Vauvaneuleita ja kesää

 Terveiset kesälomalta!

Blogiparka on taas jätetty heitteille melkein kuukaudeksi. Näin kesäaikana on niin paljon muuta, ettei kässyjä oikein kerkii.

Asiakkalle tein vielä yhden pikkuisen hatun jatkoksi näihin sydänneuleisiin. Lankana Katian Baby Merino ja menekki 30 g. Sydän ei ollut ohjeessa, mutta ajattelin, että se kuuluu olla, jotta kokonaisuus on yhtenäinen.

Koska teetee Helmi on nyt viimestäkin kerää myöten lopussa, pitää vähän mutustella tätä meidän uutta vauvalankaamme. Ja koska mielestäni ainakin jokaisesta vakilangastamme pitää olla joku hypisteltävä malli puodissa, niin:

Tykkään langsta. Se on hiutsen paksumpi, ku helmi (50g=165m), mutta toimii hyvin korvikkeena ja hinta on järkevä. Nuttu on neulottu ylhäältä alas ja lankaa 9 kk kokoon kului 113g. Puikot 2½ ja 3.

Kivat puiset sydännapit löytyi omasta puodista.

Oikeasti tämä on jo toinen kesälomanen! Ensimmäinen oli perinteisesti juhannuksen alusviikolla. Silloin sain vieraaksi Kakskertaseuran neulomakerholaisia!

On sydäntälämmittävää, että vaikka en enää ole oikea kakskertalainen, niin saan olla mukana neulomakerhossa. Ja ihanaa, että niin moni lähti tänne kauas "ulkomaille". Vaikka kesäneulojaiset on tapana hoidella laiturilla, niin tällä kertaa vaan terassilla. Toki laiturillakin käytiin.

Seuraavalla kerralla neulottiinkin viime tiistaina Kakskerran kirkon laiturilla:

Sieltä matkani jatkuikin hyvässä seurassa lomailemaan mökille...

Bigikissa lähti lomakaveriksi. Hoitosessio on sovittu hyvissä ajoin eli jo helmikuussa...

Tottuneena neuleiden laaduntarkkailijana Bigi huolehti myös vihdoin ja viimein valmistuneen vauvan peiton tarkistuksesta. Ilmeisesti laatu kelpasi.

Lankapaketissa on kaksi kerää luomumerinovillaa - yhteensä 250g (1100m). Toinen kakkukerä on raidallinen ja toinen valkoinen. Neuloin 3½ Addin Unicorn puikoilla. Peiton koko n. 60*80 cm. Lankaa jäi vielä sukkiin.

Näitä yksisarvislankapakkausia on myynnissä myös kuuden yrittäjän yhteisessä Kesäkaupassamme Matildedalissa vanhassa halkokuivaamossa. Siellä lankapaketeissa on mukana myös suomenkielinen ohje ja puikot. Kesäkauppa on avoinna joka päivä klo 11-18 koulujen alkuun asti. Oma puotipuksuvuoroni on 15.-16.7 ja seuraava kerta viikonloppuna 19.-20.7. Nähdäänkö siellä? Salosta pääsee paikalle arkisin paikulla ihan ilmaiseksi!

Ei kesää ilman juhlia. Kymmen vuotta sitten juhlat jäi väliin. Koska olin jalka kipsissä "hypättyäni parvekkeelta". Tällä kerralla en missään nimessä halunnut jättää minulle tärkeän ihmisen kasikymppisiin osallistumatta! Lahjoja ei kuulemma pitänyt, mutta koskas tämä "murrosikäinen mukula"  (tämä termi monen kymmenen vuoden takaa) olisi totellut? Siispä alpakkapalmikkosukat...

Näissä lankana Katia Alpacolor ja menekki sukkapariin 2 kerää. Alkuperäinen ohje on teetee Tundralle ja oma mallini, joka on julkaistu ihan oikeassa käsityölehdessä. Nyt pitää taas jälleen kerran löytää hyvä korvike, sillä tämänkin alpakkasukkalangan tie on päätöksessään. Toki muutama paketti ohjeineen löytyy vielä Kesäkaupasta.

Juhannusta juhlittiin hyvässä seurassa perinteisin menoin vaikkakin uudessa paikassa. Mukana hyvät ystävät ja isä, joka paistoi koko porukalle lettuja. Aamupala ihan perinteiseen mallin "terveellinen" hedelmäsalaatti kera muiden herkkujen

Tölkkisauna lämpesi, veitset teroitettiin, lippu nostettiin, skumpat nautittiin, lenkkeiltiin, korttia pelattiin, verkot laskettin (ei puhuta saaliista), grillattiin ja tietenkin syötiin paljon ja hyvin!

