torstai 14. lokakuuta 2021

Kaarrokeneuleita lapsille ja muita juttuja

Kävin vieraissa. Kuulostaa varmaan aika pahalta, mutta mun tapauksessa se tarkoittaa käyntiä vieraassa lankakaupassa. Tai katsomassa vierasta kissaa. Tällä viikolla olen tehnyt molemmat synnit 😀

Synneistä voi olla ihan hyötyäkin. Oon kuullu, et kateus voi olla hyväkin asia. Tällä kerralla sen hyvän tunteen aiheutti uudessa turkulaisessa lankakaupassa olleet mallineuleet. Yhdeksän lasten kaarrokeneuletta! Ja meillä puodissa tällä hetkellä vaan yks aikuisten strömsöö.  Siispä päätin et kyl määki vaikka kirjoneuleet ei oo yhtään mun juttu.Strömsö-paidan ohje lapsille julkaistiin pari viikkoa sitten. Se löytyy YLEN sivuilta ja kokoja on 1-8 vuotiaille. Mun paita on kolmevuotiaan kokoa. Lankana Cedro, menekki 4 kerää punaista ja puolikas valkoista. Puikkoina Resoreissa 3½ mm vaihtopäiset Zingit ja miehustassa 4½ Symphonie woodit. Kuuskytsenttisellä kaapeleilla pärjäsin koko nutun.  Hihat tikuttelin 3½ ja 4½½ KnitPro sukkiksilla. Lankaa kului 199g.

Tykkään ja en tykkää ohjeesta. Siinä on monta lankavaihtoehtoa (=plus). Tosin tämä meidän "lopikorvike" ei ole listalla. Puikkosuositus sen sijaan hämmentää (=miinus). Ohjeessa on pyöröpuikko 3 ja 3½ mm. TOISAALTA ohjeessa on fiksusti neuvottu tekemään mallitilkku! (=plus) Jos minä käyttäisin mitä tahansa ehdotetuista langoista kolmosen puikoilla, niin peltipaitaa pukkais... Mulla puikolla 4½ tulee oikea neuletiheys ja käsiala on aika tavallinen - ei tiukka eikä löysä. Lasten ohjeessa ei ole niin kauhean pitkiä lankajuoksujakaan kun aikuisten mallissa (=plus).

Koska tää Strömsöö oli aika lailla tytön värinen, niin tikuttelin vielä toisen. Malli on "Hänen ylhäisyytensä" kirjasta Isalantilaisia lastenenuleita. Koko 4 v.
Samat puikot kuin strömsöössä. Menekki 1 kerä farkkua, puoli kerää valkoista ja neljä vaaleaa sinistä. Yhteensä 225 grammaa. Kauluksen resori olisi pitänyt tehdä farkulla, mutta siitä jäi vaan puoli metriä kirjon jälkeen, joten nuukana tein vaalean sinisellä.

Cedro käy ihan kivasti lopikorvikkeeksi. Se on 100 % villaa ja värit kauniit. Eikä yhtään niin karkeaa, kuin lopi. Tällä viikolla siihen saatiin 7 uuttakin väriä...

Vaikka blogi päivittyy nykyisin harvakseltaan, niin kyllä puikoilla sentään jotain on koko ajan. Jo vuosi sitten sain näytteeksi suloisen pehmoisen liukuvärjätyn merinolankakakun edustajalta. Sitä on silitelty ja paijattu pitkin vuotta, mutta odottelin ohjeita ja ja tilaamiani lankoja. Kun ne viimeinkin tulivat niin puikot heilumaan!
Vauvan unipussiin kului 150 g. Lankana Katian Baby Merino Degrade ja puikot 3 mm pyöröt. Kaakusta jäi vielä 50 g. Siitä sais kypärämyssyn tai junasukat ja lapaset... Ohje löytyy myös vaunupeitolle.

Junasukat tein kuitenkin Downownjämistä. Edelliset lähtivät lämmittämään jonkun pikkuisen tassuja samana päivänä ku sain ne valmiiksi. Kerästä siis saa kaksi paria. Ja pehmoista on! 
2½ mm puikoilla. 24 grammaa.

