Klapei ja rätei

Kaksi kokonaista viikkoa mökillä! Nyt on kaikki saikut ja lomat pidetty ja on aika palata arkeen ja pääsen viimeinkin töihin! Kivaa, vaikka mietin miten mahdankaan selviytyä ilman jokpäiväisiä tunnin päikkäreitä.

Mitä tähän lomaan sitten on kuulunut? No klapei!

Lähes joka päivä on klapikone paukutellut ja nyt on ensi kesän puut pinossa. Mitä sitten? No alettiin tekemään puita seuraavalle kesälle…

Melkein päivittäin ollaan saatu sadetta. Kanttarellit tykkää! Ja tämä herkkusuu… Mustikoita on niin paljon, ettei niitä mitenkään pysty kaikkia keräämään. Jossain vaiheessa otin jo epätoivoissani  poimurin käyttöön:

Roskia tulee enemmän ku marjoja ja puhdistaisessa menee tuplasti aikaa. Eilen palasin vanhaan kunnon poimismenetelmään. Ei se määrä vaan laatu! Kun käsin poimii niin voi valita vaan ne suurimmat ja kauneimmat mustikat :)

Tiistaina oli viikon ainut lämmin ja aurinkoinen päivä. Teimme veneretken äidin ja isän mökille. Ihailtiin kaikkia kukkia ja kasvihuoneen suuria tomaatteja. Herkuteltiin ”laihduttajan kermakääretortulla”, joka ei ollut kääretorttu vaan mansikkakakku – mansikat omasta maasta ja kermavaahtoa riittävästi! Omat kalastukset on tänä kesänä jääneet väliin, joten pannullinen ahvenfileitä kanttarellikastikkeen ja uusien pottujen kanssa katosi massuihin alta aikayksikön! Illansuussa palattiin kotirantaan ja päästiin perille just ennen sadetta! Mukava reissupäivä (eikä tarvinnu tehdä yhtään klapia).

Kässäpussi on ollut lähes koskematon. Onhan siellä kolme aloitettua huivia mutta ne ei nyt vaan innosta. Annoin ittelleni luvan pitää kässylomaa. Terassin pöydällä on lojunut pari kerää bambulankaa, joiden avulla olen pitänyt aina välillä sen määrätyn räpylänleputtamistauon mustikkapuskissa könkkäilyn lomassa. Yhden sektorin neulomiseen menee suunnilleen vartti. Nämä bambutiskirätit vein torstaina terveyskeskusen kipsinaisille kiitokseksi hyvästä huolenpidosta. Värit tietenkin niiden mainioiden kinesioteippien mukaiset!

Lanka teeteeBamboo&co, sukkapuikot 3½, menekki yhteensä 66g.

Sain luvan jo oikeasti kävellä! Jopa ilman keppejä sen, minkä kivut antaa myöden ja lasikuitu"vene" kengässä koko ajan. Johan tässä on tullut opittua mitä voi tehdä ja mitä ei. Kun yhtenä päivänä on oikein kivuton niin seuraavana sit riehuu vähän liiankin kanssa. Sitä seuraavana päivänä kipuilee ja kiroilee… Helteitä en oo kaivannu yhtään (enkä kaipaa).

Saunan lauteille olen kiivenyt melkein joka päivä. Ja meressäkin käynyt pulahtamassa. Mahtaa olla koominen näky kun meikäläinen nakupellenä könkkää betoniportaita pitkin rantaan kahden kepin kanssa ja yksi kenkä jalassa. Karvis ihmetteli miks mä en sit ui kunnolla kun rantaan meno on niin vaivalloista... Nyt olen jo uskatautunut oikeasti uimaankin pari kertaa. On se vaan niin ihanaa päästä veteen. Räpyläkin tykkää.

