Vanhaa
suomalaista sananlaskua vähän muunnellen oon tässä parin viime päivän aikana
miettiny et jos edes sukankutominen ei kiinnosta niin onko ”tauti” kuolemaks?
Kulunut
viikko on ollut todellista mielialojen vuoristorataa. Ensin olin huipulla ja
sieltä sitten tultiin alas ja vauhdilla. Tällä hetkellä ollaan siinä pari
metriä maan pinnan alapuolella – tosin jo muutama metri ollaan tultu ylöspäin.
Kyl tää täst.
Viikko
sitten perjantaina pääsin eroon kipsistä. Röntgenkuvat tosin olivat häviksissä,
mutta kinttu teipattiin pinkillä kinesioteipillä ja sain hoito-ohjeeksi
merivettä ja punaviiniä ja liikumista vaan yhden kepakon kanssa. Olin NIIN iloinen. Istuin mökin terassilla kinttu
kylmässä kaivovedessä ja perehdyin Tassun kummitädiltä saatuun Dreambird-ohjeeseen…
Päässä
UV-suojahattu, jonka piti olla terveyskeskusreissun odottelukässy. Siellä tosin
kaikki sujui niin nopeasti ettei myssy montaa kerrosta edennyt. Myssyn piti olla
Matleenan Tuija, mut vaikka painoin tarkasti mieleeni palmikon kaavion niin
unohdin ne joka kuudes kerros nurjat… Melkein Tuija siis – ja kinesioteippi
tietenkin sävy sävyyn!
Lanka SunCity Protect, puikot 3 mm 50 cm bambuaddit resorissa ja muuten Knit Picks pyörökärjet 60 cm kaapelilla (kavennuksissa sekalainen sakki eri valmistajien 3½
sukkapuikkoja, puisia).
Kaks
kuukautta ”omaishoitajana” toiminut Blogikuvaaja Karvinen iloitsi kanssani ja
sanoitti SIGin vanhan biisin uudelleen:
"Susu on niin
onnellinen! Hän pääsi saunomaan. Ja kunnolla kiukaalle löylyä heittämään!
Susu on niin onnellinen, hän pääsi saunomaan, ja
laiturin päästä vähän uiskentelmaan...
Susu on niin onnellinen, saunan jälkeen vartaita
grillataan.
Susu on niin onnellinen, massu täynnänsä...hän
peiton alle menee tutumaan..."
Saunassa kävin ja varovasti meressäkin
kastamassa, mut uimisesta ei voi puhua.
Vaikka susukatastrofini on ollu raskasta myös ”meidän
pojille” niin ovathan he välillä päässeet keskenään kehittämään
isä-poikasuhdettaan mökille. Karvinen on yksin yrittänyt tehdä ensi vuoden
polttopuita ja heillä on ollut myös yhteinen kiinnostuksen kohde. Meidän
alivuokralaiset eli kirjosiepot. Tassu yritti päästä pesälle monta eri reittiä. Kun terassilta tuli häätö niin katon kautta:
Karvisella oli täysi työ pitää loitolla pesältä
sekä Tassu että orava ja samalla yrittää vangita poikasten maailmalle lähtöä
kameralla:
"Ruokaa!"
Poikaset olivat kuitenkin päässeet livahtamaan kummankaan huomaamatta.
Viime sunnuntain hellepäivänä lähdettiin
pienelle veneajelulle teemalla kotiseutukierros. Airistolle taas ja sieltä Ruissalon ohi kohti Turkua. Ruisrockin eka bändi aloitteli soittoaan ku ajettiin ohi:
Turun linna:
Vanhat Wärtsilän nosturit:
Hauska ”merirosvolaiva”, joka näkyy mun
parvekkeeltanikin.