Sitten vähän isompaan tassuun... Isä on jo pitkään valitellut, että sukat pyörii jalassa! Arvatkaapa käykö pahasti lankakauppiastyttären itsetunnolle? Varsi on kuulemma liian löysä kun sen vetää kalsaritten päälle. Oon ehdottanu, et jos laittais ne sukat ens ja sit kalsarit, ni pysyis ihan hyvin... Mut kuuroille korville (ihan kirjaimellisesti - kuulolaitetta ei suostu käyttämään) on kaikunut! No nimpparilahjaksi sit pistin parastani... Joku 4-säikeinen Opali, varressa 14s/puikko ja puikoilla Zing 2,25 mm... Langat päättelemättä, koska en ollut ihan varma koosta ja olin ihan varma, ettei näin tiukat menis kantapään kohdalta läpi. On menny. Kuulemma. Äiti päätteli ja perästä kuuluu. Menekki 71 grammaa. Kantalappuun loin yhdet silmukat lisää ja teräosassa on 15s/ puikko.

 Sit ne pakolliset mökkisyysjutut... Viimeinkin täälläkin on satanut. Pikkuhiljaa sieniä alkaa putkahdella saareen ja uskalsin päästää sisäisen pyromaanini valloilleen ja  polttaa kesän aikana kaadetun kuusen oksat... Ensi kertaa heinäkuun jälkeen verkotkin on laskettu ja saalistakin tuli ainakin Tassulle... 13 ahventa ja 1 hauki!



Eikös kalaruoka olekin kevyttä ja laihduttavaa? Vaikka mullahan ei oo iso peppu? Mulla on komeet villapöksyt! t. Tassu

 


sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Sula-huivi alpacasta

Sain viime kuun lopulla kuvaviestin kera kysymyksen, että onnistuisiko kuvan huivi multa. Kun vielä ohjekin lähetettiin ja langasta sovittiin niin mikäpä siinä!

Olihan siinä tikuttelemista! 

Ohje on julkaistu Urban Knit Bookissa. Oikeastaan huivi on vähättelevä sana tälle, parempi nimitys on varmaan shaali. Instassa tämän kuvia löytyy #sulashlanket -tunnisteella.

Pienten ohjeessa olevien kummallisten lyhenteiden selvityksen jälkeen homma lähti käyntiin ja loppujen lopuksi huivin tikuttelu olikin simppeliä puurtamista. Kivaa tosin. Ja lopputulos sellainen, että itsekin olisi mukava tähän kääriytyä!
Tässä yksi niistä omituisista lyhenteistä. Ihan simppeli kahden silmukan kavennus (=KKK), joka tehtiin huivin keskelle. Sivuissa lisäiltiin. Alussa enemmän, keskellä vähemmän ja lopussa ei ollenkaan.
Huivin reunat olivat kokonaan I-cordia. Puikoilta pudotessa riepu näytti hirveältä pussilta! Olin vähän epätoivoinen ja luulin jo monen päivän ankaran tikuttelun menevän hukkaan! Pyöräytys villaohjelmalla pyykkikoneessa ja pingotus ja taas sain todeta, et vesi vanhin voitehista!
Lankana on Regian Premium Alpaca soft, menekki 436 g eli 2 kerää vaalean sinistä 50 ja kolmatta kerää yönsinistä 55. 4 mm Zing 80 cm kiinteillä pyöröpuikoilla tikuttelin.


Ihan oikeasti! Voisin tykätä tällaisesta valtavan kokoisesta kääriytymisloimesta itsekin! Eilen sain huivin tilaajaltakin viestin, että lahjan saaja on ollut "oikein iloinen" shaalista. 

Huivintekele on reissannut mukana mökillä kaikki viikonloput. Alkuun päästyä, kun ei tarvinnut lukea ohjetta ja välittää siitä, ettei valaistus ole ihan täydellinen. Mökkeily jatkuu vieläkin, vaikka enää ei voi venytellä viikonloppuja maanantaiaamuun. Aamuisin on jo pimeää, märkää ja kylmää...