Puhumatta nyt viimeöisestä myrskystä, niin tuulet on olleet sen verran kovia, että vasta kerran - juhannuksen jälkeen sunnutai-iltana pääsin testaamaan uusia airojani... Ja venettä, josta piti raapia monen vuoden jäkälät ennen vesillelaskua.

Hyvää kesää!

Ristipisto, palmikko ja ompelus

 Taas yhtä käsityökokemusta rikkaampi! 

Asiakas pyysi pistelemään Russelityynyn. Vaikka puodissa on myytävänä ristipistotyynypaketteja, niin jotenkin olen onnistunut pysymään niistä erossa. Ja kuinkas kävikään: Ihan hurjan koukuttavaa puuhaa! Ensin oli tarkoitus tehdä vaan yks väri kerrallaan ja yks lankapiuha silloin tällöin. Vaan yks tammikuinen viikonloppu venyi aamutunneille pistellen. Ei vaan malttanut mennä nukkumaan! Kivaa hommaa ja helppoakin. Painetun pohjan lisäksi mukana oli paperinen kaavio, jossa eri värit symboleilla. Jos nyt jotain pitää valittaa, niin mielummin olisin pistellyt kissatyynyn...

Neulominen on silti se rakas asia. Kässämessuilla yllytin Neulefriikkiä ostamaan lankaa. Palaute oli sen verran positiivista, että pitihän sitäkin tilata puotiin. Ja itsekin heittää puikoille. Oli ajatus ja visio eli puikot ja lanka puikoille ja kokeilemaan et tuleeko visiosta kelpo vai purkale...

Kelpo tuli! Kaksi kerää Lana Grossa Cool Wool Vintagea ja puikot 3½ mm. Olen ihastunut tuohon I-cordiin ja tuskin kenellekään tulee yllätyksenä et tykkään myös simppelistä palmikosta ja ainaoikeesta. Nättiä jäälkeä tulee ja lanka neuloutuu melkein itsestään. Tällä kerralla I-cordin alkua ja loppukin näyttää ihan mallikkaalta!

Lanka on "osittain käsinvärjättyä" ja eri kerien välillä saattaa olla suuriakin värieroja vaikka eränumero on sama. Valmistaja neuvoo ottamaan eri keriltä vuorotellen kaksi kerrosta. Aina ei sekään riitä. Joskus edes kahden samanvärisen raidoituksen kanssa kolmas kerä onkin vielä erilainen. Kannattaa tehdä raitaa kahdella erivärillä. Tai palkkipaita niin, että yks kerä väriä 1 toinen kerä väria 2 jne... Tämä iloisenharmaa oli kuitenkin ookoo. Keränvaihto oli tuossa keskellä eikä eroa näy.

Ompelukonekin on taas kaivettu naftaliinista. Ennen kaikkien valmiiksi piirrettyjen kaavojen ja kolmen ompelua odottavan mekkotrikoon käsiksi ottamista piti taas vähän verrytellä:

Puikkopusseja sukkapuikoille yhtenä etäpäivänä.

Sinne mahtuu sukkapuikot 20 ja 15 cm, koukut ja jopa Crasyt! Näitä löytyy kivijalasta muutamia. Hinta pari kymppiä.

Nyt on muutaman vauvajutun aika olla puikoilla, mutta niistä myöhemmin. 

Aika on myös tulppanien. Ja kuten aina ennenkin - ne vaeltavat kyydissä omien reissujeni mukana!

Yöksi ulos niin kestävät parikin viikkoa 😊

Saloneuleet aikuiselle ja lapselle

Kuten moni muukin paikkakunta, myös Salo sai omat nimikkoneuleensa viime syksynä. "Sattuneista syistä" en alkuun ollut kovin innostunut. Kuviot näyttivät jotenkin sekaisilta ja niitä oli mielestäni vähän liikaa. Kun huomasin, että kansalaisopistolla järjestetään keväällä Saloneulekurssi, niin päätin et jos mallineuleen tekisin sittenkin puotiin...

Kun neule oli valmis ja viimestelty, niin totesin ettei se sittenkään ihan kamala ole. Oikeastaan ihan kiva ja erilainen.

Kuvioiden teemat ovat Salon rikkaasta historiasta aina kivi- rauta- ja pronssikaudelta asti. Lisää kuvioiden taustasta voit lukea kaupungin nettisivuilta. Sieltä voi myös ladata ohjeet tai hakea printtiohjeen kaupungintalolta.

Ennen kuvioiden taustaan tutustumista mielikuvani tuosta linnusta oli Salojoen ankanuitto tai kotikaupunkini Turun Posankka. Tai olikohan se vanhassa Salon vaakunassa esiintynyt joutsen poikasena? Tosiasiassa (lainaus kaupungin sivuilta):

"Salo-neuleen lintukuvio on saanut innoituksensa lintuneuloista. Suunnittelussa apuna käytettiin useampia, keskenään vähän erilaisia lintuneuloja. Esineet ajoittuvat 500-luvulle – osa on vanhempia, osa nuorempia. Lintuneulojen löytöpaikka on Isonkylän Palomäen polttohauta."