Noista yks on se onneton parveke, jolta alas
loikatessa jalkani murtui… Se ei oo tuossa korkeassa talossa ;)
Tuolla ylhäällä me asuttiin 1973-1979:
Olihan mulla matkakässykin – kun mikään muu ei
ole onnistunut niin sentään muutama bambutiskirätti on syntynyt:
Lanka teetee Bamboo&co (Susukielellä bambu
ja kumppani), puikot 3½ bambusukkikset. Kerä/rätti ja jämistä vielä yks.
Yks on taas puikoilla, jostain syystä mulle ei Dreambirdin ohje aukee sit millään! Viime lauantain jälkeen oon aloittanut
neljä kertaa ja yhtä monta kertaa purkanu. Se ei voi olla vaikea, koska niitä
näkyy ihan joka puolella nettimaailmaa! Onko siis niin, että mulla on jalan
lisäksi menny rikki myös pää?
Maanantaina ne kadonneet röntgenikuvatkin
olivat jo ilmiintyneet. Kaikki hoito-ohjeet peruttiin ja piti taas alkaa
köpätellä neljällä jalalla… Paraneminen ei sit ollutkaan edistynyt. Hirveä
pettymys ja onneton olo. Kinttukin paksuna kuin limppu. Uutta kipsiä ei enää
laiteta, mutta Mäntymäki ykkösen kipsiexpertit Kirsi ja Tanja tekivät mulle mainion
lasikuitupohjan kenkään. Siinä muuten kaksikko, joka tosissaan ajattelee
potilaan parasta! Puhumattakaan huumorista. Turvotusta estävät kinesioteipit on
nyt sävy sävyyn mun Arte-tunikani kanssa:
Eiks oo hienot? Pikkasen kyllä harmitti et se mun oma vihreä teippirulla ei ollu mukana...
Ja teippaus tosissaan toimii – vähän liiankin kanssa.
Kun ei kauheesti satu eikä turvota, niin sitä riehaantuu touhuamaan vähän liikaakin… Eilisen
työpäivän loppupuolella ei edes hauskat teipit auttaneet. Sattui ja särki ja
pakotti ja vaiks mitä. Mut tulipahan yks kakskytmetrinen mattoloimi tehdyks… Karvis
raahas mut saareen ja sai kiitokseks itkuista kiukuttelua, kuten myös äiti ”päivän
puhelussa”. Ihan vähän mieltä piristi polun varrella isoiksi kasvaneet
kanttarellit.
Tänään tehtiin klapeja hillitysti ja voimia
säästellen. Kunnon sadekuurokin piti huolen siitä, et homma lopetettiin ennen
kuin olin taas ihan tärviöllä. Kun samaan malliin jatketaan joka päivä seuraavat
kaks viikkoa niin varmasti viimeisetkin puut ovat pinossa. Eli meikäläinen
lomailee ja parantelee itteään ja Verkkokauppavastaava Ida-Maria pitää pystyssä
puotia.
Iltapäivällä tein inventaarin kässäkassin sisältöön ja järjestelin ”työkalupakkini” puikot
ojennukseen. Huomatkaa tärkeät varvaskynsilakat. otsalamppu ja yksi pyöräilyhanska:) Muutama lohtulankakin oli kyydissä. Mieleen tuli et kun kässäpussi on järjestyksessä niin mielikin on parempi.
Pari huiviakin jo huutelee puikoille – paranemista tiedossa siis!
Vielä kun
sain massun täyteen, pikku päikkärit, pienet löylyt saunassa, puhelun äidin
kanssa ja ilta-auringon niin just tällä hetkellä ei särje eikä satu yhtään! Öitä!
En säälittele enkä lällätä, että voi sua raukkaa ja surkeaa on jne. sanonpahan vaan, että kakka&kettuhomma, mutta ei voi mitään ja kuopanpohjalle et jää parkumaan. Lohdutuksena LOL ehkä muistat, kuinka operaation jälkeen toimivaksi kuntoutunut olkapääni palasi toisen harmillisen haitan takia lähtöpisteeseen - A ja siitä sitten taas eteenpäin rannekanava-ahtautumien haittoihin, että parisen vuotta meni matalapaineella. Sulla toimii kädet ja mullakin nykyään.
