Kesään villattomat kesäsukat ja mansikkapipo

 

Kesä on täällä. Tuntuu siltä, että kaikki asiat tapahtuu hurjan nopeasti. Onneksi pari viikkoa sitten ehdin ottaa kuvan luumupuun kukista!

Koska olen sukkasusu, niin sukkia tippuu kesät-talvet. Nyt on kesäsukkien aika. 

Lankana Regia Cotton Color Summer Breeze, joka on villaton. Kerässä 100g=420m Koostumus: 72% puuvillaa, 18% polyamidia (=vahvike), 10% polyesteriä (=stretch). Kerästä oikeasti tulee kaksi paria noita varrettomia vaikka kuvassa vaan kolme sukkaa. Puikot 2½ mm Zingit. Kuvan ottamishetkellä se ihan eka sukka oli yksin ja onnettomana lankojen kanssa Matildedalissa perinteisessä Popup-kesäkaupassamme. Huomenna se saa kaverin, koska tänä viikonloppuna on mun eka sessio puotipuksuna popupissa! Oma puoti on siirtynyt kesäaikaan, joten taas ollaan avoinna vaan ma-pe elokuun loppuun.

Kesä tuo myös mansikat. Nyt vielä metsämansikat on kukassa, mutta puikoilta putosi jo yksi neulottu:

Lankana Katia Tencel Cotton. 

Puikkoina 3 mm Addin 50 cm pyöröt . Noi 50 cm pitkät on aika kelvolliset pipoon. 40 senttiet on aina liian lyhyet ja hankalat ja 60 senttiset usein liian pitkät. Sukkapuikoilla päälaen "rönsy".

Kuka näkee et tää halko vinkaa silmää? Kertoisko et "Tässä sulle vähän rokkia"? Pikkasen kakspuolmillisiä isommille "puikoille..". Oikeasti tekee ihan hyvää hartioille vähän purkaa paineita kirveellä...

Jos puikoilta ei kauhean paljon ole viime aikoina pudonnut valmiita, niin suunnitelmia on senkin edestä. Aika vaan kuluu muuhun - kuten aina ennenkin kesäaikaan:

Tuossa yhden viikonlopun tuotos. Ilman apua en ikinä selviäisi! Kiitos tiedättekylläkeille <3

Eka kalasaaliskin oli... Kauhea! Verkossa noin 50 roskakalaa, mutta jäihän sentään jotain syötävääkin. Neljä komeaa ahventa ja siika, josta graavileipä-iltapala. Nam!

Kakskertaseuran neulomakerho kokoontuu taas kesän ajan laitureilla. Eka kerta oli tän viikon tiistaina Brittiksen luona. Villa Vapparniin laiturilla oli sattuneista syistä painorajoitus, joten istuimme terassilla. Paikka oli kuin Peppi Pitkätassun talo ja maisema ympärillä kuin satumetsää. Hyttysiäkin riitti... Seuraava emännöinti onkin mun luona juhannusviikolla. Ennen neulomakerhoa sain pulahtaa Kakskerran järvessä Piikun uudelta hienolta laiturilta ja pääsin rapsuttelemaan Bigikissaa juuri sen verran, että mustat housunlahkeet oli kotosasti karvaiset.

Sunnuntaina ilta-uinnilla näin, että joutsenella on neljä vauvaa. Tänään kuulin, että myös Kotona Majakkarannan joutsenperhe on lisääntynyt kahdeksalla! 

Kirjoneule Alpaca Cottonista

Elokuu vilahti ohi pikavauhtia! Syksyn uudet langat saapuivat puotiin kertarysäyksellä ja ihan hysteerinen olo on, kun kaikkea ei millään ehdi saada puikoille yhdella kertaa! 