Niin, et se siitä Posankasta... Myös muiden kuvioiden taustat löytyy kauoungin nettisivuilta.

Lankana tässä aikusten versiossa Borgo di Pazzi New Cedro. Menekki yhteensä 520g eli pohjaväriä 8 tai 9 kerää, ja kuviovärejä molempia 2. Resorit neuloin 3½ ja miehustan 4½ puikoilla. Ettei ihan menis niinku kuuluisassa Strömsöössä, niin hihat neuloin Addin CraSy Trio Bamboo -puikoilla. Kun eka hiha oli valmis, niin huomasin että yksi kolmesta puikosta olikin 4 mm... Joopa joo - piti sit vaan tehdä toinen hiha samoilla ja toivoa, että valmiin nutun viimeistelypyöritys villaohjelmassa hoitelisi tasoituksen. Purkaminenhan ei mulle ollut vaihtoehto! Ja pitäähän käsityössä aina olla "käsityön leima".

Ohje on suunniteltu niin, että se sopii kaikille sukupuolille ja myös lapsille on oma versionsa. Sekin piti tietenkin tikutella:

Lasten neuleeseen valitsin puodin suosituimman Arvier Silke Peo30 - merinovillalangan. Omakin kokemus osoittaa, että kiva neule jää käyttämättä, jos se pistelee ja kutittaa. Peo ei. Neuleessa toistuvat samat kuviot vähän "niistettyinä". 

Puikot resoreissa 3½ 60 cm pyöröt ja miehustassa 4 mm. Hihat tikuttelin 3½ ja 4,0 Ergosukkiksilla (kaikki samaa kokoa). Menekki 122 cm nuttuun 5 kerää pohjaväriä ja kerät kumpaakin kuvioväriä. Yhteensä 320 g.

Olisi ollut mukavaa kuulla neuleen suunnittelijan ajatuksia, mutta ensi maanantain kansalaisopiston (ilmainen!) infotilaisuus peruuntui, koska meitä osallistujia ei ollut tarpeeksi. Toivottavasti kurssi sentään alkaa! Itse olin ilmoittautunut myös kirjontakurssille, mutta sekin peruuntui osallistujien vähäisen määrän vuoksi 😥

Meillä on puodissa nähtävänä myös asiakkaamme neulomat lasten Salosukat. Lankana teetee pallas

Ja ettei susumainen ohjepoliisi jääsi ihan hiljaiseksi, niin sen verran kaarrokkeen ohjeesta, että pikkuisen vaikeasti luettavaa oli. Jos olisin osannut tehdä kaikki kavennukset ohjeen mukaan, niin pääntien silmukat olis ollu niin vähissä, ettei pienen vauvankaan pää olis menny siitä läpi ilman itkupotkuraivaria. Onneksi "unohdin" yhdet kavennukset. Aikuisten paidan varsin avaraa pääntietä taasen modasin vähän pienemmäksi... Mut Plussaa: Ohjeissa lukee "pääntie" eikä "kaula-aukko"😂 

Mun "oma" Neuleklubini jatkuu taas ensi lauantaina. Sielläkin olis tilaa vielä parille kevätkaudeksi (hinta jotain 41 €). Ilmoittautuminen soittamalla opiston numeroon. Siellä on rento meininki: Jutun juurta laidasta laitaan ja kaffepaussi kaikkest tärkein. Eka kerralla teemana on ideoita isoäidinneliöistä, mut jokainen tekee mitä tykkää ja saa neuvoja tarvittaessa. 

Kiva kun kaikki pyhät on ohi ja normiarki alkaa!

Helmikuun sukkia ja kokeiluja

 Koska isoäidinneliösukkia oli kiva tikutella, niin teinpä pari väriversioita. Ensiksi meidän kaikkien suomalaisten rakastamilla väreillä eli Iloisenharmaat:

Ja niille vastapainoksi lällyhempeät:

Lanka teetee Pallas. Koukku DMC 3 mm ja puikot 15 cm 3 mm Zingit. 

Kansalaisopiston kurssilla pyrin joka kerta opettelemaan jotain uutta. Tikapuutekniikka opeteltu, mutta totesin et hyvä osata, mutta ei oo mun juttu. Viime torstaina opettelin onteloneulomista. Suunnitelmissa oli Matleenan tuplalapaset, mutta harjoituksena syntyi patalappu:

Lapaset taitaa jäädä haaveeksi... Pallasta tämäkin. Toisella puolella siis värit negatiivina.