Eläimellinen meno saaressa jatkuu edelleen, vaikka kurjet eivät enää tepastele pihalla, vaan muuttohuudot kuuluvat kaukaa vastarannalta. Peuroistakaan ei ole näköhavaintoja muutamaan viikkoon ollut. Yksi uusi asukas kuitenkin uiskenteli saareen pari viikkoa sitten. 

Oli aika vaikuttava näky, kun se meidän pikkuveneen vierestä nousi rantaan ja juoksi metsään. Tosin kiukutti typerät veneilijät, jotka myös näkivät hirven uimassa ja menivät lähelle kuvaamaan. Oli kyllä muutamia fiksujakin, jotka hiljensivät ja jäivät odottelemaan, että eläin pääsi rauhassa rantaan. Kyllä sitä varmasti pelotti! Tänä aamuna sienimetsässä en törmännyt hirveen enkä edes hirvikärpäsiin. Hyttysiä oli ihan riittävästi... Olisikohan hirvi saman tien jatkanut matkaansa Paraisille. Sienisaaliskin oli onneton, mut metässä kuleksiminen on aina rentoututtavaa - tuli saalista tai ei.

Ja sit se perinteinen Tassu-uutinen. Möksällähän meillä kaikilla on tapana käydä puskapissalla, mut varmuuden vuoksi Tassulla pitää olla laatikko myös sisällä. Hienotassu kun ei tykkää puskista jos on märkää. Ostin tarjouksesta uuttaa hiekkaa ja sehän piti heti testata vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta...


perjantai 10. syyskuuta 2021

Syksyn tunnelmia ilmassa ja käsitöissä

Syyskuun eka maanantaiaamu. Aurinko odotteli vielä nousemistaan puoli seitsemältä aamu-uinnilla etäpäivän alkaessa. 


Syyskuu ja syyskässyjen aika. Lapasta, sukkaa ja huivia... Ihanaa aikaa kun puotiin tulla tupsahtelee uusia lankoja ihan solkenaan! Toisaalta ahdistaa kun kaikkiin haluisi tarttua, eikä millään kerkii. Siispä monesti tyydyn vaan silittelemään ja halailemaan.

Heinäkuun helteillä neuloin myssyn ja nyt niille kaveriksi lapaset:

Lankana teetee Kamena, suomalainen kampavillalanka ja kyytipoikana tässä Katian 50 Mohair shades. Ohje on Niina Kaakkurivaaran kirjassa Pientä ja lämpöistä. Puikot ranteen patenttineuleessa 4,5 mm koivupuikot ja kämmenosassa 3,5 mm Ergot. Hirmu kiva yhdistelmä on ohut villa ja mohair. Nyt on koko setti valmiina:
Menekki settiin oli vajaa vyyhti Kamenaa ja 2 rullaa mohairia.

Tekstiiliteollisuus Oy:n konkurssitieto elokuun lopussa oli meille jälleenmyyjillekin aikamoinen järkytys. Meidänkin pikkuisen lankapuotimme kymmenestä suosituimmasta langasta viisi on teeteelankoja tai ainakin Tekstiiliteollisuuden maahantuomia... Yhteistyö ja ajatustenvaihto eri teeteshoppien kanssa on ollut tosi iso asia ja voimavara. On ollut tosi tärkeää, että pikkuyrittäjällä on "vertaistukiryhmä", jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Keväällä vielä tehtiin porukalla innostavia suunnitelmia uusista väreistä ja kamppiksista... Hetken aikaa oli pikkasen hämmentynyt olo. Pitääkö näille kaikille nyt keksiä jostain yhtä hyvät ja hyvän hintaiset korvikkeet?

Mitä mä tein? No en mitään! Päätin etten hötkyile vaan odottelen ihan rauhassa. Tai hötkyilin sen verran, että konkurssipesältä tilasin kauheat määrät Pallasta, Helmeä ja Primanovaa ;) Niillä pärjäis ainakin pari kuukautta. Nyt voin jo hyvillä mielin sen verran kertoa, että teeteelankojen tarina ja SHOPpiyhteistyö jatkuu vielä tämän vuoden puolella! Pysykääpä kuulolla.