Tassu on saanut viettää oikeaa metsäkissan elämää. Eilen se pyydysti kesän suurimman myyrän ja kova homma on ajaa pois mustikkavarkaisiin tulevia sorsia. Välillä on pakko levätä – silmä tarkkana kuitenkin seuraa mitä ympärillä tapahtuu:

Se on vielä onnellisen tietämätön loman loppumisesta…

Huomiseksi ennustettiin hurjaa myrskyä. Nyt seuraillaan tilannetta ja pohditaan pitääkö lähteä mantereelle jo tänään. Vaikka olen aika hyvin oppinut veneeseen nousemisen ja sieltä poistuminen, niin märkä ja liukas myrskytuulessa keikkuva paatti kuulostaa vähän pelottavalta. Munst on tullu ihan lälläri! 

Lomalla ja retkellä

Kokonainen viikko mökillä! Vaikka pitääkin kulkea nelin kontin niin monenlaista ilonaihetta on riittänyt. Olen pikkuhiljaa asennoitunut niin, et tää kesä menee nyt näin ja yritän nauttia pienistä iloista. Kuten pihalta löytyneistä ekoista kanttarelleista:

Niistä syntyi juhla-ateria:

Sääkin on ollut juuri oikeanlainen eli ei liian kuuma. Ei ole kauheita poltteita uimaan... Mustikat kypsyy kovaa vauhtia ja olen jo muutaman "ämpärillisen" saanut poimittua:

Torstaina piti lähteä käymään kaupungissa. Edellisenä iltana tuli mieleen et mitä mä siellä? Karvis selviytyisi reissusta paljon helpommin ilman mua ja mikäs mulla täällä on ollessa kunhan en ryhdy omin päin mahdottomasti riehumaan. Veden lämmittämiseen meni aika tovi ja sit vähän siivoskelin paikkoja. Välillä istahdin neulomaan muutaman kerroksen ja seurailin oravaa, jolle maistui sieni:

Se pitää hassua nakutusta, joka ärsyttää Tassua... varsinkin kun orava on paljon nopeampi.

Torstai-ilta vietettiin ukkosia seuraillen. Monta ukkosrintamaa kulki ohi eri puolilta, mutta mikään ei osunut ihan kohdalle.

Perjantaina saatiin iloinen yllätys kun Tassun kummisetä toi meille pussillisen kanttarelleja. Siitä innostuneena lähdettiin pienelle koereissulle lähimetsään. Jalkineita riitti ja kun varovasti kulkee niin kyllähän keppien kanssa pärjää...

Ja saalista saatiin niin et vähän riitti jo pakkaseenkin!

Lauantai oli viikon kohokohta eli Salon Seudun Kädentaitajien kesäreissu Paraisille! Aamu oli aurikoinen ja tyyni. Myllykylän rannasta noukittiin kyytiin Piiku ja Karvis kipparoi meidät veneellä Paraisten kanaaliin meidän lähikauppamme laituriin. Siitä käpyttelimme pienen matkan Helmiveneelle - perillä oltiin samaan aikaan ku Salosta tullut tilausbussi.

Alpakkalankoja- ja tuotteita ihasteltiin ja hypisteltiin ja moni varmasti teki hankintojakin. Parasta tietenkin oli nähdä alpakat Bamse ja Caesar ihan ilmielävänä. Kuvissa Bamse (alakuvassa myös Caesarin peppu):

Helmiveneen jälkeen vietimme pienen hetken Paraisten keskustassa. Käytiin mm. Gullkronan myymälässä ja lankakaupan ovikin aukaesi vain meille vaikka kauppias itse oli lomalla!

Seuraavaksi matka jatkui Villa Raineriin ja lounaalle. Pääruokana ahventa smetanakastikkeessa ja uusia perunoita. Ruoka oli herkullista ja seura hyvää. Musta tuntuu, etten niin hienosti ole syönyt moneen vuoteen! Alkusalaatin aikana emäntä kertoi Villan historiasta ja nykypäivästä.