Tuttavan kanssa tuli puhetta kallin sähkön ja sähkölämmitteisessä omakotitalossa etätöissä palelevan mahdollisista lämmikkeistä. Ponchohan olisi ollut mainio ja lämmin, mutta kaulus kutitteli niin, että vaatetta ei voinut käyttää. Siispä ehdotin et josko tekisin asialle jotain... Taas yksi uhkayritys - siksakkasin vanhan kauluksen reunasta, leikkelin , poimin silmukat ja tein uuden kauluksen Peo 30 -langasta. Ajattelin, et jos homma menee keturalleen, niin riepu olis joka tapauksessa ollut käyttökelvoton joten kovin suurta vahinkoa ei syntyis. Hienosti meni ja tuttavalta tuli oikein halit!

Torstaina kuulin sattumalta, että Halikon kirjastossa oli Kehrääjien miitti. Koska paikka on kotimatkan varrella, niin poikkesin kurkkaamaan. Paikalla oli vielä viiden jälkeen kolme kehrääjää rukkeineen.

Oli yksi ihan perinteinen, toinen sähkökäyttöinen ja kolmas tuollainen moderni, jota kuitenkin poljettiin ihan kauramoottorilla. Minäkin pääsin kokeilemaan värttinällä kehruuta. Komeaa pukleeta tuli ainakin metri:

Taitaa mennä tovi ennekuin Tassusta 14 vuoden aikana karstatut karvat päätyvät langaksi... Ehkäpä pitää vaan tyytyä ammattilaisiin...

Töissä mietittiin jotain kivaa ja helppoa lomakässyä hiihtolomalaisille. Suorakaiteen muotoisista paloista syntyi kisu ja vahingossa hiirikin. Ja oli kyllä hauskaa. Pehmolelutkaan ei oo ihan mun juttu. Tom ja Jerry:

Lankana Katia Pluma.

Seuraavaks jotain ihan mulle ittelle. Sitä odotellessa hyvää viikonloppua ja talvilomaviikkoa!

Elämänpuu - karjalainen kaarrokevillapaita tilaustyönä

 Viime vuoden loppupuolella puotimme sähköpostiin tuli seuraavanlainen viesti:

Hei!

Olin ostavinani tänään Joensuun Taitotalosta villapaidan mutta en lukenut tarkkaan tekstiä, se olikin "Tarvikepaketti Elämänpuu merinovilla".
Oma virhe.
Nyt on tarvikkeet mutta ei villapaitaa.
Heillä ei ole tiedossa kutojaa.

Internetistä löysin yhteystietonne. 

Nyt on miehellä myös se villapaita!

Pikkuisen hassultahan tuo näytti, mutta vastasin tietenkin kyselyyn. Muutaman ees sun taas viestin jälkeen kuitenkin pääsimme yhteisymmärrykseen . Kunhan toimitusaika saisi venyä tammikuulle.

Meillä kyllä tehdään neuleita tilauksesta, mutta vain omista langoistamme. Syynä on ensiksikin se, että jos koko homma menee totaalisesti keturalleen, niin ainahan voi tehdä uuden! Joka tapauksessa lupauduin tähän uhkayritykseen.. Ja tällä viikolla sain kuulla, että nuttu on oikean kokoinen ja kelpo.

Sain postissa langat ja ohjeen. Enhän tietenkään malttanut olla heti olla tikuttelemasta mallitilkkua. Mun käsialalla oikea tiheys syntyi 3,75 mm puikolla. Joulukiireisiiin vedoten aloitin vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Kaksivärinen resori oli työläs ja varsinkin helmassa neulos kipristeli huolestuttavasti ihan väärään suuntaan:

Muutaman kaarrokeneuleen neuloneena näytti (jo ihan ojhetta lukiessani)  myös ihan siltä, että nutun ylpäpäässä oli aikas runsaasti kamaa. Puikoilta pudotessaan valmis nuttu näytti karmealta frillalta!

Koska uhkayritykseen oli ryhdyty, niin tein tapani mukaan "susut" eli tuuppasin valmiin nutun villaohjelmassa koneeseen... Ja koska kuivuminen kesti kaks vuorokautta, niin samaa vauhtia kasvoi mahahaavani... Merinollahan on taipumus venyä kastellessa ja nuttu oli ihan kauhea kun kokeilin sitä ittelleni kosteana. Näinköhän työ menee hukkaan ja pitää keksiä joku paikka, josta tilata uudelt Elli-langat uutta tekelettä varten...

Loppu hyvin ja vesi vanhin voitehista!

Karrokkeen silmukat tasoittuivat kauniisti ja kuvio on mitä karjalaisin. Paketissa oli lankaa riittävästi. Pohjalankaa jäi juuri ja juuri muutama metri, mutta kuviolangoista jäikin. Hyvä niin - näissä neitstäkin tilattavissa tarvikepaketeissa on erityisen tärkeää, että lanka lopu kesken. Asikkaan kanssa sovittiin, että loppulangat menee hyväntekeväisyyteen - esim sytohihoihin tai jopa mysyyihin pehmeä merino on ihan kalpoa. Noutaa saa puodista.

