Hyvää uutta vuotta 2022!

 Aloitin tämän vuoden joululahjaprojektini hyvissä ajoin eli heti vuoden vaihduttua. Tavoitteena oli olla kerrankin ajoissa ja päätin neuloa kaikille lähisukulaisille sukat ohuista langoista. Tammikuussa syntyi neljä paria:

Päätin käyttää kaikki ohuet jämälangat ja tehdä raitasukkia. Näissä on käytetty Rubinia, ja Regiaa. Kuinkas kävikään? Homma tyrehtyi... Heinäkuussa neuloin vielä parit. Joulukuussa huomasin, et mulla on vaan 6 paria vaikka 12 oli tavoite! 

Karvis ei tarvinnut sukkia. Ei paksuja eikä ohkasia, mutta kirjoitti joulupukille uusista huopatossuista. "Joulupukki" ei luvannut, kun kokemukset huovutuksista on vähän niin ja näin. Päätin kuitenkin yrittää:

Ohjeita katselin sieltä sun täältä, mutta kaikki ohjeet oli paljon paksummalle langalle. Sävelsin, otin mittoja joulutontusta ja pistelin menemään. Ja ihan hyvinhän siinä kävi! Lankana Wash&Filz-It Fine, puikot 5 mm ja menekki pikkasen päälle 3 kerää. Oikean jalan tossun kärki on vihreä. Lankakauppiaalle iski nuukuus, enkä viitsinyt korkata uutta kerää muutaman silmukan tähden. Uskoin Karvisen huumorin riittävän. Näissä koko semmoiset 43.

Äiti puolestaan innostui huopalapasista, jotka tein hänen marttakaverilleen. Sellaiset olisi tosi lämpimät kun joutuu kulkemaan ulkona kyynärsauvojen kanssa. Siispä samaan pesuun vielä lapaset. Ihan hyvin kävi näissäkin!

Sama lanka, menekki 3 kerää, Ergo sukkikset nro 5.. Sen verran innostuin onnistumisista, että riipustin näihin molempiin ohjeetkin!

Vielä yhdet lapaset pikkuneidille. Hapsulankaa ja pallasta:

Joulua vietettiin pitkästä aikaa koko suvun kesken Atussa. Ennen lähtöä tehtiin vielä koronatestit. Yksi viiva vain. Naurettiin, et isoista mahoista huolimatta kumpikaan ei ole raskaana :)

Huopajutuista tykättiin, mutta sukista en kuullut juuta enkä jaata, joten ensi vuoden alussa päätänkin aloittaa uuden sukkaprojektin. Teen sukkia vaan itselleni. Aluksi teritän kaikki omat rikkinäiset villasukkani. Ja niitä riittää...

Tapaninpäivän iltana availin omia pakettejani. Purskahdin ilon kyyneliin kun löysin paketeista kolmet villasukat! Kiitos "pukeille".

Meilläkin oli taas pitkästä aikaa oikea valkoinen joulu! 

Kaikki eivät olleet siitä kovin mielissään...

Eilen sain tosi kivan kuvan! Kissasukkien kokoontumisajot Tottijärvellä:

Samaan suuntaan mekin tästä lähdemme kohtapuolin. Viettämään Tassun 15-vuotissynttäreitä ystävien kanssa:

Hyvää alkavaa vuotta 2022 kaikille blogiystäville!

Ihanaa joulua!

 

Kissasukkia ja kaulureita

Iloisenharmaa taitaisi olla tämän postauksen oikea otsikko. No onhan sentään piristeenä pikkuisen rohkeaa peessiä!

Pari kuukautta sitten ystäväni soitteli ja halusi tilata omille ystävilleen kissasukkia jouluksi. Hänelle oon tehny kissasukat 50-vee lahjaksi kymmenen vuotta sitten. Ei hirveesti tehnyt mieli suostua, olishan sitä ollut muutakin puuhaa, mut kuis kävikään...

Vaikeeta sanoa ei, jos ne ekat sukat on mieleiset ja meillä yhteistä historiaa jo vuodesta 1988 tai jotain ja meidän ekat kissatkin oli sisaruksia ja nykyiset hyviä kamuja! Siispä... Tavoitteena oli sukka viikossa siinä muiden juttujen sekaan. Ei paha.

Sukkiahan kutilois ihan miten vaan, mut nassut, tassut, hännät, viikset sun muut... Puhumattakaan silmistä ja peppunapeista... Toivottavasti ovat kelpoja! 