VastaaPoistaOtat loman loman kannalta, sopivasti hyvää ruokaa ja juomaa, käsitöitä, Tassun (ja Karvisen) rapsuttelua, lukemista, musaa, meren katselua, sateen pitämistä jne. Hyviä puolia on, ettet kärvenny helteessä ja kait jotain muitakin. Hädän (ketutuksen) tullen soitat numeroon 050302... ja terapiakuuntelija on luurin päässä.
Kesälomaa saareen ja ripaus aurinkoa ja lämpöäkin. Luu kasvaa huomaamattasi. Halit!
Tassu rapsutettu, pannullinen kaffetta juotu ja yks kässy aloitettu (johon Karvis herätessään totes et "Vihdoinkin"). Nyt painelemaan klapikoneen nappia!
PoistaNiin tuttua. Juuri eilen kirjoitin omaan blogiini siitä, miten tunteet heilahtelee. Kipuihini olen jo niin tottunut, että ne eivät juurikaan tunteita heilauta, mutta muuta kiukun aihetta kyllä löytyy aina silloin tällöin. Mutta eipä ole elämä harmaata! Muista sinäkin, että asioilla on tapana järjestyä. Katsoin äsken facebookista videon jostain ulkomailta ja ulkomaankielellä, missä kädetön ja jalaton nainen virkkasi, leipoi ja oli ihan tyytyväisen näköinen. Päätin, ettei vähään aikaan tarvii murehtia mistään.
VastaaPoistaEn minäkään enää tänään murehdi. Eikä elämä tosiaan oo harmaata :)
PoistaEi sun pää rikki ole! Jos teet viimeisen sivun "pelkkien numeroiden" mukaan, niin siellä on minun mielestäni virheitä. Eli esim. kerros 5 ei ole 35 vaan 45; samoin 7 kerros jne. Näin ainakin suomenkielisessä ohjeessa. Tekstin ohjeessa on oikein. Kyllä se aukenee, usko vaan.
VastaaPoistaT: Virpi, jolla 14. sulka tällä hetkellä menossa.
Kiitti vinkistä. Mä jätin sen suosiolla jäähylle. Ne korjaukset oli merkitty siihen kopionn, jonka sain mut silti tökkii. Jatkan pelkän kaavion mukaan ja harkitsen jos ne silmukkamerkit olis sittenkin tarpeen....
PoistaMaltti on valttia, kyllä se aurinko palaa pian taivaalle ja mieleenkin. Ja on hyvät klapinteko kelit, kun ei aurinko porota urakalla niskaan :)
VastaaPoistaItse en ole Dreambird huivia tehnyt, mutta jonossa kyllä huivi on. Tarkistinkin Ravelrystä ja malli sivuilla olikin Errata korjaus suomenkieliseen ohjeeseen
"The Finnish translation was made by HeidiKoo
“Suomalaisessa ohjeessa, kohdassa Malli kerros kerrokselta, on virheitä muutamalla rivillä: Riveillä 5,7,9,11 ja 13 pitäisi lukea “K 45” (ei K 35) sekä rivillä 31 pitäisi lukea “Neulo loppuun (4 s)” (ei Neulo loppuun (3 s))”
Joten korjaappa nuo tekstit ohjeeseen ennen seuraavaa yritystä.
Komea on "kesäsukka", heh aurinko kun porottaa tuohon vielä rusketusraidat :)
Aurinko olis varmaan kiva mut yhtään enempää lämmintä en kaipaa. Muistan ku pienenä äidille aina hehkutin et "Kato äiti - mulla on rajat!" Noista tulee varmaan hienot!
PoistaNo voi pee aa äs koo...: kakka. Mut hei, aina pitää löytää se hopeareunus. Kipsi on pois, niin pääset ainaskii saunaan ja kastautumaan, eiks vaan? Ja klapikoneen napin voi hoitaa istuen, tai niin mä teen ettei selkä prakaa. Eikä kässyjä oo pakko tehä ellei taho. Voi lakata varpaankynsiä.