Tässä vielä sovituksessa itteni yllä:

Mut kun uhkiksiin on ryhdytty, niin seuraavana vuorossa toisen - vähän tutumman asiakkaan entraamista vaatinut hieno merkkiponco. Käyttökelvoton, koska kaulus kutittaa, mutta sähkönsäästäjälle ja kotona työtä tekevälle ponco olis ihan oiva työvaate,  Siksakkia koneella, klips klaps saksilla ja uutta kaulusta Peosta tikuttelemaan... Saas nähdä kui käy.. Nyt ei pelota niin kamalasti, koska vaate ei kuitenkaan ole ollut alun perinkään käyttökelpoinen kutittavuutensa vuoksi. Eli jos menee ihan mettään, niin katatstroohvi ei voi olla suurensuuri.  Peukut pystyyn!

Purkaleesta kaulattimeksi ja puikkopohdinnan jatkoa (sukkapuikot)

 Purkaleesta tuli viimeinkin kaulatin:

Neulottu 4 mm Chiagoo-puikoilla, jotka ostin testaukseenTampereen messuilta. Arvierin Peo30-lankaa kului lopulta 5 kerää. 

Kun viimein kahden purkaleen jälkeen tein päättelyn tuolla palmikkoreunuksella, niin sain sen istumaan kaulalle kauniisti niinkuin oli alunperin ajatus. Lankaa päättelyyn tärvääntyi toki kaksi ylimääräistä kerää eli taas varsinainen "jämälankaprojekti". Yhdestä jämkerästä viisi uutta kerää...

Tykkään langasta ihan kybällä. Ei kutita, ei pistele ja nättiä jälkeä tulee - jopa kahteen kertaan puretusta ja kastellusta langasta! Ongelmana on etten oikeasti tykkää kaulattimesta enää ollenkaan. Onkohan korvienvälissä joku esto päällä? Myydään eniten tarjoavalle...

Helena  edellisen postaukseni kommentissaan pyysi puikkovertailua. Minähän olen ihan jäävi, koska kokemuksia on vaan omassa puodissa olevista ja tietenkin jostain kasaripuikoista ennen välineurheiluajan ja lankakauppaurani alkua. Siispä omat ennakkoluulotkin muistaen ajattelin kirjoitella omia kokemuksiani julki. Kuvia en laita, mutta linkit puikkoihin puodin verkkokauppaan. Ja näähän on aina vaan pelkkiä omia mielipiteitä. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja eri langoille sopii eri puikot.

Tai no - yks kuva sentään:  Kuvassa on mun kässäpussissani asustavat sukkapuikot.

Joskus kasarina ostin ekat bambupuikkoni. Ne oli karheet eikä lanka luistanut. Siispä pitkään vuosituhannen alussa jo lankakauppiaaksi päätyneeneäkin suhtauduin bambuihin skeptisesti. Nykypuikot on sileät ja luistaa sutjakkaasti. Bambu on kuitenkin hygroskooppinen ja jos kädet hikoo tai on kostea ilma, niin ne on vähän vimpulat. Ei toki haittaa neulomista. Ja hauska juttu - kun edesmennyt blogikissa ja puotimme laatupäällikkö Tassu oli pikkukissa, niin se haistoi bambupuikot kässäpussissa ja jopa (vaikkei ollutkaan mikään ruudinkeksijä) osasi avata kässäpussin vetoketjunkin bambut huomatessaan. Siispä en suosittele kissatalouksiin enkä koira-. Joskus tosin ajattelen tyytyväisenä, että koirat on mun parhaita asiakkaita - ilmeisesti bambupuikko tuntuu kivalta hampaissa... 

KnitPron Symfonie Wood on kuten bambutkin - puuta. Vahattua koivumelamiinia. Kovempaa, joten ei oo vimpulaa. Itse olen katkonut näitä varsinkin 2-2,5 mm puikkoja ihan solkenaan, joten pienissä puikoissa olen suosiolla siirtynyt KnitPro Zingeihin. Joskus (harvoin) puunsyyt aiheuttaa ongelmia ja lanka saattaa takertua puunsyihin. Silloin kyseessä on viallinen puikko ja tietenkin se vaihdetaan kelpoon. Näin verkkopuikkokauppiaana kuitenkin välillä hiukan ketuttaa, että meille tulee reklamaatioita niistäkin puikoista, joita ei edes ole ostettu meiltä. Verkkokaupan tilaushistoriasta näkyy kyllä, että onko ko hlö meiltä ostanut ko puikot... Nii et tiedoksi vaan. t. Mielensäpahoittaja. Onneks näitä huijauksia tulee aika harvoin. Usein itse katkon näitä vaan siks, et oon unohtanu kutimuksen soffalle tai lattialle ja istun tai astun päälle (ei nyt enää muistella sitä kertaa kun Karvis ajoi koko kässäpussin yli autolla)... Mutta tiedoksi vaan, että jos puikko heti ensikosketuksella takertuu lankaan niin viallinen on ja takuuvaihturi ilman muuta. Kuittia vastaan. Mut tykkään kovasti. Luistaa sopivasti, kevyet ja kauniit.