Ensimmäinen ihanuus on Austermannin Alpaca Cotton;

Lanka on ihanan kevyttä, kuohkeaa ja kaunista. Värikartalla on 4 väriä - alpakoiden omia eikä värjättyä. Puseron koko on S ja se painaa alle 300 grammaa! Innoissani aloitin tekemään ohjeen mukaan takakappaletta. Vasta jossain kädentien kohdalla tuli mieleen, et olishan tuon voinut tehdä pyörönäkin... Kirjoneuleen nurjat kerrokset oli välillä "vähän" hankalia. Hihat teinkin sitten Pyörönä CraSy Trioilla.

Puikot 4½ mm Addin Unicornit. Nämä "yksisarvispuikot" oli  tosi kivat. Eilen niitä saattin myös CraSy-versioina. Lankaa tästä projektista niin paljon, että jämistä syntyy vielä pipo - pitäähän niitä uusiakin puikkoja päästä kokeilemaan...

Elokuun viimeisenä tiistaina tehtiin Karvisen kanssa päiväreissu Suomen eteläisimmälle asustulle saarelle. Pieni uusinta myrskyiselle "etelänlomalle" yli vuosi sitten huhtikuussa.

Tällä kertaa sää suosi. Tosin hieno kokemus oli se myrskykin. Ainakin mun mielestä.

Matkakässynä mulla oli vauvan kypärämyssy. Koko setti tuli valmiiksi viikkoa myöhemmin etäpäivänä mökillä:

Lanka teetee Helmi, menekki koko settiin ihan pikkuisen yli kerä! Myssy 2½ Addin 60 cm pyöröillä, peukuttomat lapaset 2½ 15 cm Zing&Symphonieilla (koska molemmista sarjoista on osa puikoista katkennut/kadonnut) ja tossut 2,75 mm KnitPro 15 cm puikoilla. Setti oli tilausneule.

Pitkästä aikaa kuva sielunmaisemasta. Etäpäivän aattoiltana viime viikon tiistaina. Aurinko laskee jo tosi aikaisin.

Viikkoa aikaisemmin vietin unettomia öitä. Kuuhulluus ei oo kivaa...

Kaikkea jännää on taas edessä. Verkkopuodin uusi ilme julkaistiin maanataina. Eilen alkoi yks opiskelu ja lauantaina Neuleklubi kansalaisopistolla, Siispä taitaa tämä blogiparka jäädä jatkossakin heitteille. Toki ainakin kolme neuletta on valmiina, kuvaamatta ja raportoimatta, joten pysykääpä kuulolla!

Vesiväripolvarit ja korvike Tundralle

 Moni kysyy että riittääkö yksi 100 gramman kerä ohutta sukkalankaa nyt ihan varmasti! Päätin testata miten pitkään se riittää. Ja riittihän se: Polvareihin!

Laines du Nordin Watercolor Sock -lanka on hauskasti kartoilla. Langan väri liukuu vesivärimäisesti sävystä toiseen ja keskellä lankaa on merkkilanka, joka kertoo mistä kohtaa väriraportti alkaa uudelleen. Eli tuloksena kaksi tismalleen samanlaista sukkaa.

Tavoistani poiketen neuloin varpaista varteen. Ohjeen kasialoituksen sijaan virkkasin neulomakerhoystäväni neuvosta 6 ketjusilmukkaa. Silmukoiden reunoista poimin molemmista sivuista neljälle sukkapuikoille 3 silmukkaa. PALJON helpompaa kuin kasialoitus, jossa silmukat tippuu ja puikot lurvahtelee sinne sun tänne! Enkä loopannut vaan neuloin sukkiksilla, Kivaa oli todeta, että lanka tosiaan riittää ja riitttä. Kivaa ei ollu kantapään neulominen ja se et lanka ei tuntunut loppuvan ikinä. Joka tapauksessa: Nyt se on todistettu: 100 g:n kerästä, jossa on 400-420 m lankaa riittää polvareihin!

Palmikkosukkalanka Tundralle ollaan etsitty kelvollista korviketta kissojen ja koirien kanssa jo vuosia. Olisikohan viimeinkin tärpännyt?

