Riddari merinolangalla

 Oon rakastunu. Lankaan. Niin, että päädyin taas tekemään jopa kaarrokeneueleen. Ja pitäähän jokaisen sentään edes yksi legendaarinen Riddari neuloa!

Uusi rakkauteni on Arvier Silke Peo 30. Merinovillalanka. Ihan tavallinen. Mut niin ihana! Olen tosin pikkuisen hitaasti lämpeävää sorttia, koska tätä lankaa on mulle suositeltu jo vuosikausia sitten! Lankakartassa on yli 50 upeaa väriä ja olen ihan onneton, kun en mitenkään voi saada niitä kaikkia!

Lanka ei kutita eikä pistele ja iltaisin ei malta mennä nukkumaan, koska ei voi lopettaa neulomista...

Tässä nutussa käytin Riddarin ohjetta ihan sellaisenaan. Eli resoreissa 3½ mm KnitPro vaihtopäiset ja miehustassa 4½. Nämäkin on ihan mainio keksintö - eipä tarvii ihan joka mittaa puikkoja ja kaapeleita kun voi aina vaihtaa tarpeen mukaan pidempään tai lyhyempään piuhaan tai isompaan tai pienempään puikkoon. Hihojen resorit tein sukkapuikoilla ja muuten Addin CraSy Trio -puikoilla. Olen ihan hurahtanu CraSyihinkin. Sukkapuikoilla hihojen tekeminen on tuskaa, 40 cm pyöröpuikot vasta ovatkin turhakkeet ja 60 cm liian pitkät. Crasyt on kalliit, mut ilman niitä tekisin hihat perinteisesti oikein ja nurin ja ompelisin jälkikäteen saumat!

Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että ainakin mun käsialalla Peo 30 olisi ollut kauniimpaa nelosen puikoilla. Tämä kuitenkin nyt näin. Menekki 561 g yhteensä. 

Nyt jänskätän Turun Kädentaitomessuja. Kaksi vuotta takaperin näihin aikoihin Reppuli oli melkein pakattuna ja valmiina lähtöön, kun tuli tieto että Korona perui messut. Tänään uusi yritys:

Huomenna pakataan vielä toinen auto. Viikonloppuna Anjalinin osaston löytää Turun Messukeskuksesta paikalta C70. Sen löytää ihan helposti. Kun vaan katselee kattoon ja etsii sitä vessakylttiä niin suunta sinne! Tai jos ei kattele kattoon, niin kiertää vaan kaikki kulmat!

Ens viikonloppu menee siis Turun Kädentaitomessuilla. Viime viikonloppuna sen sijaan olin äidin ja isän luona Atussa. Vielä oli kovin talvista, joten mitään isompia mökkiprojekteja ei tehty. Pelattiin korttia ja nautittiin ihanasta kevätauringosta. 

Tulput piti tietenkin ottaa mukaan. Jos olisin jättänyt ne viikonlopuksi kotiin, niin sehän olisi ollut varsinainen heitteillejättö. Joku olisi voinut tehdä ilmoituksen tulppaniensuojeluyhdistykselle. Siitä olisin voinut saada elinikäisen tulppujenpitokiellon! Nyt ne on taas kotosalla - tosin aika lailla jo reissussa rähjääntyneinä, mutta onhan niillä ikääkin jo ainakin kymmenen päivää...

Yhtä tietenkin ikävöitiin... Sunnuntaiaamuna herätessä oli haikeaa. Ennen Atun mökillä herätessä annoin Tassulle aamupalan, mittasin verensokerin, tuikkasin insut, laiton kilikellon kaulaan ja päästin ulos suuriin seikkailuihin...