KnitPron Cubics -puikkoja sanotaan myös reumapuikoiksi. Cubicsit ovat siis nimensä mukaan neliskanttisia ja niistä kiinni pitäminen on helpompaa varsinkin nivelrikon tai reuman vaivaamille. Cubicseilla neulomisjälki on tiiviimäpää kuin tavallisilla esim. 4 mm puikoilla. Omille käsilleni nää ei passaa (tulee kamalan tiukkaa), mutta näilläkin on omat vannoutuneet faninsa. Cubisien tiheydestä on monenlaista (ristiriitaistakin) selitystä verkossa. Siispä tässä selitys, miksi kuutiolla tulee siistimpää ja tiheämpää kuin pyöreällä puikolla:

Joten jos teet kahta sukkaa yhtä aikaa, niin kannattaa ottaa molemmat sukkapuikot samaa sorttia. Toinen normipuikolla ja toinen Cubicsilla niin taatusti tulee eri kokoiset. Ittellä kyllä ainakin raitalangalla näkyy myös mieliala - vaikka on samat puikot, niin kiukkuisena neuloessa raidoista tulee jostain syystä paljon tiheämpiä. Ja lauantai-iltaisin parin punkkulasin jälkeen rentona taas paljon väljempiä ;)

KnitPro Karbonzeista itsellä ei ole kovin hyvää sanottavaa. Vaikka hiilikuitu on vahvaa (formula-autoissakin kuulemma käytetään) niin oma eka kokemukseni oli, et lanka tökkasi siihen puikon ja kärjen liitoskohtaan. Ei kiva. Tosin vaan näistä löytyy ne nukkisharrastajien 1 mm puikot (jotka on kokonaan päästä päähän hiilaria). Taas palaan Zingeihin, koska niissä kärki on vaan eri värinen eikä mitään pykälää oo.  

Ja sitten Prym Ergonomicsit: Pallokärki, joka ei halkaise lankaa, vaikka lanka olisi löyhäkierteinen. neulomisosa se, mitä sanotaankin ja keskiosa pienempi ja kolmion mallinen. Hyvä pitää kiinni. Kevyet, joten jos käsiala on löysä, niin puikot ei putoo työstä. Jos tekee tiukkaa, niin silmukat liukuu puikon päästä toiseen sujuvasti. Nää puikot jakaa mielipiteitä. Koska materiaali on synteettinen (=jotain muovia) niin varsinkin ohuet puikot on hassun fletkut ja tottumatta tuntuu kummalliselta. Näitä on sekä 15- ja 20-senttisinä. Ittellä on käytössä vaan kakskytsenttiset 2,5 mm ja 3,5 mm puikot ja 15 cm 4 milliset. Ikänäköiselle siitä kivat. et jos on huonot valot, tumma ja kirjava lanka, niin silmukat erottaa silti hyvin. Ja varsinkin isoissa puikoissa (4,5-8 mm) keveys on iso plussa! Näitä on saatavilla myös hiilikuituvahvisteisina. Carbonit on mustia, mutta aika paljon tukevampia kuin valkoiset. En oo kokeillut ja meillä on 2,0-3,5 millisiä.

Taisi olla edellä (ja monessa aikaisemmassa postauksessa) jo maininta KnitPro Zingeistä. Ne on tällä hetkellä omat suosikkini. Niitä on sekä 15- että 20-senttisiä ja myös välikokoja ja koot on värikoodattuja. Hassu juttu tuolla puodissa tulee usein vastaan: Joku ostaa puikot värin perusteella. Kun on niin kivan värinen eikä sellaista ennestään oo. (ookoo - ittekki ostin just 3,75-milliset ku ne on liilat). Puikoissa on laserpainettuna kokomerkintä, joka ei kulu pois. Sekin on plussaa. Mun 15 senttiset kakspuolikkaat olen istunut vimpulaksi, mutta eipähän menny poikki!

Eikä tassä vieläkään kaikki. Addin normipuikot on hyvät ja edulliset. Ja vielä Lykket! Lykke on kuulemma norjaa ja takoittaa onnellista. Puikot on harmaat - ajopuun väriseksi värjättyä koivua. Sukkapuikot on 15-senttisiä. Pienimmät puikot (2,5 mm asti) on kokonaan koivua, mutta siitä ylöspäin keskellä on metalliholkki, jonka kumpaankin päähän on asetettu puupuikko. Pikkuisen skeptisesti suhtaudun näihinkin, sillä ihan ekoista meille tulleista puikko irtosi siitä holkista... Siks näitä ei ole kovin paljon hyllyssä vaikka tuntu onkin ihana!