Syksyn uusien lankojen pehmeistäkin pehmein on Scheepjesin merinosukkalanka Downtown. Se oli niin silisilisuloista, etten voinut vastustaa. Vaikka kyseessä on sukkalanka, niin vauvaneuleisiinkin se on passeli! Päätin pikapikaa tikutella junasukat:
Perinteisen mallin mukaan tein ja menekki oli hitusen vajaat puoli kerää.

Puikkomaailma on nykyisin varsinaista välineurheilua. On alumiinia, bambua, koivua, synteettistä, pyöreää, kolmiota, kantikasta ja vaikka vallan mitä! Kun esittelen puodissa asiakkaille eri vaihtoehtoja, niin usein multa kysytään, et mitä itse käytän... No siinäpä kysymys! Viime aikoina oon tykästynyt Zingeihin. Ne on keveät, kivan väriset enkä katko niitä niin solkenaan ku puisia. Mutta Downtownin kohdalla oli ekan sukan 12 ekan kerroksen jälkeen vaan pakko vaihtaa koivupuikkoihin! Lanka oli kerta kaikkiaan liian liukasta mun käsille ja Zingeille... Eli omaan puikkovalintaan vaikuttaa lanka, tekniikka ja fiilis. Joskus vaan nappaa käteen ekat vapaana olevat puikot ja pistää menemään. Sano siinä sitten mikä on paras! Nää on NIIN makuasioita.

Regian jakkilankaa on moni kehunut ja kysellyt. Jostain syystä mikään regia ei oikein koskaan ole ollut oma suosikkini. Paitsi Alpaca Soft, jota nytkin on puikoilla hervottoman ison huivin verran. Regia Premium Merino Yakista tuli muutama viikko sitten upea liukuvärjätty värilajitelma ja pakkohan nämä kauniit syksyn värit oli ottaa puikoille!

Huivin ohje tuli lankojen mukana, mutta on myös julkaistu uusimmassa Kotiliesi Käsityöt -lehdessä 6/2021 (lehdessä yksivärisenä). Huomaatteko, että meidän kotipihan puskat toistaa samoja syksyn värejä?

Ohjeessa lankaa 200 g eli kaksi kerää. Sileän osuuden neulominen alkoi jossain vaiheessa ankarasti kyllästyttämään ja jätin viimeiset 12 kerrosta väliin ja siirryin pitsiin. Onneksi niin - muuten lanka olisi loppunut armottomasti kesken! 

Elokuun loppu on perinteisesti ollut mökkikauden päätös. Nykyisin meillä kausi jatkuu aina pyhäinpäivään asti. Ehkäpä syynä on se, että nykyisin saaressa on sähköt... Elokuun viimeisenä viikonloppuna joka tapauksessa edelleen poltellaan elotulia. Tänä vuonna parin vuoden tauon jälkeen saatiin viimeinkin "alkuasukkaat" eli isä ja äitikin elotulille:
Huomaa: Äidillä päällä isälle joskus 80-luvun lopulla neulomani villapaita...

Viime kesä meni koronan vuoksi eristyksissä ja tänä vuonna ollaan suunniteltu ja suunniteltu. Milloin satoi, milloin oli liian kova myrsky ja milloin mitäkin! Mukavaa oli ja toivottavasti heilläkin, vaikka tämä kamala kakara komenteli olemaan poukkoilematta betoniportailla ja huseeraamatta kauheasti eikä edes pyttipannua tarjottu! Iltapimeällä taskulamppujen valossa käytiin moikkaamassa tuttuja naapureita "ilotulilla":

Tassu on viihtynyt mökillä mainiosti. Syksyn tullen se on kunnostautunut taas hiirikissana ja meille on tuotu jo monta hienoa "lahjaa". Kovin yritämme sitä kehua, vaikka se ei ollenkaan ymmärrä miksi saaliita ei saa tuoda sisälle... "Päivän" ankaran työn jälkeen se lepäilee puskissa:

Tänä aamuna sitä kiukutti, kun ärsyttävä oravanpoikanen poukkoili puusta toiseen ja selvästikin härnäsi. Vielä enempi harmistutti, kun en oikein pystynyt olemaan nauramatta...