Katian Alpacolor on 70% alpakkaa ja 30% polyamidia. Koostumus siis sama, kuin aikoihaan teetee Tundrassa. Metrejä pikkuisen enemmän eli 125 m/50g. Pakko oli heti heittää puikoille palmikkosukka. 3½ puikoilla kuten ennenkin. Ihana neuloa ja uskon, että kestää käyttöä... Muutkin on tykänneet, koska lisätilaus piti tehdä melkein samantien. Menekki siis kerä/sukka. Vähän jäikin.

Lisää tassuttimia: Schoellerin Filzistä huopatossut. Ohjeessa on kokoja pikkuisesta tassusta isokenkäiseen ja valitsin tosi ison (jotain 42-43). Menekki 4 kerää, puikot 6 mm CraSyt ja huovutuskin onnistui ilman kommelluksia. Filzi olis siitäkin mainio lanka, että sitä voi käyttää myös Alafosslopin pehmeänä korvikkeena. Itse neuloin siitä keväällä Jääkukan. 

Nykytrendi on et kaikki neulotaan "väärin päin" eli sukat varpaista varteen ja nutut pääntieltä helmaan. Kumpikaan tapa ei minulta saa hurraahuutoja. Eikä kaikilta asiakkailtakaan... Mut pikkukauppiaan on vaan pakko ottaa kaikki työt vastaan... Asiakkaan neuleeseen tein "aloituksen" eli pääntieltä kaarrokkeen loppuun ja vielä takappaleen korotuksen. Lankana Borgo di Pazzi Cedro, Puikot 3½ ja 4½ Zingit. Asiakas saa itse tikutella alaosan. Hihojen neulomisesta vielä neuvotellaan kunhan se on ajankohtaista:) Ohje on Novitalehden ja siitä pitää tämän ohjekiukuttelijan antaa positiivista palautetta: Ohje oli selkeä enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt virheitä! 

Merinolanka Peo 30 on ollut marraskuun tarjouslankana. Suosio on yllättänyt meidät suoraan sanoen housut kintuissa ja parhaat värit on koko ajan lopussa. Piti testata myös miltä näyttää kirjava: Tästä paidasta jääneestä jämästä resori ja kerä kirjavaa lakkiosaan. Puikoilla 3½ pistelin menemään. Paidan tein aikoinaan 4½ puikoilla ja ainakin omalle käsialalle 4 mm olis paitapuikkona parempi. Merinolla kun on taipumus käytössä vähän venahtaa.

Suoraan sanoen itte en noista suhjukoista kauheesti tykkää, mutta voisi olla kiva kirjoneuleena yksivärisen langan kaverina. Mietintämyssyyn...

Kässämessuillakin tuli vierailtua. Neulefiikki Piikun kanssa oltiin perjantaina turistimatkalla. Pikkuisen mietittiin, että päästäänkö Tampesteriin ikinä, kun puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen nähtiin kyltti, jossa luki: Turku 43 km... Päästiinhän perille ja jo vartin kuluttua saapumisesta molemmat oli tehneet tärkeimmät messuhankintansa! Loppupäivä saatiinkin sitten höntsiä ihan rauhassa. Piiku osti pöytäpuihinsa kaiteen ja minä...

Se oli heti ihan MUN! Ei haittaa yhtään, että tavoitteen oli ostaa PIENI laukku, johon mahtuu lompsa, kännykkä ja huulipuna... Tuon muoto on just oikea. Siis leveä ja matala ja mitä parhainta: vuorikangas EI oo musta! Ja sinne mahtuu myös sukankudin, joten pikkureissulle ei tarvita kässäpussia erikseen. Eikä mua yhtään haittaa se, että Karvinen sanoo mun näyttävän käsveskani kanssa ihan Mummo Ankalta! Odottakoon vaan ku mä suutun ja isken sitä käsveskalla päähän. Siinäpähän näkee mitä on mummoankkaenergia!