Lounaan aikana ilma oli viilennyt ja synkät pilvet peittäneet taivaan. Matka jatkui kivenheiton päähän eli Stentorpin Lammastilalle. Hassua miten sielläkään en ole koskaan käynyt, vaikka se on tässä ihan "kulmilla". Stentorpin ja Villa Rainerin tienhaaran ohi ajetaan joka kerta kun mennään äidin ja isän mökille Attuun, mutta pysähdy siinä sitten kun kyydissä on kiukkuinen kissa kopassaan... Allaolevasta "kivestä" paikka on saanut nimensä.

Stentorpissa tutustuimme isännän akvarelleihin ja emännän villatuotteisiin. Kahvittelun jälkeen saimme nähdä lammaskoiraesityksen:

Yksi pikkuinen uuhi kyllä meinasi päätyä Saloon lähtevään bussiin, mutta taitavasti koira senkin paimensi takaisin lauman joukkoon ja aitaukseen.

Säätiedotus piti kerrankin paikkansa. Ennusteet kertoivat sadealueen tulevan lännestä kahdelta ja mökillä sade oli alkanut tismalleen siihen aikaan. Stentorpissa vähän myöhemmin. Kotiinlähdön aikaan satoi jo kaatamalla, vaikka mä olin tilannut sateen vasta neljäksi! Saloon palaavat kädentaitajat kiipesivät bussin ja Stentorpin isäntä ja hyvästä työstä rapsutuksin palkittu lammaskoira saattelivat meidät Piikun kanssa saunalaiturille, josta Karvinen noukki meidät kyytiin.

(Tämä aurinkoinen kuva otettu mereltä päin alkuviikolla, kun käytiin etukäteen tsekkaamassa Stentorpin laiturisysteemit)

Kaasu pohjassa ajettiin takaisin Kakskertaan. Läpimärkinäkin todettiin et kiva reissu oli. Kiitokset Kädentaitajille reissusta, Piikulle keppijumppailjan huolenpidosta ja Karviselle kyydeistä!

Onni on kuivat villasukat, mökkivillapaita ja hellatuli!

Vuoristoradalla

Vanhaa suomalaista sananlaskua vähän muunnellen oon tässä parin viime päivän aikana miettiny et jos edes sukankutominen ei kiinnosta niin onko ”tauti” kuolemaks?

Kulunut viikko on ollut todellista mielialojen vuoristorataa. Ensin olin huipulla ja sieltä sitten tultiin alas ja vauhdilla. Tällä hetkellä ollaan siinä pari metriä maan pinnan alapuolella – tosin jo muutama metri ollaan tultu ylöspäin. Kyl tää täst.

Viikko sitten perjantaina pääsin eroon kipsistä. Röntgenkuvat tosin olivat häviksissä, mutta kinttu teipattiin pinkillä kinesioteipillä ja sain hoito-ohjeeksi merivettä ja punaviiniä ja liikumista vaan yhden kepakon kanssa. Olin NIIN iloinen. Istuin mökin terassilla kinttu kylmässä kaivovedessä ja perehdyin Tassun kummitädiltä saatuun Dreambird-ohjeeseen…

Päässä UV-suojahattu, jonka piti olla terveyskeskusreissun odottelukässy. Siellä tosin kaikki sujui niin nopeasti ettei myssy montaa kerrosta edennyt. Myssyn piti olla Matleenan Tuija, mut vaikka painoin tarkasti mieleeni palmikon kaavion niin unohdin ne joka kuudes kerros nurjat… Melkein Tuija siis – ja kinesioteippi tietenkin sävy sävyyn!

Lanka SunCity Protect, puikot 3 mm 50 cm bambuaddit resorissa ja muuten Knit Picks  pyörökärjet 60 cm kaapelilla (kavennuksissa sekalainen sakki eri valmistajien 3½ sukkapuikkoja, puisia).