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Lomakäsityöt

 

Siinä se! Näyttää siltä, että vuoden sademäärä kaikista ilmastonmuutosuutisista huolimatta on suunnilleen vakio. Eli koska kesä-heinäkuun sademäärä oli yhteensä 44 milliä, niin mun lomalla summa tasaantui viikossa eli 126 mm... 

Jos ihan totta puhun, niin ei haitannut tippaakaan (tai edes ämpärillistä tai saavillista). Saatoin kerrankin vaan olla möllöttää, istua lepakkotuolissa puikot käsissä ja napit korvissa äänikirjojen seurassa (Enkelipuu ja Rottien pyhimys), ottaa päikkäreitä, lämmittää päiväsaunaa ja ladata akkuja.

Tassu oli jossain vaiheessa kyllä sitä mieltä, et voisin vaikka mennä töihin, jotta tämä "suihku" lakkais. Märkä turkki ei ollu kovin kiva...

Lepakkotuolin tuotoksia:

Valkoinen myssy on kokonaan kaksinkertainen. Tuplasti. Siis lankana teetee Helmi ja Katian 50 Mohair Shades kaksinkertaisena. Myssyn aloitus muutamalla silmukalla, lisäykset ja sileää, kunnes vaihto isompiin puikkoihin ja tunturineuleeseen. Nuo 30 cm Crasyt on kyllä mainio keksintö pipoihin ja hihoihin! Melkein aina sukkapuikot on liian lyhyet ja putoilee, 40 cm pyöröpuikko ainakin mun tassuihin hankalan lyhyt ja 60 cm pyörö taas liian pitkä. Tunturin jälkeen taas sileää ja kavennukset. "Pussi" kaksin kerroin ja reunan taitto. Ihanan pehmoinen, kuohkea ja lämpöinen. Menekki 2 kerää kumpaakin lankaa.
Okranvärinen pipo on tilaus ystävälleni. Tupsu puuttuu vielä. Lankana Katian Merino Sport ja menekki ihan vähän päälle 2 kerää. Sportti on ollut ihan huippusuosittu pipolanka jo parin vuoden ajan. Kaapelikierteisestä langasta jälki on kaunista ja lanka ei todellakaan kutita herkintäkään.

Molemmat myssyt on tíkuteltu 4 mm ja 4,5 mm puikoilla. Molemmat mallit Niina Kaakkurivaaran. Palmikko vanhasta teeteelehdestä ja tunturi uudesta Pientä ja lämpöistä -kirjasta.

Olihan sateessa välillä taukojakin. Torstaina heräsin yllättävään valoilmiöön... Hetkeksi.

Tassu on kunnostautunut metsäkissana. Viikon aikana se on tuonut mulle kokonaiset neljä lahjaa:

Kaksi komeaa vesimyyrää ja kaksi ihan tavallista. Se tuntuu olevan hiukan loukkaantunut siitä, etten päästä sitä saaliineen sisälle edes saunaan! Kovaa karjuen se tuo saaliit näytille ja tämä ilkeä noita-akka sulkee ovet sen kuonon edestä. Me kun ollaan kuviteltu sen olevan niin vanha ja raihnainen, ettei enää saalistaminen suju. Siihen Tassu sanoo et "kattia kanssa!"

Muutenkin meno saaressa on ollut normaalin eläimellistä. Yhtenä päivänä merellä uiskenteli hylje, jota lokit ahdisteli, harmaahaikara lähtee rantakaislikosta lentoon harva se päivä ja muutaman metrin päässä mökistä kauris mutustelee mustikanvarpuja (surkea kuva otettu läpi ikkunan):
Kurkia ei ole näkynyt, mutta kuulunut on. Lähistöllä nekin liikuskelevat. Ja tuo haukkuva kauris on tainnut popsia myös Karvisen kaks kehäkukkaa... Alkuviikolla vielä oli nätit oranssit kukat avoinna, mut yhtenä yönä ne oli hävineet. Pelkät varret oli jäljellä.

Huomisaamuna mantereelle ja tiistaina töihin. Oikeasti jo loppuviikolla aloin jo tuntea kaipuuta The Lankakauppaan. Uusia ihania lankoja on tullut puotiin ja niitä haluaisin jo päästä hiplailemaan... 

