Oon kuullu, et ihmisil on kolmenkympin kriisejä ja
neljänkympin kriisejä ja sit viidenkympin villitys. Oon ajatellu et mä oon
kumma otus ku mittää kriisei ei oo ollu. Jos ei lasketa sitä, et
kolmekymppisenä mulla meni hiukset kiharaks. Ehkä oon niin pöljä, etten edes oo
huomannu et joku kriisi on ollu. Tai sit oon kriisissä koko ajan enkä ollenkaan
tajua? Oonki aina tykänny siitä
Ismo Alangon biisistä… Ja miettiny vähän et
kuljen kevein askelin suoraan sinne viidenkympin villitykseen!
Keväällä, ku se viiskymppii alkoi lähenemään ni yhtäkkiä alkoi
kiristää ankarasti. Yritin olla asiasta hipihiljaa. Eihän mulla ittelläni oo
mitään tekemistä sen asian kanssa et on synttäri. Isäl ja äitil kyl on.
Oon kuullu juttua et niillä oli useamman vuoden projekti mun hankkimisessa
<3 Kaikki, jotka tiesi kyseli miten juhlitaan. Asias ei
ollu mun mielestä mitään juhlimista. Enkä halua enkä tartte mitään lahjoja.
Hermot meni ja tokaisin äidille yks kerta et haluun mökillisen pinotexia enka
muuta! Koska mä ja mökki ollaan päivälleen yhtä vanhoja – tontin kauppakirjassa
lukee 17.5.1966!
Ei toi ny pinotexin nimistä oo mut samaa tavaraa. Isä ja äiti yllätti tuomalla sen puotiin synttäripäivänä kera pensselin ja tärpättipullon sekä parvekekukkien ja kaffepullien. Lisäksi oli optio toiseen
pönikkään, jos tuo ei riitä. Et ne osas yllättää!
Karviselle olin jo etukäteen kertonu viettäväni
viiskytveepäiväni yksin (Tassun kanssa) mökillä. Ja kun viime hetkellä
päätinkin mennä ihan tavallisesti töihin niin Ellun järkkäämä ja Karvisen
avustama synttäriylläri meinas mennä ihan pieleen! Ei ihme et sain luurin korvaani
kun kiukuttelin et mitä hittoa se sille kuuluu mitä mä yhtenä tavallisena
päivänä teen!
Tämmöinen löytyi Marilyn-synttärilaulun jälkeen oman
vaatehuoneeni ylähyllyltä piilosta synttäripäivän aamuna. (Sen oli tarkoitus
löytyä mökiltä ja sitä on varmaan kuljeteltu salaa ees sun taas paikasta
toiseen). Sisällä oli yksinäisen mökkijuhlijan survival-pakkaus eli skumppaa,
dekkari , kaks suklaalevyä ja Eva Dalgrenin uusin! Muut on korkattu, paitsi se
skumppa – se odottaa jotain oikeaa juhlahetkeä.
Töihin päästessä juhlat sen kun jatkuivat! Ida tarjosi
kuohuvaa ja poikansa etukäteen äänitetyn synttärilaulun, Porukat yllättivät
takaovesta ja Mopsineuloja etuovesta.
Illalla vielä Karvinen hemmotteli mua pihvillä ja
valkosipuliperunoilla. Sillä välin kun hän kokkaili niin minä istutin
parvekekukkaset ja kehräsin Tassun kanssa.
Siit päiväst on jo pari kuukautta kulunut ja kriisi alkaa
helpottaa. Ei tää nyt oo yhtään sen kummempaa olla viiskyt ku nelkytyhdeksän.
Aikuista musta ei tuu koskaan!
Vaikka en halunnut lahjoja niin sain niitä ja voi miten
ihania. Tarpeellisia ja sellaisia, joista voin iloita pitkään:
Kymppikortti vesikipittelyyn.
Samaan osastoon kuuluu uippiskassi.
Kukatkin kestivät yli kaksi viikkoa!
Ehkäpä täältä löytyy pinotexit omaankin pintaan – säästetään
siiheks ku on pimiää ja kylmää ja mökkikausi on ohitte.
Ja tää sai mulle kyyneleet silmiin. Mulla on ennestään ystävilta
saatu teepaita Hectorin kiertueelta kymmenen vuoden takaa…
Ja telkkuvastainen Karviskin osti mulle mökille uuden
tikipoksin. Se on ”markkinoiden halvin” eli telkkua katsotaan mökillä edelleen
aika vähän. Uutiset on usein ohi ennen kuin oikea kanava löytyy. Ollaan viime
aikoina keksitty radion kuuntelu (sieltä tulee Juicea joka ilta yöradion eka
tunti).
Hyvän ystävän ensimmäinen hiilipiirros. Mulle! Olen otettu.
Juhannuksena sain ja taas todettiin et ystävät on kultaa. Vaikka kaikkea
tapahtuu ja aikaa kuluu ja ikä karttuu (oon mä silti porukan nuorin) niin oikea ystävyys on ja pysyy.