Kaks kuukautta ”omaishoitajana” toiminut Blogikuvaaja Karvinen iloitsi kanssani ja sanoitti SIGin vanhan biisin uudelleen:

"Susu on niin onnellinen! Hän pääsi saunomaan. Ja kunnolla kiukaalle löylyä heittämään!

Susu on niin onnellinen, hän pääsi saunomaan, ja laiturin päästä vähän uiskentelmaan... 

Susu on niin onnellinen, saunan jälkeen vartaita grillataan. 

Susu on niin onnellinen, massu täynnänsä...hän peiton alle menee tutumaan..."

Saunassa kävin ja varovasti meressäkin kastamassa, mut uimisesta ei voi puhua.

Vaikka susukatastrofini on ollu raskasta myös ”meidän pojille” niin ovathan he välillä päässeet keskenään kehittämään isä-poikasuhdettaan mökille. Karvinen on yksin yrittänyt tehdä ensi vuoden polttopuita ja heillä on ollut myös yhteinen kiinnostuksen kohde. Meidän alivuokralaiset eli kirjosiepot. Tassu yritti päästä pesälle monta eri reittiä. Kun terassilta tuli häätö niin katon kautta:

Karvisella oli täysi työ pitää loitolla pesältä sekä Tassu että orava ja samalla yrittää vangita poikasten maailmalle lähtöä kameralla:

"Ruokaa!"

Poikaset olivat kuitenkin päässeet livahtamaan kummankaan huomaamatta. 

Viime sunnuntain hellepäivänä lähdettiin pienelle veneajelulle teemalla kotiseutukierros. Airistolle taas ja sieltä Ruissalon ohi kohti Turkua. Ruisrockin eka bändi aloitteli soittoaan ku ajettiin ohi:

Turun linna:

Vanhat Wärtsilän nosturit:

Hauska ”merirosvolaiva”, joka näkyy mun parvekkeeltanikin.

Noista yks on se onneton parveke, jolta alas loikatessa jalkani murtui… Se ei oo tuossa korkeassa talossa ;)

Uittamon tanssilava:

Tuolla ylhäällä me asuttiin 1973-1979:

Olihan mulla matkakässykin – kun mikään muu ei ole onnistunut niin sentään muutama bambutiskirätti on syntynyt:

Lanka teetee Bamboo&co (Susukielellä bambu ja kumppani), puikot 3½ bambusukkikset. Kerä/rätti ja jämistä vielä yks.

Yks on taas puikoilla, jostain syystä mulle ei Dreambirdin ohje aukee sit millään! Viime lauantain jälkeen oon aloittanut neljä kertaa ja yhtä monta kertaa purkanu. Se ei voi olla vaikea, koska niitä näkyy ihan joka puolella nettimaailmaa! Onko siis niin, että mulla on jalan lisäksi menny rikki myös pää?

Maanantaina ne kadonneet röntgenikuvatkin olivat jo ilmiintyneet. Kaikki hoito-ohjeet peruttiin ja piti taas alkaa köpätellä neljällä jalalla… Paraneminen ei sit ollutkaan edistynyt. Hirveä pettymys ja onneton olo. Kinttukin paksuna kuin limppu. Uutta kipsiä ei enää laiteta, mutta Mäntymäki ykkösen kipsiexpertit Kirsi ja Tanja tekivät mulle mainion lasikuitupohjan kenkään. Siinä muuten kaksikko, joka tosissaan ajattelee potilaan parasta! Puhumattakaan huumorista. Turvotusta estävät kinesioteipit on nyt sävy sävyyn mun Arte-tunikani kanssa:

Eiks oo hienot? Pikkasen kyllä harmitti et se mun oma vihreä teippirulla ei ollu mukana...