Ja loppuun vielä Addin CraSy Trio -puikot. Systeemissä on kolme ihan lyhyttä "pyöröpuikkoa". Ideana on, että puolet sukan silmukoista on yhdellä ja puolet toisella puikolla. Saatavana sekä metallipuikkoina että bambuja. Erityisesti silloin, kun meneillään on tosi monimutkainen kirjoneulesukka, niin CraSyillä on helpompi seurata mallineuletta. Moni työmatkoillaan bussissa tai junassa neulova on tykästynyt CraSyihin. Jos puikko putoo kesken kaiken, niin kuraisella lattialla ei tarvii konttaailla pitkään löytääkseen karkulaisen. Kalliithan nää on - kun pyöröpuikoissa se keskellä oleva piuha ei maksa mitään oli sitten mittaa 1,5 cm tai 130 cm. Pyöröpuikko on pyöröpuikko ja paketissa näitä on siis kolme. Kun ekoja kokeiltiin, niin ajateltiin, et näistä ei oo mihinkään! Kunnes todettiin, että kun alkaa neulomaan, niin kaikki puikolla olevat silmukat pitää tuupata valmiiksi sinne vasemman puikon kaapelille. Muuten jumittaa. 

Ja vielä yhdet: Addin Sockenwunderit. 25 cm pikkuiset pyöröpuikot sukkien ja säärystimien neulomiseen. Toinen puikko on vähän pidempi kuin toinen. Muutenhan niillä ei pystyisi neulomaan ollenkaan. Kokeilin kerran. Ei mun juttu, mutta joskus näitäkin kysytään. Olen perinteisten tavissukkapuikkojen vankka kannattaja. Oli materiaali sit mitä vaan niin viidellä puikolla mennään!

P.S. Tein alkuviikolla etäpäivänä viimeinkin pitkään suunnittelemani tutkimusretken muutamaan kotikaupunkini somekuuluisaan lankakauppaan. Fölilipulla kun voi matkustaa kaksi tuntia, joten pääsin samalla lipulla takaisin kotiin. Jos ei muuta jäänyt reppuun niin ainakin totesin, ettei meillä ole hävettävää puikkovalikoiman suhteen vaikka ollaankin pikkuruisen tuppukylän pikkuruinen lankapuoti.

P.S. 2. Peppu puutuu ja tätä tarinaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään! Otetaan paussi ja palataan pyöröpuikkoihin myöhemmin. Nyt kutsuu Zingit, Steppi, Soffa ja iltauutiset!

t. Susu

Vesiväripolvarit ja korvike Tundralle

 Moni kysyy että riittääkö yksi 100 gramman kerä ohutta sukkalankaa nyt ihan varmasti! Päätin testata miten pitkään se riittää. Ja riittihän se: Polvareihin!

Laines du Nordin Watercolor Sock -lanka on hauskasti kartoilla. Langan väri liukuu vesivärimäisesti sävystä toiseen ja keskellä lankaa on merkkilanka, joka kertoo mistä kohtaa väriraportti alkaa uudelleen. Eli tuloksena kaksi tismalleen samanlaista sukkaa.

Tavoistani poiketen neuloin varpaista varteen. Ohjeen kasialoituksen sijaan virkkasin neulomakerhoystäväni neuvosta 6 ketjusilmukkaa. Silmukoiden reunoista poimin molemmista sivuista neljälle sukkapuikoille 3 silmukkaa. PALJON helpompaa kuin kasialoitus, jossa silmukat tippuu ja puikot lurvahtelee sinne sun tänne! Enkä loopannut vaan neuloin sukkiksilla, Kivaa oli todeta, että lanka tosiaan riittää ja riitttä. Kivaa ei ollu kantapään neulominen ja se et lanka ei tuntunut loppuvan ikinä. Joka tapauksessa: Nyt se on todistettu: 100 g:n kerästä, jossa on 400-420 m lankaa riittää polvareihin!

Palmikkosukkalanka Tundralle ollaan etsitty kelvollista korviketta kissojen ja koirien kanssa jo vuosia. Olisikohan viimeinkin tärpännyt?

Katian Alpacolor on 70% alpakkaa ja 30% polyamidia. Koostumus siis sama, kuin aikoihaan teetee Tundrassa. Metrejä pikkuisen enemmän eli 125 m/50g. Pakko oli heti heittää puikoille palmikkosukka. 3½ puikoilla kuten ennenkin. Ihana neuloa ja uskon, että kestää käyttöä... Muutkin on tykänneet, koska lisätilaus piti tehdä melkein samantien. Menekki siis kerä/sukka. Vähän jäikin.

Lisää tassuttimia: Schoellerin Filzistä huopatossut. Ohjeessa on kokoja pikkuisesta tassusta isokenkäiseen ja valitsin tosi ison (jotain 42-43). Menekki 4 kerää, puikot 6 mm CraSyt ja huovutuskin onnistui ilman kommelluksia. Filzi olis siitäkin mainio lanka, että sitä voi käyttää myös Alafosslopin pehmeänä korvikkeena. Itse neuloin siitä keväällä Jääkukan. 

Nykytrendi on et kaikki neulotaan "väärin päin" eli sukat varpaista varteen ja nutut pääntieltä helmaan. Kumpikaan tapa ei minulta saa hurraahuutoja. Eikä kaikilta asiakkailtakaan... Mut pikkukauppiaan on vaan pakko ottaa kaikki työt vastaan... Asiakkaan neuleeseen tein "aloituksen" eli pääntieltä kaarrokkeen loppuun ja vielä takappaleen korotuksen. Lankana Borgo di Pazzi Cedro, Puikot 3½ ja 4½ Zingit. Asiakas saa itse tikutella alaosan. Hihojen neulomisesta vielä neuvotellaan kunhan se on ajankohtaista:) Ohje on Novitalehden ja siitä pitää tämän ohjekiukuttelijan antaa positiivista palautetta: Ohje oli selkeä enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt virheitä! 

Merinolanka Peo 30 on ollut marraskuun tarjouslankana. Suosio on yllättänyt meidät suoraan sanoen housut kintuissa ja parhaat värit on koko ajan lopussa. Piti testata myös miltä näyttää kirjava: Tästä paidasta jääneestä jämästä resori ja kerä kirjavaa lakkiosaan. Puikoilla 3½ pistelin menemään. Paidan tein aikoinaan 4½ puikoilla ja ainakin omalle käsialalle 4 mm olis paitapuikkona parempi. Merinolla kun on taipumus käytössä vähän venahtaa.

Suoraan sanoen itte en noista suhjukoista kauheesti tykkää, mutta voisi olla kiva kirjoneuleena yksivärisen langan kaverina. Mietintämyssyyn...

Kässämessuillakin tuli vierailtua. Neulefiikki Piikun kanssa oltiin perjantaina turistimatkalla. Pikkuisen mietittiin, että päästäänkö Tampesteriin ikinä, kun puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen nähtiin kyltti, jossa luki: Turku 43 km... Päästiinhän perille ja jo vartin kuluttua saapumisesta molemmat oli tehneet tärkeimmät messuhankintansa! Loppupäivä saatiinkin sitten höntsiä ihan rauhassa. Piiku osti pöytäpuihinsa kaiteen ja minä...

Se oli heti ihan MUN! Ei haittaa yhtään, että tavoitteen oli ostaa PIENI laukku, johon mahtuu lompsa, kännykkä ja huulipuna... Tuon muoto on just oikea. Siis leveä ja matala ja mitä parhainta: vuorikangas EI oo musta! Ja sinne mahtuu myös sukankudin, joten pikkureissulle ei tarvita kässäpussia erikseen. Eikä mua yhtään haittaa se, että Karvinen sanoo mun näyttävän käsveskani kanssa ihan Mummo Ankalta! Odottakoon vaan ku mä suutun ja isken sitä käsveskalla päähän. Siinäpähän näkee mitä on mummoankkaenergia!

Messuilla oli tarkoitus lounastaa jossain vaiheessa. Kun nähtiin joulumaassa tarjolla riisipuuroa ja väskynäsoppaa, niin ei tarvinnut edes keskustella! Se oli molempien herkkuvalinta. Vielä ennen kotiinlähtöä leputeltiin tärviöllä olevia tassuja skumppabaarissa - punaisen juoman voimalla ja ilman kuplia.

Kiva reissu oli vaikka mitään uutta ja mullistavaa ei löytynytkään ja kotiin päästiin ihan hyvissä ajoin. Kiitos Piikun ja "poikaystävän". 

Viikkoa ennen messuja vietettiin isänpäivää Atussa. Aattona Tassu pääsi viimeinkin viimeiselle sijalleen, joka oli sovittu Mummin ja Pappan kanssa jo maaliskuussa Tassun lähdettyä sateenkaarisillalle. Tuolla katajien alla sillä oli tapana bongailla tirppoja ja välillä poiketa sisälle komentamaan Mummia syöttämään kädestä (salaa mukamas) Pappan ruodottomaksi perkaamia ahvenfielitä. "Muistotilaisuudessa" syötiin ahvenkeittoa. Olisikohan tässä viimeinen postaus tunnisteella Blogikissan seikkailut?