Lankana teetee Salla, puikot  3½ mm Ergot ja menekkiä monta kerää kaikkia värejä. 

Tiedoksi Velsa: Käytä vaan niitä omiakin sukkias! Niit ei kuulu säästellä. Niillä on elinikäinen takuu. Jos kuluu puhki ni tää tekee uudet terät. Mun omissa kissasukissa on jo kolmannet terät meneillään. Sukat on tehty käytettäväks! 

Siispä väliin jotain simppeliä eli tilauksesta perussukat. Edelleen Sallasta 3½ mm Ergoilla. Kaksi kerää ei ihan riitä miesten 43 sukkiin jos tekee kunnolliset varret:

Kaulurit tuntuu olevan nyt tosi suosittuja. Olisko taas koronajuttu tämäkin? Fiinit huivit on kauniita, mutta jos oikein lähdetään ulkoilemaan, niin kauluri pysyy paikoillaan ja lämmittää. Eikä kutita.

Katia Kirei oli just sopivainen kaulurilanka. Itsenäisyyspäivän iltana heitin uuden langan puikoille ja aloin tikuttelee. Illan kuluessa syntyi:

Yhden illan juttu.

Lanka Katia Kirei, puikot 4½ mm Crasyt. Neuloin ekaks kaulusresorin, jaoin sit silmukat kahteen ja tikuttelin menemään etu- ja takalaput. Meni 1 kerä. Ei kutita ja pysyy kivasti takin alla vaikka meno olis vauhdikkaampaakin.

Lopuksi vielä se päivän piristys - rohkean beessi pitsituubi mohairlangasta!

Tähänki liittyy aika hassu juttu. Lanka on SMC Lovely Mohair. Muhkea kerä, jossa iso määrä metrejä. Lankojen mukana tuli pitsihuivin ohje. Huivia tikuttelin silloin tällöin pikkuhiljaa matkakässynä sun muuten. Sit yhtenä päivän puotiin tuli tytteli, jolla oli akuutti tarve kevyelle pitsituubihuiville. Eihän sellaista valmiina ollut. Sit kekkasin et kässäpussin pohjalla matkusti tällainen tekele! Silmukoin päät yhteen ja siinähän se oli! Tällaisia tulisi kerästä kolme.

Puikot 5 mm ja menekkiä 31 grammaa. Koko jotain 25 cm leveyttä ja 80 cm ympärystä. Tämä meni uuden perustettavan yrityksen kuvaussomisteeksi. Kerron lisää, kunhan tiedän. Sillä välin teen vielä mustan ja valkoisen samanlaisen härpäkkeen.

Joulutunnelma on etsinnässä. Koronapassit mukana hiukan pelokkaanakin mentiin äidin kanssa Kakskerran kirkkoon Kauneimpia joululaulua laulamaan. Eipä ollut pelkoa - turvavälit toimi, koska paikalle oli uskaltaunut vain kourallinen. Kuusi oli kaunis ja pianisti ihan mahtava! Pappi tuntui välillä olevan vähän omissa ajatuksissaan :)

Nyt odotellaan joulua. Valmisteluita tehtiin sunnuntain "koko perheen" voimin. Karvinen kuori punaisia juuria, minä pilpuin sipulia ja Tassu..."voiteli" uunivuokaa:

Paketteihinkin jotain pientä on vuoden aikana kertynyt, mutta niistä sitten joulun jälkeen!

Valon polku ja pienet jouluiset kässyt

 Kyllä meillä Turussakin - Valon polku!

Hirveän kylmää, Mietittiin eilisiltana et lähdetäänkö vai ei. Odoteltiin pimeän tuloa... Kannatti lähteä. Ja palella... Tuomaanpuistossa Play of lihgt.

Ihan käsittämättömän hienoja valoteideteoksia.

Ensin kiipustimme Vartiovuorenmäelle pupuja katsomaan. Intrude:

Posket jäätyi viimasta... Nämä teokset ovat nähtävillä vain itsenäisyyspäivään asti. Päätettiin palata kotiin glögille ja Karvisen koko päivän kokkaamalle lapskoussille  (linkissä vaan yks ohje) ja jatkaa kierrosta lämpimämmällä säällä muiden kohteiden parissa. On se kummaa - olen vuosikausia valittanut, ettei meillä Turussa oli oikeaa talvea. Sit ku se tulee ni mikään villa ei riittänyt!