Saattaapi olla, että yksi meistä on huomenna kuono kulmikkaana joutuessaan vangiksi ja veneeseen, mut onhan kesää vielä jäljellä!



sunnuntai 15. elokuuta 2021

Yhtä ja samaa sukkaa - puolitoista kuukautta

Merinovilla-bambusukkalanka Rubin on jo vuosikausia ollut yksi suosituimmista. Kesäkauppaankin tätä tietenkin piti viedä ja taaskin kaikki mallisukat oli löytäneet omat tassunsa ja piti tehdä uudet. Mallisukka pitää olla - kerällä lähinnä koiran oksennukselta näyttävä lanka ei varsinaisesti houkuttele ostamaan, vaikka matskut olis kuinka ihanat! Ennen kesäkaupan alkua ehdin tikutella vaan yhden ja sen jätin lankojen kanssa Matildaan:

Äkkiähän sille kaverin saisi neulottua... Ja taas tuo sama väri. Oon kyllä aikoja sitten päättäny, etten tuosta väristä enää yhtään sukkaa tikuta! Mutku...tuota nyt sattui olemaan sillä hetkellä eniten varastossa :) 

Melkein aina luon ohuissa sukkalangoissa 15 s/puikko aikuisten sukkiin. Tällä kerralla päätin reteenä tehdä vähän isommat. 64 s ja 2½ 15 cm Zingit oli turvalliset reissupuikot. Nekin oon saanut mutkalle, mutta en poikki niin kuin puiset.

Kakkossukan kantapään kohdalla laskin ja laskin silmukoita... 68 silmukkaa! Mullahan ei oo tapana harrastaa purkuhommia,joten:

Sukka valmiiksi ja molemmille paria harkitsemaan. Siinä kohdassa iski ankara plääh... Yhtä ja samaa sukkaa loputtomasti! En antanut itselleni lupaa uusiin aloituksiin enneku tää kömmähdys oli hoidettu. Eilisaamuna sain viimein pääteltyä noiden kaikkien langat.

Siin ne ny ova! Yhteensä neljä sukkaa kokoa 43-45 ja lankaa sata-kuuskyt-äks grammaa (mökin digivaaka näyttää viimeiseksi numeroksi aina 7 mut se voi olla ihan mitä vaan). Ei enää ikinä tuota väriä! Toiset menee malliksi puotiin ja toiset ehkä odottamaan joulua.

Helteiden, kesän, kesäkaupan, karvislandian ilmalämpöpumpun ja mökkeilyn vuoksi olen ollut tapani mukaan "asunnonsäästäjä" koko kesän. Kotona oon nukkunut muutaman yön silloin sun tällöin ja käynyt maanantaiaamuisin ja perjantai-iltaisin kääntymässsä ja joskus pessyt koneellisen pyykkiä. Nyt on aika taas asennoitua normaaliin. Imuri on viimeksi ollut esillä joskus ennen juhannusta... Viime viikon illat meni kodin raivuun merkeissä:
Torstaina nukkumaan mennessä näky oli vielä tää... Mitenkähän pitäisi tulkita mun siivoushuolellisuuttani: Hellan alta löytyi kissankarvojen, murujen sun muun ökkömökön lisäksi hopeanvärinen kymmenpenninen! (Omasta mielestäni mä siirrän hellan pois paikoiltaan ainakin 3 kertaa vuodessa joten?)

Vaatehuone on mun mielestäni yks paholaisen keksintö! Sinne on helppoa kerryttää kaikenlaista roinaa ja ryjää eikä se ikinä pysy siistinä eikä sieltä ikinä löydä mitään. Tiistaina raivasin vaatehuoneen lattian niin, että siellä mahtuu olemaan. Seurauksena vein kaks kassillista tavaraa Ihkun kirppikselle, heitin pois muutaman Tassun rei'ittämän teepaidan ja tein mukavan löydön alkuvuodelta: Neljä paria ohuita villasukkia ensi joulun pukinpussiin! Viime joulun jälkeen tein itseni kanssa sopimuksen, et ens jouluna mulla on kaikille läheisille sukat valmiina hyvissä ajoin... Niin ne hyvät päätökset unohtuu: Aika monta paria vielä puuttuu...  

