - viime vuonna tanssittiin tasajalkaa laavalampun kuplien kanssa ja tänä vuonna roikotettiin slimeä...

"Pieneen taloon Preerialle" palatessa oli juhlallinen hetki, kun se auto viimein pääsi talliin! Jotain kummaa vitinää kuului ja vaikka auto oli jo paikoillaan ja sammuksissa niin outoa sihinää... Ei se talli sit NIIN täydellisen tyhjä ollutkaan - Karvis pääsi renkaanvaihtoon kahdenkymmenen asteen pakkasessa... Minä myötätunnosta sytytin tulen takkaan:

Ja kiroilin, et miks ihmeessä mökillä ei koskaan syty noin helpolla!

Maanantaina töihin mennessä puodissa odotti uusi lanka: Michell Laja... Ei VOI olla mitään noin kevyttä! mallitilkku on mun mielestä langanhukkaa, joten tikuttekin löysäpipon tiistai-illan Neulomakerhossa:

Lankana siis Laja, menekki 29g, puikot 6 mm 60 cm Ergot. Myssy on niin kevyt, et tuntuu ettei päässä ole mitään. Silti teki tupsua mieli. Ku ne nyt tuntuu olevan muotia. Aidot turkistupsut löytyy Salon Turkisateljeesta ja hinta on vain kympin. Hämmästelen tupsun keveyttä!

Ei saa kertoa Tassulle, mut tää on melkein yhtä pehmoinen ku sen turkki...

Maanantai-iltana taas palauduttiin kotikotiin. Muutaman tarkastuskierroksen jälkeen Tassu asettui tyytyväisenä omaan petiinsä mun kässäsoffan viereen. Siinä me sitte tikuteltiin neuletta, vähän kehrättiin ja rapsuteltiin ja harjattiin takkuja.

Borta bra men hemma best!