Viikko sitten viriteltiin mulle vähän kausivaloja. Ajateltiin, et blogikissa ei varmaan enää jaksa kiipustaa puuhunsa ja laitettiin siihenkin yks vanha valoketju. Vaan mitä näinkään öisellä pisureissulla yhtenä yönä viime viikolla?

Eikä haittaa lonkkavaivat! Valokeilaan piti päästä ja sieltä tutkailla yön pimeydessä kulkevia citykettuja, -pupuja ja varsinkin tonttuja!

Tontuista puheen ollen... Vielä yksi yritys ja onnistuihan se!

Uskoni huovuttamiseen palautui. Lankana Wash&Filz-it Fine. Menekki 102 g yhteensä. Harmaata ja punaista 1 kerä, valkoista ja Brazilia-hapsulankaa kerät. Valkoiset riittää kolmeen tonttuun. Puikot 6 mm CraSy Triot.

Tonttuilua lisää. Asiakkaamme teki kivan pikkuruisen tonttumaskotin. Otettiin luvalla koppi ja tehtiin oma muunnos... Puuhelmet korvattiin heijastavilla helmillä!

Lankana teetee Pallas. Heijastavat helmet eivät korvaa virallista CE-merkittyä heijastinta, mutta kun valo osuu niin loistaahan tuo!

Joskus tekee jotain myös langoista, joka ei oo ihan se oma ykkössuosikki. Mutta kun moni on viime aikoina käynyt kysymässä SUPERPAKSUA lankaa niin... Tässäpä pipo Alpaca Big:

Pipon neuloin 12 mm puikoilla. Kymppikin olisi riittänyt. Aikaa kului peräti tunti. Ja siitäkin ajasta suunnilleen vartti siihen, että jouduin luomaan 40 silmukkaa moneen kertaan, koska aina "häntä" loppui kesken... Tein yhtenä aamuna viime viikolla. Koska en itse tykkää paksuista langoista niin tikuttelin ensin pipon ja sit heräsin. Normisti ennen heräämistä tehtävä ikävä juttu on esim, imuroiminen. Nouset, laitat kahvinkeittimen päälle, imuroit ja SIT heräät. No kerä Aplaca Biggiä riittää pipoon ja nää tuntuu olevan nyt muotia. Kuus väriä ja jos viime hetken itte tehtyä joululahjaa on suunnitteilla niin tässäpä vaihtoehto! Tupsu tämmöiseen myssyyn on ihan must eiks nii?

Tänään oli vuoden tauon jälkeen perinteiset itsenäisyyspäivän piparitalkoot kummityttöni kanssa. Tuntui tosi kivalta. Vaikka tytteli on jo yli kolmekymppinen niin tämä yhteinen perinne on tärkeä. Toivottavasti meille molemmille. Ja erityisen siitä tekee se, että kummityttöni on yksi niitä korona-ajan arjen sankareita. Meillä taviksilla ei ole yhtään syytä marista muutaman minuutin maskipakosta kaupassa käynnin yhteydessä, kun arjen sankarit käyttävät maskeja ja ties mitä suojavarustuksia ja "avaruuspukuja" koko päivän ja ylityöt päälle huolehtiessaan meidän muiden turvallisuudesta! Kuvia ei oo, mut perinteisesti ei poltettu viimeistä pellillistä vaan ensimmäinen ja leipomusten päätteeksi lapsi kokkasi maistuvaa  kotkottia. Tähän ruokajuttun liittyy "totuus lapsen suusta" vuosikymmeniä sitten. Silloin kun pentu oli vielä pentu 💓

Viimeksi vielä pienet tuikkutähdet. Ledituikkujen kanssa paloturvalliset. Lankana Hilo Metalico:

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa ja joulun odotusta!