Ohjelmassa oli ankaraa sanailoittelua, grilliruokia, muutamia juomia, aurinkoa,
merta, veneretki, frisbiitä, saunaa, kissaa, kahvia, jätskiä, lankojen
värjäystä peessiksi, aamupuuroa ilman rommia (?) sumopainia, nipaskatanssia,
rektaalisalvaa ja verenpainelääkkeitä. Vielä tänä vuonna ei tarvinnu laittaa
piironkin päälle dosetteja riviin...ja minä pääsin kummipojan peesissä
kokeilemaan trampoliinia!
Kiitos rakkaat ja ystävät! Kyl tää täst vielä villitykseks
muuttuu eikä elämä ole peessiä vaikka langat ovatkin.
Pinotexia ollaa läträtty ja toistakin pönttöä. Pari viikkoa
sitten oli talkoot. Paikalla veljeni vaimoineen ja äiti ja isä. Talkoosakki
saapui mökille lauantaiaamuna.
Ja heti alkoi hommat:
Pojat töissä.
Pääsinhän minäkin kiipustamaan tikkaille!
Parityöskentelyä: Mummi ja Tassu. Ihmekös ne oli kavereita –
ensin nähtiin Tassu lipomassa tyytväisenä huuliaan ja sitten Mummi pesemässä
käsiään. Kädestä syötettiin Pappankaloja. Salaa mukamas. Kiinni jäivät! Mummi
kyllä piti huolen muidenkin ruokkimisesta ja kaakunkin teki. Se nautittiin
rannassa kaffen ja löpön ja ystävien kera kunhan homma saatiin valmiiksi.
Vielä viimeiset pinotexitipat Pappan ja kälyni
kilpasutimisena ja päivän työt oli niin sanotusti pulkassa. Ittekseni olisin
näitä seiniä ja tolppia kyllästellyt koko kesän!
Iltapäiväkaffen jälkeen päästiin saunaan. Ihasteltiin ja
vähän hämmästeltiin Latosaaren maailman parhaan saunan lempeitä löylyjä…
Myöhemmin hiffasin et kiuas on puhki…
Eikä sekään ollu ku 34 vuotias! Nyttemmin Karvis on sen korjannut ja
ollaan todettu, et nykyään ei mikään kiuas kestäisi noin pitkään! Ennen oli
kiukaatkin rautaa…
Latosaaren perinteinen auringonlaskukuva.
Yö nukuttiin huonosti koko sakki. Isä ja äiti perinteisesti
makkarissa, jossa oli kuumaa, veljeni vaimoineen muisteli nuoruusvuosiaan
pömpelissä, jossa oli kuumaa, Minä mökin lattialla patjalla (varmaan viileintä
mut kuumaa) ja Karvis lureloorassa, jossa oli kuumaa ja joka aamuyöllä romahti. Kaiken kruunasi öinen
ukkonen ja Tassu, joka alkoi riekkumaan aamuneljältä (ja passitettiin ulos
hiirijahtiin).
Oli se vaan aamulla hienoa nousta ylös ja aamupalan jälkeen
skoolata kuoharilla sille, et yö on ohitte!
Sunnuntaille ei ollu varsinaista projektia suunniteltu. Siinä
vaiheessa kun me vasta mietitään jonkun asian tekemistä niin isä jo tarttuu
toimeen. Tästä tulee vielä grillaajan apupöytä:
Lipputankokin kaadettiin ja pestiin (sillä mun rakkaalla
homepesuaineellani). Nyt sekin on ihanku uus.
Lounaaksi Latosaaren kokeileva keittiö teki muurikkapannulla
epämääräistä mättöä. Ruuanlaittoa seurasi useampi silmäpari epäluuloisena –
kuulimme ehdotuksen pizzataksin tilaamisesta (onkohan olemassa
venepizzatakseja?). Lopulta juuri ennen sadetta saatiin ruoka valmiiksi ja se
mitä ilmeisimmin kelpasi kaikille sittenkin (ku muuta ei ollu tarjolla). Noo – eihän me tiedetä
poikettiinko heti saaresta pois pääsyn jälkeen Hirvensalossa Pizzalle tai
Heseen…
Kiitos kaikille! Talkoissa tapahtuu!
Vähän välillä on harmittanu se, et minä kuuraan seiniä ja
paikkoja homepesuaineen kanssa ja sit tulee joku muu, joka saa tehdä sen
hauskan eli sutia sitä kyllästysainetta. No sainhan ihan ylläri yhden vapaapäivän ja
kaks sovittua päivää päälle. Itseni kanssa kahdestaan (ja Tassun) oltiin mökillä
kokonaista kolme päivää ja nuo viimeisetkin terassilaudat on nyt valmina! Tuttu lomalaisen luoteistuuli kuivatteli maalit pikavauhtia eikä paarmat kiusanneet pensselin heiluttajaa. Pinotexia
on viis litraa jäljellä, mut onhan niitä kohteita. Välillä kuitenkin nautitaan normaalista
mökkielämästä eli tehdään kalpei.
Ja poimitaan mustikoita työjohtajan tarkasti valvovan katseen alla:
Olipa tilitys, mut oikeastaan ei oo yhtään hassumpaa olla
viiskymment. Hip hei!