Ja teippaus tosissaan toimii – vähän liiankin kanssa. Kun ei kauheesti satu eikä turvota, niin sitä riehaantuu touhuamaan vähän liikaakin… Eilisen työpäivän loppupuolella ei edes hauskat teipit auttaneet. Sattui ja särki ja pakotti ja vaiks mitä. Mut tulipahan yks kakskytmetrinen mattoloimi tehdyks… Karvis raahas mut saareen ja sai kiitokseks itkuista kiukuttelua, kuten myös äiti ”päivän puhelussa”. Ihan vähän mieltä piristi polun varrella isoiksi kasvaneet kanttarellit.

Tänään tehtiin klapeja hillitysti ja voimia säästellen. Kunnon sadekuurokin piti huolen siitä, et homma lopetettiin ennen kuin olin taas ihan tärviöllä. Kun samaan malliin jatketaan joka päivä seuraavat kaks viikkoa niin varmasti viimeisetkin puut ovat pinossa. Eli meikäläinen lomailee ja parantelee itteään ja  Verkkokauppavastaava Ida-Maria pitää pystyssä puotia.

Iltapäivällä tein inventaarin kässäkassin sisältöön ja järjestelin ”työkalupakkini” puikot ojennukseen. Huomatkaa tärkeät varvaskynsilakat. otsalamppu ja yksi pyöräilyhanska:) Muutama lohtulankakin oli kyydissä. Mieleen tuli et kun kässäpussi on järjestyksessä niin mielikin on parempi. Pari huiviakin jo huutelee puikoille – paranemista tiedossa siis!

Vielä kun sain massun täyteen, pikku päikkärit, pienet löylyt saunassa, puhelun äidin kanssa ja ilta-auringon niin just tällä hetkellä ei särje eikä satu yhtään! Öitä!

Veneretki kesäyössä

Nuorena mentiin nukkumaan auringonnousun aikoihin... Nykyään samaan aikaan voi jo herätä. Viime torstaina neljältä aurinko oli vasta nousemaisillaan.

Keskiviikkona puodin inventaari oli tehty ja asiakkaalle luvattu tilauskin saatu viimein hoidettua. Siispä ajattelin ihan hyvällä omatunnolla pitää pari päivää oikeaa saikkua ennen perjantaista kipsinpoistoa. Sen jälkeenhän mä olisin kunnossa ja verkkokauppavastaava Ida-Marian vihdoinkin aika päästä lomaa viettämään.

Mietittiin et tänä kesänä kaikki oikeasti kivat asiat on jääny väliin. Niinku aamukahvit Airistolla. Samassa tuli mieleen vilkaista Marine Trafficista missä meidän yhteinen suosikkibloggarimme Troolari Huovarin Seppo ja Jussi mahtaakaan troolailla kera Rokkiallin (=Rockall)... Monesti ollaan juteltu, et olis tosi kivaa nähdä Troolari Huovari ihan livenä. Ja Huovarin Sepon viimeaikaiset upeat kuvat öisestä Airistosta saivat meidät - mukavuudenhaluiset mökkihöperöt - laittamaan kellon soimaan aamuneljältä! varsinkin kun tiedettiin pyyntikauden olevan päättymäisillään ja marraskuussa me ei todellakaan lähdettäis veneretkelle...

Kipsikinttu ei paljon muuta voi tehdä mu istua pyllyllään neulomassa, mutta jos se saadaan veneeseen niin sielläpähän pysyy! Siispä mökkivillapaidat niskaan ja matkaan! Niin tohkeissani olin, että lähdin kerrankin reissuun ILMAN matkakäsityötä!

Jos se lankakauppiaan elo ei niin ruusuista olekaan niin ammattikalastajalla se vast työ onkin! Sitä ollaan säiden armoilla ja mentävä on oli keli mika tahansa. Ja mistä sen saaliinkin aina saa ja kun se hyvä saalis tulee niin kuka sen ostaa ku venäläisetkään enää ei... Ja kun olis hyvä apaja niin varmaan trooli menee solmuun tai jotain... Joku vielä pitää moista toiveammattinaan!

