Mökkivillapaidan uusi elämä

Olipa kerran kesä, jonka alussa oltiin Neulefriikin kanssa Salon Kansalaisopiston kasvivärjäyskurssilla... Ja se kesä oli sitten noitaliemien keittelyä viikonlopusta toiseen. Ja sitten yks toinen kesä, jolloin päätin et niistä värjätyistä langoista langoista piti tehdä jotain... Uus mökkivillapaita! Tuulen, sateen ja hyttysen kestävä.

Hukkuihan siihen melkein kilo lankaa, mutta niin kamala se oli, että edelleen käytän sitä vanhaa, rikkinäistä ja hiutunutta... Pari viikkoa sitten sain kuningasidean: Uusi elämä kamaluudelle! Ja eikun kerran vielä kuuteen kymppiin koneeseen ja viikko sitten susuviikonloppuna (=kaksin Tassun kanssa mökillä) laitoin sakset viuhumaan!

Kyllä nyt kelpaa istuskella kylmällä muovituolilla tai tällä hetkellä aika viileällä pirtin penkillä kun peffan alla on ihanan lämmin täysvillainen pefletti! Karvisellekin kelpaa, vaikka pientä urputusta tuli tietenkin muotoilusta... Minä kun en oo mikään hifistelijä vaan kun laitetaan toimeksi, niin se on sitten halki poikki ja pinoon!

Ja kun vauhtiin pääsin ja hyvää huopaa oli edelleen jäljellä, niin lopusta vielä patalappuja:

Puuhellan kanssa ihan maninoita! Karstalanka on niin hyvin huopunut, ettei edes tarvinnut huolitella reunoja. Vielä jäi muutama fliisu, jotka ajattelin polttaa saunan pesässä, mutta niistä taitaakin tulla lämpöpohjallisia saappaisiin...

Eli yksi suuritöinen ja suuresti epäonnistunut ja käyttökelvoton kässy sai sittenkin ihan kelvollisen loppuelämän!

Viime päivinä olen tehnyt vähän jouluisia pikkukässyjä ja tilauksena on kauhea määrä kissasukkia ennen joulua. Niistä sitten myöhemmin. 

Aika moni on innostunut paksuista ja nopeasti valmistuvista pipoista. Itselle ei löyhäkierteiset höttölangat juuri kolahda. Usein niistä tulee suttuista ja möykkyistä ja rumaa. Luna piti kuitenkin kaikista angsteista huolimatta testata ja tulos oli yllättävänkin kiva. 

Jopa niin, että tein suoraa niin pitkään, että tuo reuna on kuvassa kolminkertainen! Eikä kutita. Seiskan puikoilla ja vajaat kaks kerää meni.  Alunperin oli ajatuksena, että tää lanka voisi toimia myös kirjoneuleissa vähän paksumman langan korvikkeena.

Viime viikonloppuna vietettiin Halloweenia. Mun mielestä se on amerikkalaista hapatusta eikä kuulu tänne meille. Silti oli ihan pakko vierailla kurpitsaviikolla. Se kun sai aika paljon julkisuutta etenekin meidän paikallisissa medioissa:

Iltapimeällä tämäkin olisi varmaan ollut paljon näyttävämpi, mutta minä pelkuri poikkesin siellä yhtenä aamuna. Liikennettä ja porukkaa oli sateisessa syysillassa niin paljon, että ajelin vaan ohi... 

No kekrihän se on meilläkin ollut sadonkorjuujuhlan aikaa. Nyt ollaan laittamassa mökkiä talvikuntoon. Alkuillasta ennen pimeää laskettiin vuoden viimeisen kalasaaliin toivossa verkko veteen ja huomenna teen vielä yhden (tai kaks tai kolme) sieniretkeä.

Mökkikausi on päättymässä. Viime sunnuntaina yksi kiukkuinen kaupungistuja oli kovaäänisesti sitä mieltä, että veneeseen ei tee mieli!

Muutaman viikon takainen korvamato oli kuitenkin Hopeinen kuu... Tänä viikonloppuna siitä varmaan vaan muistellaan vaikka yhden tähden näin välillä tuikkivan, kun saunan jälkeen istuin mökin portailla kuivattelemassa. Merivesi oli muuten 7,9 asteista. Pulahdin kerran. Huomenna kaks tai kolme jos keritään saunaan enne pimeää.

Näissä tunnelmissa: Hyvää pyhäinpäivää!