Messuilla oli tarkoitus lounastaa jossain vaiheessa. Kun nähtiin joulumaassa tarjolla riisipuuroa ja väskynäsoppaa, niin ei tarvinnut edes keskustella! Se oli molempien herkkuvalinta. Vielä ennen kotiinlähtöä leputeltiin tärviöllä olevia tassuja skumppabaarissa - punaisen juoman voimalla ja ilman kuplia.

Kiva reissu oli vaikka mitään uutta ja mullistavaa ei löytynytkään ja kotiin päästiin ihan hyvissä ajoin. Kiitos Piikun ja "poikaystävän". 

Viikkoa ennen messuja vietettiin isänpäivää Atussa. Aattona Tassu pääsi viimeinkin viimeiselle sijalleen, joka oli sovittu Mummin ja Pappan kanssa jo maaliskuussa Tassun lähdettyä sateenkaarisillalle. Tuolla katajien alla sillä oli tapana bongailla tirppoja ja välillä poiketa sisälle komentamaan Mummia syöttämään kädestä (salaa mukamas) Pappan ruodottomaksi perkaamia ahvenfielitä. "Muistotilaisuudessa" syötiin ahvenkeittoa. Olisikohan tässä viimeinen postaus tunnisteella Blogikissan seikkailut?

Koronapaita eli kirjoneulepusero Sallasta

Sain kyselyn kirjoneulepuserosta alun perin jo ennen joulua. Oli muutamakin toivemalli, lopulta asiakas ihastui Kalastajan vaimon blogissa näkemäänsä norjalaisneuleeseen. Oli kommervenkkiä ja säätöä vaikka miten, mutta viimein pääsiäislauantaina päästiin ottamaan mittoja ja valitsemaan lankoja.

Ohjetta oli blogissa luvattu, mutta ahkerasta selailusta huolimatta en sitä löytänyt. Olis olllu mukavaa kokeilla lapsuudesta tuttua silmukka- ja kerroslaskinta ja päästä helpolla, koska lanka oli joka tapauksessa ihan muuta kuin mallissa eli teetee Sallaa. Jonkinlainen kirjoneuleen kaavio sentään oli. Siispä mallitilkun tekoon ja silmukkamääriä laskeskelemaan!

Jokaisessa asiassa on jotain hyvää kun vaan oikein kaivelee. Niinku tässä koronassa. Etäpäivinä oli jotain järkevää tekemistä ja jos totta puhutaan - ilman etäpäiviä tämä nuttu ei olisi vieläkään valmis! Enkä ollenkaan väitä, ettei pitkät viikonloput saaressa - tuli räntää tai ei - olisi edistäneet tätä nuttua. Ylläolevassa kuvassa oltiin etänä Kakskertaseuran neulomakerhossa... Siinäkään seurassa ei tavallisesti kannata tehdä mitään ajatusta vaativaa - ellei sitten halua purkaa kahden tunnin työtä heti kotiin palattuaan!  Kädentielle meni ihan sutjakkaasti. Hihaa aloittaessa tuli pikku paniikki - miten ne kuviot sais kohdilleen ja jatkumaan kauniisti kaarrokkeessa?

Ajattelin et se on sen ajan murhe ja loin silmukat ja laskeskelin lisäyksiä. Aika nopeasti totesin sukkapuikkojen olevan hankalat kirjoneuleessa ja pyöröpuikon joko liian lyhyt tai pitkä. Mikään ei ollut hyvä kunnes... Addin CraSy Triot! Aivan mainot. Kuvio pysyi hallinassa eikä sitä typerää puikonvaihtumiskohtaa näy ollenkaan, Joulunahan tein pipoja näillä, mut sen jälkeen olen unohtanut koko puikot!

Olihan niitä etäpäiviä kevään aikana. Kuvio oli sen verran vaikea, etten töissä olisi siihen kuitenkaan pystynyt keskittymään...