Auriko teki nousuaan oikealla kinttaalla:

Vasemmalla kinttaalla täysikuu teki laskuaan (on se siellä, pilven takana, vaikkei näy):

Suoraan läpi Airiston mennä posotettiin. Kerrankin oli tyyntä eikä monien veneilijöiden aiheuttamasta ristiaallokosta tietoakaan.

Punainen Huovari näkyi aamuaurigossa jo kaukaa. Lähemmäs päästyä vähän jänskätti - muistan kyllä hyvin lukeneeni miten idioottihuviveneilijät voivat häriköidä ammattikalastajien työtä...

Tuolla parin sadan metrin päässä on troolin toinen pää ja Rokkialli. Välissä trooli ja toivottavasti hyvä silakkasaalis!

Huutoetäisuudellekin uskaltauduttiin ja itte Kapteeni Seppo sieltä kertoi, että puolen tunnin kuluttua olisi ollut silakkaa tarjolla...

Ehkäpä me ei sit kauheasti sittenkään häiriköity Seppoa ja Jussia kesken työpäivän... Jätettiin pojat jatkamaan töitään ja palattiin samaa tietä kotirannalle. Äidiltä kyllä sain myöhemmin haukut ku ei niitä silakoita jääty odottelemaan (ja Tassulle ei kerrottu).

Pitkään ei reissumme kestänyt, kotiterassilla istuttiin hetki ja ihailtiin alkavaa päivää. Sen jälkeen vedettiin peitot korviin ja aamukahvit juotiin auringon ollessa jo korkealla!

Ilman Troolari Huovarin blogia olisi tämäkn upea aamurekti jäänyt meiltä kokematta. Hyvää lomaa teille!

Vauvan haalari ja muit jutui

Hupsistakeikkaa ku aika kiitää. Jussista on jo kaks viikkoa mut nyt vasta juhannusruusu kukkii.

Jotkut valitteelee kurjaa juhannussäätä, mutta mun mielestä siinä ei ollu mitään vikaa - joka toinen päivä paistoi eikä tullu yhtään räntää kuten vuosi sitten.Varmuuden vuoksi juhannusvieraat toivotettiin tervetulleeksi kuuman glögin ja lämmittävän kanasopan voimin.

Juhannus vietettiin perinteisellä porukalla. Latosaaren Vähäraittiusseura keppijumppaili ja vietti kalsareiden vaihtoviikkoa KUHAnnuksen merkeissä. Jatsia ei kunneltu mut pelattiin. Yksi nelijalkainen vieraskin oli. Pate-kissa, joka perinteisesti näyttäytyi harvoin ja kaukaa:

Vain öisin uskaltautui mökkiin syömään. Tassun kanssa tekivät edellisvuosia enemmän tuttavuutta.  Näytti melkein siltä että ovat kavereita.

Vaikka emäntä olikin koko ajan nelin kontin niin hommat hoituivat. Nälkää ei nähnyt kukaan eikä vissiin janostakaan tarvinnu kärsiä… Kiitos kaikille mukana keppeilijöille ja varsinkin kummipojalle hienosta itse tehdystä särvettitelineestä! Tällaista meillä ei vielä ollutkaan!

Vaikka juhannusvieraat hoiteli kaikki hommat, niin enhän minäkään osannut vaan paikoillani istua neulomassa. Ainut juhannuskässy oli uudet varpaat Karvisen sukkiin:

Jussin jälkeen pääsin viimein töihin! Voi että se tuntui mukavalta, vaikka kinttu oli iltapäivisin kamalan kipiä ja turvonnut. Viikko kului inventaaria tehden. Verkkokauppavastaava Ida-Marian hoidettua puotia monta viikkoa yksin oli hänenkin aika päästä välillä lomille. Keskiviikkona Neulefriikki Piiku oli puotipuksuna ja mittaili sata metriä kankaita ja laski tuhansia muliinilankoja. Välillä hän piti huolen nelinkontin köpöttelevän kauppiaan lääkityksestä ja nesteytyksestä. Kiitos avusta!