Tonttuilua eli hämärähommia

Taas on se aika vuodesta ku tontut lähtee liikkeelle. Ja meikäläinen innostuu uudesta langasta ja huovuttamisesta. Vaikka joka vuosi päätän, et huovuttaminen ei oo mun juttu. Kuvassa oleva on päätonttu eli prototyyppi Wash&Filz-it Fine -langasta. Aika kiva tuli kun vähän modailin jotain vanhaa ohjetta. Siitäpä innostuin ja kun pyydettiin vielä tekemään, niin hän sai velipojan:

Parrassa on kaksinkertaisena Filziä ja Braziliaa. Addin CraSy trio 30 cm 6 mm bambuisilla oli kiva tikutella. Ekan tontun huovutin 40 asteessa kahteen kertaan. Toisen tontun kanssa pistin elämän risaiseksi ja tuuppasin sen saman tien kuuteen kymppiin. Hyvä tuli. Samassa kyydissä pyöri lapaset:

Lapaset neuloin Prym Ergonomics 5 mm sukkapuikoilla. Varsinkin näin paksut puikot on ergoina kivat, koska ne on mukavan kevyet. Lanka oli samainen Fash&Filz it Fine liukuvärjättynä ja menekki juuri ja juuri vajaa 100g.

Lisää tonttuja piti tekemäni. Samalla ajattelin kokeilla isompia lapasiakin. Meillä kun on ohje vaan lasten lapasiin. Lisäsin alkuun 4 silmukkaa ja tein lisää muutaman kerroksen sinne sun tänne. Mietin et saman tien kuuteenkymppiin tonttu ja tumput samalla kerralla. Säästyy vettä ja sähköä. Ja mitenkäs kävikään?

Huovutus on yhtä hämärähommaa! Samat langat, samat puikot, sama kuuden kympin pesuohjelma ja tuloksena oli minikokoiset peltilapaset, joiden peukkuja riuhdoin auki varmaan puoli tuntia! Pullopiiloon ei viinipulloa voi kätkeä... Laatupäällikkökin oli ihan kuono kulmikkaana et "Kui täsä ny näi kävi"?

Ensin sirottelin päälleni tuhkaa ja kiroilin kunnes... Positiivisuus voitti! Olen aina ollut iloinen siitä, että tuli sukasta tai huopatossusta minkä kokoinen tahansa, niin aina löytyy siihen sopiva tassu. Ja löytyihän tuollekin epäonniselle pullopiilolle sopivan kokoinen puteli! Kaveri on kyllä tainnut naukkailla vähän liikaa tuota tulilientä. Kankkunen taitaa olla vai olikohan sittenkin lapasista tarttunut väriä valkoiseen nenään?

Eipä mennyt pilalle tämäkään huovutus. Ainut harmistus oli, et tämän piilon piti olla vinkkupullon kokoinen tilaustyö, joten eipä auttanut muu, kuin ottaa puikoille seuraava yritelmä...

Näissä merkeissä meni meikäläisen pikkujoulu. CraSyt, filzit ja kynttilät... Langan menekistä sen verran, että kolme tonttua tarvii kolme kerää kroppaväriä, kolme kerää hattuväriä ja yhdet kerät valkoista (filz&hapsu) partaan, nenuun ja naamaan. Ja neuvoksi: huovuta ainakin aluksi vaan neljässä kympissä.

Meidät määrättiin (tai siis suositeltiin ja me totellaan) taas etätöihin ja pitämään maskia koko ajan. Siispä ollaan taas vuorotellen etänä ja puodissa. Tänään oli mun etäpäivä. Tikuttelin kuonoja, häntiä ja tassuja, tein lanka- sun muita tilauksia ja käväisin päivällä viemässä Tyksin syöpäpolille puotiin tuodut villasukat ja sytomyssyt. Muun aikaa nautin siitä, että sain olla kotona valoisaan aikaan (vaikka kaikki pöly näkyykin). Kattelin touhutessani ikkunasta kun meri kiehui:

Hieno luonnon näytelmä marraskuun viimeisenä päivänä!

Messumatkamyssy

Enttententten. Pitkin syksyä olen pähkäillyt Tampereen Kässämessuille lähtemistä. Alun perin aikomus oli teeteeSHOP-osastolle... No eihän se niin mennyt. Sit suunniteltiin Neulefriikin kanssa kahdestaan perjantaikeikkaa... No eihän sekään niin mennyt. Koronauutiset kun pahenivat pahenemistaan.

Viikko sitten päätin et "viran puolesta" kuitenkin. Salosta olisi lähtenyt montakin bussillista, mutta keksin surffata Turusta lähteviä matkoja. Olishan se kivaa matkustaa tutussa seurassa (ajattelin et salolaisessa bussissa olisi ainakin joitain tuttuja), mutta miksi ajaa Saloon, sieltä eestaas messuille ja taas takas Turkuun. Aikaa ja rahaa palaisi... Edellisenä iltana pakattiin Tassun kanssa yhdessä mun perinteiset messueväät:

Ananaslimskaa (must), suolapähkinöitä, protskuvanukasta, vissyä, appelsiinimehua ja suklaata akuuttiin energiavajeeseen.

Matkakässyksi valitsin ihan pikkuisen tilauksesta tikuteltavan. Jotta matka-aika tulisi hyötykäyttöön kun ei tarvii itse olla ratissa. Aamulla iskä heitti mut linkka-asemalle ja matka alkoi koronapassien tarkistamisen jälkeen.

Olipa lokoisaa istua turistibussissa ihan itsekseen, kutiloida simppeliä myssyä napit korvilla äänikirjan parissa ja nauttia valkenevasta aamusta.

Messuilla oli perjantaina mukavan väljää. Höntsin paikalla turistina. Olin kuitenkin etukäteen merkinnyt muutaman paikan, jossa halusin käydä. Suurin osa tuttuja kollegoja. Moikkailemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Olin päättänyt, et mitään en osta... En ainakaan lankaa... Koska mullahan on sitä ihan riittämiin... Heh heh!

100% alpakkaa... En vaan voinut irrottaa näpeistäni! Ihan vaan muistilapuksi, et näitä pitää saada meidän puotiin myyntiin kun aika koittaa. Sininen on oikeasti petroli ja siinä on 800 metriä sadassa grammassa. Punainen ja harmaa DK-vahvuutta. Ajattelin et Idalle harmaa messutuliaisiksi ja itselle tuo punainen (joka on oikeesti pinkki). Kissakorvikset on puuta ja ne oli pakko saada, koska myyjä oli heti valmis vaihtamaan niihin kunnolliset lukittavat koukut. Jälkeen tuli mieleen, et moisia killuttimia ei maskien kanssa voi käyttää. Ehkä joskus tulevaisuudessa. Mulla on ollut vuosien korvispaasto, koska monet korvikset on liian painavia tai sit niissä on surkeat koukut.

Paluumatkalle lähdettiin neljältä. Ilta alkoi pimetä. Minä napit korvissa jatkoin Kaari Utrion elämän kuuntelemista ja myssyn tikuttelua. Jossain vaiheessa pikkuisen ihmettelin kuskin reittivalintaa - kylteissä kun luki Virrat ja Kuru... Ajattelin, että viisas kuski välttelee ruuhkia tai jotain. Kunnes - suunnilleen puolen tunnin kuluttua kuskikin huomasi, että taitaa olla pikkuisen väärä suunta... Ehkäpä joku liikenneympyrän poistumisliittymä oli mennyt ohi tai liian aikaisin oli käännytty. Siispä uukkari ja takaisin kohti etelää ja viimein Turkua. Kyllä on vaan hienoa nähdä sellainen kyltti, jossa lukee se maailman kaunein sana: Turku!

Kotimatka kesti siis kolme tuntia. Välillä oli huoli langan riittävyydestä, mutta hyvin meni. Kotikaupungin bussisekoilustani ei sen enempää. Tottumaton kun yleisiin kulkuneuvoihin olen niin kesti vielä tovin, ennen kuin löysin sen kotiin menevän bussin. Onneksi vaihtoaikaa on aina kaks tuntia. Home Sweet Home. Tassulle insuliinit ja sotkemaan mössöjä isänpäivän voileipäkakkuihin. 

Ei hätää- Lanka riitti ihan koko matkaksi ja Niinan "Pientä ja Lämpöistä -kirjan" myssy tuli valmiiksi juuri sopivasti ja Kaari Utrion elämää jäi vielä tunti seuraavan aamun työmatkalle.

Tykkään kirjan ohjeista tosi paljon. Erityisesti kolahtaa kaikkien kavennusten suunnittelu ihan viimeiseen asti. Tässä lankana teetee Helmi ja Katian 50 Mohair Shades. Molempia 1 kerä. Puikot 60 cm KnitPro vaihtopäiset 4½ mm 60 cm kaapelilla.

Kotiin pääsin ja isänpäiväksi kaakut valmistuivat (ei kuvaa, koska taiteellinen vaikutelma ei niin hyvä, mutta meidän perheessä maku on pääasia).

Sunnuntaina Lippu salkoon ja "virallisen osuuden" jälkeen vähän haravointia ja oksien polttoa. Savun joukosta vielä päivän viimeiset auringonsäteet.