Muutama viikko sitten puotiin tuli iäkkäänpuoleinen täti mukanaan ihan pikkuisen kesken oleva ristipistotyö, jonka hän oli aloittanut vuonna 1972. Lupasin ilman muuta tehdä ne muutamat puuttuvat pistot. Minä ja minun suuri suuni: Aina pitäis miettiä kaksi kertaa ennekuin lupaa mitään! Kangas oli ohutta pellavaa, 14 lankaa sentillä. Ikänäköni kanssa olinkin pulassa! 68 pistoa vei multa suunnilleen kolme päivää. Olin jo aikeissa luovuttaa ja vakavissani mietin kenet voisin lahjoa tekemään työn loppuun, kunnes keksin apuvälineen ihan oman puodin hyllystä. Ilman luuppia en olisi mitenkään selviytynyt. Ei voi muuta kuin ihailla vaikkapa meidän isää, joka vieläkin pistelee kortteja vaikka on jo 85 vee!

Tänä viikonloppuna olisi ollut mahdollisuus bongailla tähdenlentoja. Vaan kuinkas kävi?
Taivas oli pilvessä ja bongattavaksi oli vaan salamoita. Komeita ukkosia onkin ollut viikonlopun ajan ja viimeinkin sadetta. Kahden päivän aikana on vettä tullut kaatamalla enemmän kuin kesä- ja heinäkuussa yhteensä! Toisaalta olin ihan iloinen. Muutamana vuonna ollaan istuttu rannassa Perseidejä bongailemassa ja kaikki romantiikka on kaikonnut kun Karvis on pudottanut mut maan pinnalle "sivistämällä" et ne ei oo tähtiä vaan kova vauhtia maapallon yläilmakehään osuvia hiekanjyviä... No kuitenkin viikonlopun korvamatona taas sanamuunnos vähän sinne päin.

Eilisiltana Karvis ehdotti kuohuviinin avaamista. Olin huuli pyöreänä et miksi ihmeessä? Jo aikaisemmin olin hämmästellyt miten karhufani halusi välttämättä ostaa pullollisen Fresitaa. Eikä sille mitenkään kelvannut Oodi vapaudelle, joka olis ollu mun valinta (ku siinä on kiva pullo).
Ollaan kuulemma oltu kymmenen vuotta kihloissa. Muistan kosinnasta olleeni niin järkyttynyt, että pakenin mökiltä pariksi päiväksi kaupunkiin SIIVOAMAAN kämppääni ja jätin "pojat" keskenään mökille... Päivämäärää en olis itse ollenkaan muistanut ja jos se pitäis sormuksesta tarkistaa, niin siihenkin tarviin suurennuslasin... Aika rientää ja ikää karttuu. On siinä tyypissä sit kuitenkin ehkä hiukan romantikkoa. Ainakin tällä kertaa yllätys oli täydellinen!

Tassu oli nyreissään kotona olemisesta ja varsinkin imurille se sähisi kiukkuisesti. Neljän illan riehumisen jälkeen kaikki oli valmista ja siistiä ja just kun se päätti ryhtyä karvastamaan asuntoa kodikkaaksi me lähdettinkin mökille. Täällä on märkää ja masukarvat kastuu. Ei oo muuta tekemistä ku mököttää terassilla ja käydä karjumassa ruokaa kuppiin. Aina kun jääkaapin ovi aukeaa, niin umpiunessa ollut katti on heti paikalla. Onkohan se sittenkin koira?
P.S. Ja nyt sit möksän katto vuotaa. Ihmettelin kummalista ääntä hellan suunnalta... Tip tip tip :(

lauantai 7. elokuuta 2021

Kesä meni

Toivottavasti helteet on ohitte. Kesä meni helteissä kärvistellessä. Ei huvittanu kässyt. Pikkuisen pistää huolestuttamaan. On ihan yleistä, et neuleplääh on kesällä mutta ei oo hyvä homma jos sattuu oleen lankakauppais... Onneks sentään virkkuukoukku on jotenkin sopinut käteen.