Viime lauantaina oli Vauvelin ristiäiset Naantalin kirkossa. Ristiäislahja oli aloitettu hyvissä ajoin...

Tätä haalaria olen joskus kauppiasurani alkuaikoina neulonut monellekin asiakkaalle. Sen ohje on peräisin vuoden 1995 Kauneimmat Käsityöt –lehdestä ja siitä on tykätty. Joutkut asiat ei vaan vanhene - kuten hyvät neuleohjeet! Mallineule venyy joka suuntaan, joten haalari kasvaa käyttäjänsä mukana. Kiva pikku yksityiskohta on haaran napitus:

Vaippaa vaihtaessa ei tarvii riisua koko pukua. Kun loppumetreillä meinas tulla kiire, niin ajattelin et hätätapauksessa vaan ompelen haarasauman ja jätän napituksen pois. Kiirettä ei kuitenkaan tullut – haalari valmistui peräti viisi tuntia ennen hoohetkeä ja edellisenä yönä ehdin nukkuakin muutaman tunnin!

Fiksuna likkana ostin yhden ylimääräisen napin, mutta joku neropatti teki kiireessä kaks ylimääräistä napinläpeä… Jälkitoimituksena menee se puuttuva nappi ja Karvisen tilaisuudesta ottamat valokuvat.

Lankana oli teetee helmi, menekki 220g. Resoreissa puikot 2½ja mallineuleessa 3 mm. 

Vauvelin vanhemmat järjestivät ristiäisvieraille ihanan yllätyksen! Tilaisuuden alussa alkoi soimaan häämarssi! Vaikka olin asiaa vähän itsekseni aavistellut, niin silti se oli yllätys ja vanha täti (ja varmaan muutkin) kyynelehti ku Niagaran putous nähdessään miten veljeni talutti vanhinta tytärtään kohti sulhasta ja alttaria. Kun nuoripari oli vihkastu niin vauveli sai nimen ja kolme kummia. Onnittelut koko perheelle! Tää parkuu taas... Oonkohan vähän herkkänä?

Ollessani kesäkuun alussa ”päivähoidossa” äidin ja isän mökillä vauvelin isosisko näki mun neulovan jotain turkoosia. Väri oli varmaan mieleen, koska hän ujosti kysyi mitä mä teen ja kenelle… Kerroin et mekkoa neulon, mut se on varmaan hänelle vähän pieni. Pettynyt nuori neiti (4 vee) valisti minua kertomalla et "Vauveli on poika eikä pojat käytä mekkoja!" Nytpähän tiedän tämänkin asian :)  Mekosta piti tulla kokoa 2 vee, mutta tulikin isompi - juuri sopiva isosiskolle. Kuvaa en tässä vaiheessa laita, koska kyseessä on koeneulomus ja ohje julkaistaan vasta ensi vuoden puolella. Sain kuitenkin suunnittelijalta luvan antaa mekon tyttelille jo nyt. Lankana teetee Hilla, menekki vähän neljättä kerää ja puikot KnitPro 3 mm vaihtopääpyöröt.

Hääristiäisten jälkeen sunnuntaina käytiin pienellä veneilyllä. Pyörähdettiin Airistolla ja takas tullessa poikettiin mökillä. 

Vietiin puhtaita pyykkejä ja Karvinen haki jonkun höylän. Minä istuin veneessä odottamassa ja paruin kurjaa liikkumistani…  Viime päivinä mieliala on mennyt vuoristorataa ylös ja alas. Huomenna on taas kipsinpoisto ja kuvaus. Pelokkaana ja toiveikkaana odottelen tuloksia. Pääsiskö jo tässä kuussa saunaan ja uimaan? Tai ees ens kuussa? Pitäkää peukkuja!

Lopuksi vielä perinteisesti "pakollinen" Tassu. Rankan Juhannuksen jälkeen kaupunkikotona kynnysvahtina: