Elämänpuu - karjalainen kaarrokevillapaita tilaustyönä

 Viime vuoden loppupuolella puotimme sähköpostiin tuli seuraavanlainen viesti:

Hei!

Olin ostavinani tänään Joensuun Taitotalosta villapaidan mutta en lukenut tarkkaan tekstiä, se olikin "Tarvikepaketti Elämänpuu merinovilla".
Oma virhe.
Nyt on tarvikkeet mutta ei villapaitaa.
Heillä ei ole tiedossa kutojaa.

Internetistä löysin yhteystietonne. 

Nyt on miehellä myös se villapaita!

Pikkuisen hassultahan tuo näytti, mutta vastasin tietenkin kyselyyn. Muutaman ees sun taas viestin jälkeen kuitenkin pääsimme yhteisymmärrykseen . Kunhan toimitusaika saisi venyä tammikuulle.

Meillä kyllä tehdään neuleita tilauksesta, mutta vain omista langoistamme. Syynä on ensiksikin se, että jos koko homma menee totaalisesti keturalleen, niin ainahan voi tehdä uuden! Joka tapauksessa lupauduin tähän uhkayritykseen.. Ja tällä viikolla sain kuulla, että nuttu on oikean kokoinen ja kelpo.

Sain postissa langat ja ohjeen. Enhän tietenkään malttanut olla heti olla tikuttelemasta mallitilkkua. Mun käsialalla oikea tiheys syntyi 3,75 mm puikolla. Joulukiireisiiin vedoten aloitin vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Kaksivärinen resori oli työläs ja varsinkin helmassa neulos kipristeli huolestuttavasti ihan väärään suuntaan:

Muutaman kaarrokeneuleen neuloneena näytti (jo ihan ojhetta lukiessani)  myös ihan siltä, että nutun ylpäpäässä oli aikas runsaasti kamaa. Puikoilta pudotessaan valmis nuttu näytti karmealta frillalta!

Koska uhkayritykseen oli ryhdyty, niin tein tapani mukaan "susut" eli tuuppasin valmiin nutun villaohjelmassa koneeseen... Ja koska kuivuminen kesti kaks vuorokautta, niin samaa vauhtia kasvoi mahahaavani... Merinollahan on taipumus venyä kastellessa ja nuttu oli ihan kauhea kun kokeilin sitä ittelleni kosteana. Näinköhän työ menee hukkaan ja pitää keksiä joku paikka, josta tilata uudelt Elli-langat uutta tekelettä varten...

Loppu hyvin ja vesi vanhin voitehista!

Karrokkeen silmukat tasoittuivat kauniisti ja kuvio on mitä karjalaisin. Paketissa oli lankaa riittävästi. Pohjalankaa jäi juuri ja juuri muutama metri, mutta kuviolangoista jäikin. Hyvä niin - näissä neitstäkin tilattavissa tarvikepaketeissa on erityisen tärkeää, että lanka lopu kesken. Asikkaan kanssa sovittiin, että loppulangat menee hyväntekeväisyyteen - esim sytohihoihin tai jopa mysyyihin pehmeä merino on ihan kalpoa. Noutaa saa puodista.

Tässä vielä sovituksessa itteni yllä:

Mut kun uhkiksiin on ryhdytty, niin seuraavana vuorossa toisen - vähän tutumman asiakkaan entraamista vaatinut hieno merkkiponco. Käyttökelvoton, koska kaulus kutittaa, mutta sähkönsäästäjälle ja kotona työtä tekevälle ponco olis ihan oiva työvaate,  Siksakkia koneella, klips klaps saksilla ja uutta kaulusta Peosta tikuttelemaan... Saas nähdä kui käy.. Nyt ei pelota niin kamalasti, koska vaate ei kuitenkaan ole ollut alun perinkään käyttökelpoinen kutittavuutensa vuoksi. Eli jos menee ihan mettään, niin katatstroohvi ei voi olla suurensuuri.  Peukut pystyyn!

Jääkukka - kaarrokeneule ylhäältä alas

 Jälleen kerran jotain jota en tykkää tehdä ja tein silti. Lopputulos:

Susukiellellä: Ei paskempi. Malli on Niina Kaakkurivaaran suunnittelema Jääkukka. Pyysin Niinaa lähettämään mulle "paidallisen" lankaa kokeeksi... Itte sai valita värit. Saattaapa olla, että seuraava teksti olisi pikkuisen postiivisemman sävyinen ellei värit olis omasta mielestäni kerta kaikkiaan kamalat!

Kun nyt noita kaarrokepaitoja vaan edelleen tehdään ja paksumpaakin lankaa kaivataan, niin tässäpä koe Alafosslopin korvaajaksi. Lanka siis Schoeller&Stahlin Zilzi. Lankahan passaa mainiosti huovutukseen, mutta yksisäikeisenä paksuna ja pehmeänä myös neuleisiin.

Tein taas mallitilkun. Ohjeessa 6 mm puikoilla 13s/10 cm. Mulla oli 11 silmukkaa. Siispä pienempää puikkoa kehiin. Resorit 4½ mm ja kaarrokkeen kirjoneule 5 mm KnitPro puikoilla. Taas kerran kiittelin eri mittaisia kaapeleita, joita voi vaihdella lennossa!

Viikko sitten sunnuntaina tikuttelin alaosan. Illalla mittasin leveyden... Ja purkuun meni! Yleensä kirjoneule on tiukempaa ja sileä löysempää, mut mulla kävi päinvastoin! Siispä maanantaiaamuna (ennekuin heräsin) neuloin takaperin koko nutun kainaloista alaspäin ja tikuttelin myöhemmin uudelleen 5½ mm puikoilla.

Nykyisin tuntuu olevan muotia luupata sukkia ja neuloa nutut "väärinpäin" eli ylhäältä alas. Minä ei-niin-nuori-kapinallinen en tykkää yhtään. Mut moni muu kyllä... JA JOS vielä joskus neuloin ylhäältä alas, niin ainakin tikuttelen hihat ennen miehustaa.

Tälläkään kertaa en uskaltanut edes villaohjelmaan tuupata valmista nuttua vaan kastelin läpikotaisin, puristelin ylimääräiset vedet pois ja kuivasin tasona. Kuivaus kesti kaks päivää, mutta tällä kertaa pidin tarkkaan huolen siitä, että aina kun kävin nuttua naapuriportaassa tervehtimässä, niin avaimet oli taskussa!

Speksit: Lanka: Filzi, Menekki kokoon M pohjaväriä 14 kerää, vaaleampaa peessiä 2 ja valkoista ja punaista 1 kerä. Edelleen en osaa päättää onko tämä meidän puodin lanka vai ei... Ehkäpä vaan tilauksesta ja ehkäpä vasta ens syksynä (sopii ehdottaa värejä) . On kamalan vaikeaa miettiä mitä muut tykkää jos lanka on itselle inhokki... Se on pehmeää, nättiä, kutittamatonta mut vaan liian paksua omaan makuun...

Ystävänpäiväkin lähestyy, mutta tänä vuonna kuulosti siltä, että sytomyssyjä olisikin ihan tarpeeksi. Sitten sainkin viestin, että Hematologian osastolla olis tarvetta ja polillakin. Siispä Faceryhmään viestiä ja yksi puikoille itellekin.

Lankana tässä joku tuntematon näytekerä, mutta voisi olla Austermannin Merino Cotton. Samat metrit ja suhteet, mutta MC on luomua. Menekki 29 g. Puikot 2½ ja 3mm.

Mulle tuli Kotilieden näytenumero. Siinä oli ihan asiallinen juttu:

Toisaalta perjantaina telkussa sanottiin, että multitaskaaminen voi olla vaarallista. No miltä näyttää?

Paksulankajääkukan jälkeen oli vaan pakko pistää aluille ihan vaan rentoutuksen vuoksi muutama muu... Ollaanko vaaravyöhykkeellä?

Tosin myös lemmikkien terveysvaikutuksista puhutaan... Assari ainakin osaa ottaa rennosti!

Yks per päivä konmarituksessa ollaan hyvässä vauhdissa numerolla 95. Tosin olisin jo 105 kohdassa, ellei tämä olis tarttuvampi tauti ku korona... Vaikka etäisyyttä on jotain 160 kilometriä, niin ystävään tarttui sama "tauti" ja mun on ihan  pakko pelastaa häneltä 10 ceedeelevyä... Tosin omista C-kaseteista meni tänään roskiin ainakin A.Allon Rytmiorkesteri ja Frööbelin palikat. Koska samat mahdottoman tärkeät tallenteet löytyi ceedeelevyinä😂

Kaarrokeneuleita lapsille ja muita juttuja

Kävin vieraissa. Kuulostaa varmaan aika pahalta, mutta mun tapauksessa se tarkoittaa käyntiä vieraassa lankakaupassa. Tai katsomassa vierasta kissaa. Tällä viikolla olen tehnyt molemmat synnit 😀

Synneistä voi olla ihan hyötyäkin. Oon kuullu, et kateus voi olla hyväkin asia. Tällä kerralla sen hyvän tunteen aiheutti uudessa turkulaisessa lankakaupassa olleet mallineuleet. Yhdeksän lasten kaarrokeneuletta! Ja meillä puodissa tällä hetkellä vaan yks aikuisten strömsöö.  Siispä päätin et kyl määki vaikka kirjoneuleet ei oo yhtään mun juttu.Strömsö-paidan ohje lapsille julkaistiin pari viikkoa sitten. Se löytyy YLEN sivuilta ja kokoja on 1-8 vuotiaille. Mun paita on kolmevuotiaan kokoa. Lankana Cedro, menekki 4 kerää punaista ja puolikas valkoista. Puikkoina Resoreissa 3½ mm vaihtopäiset Zingit ja miehustassa 4½ Symphonie woodit. Kuuskytsenttisellä kaapeleilla pärjäsin koko nutun.  Hihat tikuttelin 3½ ja 4½½ KnitPro sukkiksilla. Lankaa kului 199g.

Tykkään ja en tykkää ohjeesta. Siinä on monta lankavaihtoehtoa (=plus). Tosin tämä meidän "lopikorvike" ei ole listalla. Puikkosuositus sen sijaan hämmentää (=miinus). Ohjeessa on pyöröpuikko 3 ja 3½ mm. TOISAALTA ohjeessa on fiksusti neuvottu tekemään mallitilkku! (=plus) Jos minä käyttäisin mitä tahansa ehdotetuista langoista kolmosen puikoilla, niin peltipaitaa pukkais... Mulla puikolla 4½ tulee oikea neuletiheys ja käsiala on aika tavallinen - ei tiukka eikä löysä. Lasten ohjeessa ei ole niin kauhean pitkiä lankajuoksujakaan kun aikuisten mallissa (=plus).

Koska tää Strömsöö oli aika lailla tytön värinen, niin tikuttelin vielä toisen. Malli on "Hänen ylhäisyytensä" kirjasta Isalantilaisia lastenenuleita. Koko 4 v.

Samat puikot kuin strömsöössä. Menekki 1 kerä farkkua, puoli kerää valkoista ja neljä vaaleaa sinistä. Yhteensä 225 grammaa. Kauluksen resori olisi pitänyt tehdä farkulla, mutta siitä jäi vaan puoli metriä kirjon jälkeen, joten nuukana tein vaalean sinisellä.

Cedro käy ihan kivasti lopikorvikkeeksi. Se on 100 % villaa ja värit kauniit. Eikä yhtään niin karkeaa, kuin lopi. Tällä viikolla siihen saatiin 7 uuttakin väriä...

Vaikka blogi päivittyy nykyisin harvakseltaan, niin kyllä puikoilla sentään jotain on koko ajan. Jo vuosi sitten sain näytteeksi suloisen pehmoisen liukuvärjätyn merinolankakakun edustajalta. Sitä on silitelty ja paijattu pitkin vuotta, mutta odottelin ohjeita ja ja tilaamiani lankoja. Kun ne viimeinkin tulivat niin puikot heilumaan!

Vauvan unipussiin kului 150 g. Lankana Katian Baby Merino Degrade ja puikot 3 mm pyöröt. Kaakusta jäi vielä 50 g. Siitä sais kypärämyssyn tai junasukat ja lapaset... Ohje löytyy myös vaunupeitolle.

Junasukat tein kuitenkin Downownjämistä. Edelliset lähtivät lämmittämään jonkun pikkuisen tassuja samana päivänä ku sain ne valmiiksi. Kerästä siis saa kaksi paria. Ja pehmoista on! 

2½ mm puikoilla. 24 grammaa.

Sitten vähän isompaan tassuun... Isä on jo pitkään valitellut, että sukat pyörii jalassa! Arvatkaapa käykö pahasti lankakauppiastyttären itsetunnolle? Varsi on kuulemma liian löysä kun sen vetää kalsaritten päälle. Oon ehdottanu, et jos laittais ne sukat ens ja sit kalsarit, ni pysyis ihan hyvin... Mut kuuroille korville (ihan kirjaimellisesti - kuulolaitetta ei suostu käyttämään) on kaikunut! No nimpparilahjaksi sit pistin parastani... Joku 4-säikeinen Opali, varressa 14s/puikko ja puikoilla Zing 2,25 mm... Langat päättelemättä, koska en ollut ihan varma koosta ja olin ihan varma, ettei näin tiukat menis kantapään kohdalta läpi. On menny. Kuulemma. Äiti päätteli ja perästä kuuluu. Menekki 71 grammaa. Kantalappuun loin yhdet silmukat lisää ja teräosassa on 15s/ puikko.