Mökkivillapaidan uusi elämä

Olipa kerran kesä, jonka alussa oltiin Neulefriikin kanssa Salon Kansalaisopiston kasvivärjäyskurssilla... Ja se kesä oli sitten noitaliemien keittelyä viikonlopusta toiseen. Ja sitten yks toinen kesä, jolloin päätin et niistä värjätyistä langoista langoista piti tehdä jotain... Uus mökkivillapaita! Tuulen, sateen ja hyttysen kestävä.

Hukkuihan siihen melkein kilo lankaa, mutta niin kamala se oli, että edelleen käytän sitä vanhaa, rikkinäistä ja hiutunutta... Pari viikkoa sitten sain kuningasidean: Uusi elämä kamaluudelle! Ja eikun kerran vielä kuuteen kymppiin koneeseen ja viikko sitten susuviikonloppuna (=kaksin Tassun kanssa mökillä) laitoin sakset viuhumaan!

Kyllä nyt kelpaa istuskella kylmällä muovituolilla tai tällä hetkellä aika viileällä pirtin penkillä kun peffan alla on ihanan lämmin täysvillainen pefletti! Karvisellekin kelpaa, vaikka pientä urputusta tuli tietenkin muotoilusta... Minä kun en oo mikään hifistelijä vaan kun laitetaan toimeksi, niin se on sitten halki poikki ja pinoon!

Ja kun vauhtiin pääsin ja hyvää huopaa oli edelleen jäljellä, niin lopusta vielä patalappuja:

Puuhellan kanssa ihan maninoita! Karstalanka on niin hyvin huopunut, ettei edes tarvinnut huolitella reunoja. Vielä jäi muutama fliisu, jotka ajattelin polttaa saunan pesässä, mutta niistä taitaakin tulla lämpöpohjallisia saappaisiin...

Eli yksi suuritöinen ja suuresti epäonnistunut ja käyttökelvoton kässy sai sittenkin ihan kelvollisen loppuelämän!

Viime päivinä olen tehnyt vähän jouluisia pikkukässyjä ja tilauksena on kauhea määrä kissasukkia ennen joulua. Niistä sitten myöhemmin. 

Aika moni on innostunut paksuista ja nopeasti valmistuvista pipoista. Itselle ei löyhäkierteiset höttölangat juuri kolahda. Usein niistä tulee suttuista ja möykkyistä ja rumaa. Luna piti kuitenkin kaikista angsteista huolimatta testata ja tulos oli yllättävänkin kiva. 

Jopa niin, että tein suoraa niin pitkään, että tuo reuna on kuvassa kolminkertainen! Eikä kutita. Seiskan puikoilla ja vajaat kaks kerää meni.  Alunperin oli ajatuksena, että tää lanka voisi toimia myös kirjoneuleissa vähän paksumman langan korvikkeena.

Viime viikonloppuna vietettiin Halloweenia. Mun mielestä se on amerikkalaista hapatusta eikä kuulu tänne meille. Silti oli ihan pakko vierailla kurpitsaviikolla. Se kun sai aika paljon julkisuutta etenekin meidän paikallisissa medioissa:

Iltapimeällä tämäkin olisi varmaan ollut paljon näyttävämpi, mutta minä pelkuri poikkesin siellä yhtenä aamuna. Liikennettä ja porukkaa oli sateisessa syysillassa niin paljon, että ajelin vaan ohi... 

No kekrihän se on meilläkin ollut sadonkorjuujuhlan aikaa. Nyt ollaan laittamassa mökkiä talvikuntoon. Alkuillasta ennen pimeää laskettiin vuoden viimeisen kalasaaliin toivossa verkko veteen ja huomenna teen vielä yhden (tai kaks tai kolme) sieniretkeä.

Mökkikausi on päättymässä. Viime sunnuntaina yksi kiukkuinen kaupungistuja oli kovaäänisesti sitä mieltä, että veneeseen ei tee mieli!

Muutaman viikon takainen korvamato oli kuitenkin Hopeinen kuu... Tänä viikonloppuna siitä varmaan vaan muistellaan vaikka yhden tähden näin välillä tuikkivan, kun saunan jälkeen istuin mökin portailla kuivattelemassa. Merivesi oli muuten 7,9 asteista. Pulahdin kerran. Huomenna kaks tai kolme jos keritään saunaan enne pimeää.

Näissä tunnelmissa: Hyvää pyhäinpäivää!