Tässä yksi päivä karvislandian pihalla. Trikoot on niin täydellinen esimerkki kissaihmisen tirkoovaatteesta ku vaan voi olla... Saattaa olla, että tuollaissa olen joskus ihan toissäkin näkynyt. Se on yks ainut sopiva kynnennäyttö ja seuraavan pesun jälkeen pöksyissä on komea reikä... Mut kukapa laatupäällikköä voisi moittia?

Viimein tuli valmista! Sovittelin itseni kanssa pitkin matkaa. Asiakas oli pikkuisen pidempi, mutta muuten saman kokoinen. Silti aina vähän jännittää, että onko hyvä ja kelpaako... Tykkäsin niin, että vähän harmittaa, miks itselle ei koskaan tule tehtyä mitään yhtä työlstä.

Vähän ennen juhannusta viimein saatiin treffit aikaan. Pikkusen modausta kaulukseen (piti madaltaa).

Lankana siis teetee Salla, menekki noin kilo eli 20 kerää., Puikkoina 3,5 ja 4 mm KniPro pyäröpuikkokärjet 100 ja 120 cm kaapeleilla. Vaihtelin mittaa aina työvaiheen mukaan. Hihojen resorit tikuttelin Prymin Ergonomics sukkapuikoilla ja kirjoneuleen siis Addin CraSy Trio 30 cm 4 mm bambuisilla.

Kädentien jälkeen vähän jännitin miten ne kavennukset saa istumaan ja kuvion kuitenkin kauniisti jatkumaan, mutta onnistuihan se ihan hienosti.

Pakko myöntää, että olen lopputulokseen tyytyväinen. Parasta kuitenkin se, että myös tilaaja oli. Harmi vaan, että nouto tapahtui viikkoa ennen juhannusta... Eipä ole tainnut nutulle olla vielä tarvetta vaikka veneellä liikkuvatkin! No onpahan sitten syysmyrskyillä lämmintä villa ylle ja uskon, että tästä on lämmikettä vuosiksi eteenpäin.

Ehkäpä tämäkin jännä merisumu olis jääny kokematta yhtenä keväisenä aamuna, jos olisin lähtenyt töihin ennen kukonlaulua...

Koko kevään olen kieltänyt itseltäni uudet aloitukset. Piti tämä nuttu ensin saada alta pois. Sen jälkeen olenkin huvitellut oikein olan takaa kaikilla hassuilla pikkujutuilla. Viime viikolla jopa innostuin virkkaamaan! Pitääkö olla huolissaan?

Sukkia ja mökkiä - mitäs muutakaan?

Facessa on ryhmä, jossa kerätään kärkitaistelijasukkia. Eli koronan takia kiireisille työntekijöille hoitoalalla, eli erilaisille infektio-, pandemia- ja teho-osastoille sekä ensiapuun ja päivystykseen. Mietin, että oma kummityttöni on myöskin koronan takia kovilla, vaikka työskenteleekin geriatrisella. Riskiryhmäläisiä hoitaessa pitää sielläkin olla koko päivä suojavarusteet päällä - rankkaa varmasti. Siispä yhtenä iltana viime viikolla treffattiin meidän pihalla ja Sini sai omat kärkitaistelijasukkansa.

Lankana Opalin regenwald 14. Kummityttö iloitsi siitäkin, että langasta 1 euro on mennyt sademetsien suojeluun. Tämä erä lankaa on jo loppu - mutta odotellaan Regen viittätoista ensi syksyksi.

Karvinen sai kerrankin synttärisukkansa oikeana päivänä. Tosin viime tinkaan meni kakkossukan kärkikavennukset. Paksut sukat oli taas kaikki rikki, joten teetee pallaksesta tällä kertaa:

Molemmat sukat olen tikutellut uusilla hauskoilla kolmosen Addin CraSy Trio puikoilla.

Ideana on kolme lyhyttä pyöröpuikkoa - puolet silmukoista yhdellä puikolla ja puolet toisella ja kolmannella neulotaan. Vähän niinkuin loopatessa, mutta paljon helpompaa!