Näitä hattuja on syntynyt useampikin. Kuvan hattu on teetee Hampus -langasta. Kaks kerää ja koukku 5 mm. Kolme muuta Katian Ekos -langasta, kolmesta kerästä.

Matildan kesäkaupassakin oli näitä lankapakkauksia ohjeineen myytävänä. 

Hirvittävä kuumuus ajoi blogikissan läähättämään. Terassilla oli vähän viileetä, saunan lattialla toinen paikka, mutta joskus vaan pitää maata massu pystyssä ku muuta ei jaksa!


Kerran osuttiin naapuriin just, kun siellä oli lounas lopuillaan. Päästiin maistamaan "jätteitä" eli kaks savuahventa oli just meitä varten jäänyt. Siitäpä saatiin innostus lähteä itsekin ahvenia narraamaan. Yhtenä sunnuntaiaamuna kuuden jälkeen lähdettiin Airistolle. Kauhee tuuli ja aallokko käänsi veneen takaisin ennen määränpäätä. Pitihän kuitenkin yhdessä poukamassa vähän yrittää pilkkiä ja riemu oli suuri, kun tärppäs:

Tassun mielestä tällä saalilla ei paljon juhlittu... 

Tänä kesänä en voi edes hehkutella mustikkasaaliilla. Ehkä pari litraa sain kerättyä ennekuin helle kuivatti kaiken...


Metsään on tullut jo syys... Koivu kiljuu vettä samoin kuin mustikkapuskat.

Eläimellinen meno saaressa jatkui. Yhtenä yönä nukkumaan mennessä uni kaikkosi silmästä. Joutsenten taistelu oli hurjaa nähtävää. Välillä tulivat ihan rantaan asti, mutta mihinkään huuteluihin tai huiteluihin ne eivät reagoineet ollenkaan! Emojoutsen yritti välillä väliin. mutta piti parhaampana kerätä katraansa ja mennä suojaan. Toivottavasti isäjoutsen on edelleen hengissä ja alfauros lähtenyt muualle.


Koska kuumaa ja koska mikään ei huvita, niin hassuttelin jämälangoilla donitseja. Harmi, että oma ponnari on liian lyhkänen.

Jämistelin silti monta.

Lankana Katia Katia Cotton 100% ja Katian Candy.

PUUhamaassa on sentään kaadettu yks mäntykin. Koska helle, niin yhtenä viikonloppuna kaadettiin, seuraavana karsittiin ja sitä seuraavana pöllitettiin. Homma meinas jäädä tekemättä, koska komea suruvaippa köllötteli rungolla monta tuntia! Eihän sitä voinut häiritä...Tänään karsittiin oksat. Hidasta elämää...

Tämäkin vain prototyyppi. Tassu sai perinnöksi sateenkaarisillalle muuttaneen Hampus-kisun insuliinit. Siitäpä pukkais ideaa. teeteen Hampus-langasta leluhiirtä virkkaamaan. Jämää kun oli hatusta. Toinenkin on tulossa vaan inspis hävisi. Ja viitosen virkkukoukku putos terassilautojen väliin.

Näiden lisäksi en oo virkannut muuta kuin ötökkähattuja. Ja neulonut 2,5 sukkaa Rubinista.

2X seuran neulomakerho oli alkukuusta melkein vastarannalla. Siispä soutaen olin jo perillä! 

Koska on liian kuumaa, niin edes syöminen ei kiinnosta. Paitsi jos lautasmalli toimii ja juomana on...

Saunaakaan ei ole kesän aikana kovin montaa kertaa voitu lämmittää. Koska helle ja kun lämmittää saunan niin torppakin lämpee entisestään. Viikko sitten perjantaina kuitenkin oli sellainen ilta... Niittysaarena päässä olis ollu ruukullinen kultaa, mutta jätettiin sinne. Kuka nyt kesken saunomisen?

Huomisaamuna aikaisin messukeskukseen. Vuorossa piikki nro 2. Voi kun joskus tulisi se aika, kun messukeskuksessa oikeasti messuiltais!