 Sit ne pakolliset mökkisyysjutut... Viimeinkin täälläkin on satanut. Pikkuhiljaa sieniä alkaa putkahdella saareen ja uskalsin päästää sisäisen pyromaanini valloilleen ja  polttaa kesän aikana kaadetun kuusen oksat... Ensi kertaa heinäkuun jälkeen verkotkin on laskettu ja saalistakin tuli ainakin Tassulle... 13 ahventa ja 1 hauki!

Eikös kalaruoka olekin kevyttä ja laihduttavaa? Vaikka mullahan ei oo iso peppu? Mulla on komeet villapöksyt! t. Tassu

 

Annoin periksi: Lettlopille...

 

Islantilaiset neuleet on jo ainakin vuoden verran olleet tosi hittijuttu. Puodissa on käyty kysymässä sitä ainoaa oikeaa lankaa: Lettlopia. Moni asiakas on avannut oven, kysynyt et onks lettlopia. Ja kun oon vastannu et ikävä kyllä ei, mut korvaavia lankoja kyllä... Niin U-käännös ja se siitä.

Joten anoin periksi...

Pitkin kesää neuloin jo etukäteen tilaaamiani mallilankoja. Matkakässynä se oli myös Lappilandiassa. Jotenkin vaan... Ohje unohtui kotiin eikä sopivia hihapuikkojakaan ollut matkassa... Vahinko vai ei? Tekeekö alitajunta valintoja mun puolesta? Pitääkö lomalla olla oikea lomakässy eikä töitä?

Tämä Maija Paavilaisen kirjasta bongaamani miete kolahti! Oon seurannut someissa näitä islantiryhmiä ja monella kun yks paita on valmiina niin seuraavaks niitä onkin viis! Koukuttavaa siis.

Lettlopi on islantilaista lampaanvillaa. Lopi-langat tehdään islanninlampaan villasta, joka on ominaisuuksiltaan haasteellista kahden eri kerroksensa vuoksi, mutta samalla monipuolista. Pohjavilla on hienoa ja pehmeää sekä erittäin hyvin eristävää, kun taas päällysvilla on pitkää ja vettähylkivää. Kun nämä villat valmistetaan langaksi, tulee siitä tehdystä paidasta hengittävä mutta samalla vettähylkivä. Jotenkin tämä selitys kolahtaa mökkihöperöön:  Mun ikivanha mökkivillapaita on ruma ja rikki, mutta pitää vettä ja tuulta... Ei tosin lopista tikuteltu vaan ihan vahingossa hyväksi tekeentyny. (Enkä kehtaa laittaa kuvaa enää).

Langat oli jo matkalla puotiin, joten mallineule oli pikkasen pakko saada valmiiksi viime viikolla. Lopputuolos oli epätasaista enkä yhtään ollut innostunut. Siispä tuuppasin juuri valmistuneen nutun pyykkikoneeseen (ja järkytin pari kaveria ylläolevalla kuvalla). Villaohjelma 30 astetta ja tasokuivaus:

Vanha totuus et vesi vanhin voitehista piti taas paikkaansa. Karkea ja epätasainen neulos muuttui mukavan utuiseksi!

Lanka: Lettlopi, menekki kokoon M 444 g. Puikkoina 3,5 mm KnitPro pyöröt, 4½ mm Prym Ergonomics 80 cm pyöröt, Zing 3½ mm sukkapuikot ja hihoissa Addin CraSy trio 4½ Bambut. Silmukkamerkkejäkin muutama. Jos välineurheilija olisin, niin tässä olis mahtava tilaisuus hifistelyyn!

Kiukunpuuskissani ajattelin neuloessani, et YES olis et YÖK tai vaikka NEJ (koska alkuperäisessä ohjeessa tuossa luki et JA!) Mut aika kiva tuli sittenkin.

Mikähän mallina toiminutta verkkokauppavastaavaa naurattaa?

Tuskimpa se, et "pomo" tekee tällaista "myyntipuhetta"... Vai onko vaan nälkä?

Tuossa pyykkikoneeseen tuupatessani päätin, etten enää ikinä tuu koskemaan tähän lankaan... Mutta -  Meillä naisillahan on aina lupa muuttaa mieltä - pikkasen mietin et olisko tää kiva huopalapasissa... Onks kokemusta?