Kuten kaikista asioista, myös koronasta on pakko yrittää keksiä jotain hyvääkin. Esimerksiki mökkeily. Kun nyt ollaan ihan kotinurkilla niin se ei ole kiellettyä. Mökillä voi tuntea olonsa suht turvalliseksi eikä tartuntavaaraa ole. Äiti ja isä ovat olleet mökillään jo monta viikkoa. Veljeni on hoidellut ruokatoimituksia viikonloppuisin ja minäkin käynyt muutaman kerran.

Tässä kiva muisto kevään ekasta reissusta <3:

80-luvulla tein molemmille nämä Kaislakertun purjeveneet. Ihana, että ovat vielä tallella ja tänä keväänä niille on tosiaan ollut käyttöä!

Pitkäperjantaina kävin vähän heillä siivoilemassa kaisloja rannalta. Töiden jälkeen mulla alkoi terassikausi. Oli komeaa saada salaatit ja lasagnet ulos pöytään tarjoiltuna:

Turvaväli pidettiin, mutta sapuskan jälkeen olin umpijäässä vielä seuraavanakin päivänä! Yhtään ei palele kun puuhailee ulkona, mutta annas olla kun pysähtyy...

Lankalauantain jälkeen olikin omalle mökille meno. Ja kuten aina - tuuli kylmästi luoteesta eikä se edes riittänyt. Sateen kaikki olomuodot tuli koettua pääsiäisen aikana:

Jonain iltana sentään oli sen verran tyyntä, että käytiin laskemassa verkko. Seuraavana aamuna piti saalis kiskoa paattiin moottorin avustuksella kun se tuuli... Vaan eipä haitannyt yhtään! Kevään eka kalasaalis oli komia!

Tassu ei tykännyt tuulesta ollenkaan ja se katseli meitä siihen malliin, että kurja keli on meidän vika ja sille pitäis tehdä jotain... Onni on lämmin makkari ja kehräävä unikaveri:

Näin alkukaudesta ei mökille ole vielä kertynyt "perusvarastoa". Silti saatiin hieno pääsiäisateria kasattuna "ei mistään".

"Susun vaeltavat tulppaanit" korvaavat mämmin. Niitä ei syöty, mutta kiukuspäissäni ostin ittelleni kaupasta keltaiset tulput, koska en löytänyt mämmiä! Tai siis olisin varmaan löytänyt, jos olisin kysynyt, mutta en halunnut haahuilla kaupassa yhtään pidempään kuin oli pakko.

Puotia ollaan toistaiseksi voitu pitää auki normaalisti. Idan kanssa vuorotellaan kaupassa ja etänä. Pakko sanoa, että tässäkin asiassa vedän koronasta kaiken ilon irti. Tulin saareen jo perjantai-iltana myöhään, koska Ida oli puodissa lauantaina. Kylmää oli ja tuuli - luoteessa. Karvinen, (joka ei tavallisesti ole mikään vitsiniekka) tarjosi minulle tullessa "lääkettä":

Kamalan pahaa oli ja kaadoin omani takaisin pulloon. Lauantai-iltana verkonlaskun jälkeen lääke oli kuitenkin ihan kelvollista lämmikettä kuuman kaakaon joukossa!

Oravilla on varmasti juhlavuosi! Kuusissa on käpyjä valtavasti:

Viikonlopun aikana kaadettin molempina päivinä kuusi. Homma sujui hienosti: Ensin puu nurin, sitten karsinta, sillä välin kun Karvis pöllitti, niin mina raahasin oksia polttopaikalle. Samatien oksat karsittiin, poltettiin roskat ja minä vielä pikkukirveellä pilkoin oksat sopiviksi vesipadan lämmikkeiksi. Tässä Latosaaren Ylipyromaani elementissään:

Hyvä, että saatiin homma hoidettua, sillä jo eilen olikin ruohikkopalovaroitus voimassa!