VastaaPoistaTosi räyhäkät noi sun kinesioteipit. Etenkin noi Arteen sopivat on ihan niinkö varta vasten suunniteltu - tai niin ne taitaa ollakin. Päheet kumminkin.
Sää hiffasit ton kalpikonejutun. Siellä mä istun pyyllylläni ja painan nappia ja hätistelen hyttysiä. Huomenna kokeilen moottorisahaa ;)
PoistaÄlä nyt vaivu synkkyyteen, ajattele positiivisesti =) Jos olis ollut oikein kaunis ja kuuma alkukesä, niin olis harmittanut paljon enemmän. Nyt näyttää ilmat paranevan samaa tahtia sun jalkas kanssa ja pääset vielä nauttimaan kesästä. Onneksi pääsit jo siitä kipsistä. Pitemmällä ajalla kipsi on tosi inhottava kun iho alkaa kuivumaan ja kutisemaan eikä raapimaan pääse kuin pitkällä sukkapuikolla. Kokemusta on pariltakin kesältä .
VastaaPoistaTuota Dreambird-ohjetta minäkin olen himoinnut jo pitemmän aikaa. En vaan muista koskaan kun tyttö on käymässä, että laittaisin tilaamaan. Itseltä se ei onnistu huonolla kielipäällä eikä minulla ole ostoon sopivaa korttiakaan. Täytyisköhän laittaa nenä solmuun että muistais seuraavan vierailun aikana =)
Nenä solmussa on varmaan kans aika ikävää olla ;) En vaivu synkkyyteen. Jos vaivun ni blogi ei päivity (niinku ei viikkoon oo tapahtunu). Täällä ollaan jo nousemassa maan pinnalle. Mut toivon silti viileää loppukesääkin (mut tätä ei varmaan uskalla sanoa ääneen).
PoistaTodella ikävää; en oikein voi muuta kuin toivotella nopeaa parantumista.
VastaaPoistaKiitti! Piti sulle laittaa veistiä et orkku kukkii taas! Moneskohan vuosi on menossa?
PoistaKurjaa,kun ottaa niin lujille jalkasi parantuminen. Voin vain kuvitella miten kamalaa kun ei saa touhuttua täysillä ja joutuu keppien kanssa kulkea. Hyvähän sinun myssykkäsi on,vaikka ei prikulleen ohjeen mukainen ollutkaan. Tiskirätit ovat mainioita,olen huomannut,että sen parempaa siivousrättiä ei ole olemassakaan.
VastaaPoistaAika epämukavaa tuo sun kesäs on ollut jalan kanssa, mutta päivä päivältä voi toivoa parempaa. Upeat teippaukset! Urheilijoilla näkyi ekaksi noita ja sitten muillakin. Mulla on ollut vaan selässä ja ei näkynyt isommalle joukolle hienot värit. ;)
VastaaPoistaTsemppiä!
Se on sitten ainakin kolmas versio Tuijasta! Voisko sanoa että rakkaalla lapsella =myssyllä on monta muotoa. ;) Hyvä niin!
VastaaPoistaTuolta Facestahan minä jo luinkin tästä sinun jalan parantumisen takapakista. Harmillistahan se on, mutta onneksi sait sen viikonlopun olla välillä "melkein terveenä". ;) No ehkä sen jälkeen tuo uusi tieto harmitti vielä enemmän kuin olisi harmittanut silloin heti kuultuna. On ihkut nuo teipit!
Hienoja kuvia kirjosiepoista ja Tassusta. Meidän lähipöntön siepot olivat häipyneet mökillä olomme aikana.
Kyll sull sitt sattuu ja tapahtuu! Ja joskus mullaki! Kiitti vielä reissusta, ylenpalttist palveluu!
VastaaPoistaKyll sull sitt sattuu ja tapahtuu! Ja joskus mullaki! Kiitti vielä reissusta, ylenpalttist palveluu!
VastaaPoista