Sunnuntai-iltana saunan jälkeen istuin hetken terassilla ihailemassa ilta-aurinkoa. Nautiskelin ajatuksesta, että ollaan saatu koko päivä viettää PUUhamaassa ilman, et tarvii ajatella kaupunkiinlähtöä. Eilen oli nimittäin "koulupäivä", joka toetutettiin tietenkin etäyhteydellä. Napit korvissa istuin koko päivän neulomassa tilausneuletta tietokoneen ruutua katsellen!

Tällä viikolla on tasan vuosi kulunut siitä, kun Tassu sai diabetesdiagnoosin. Sokeriarvot on sahanneet ylös ja alas näihin päiviin asti. Nyt on saatu jo pari viikkoa niin hyviä lukemia, että ollaan voitu jättää muutamana iltana insuliini kokonaan pistämättä!

Oliskohan ulkoilulla ja liikunnalla vaikutusta... Ruoka maistuu kuten ennenkin eli eipä ole laihtumista tapahtunut, vaikka elli suositteli kissojen pahinta kirosanaa reetä (= dieetti).

Jos joku iloitsee siitä, että ilma viimein lämpenee, niin minua voi kiitellä! Tänään on aika kaupungistua ja mennä töihin huomenna. Tulput taitaa päättää vaelluksensa tänne mökille.

Vuoden viimeiset: Pipoja!

Jos mulla on muutama päivä vapaata, niin on kauhea paniikki, et mitä kässyjä. Ei sillä, että jotain tekisin, mutta pitää olla suunnitelma kaiken varalta. Joulun alla panikoin tapani mukaan... Heittelin kässäpussiin pipolankoja - sellaisia, joista ei ole mallitöitä puodissa. Tavoitteena oli pipo per päivä:

Siinähän ne!

Aaton aloitus oli Cousteau. Joulupäivän aamuna valmistui. Lankana Katian Merino Sport. Menekki hiukan toista kerää. Merino Sport on ollut heti puotiin tultuaan tosi suosittu! Yleensä uusi lanka ottaa pari vuotta, ennenkuin se "lyö läpi". Koska lanka on hiukan paksumpaa, kuin Cousteaun ohjeessa, vähensin silmukkamäärän sataan. Aika pinkeää tuli, koska mun oli pakko huvitella teestaamalla uudet bambuiset 4 mm Addin CraSy Trio puikot!

Mainio puikko pipoon! Suosittelen!

Joulupäivän pipo Katian Maxi Merinosta. Myös Maxi Merino on uusi lanka. Katian Perun tilalle tulossa. Tässäkin käytin CraSy Trioja 5 mm tällä kertaa. Neulominen oli mukavaa ja tykästyin lankaan, vaikka siinä on puolet akryyliä eikä sitä Perussa olevaa alpakkaa ollenkaan. Mukava ja kutittamaton myssy tuli. Tosin tässäkin olisi ollut parempi valita ainakin kuutosen puikko. Tupsun tein tietenkin näppärällä Prymin "tupsuhärvelillä". Menekki 1 kerä melkein kokonaan.

Ja vielä viimeeksi tapaninpäivän myssy. Ihan itselleni tein, kun huomasin, että mulla ei ole kelvollista pipoa ollenkaan. Jos vaikka tulis talvi...

Lankana Austermann Raindrops Degrade. Ohje oli langan vyötteessä. Ohjeesta poiketen tikuttelin kuutosen pyöröllä (ojeessa 7 mm). Koska tupsut on nyt "must" niin ruskea tekoturkistupsu oli piste pään päälle! Menekki 1 kerä eli alle 50 g. Kevyt, pehmeä eikä kutita. Kiva o.

Tänä vuonna en kutonut/virkannut ihan sitä tavanomaista puolimaratonia. Paitsi jos keskeneräiset ja puretut laskettais mukaan....

Neulottuja metrejä: 20159
Virkattuja metrejä: 751
Yhteensä: 20910 metriä

Nyt käännetään päät kohti ensi vuotta!

Käsityöntäyteistä vuotta 2020 kaikille lukijoilleni!

t. Susu