Chenilletuubi ja kashmirkämmekkäät

Syksyn tulleen alkaa kässytkin taas innostaa. Usein asiakkailta tulee parhaat vinkkiviitoset. Joku lanka, joka on puodissa, mutta ei kauheasti puhuttele, saa ihan uutta puhtia! 

Pro Lana Chenille on ihan hyvä esimerkki. Kun tarpeeksi kiva ohje tuli vastaan niin muhkea tuubi syntyi ihan muutamassa hetkessä! Vieläpä virkkaamalla... Ketjusilmukoita 120 cm, ympyräksi ja  vuorotellen kerros ja puolipylväillä ja takavirkatuilla kiinteillä ysin koukulla. 

Mukavan pehmoinen tuubi ja menekki kaksi kerää.

Lanka on ilman lenkkejä vähän saman tapaista, kuin syyslomaviikolla Maikkarin aamuteeveessä esitelty sormivirkattava lenkkilanka. Oma ajatus oli heti et "EI meille!" - Tuohan on askartelua! Mutta kun tarpeeksi monta kertaa puhelin soi ja samaa kysytään niin... Tänään tilattiin sitäkin. 

Ihan toisesenlaiseen käsityöelämykseen johdatti Suuren Käsityölehden 9/2025 kämmekkämalli. Mielenkiintoinen rakenne ja kaunis, hyvin istuva lopputulos. Ja puikoille suorastaan huutelevat langat!

Lankana Meilenweit Cashmere ja Katia 50 Mohair Shades kaksinkertaisena. Molempia lankoja riitti kerällinen puikoilla 2½.

Periaatteessa ohje on ihan simppeli: Oikeita ja nurjia silmukoita ja intialainen peukalokiila. Silti piti koko ajan keskittyä ohjeeseen, koska kierrejoustin kulki toiseen suuntaan kämmenpuolella ja toiseen kämmenselällä. Ja tietenkin toinen käpälätin peilikuvaksi. 

Tarkkana piti olla kierrejoustimen silmukoiden ja peukkujoustimen kanssa. Silmukkamerkeille oli tarvetta. Vasta tänään tuli mieleen, että nämähän olisi ollut järkevintä neuloa CraSy Trioilla! Ihme silmukkamerikinsyöjäeläin tuntuu vaanivan mun kässäpussiani! Merkkejä pitäisi olla vaikka millä mitalla, mutta kun niitä tarvii, niin mistään ei löydy! 

Paitsi viikonloppuna mökillä, kun heitin matot ulos... Maton alta löyty parikin kadoksissa ollutta silmukkamerkkiä...

En se mää ollu! Väittää Hissu :)

Tonttusukkia ja höyhenenkevyttä

Socktober vetelee viimeisiään ja jouluunkin on vaan ihan muutama hetki. Edellisistä tonnttusukistani taitaa olla jo useampi vuosi. Siispä:

Puodin muuttopuuhissa hävitettiin iso määrä käsityölehtiä. Kaikki yli kymmen vuotta vanhat joutuivat kierrätykseen tai vaan paperiroskiin. Sydäntä särkee, mutta kun ei ne kelvanneet kellekän. En vaan pysty kykenemään säilyttämään kaikkea. Joitain vanhempia säästettiin, kuten Kauneimmat Joulun käsityöt vuodelta 2012. Siinä tämä perinteinen ohje.

Lankana tällä kertaa Lankavan Lysti. Neljästä kerästä kaksi paria tonttuilua puikoilla 3½. 

Perussukkalangan vastapainoksi höyhenenkevyttä:

Langan nimi on Piuma Cashmere ja se on nimensä mukaisesti höyhenenkevyttä. Liiviin meni ihan píkkuisen viidettä kerää puikoilla 5½.

Päivät lyhenee ja alkaakin olla neulomisaikaa kesän jälkeen. Neulasten haravoinnin lomassa kuitenkin pitää päästä metsään. 

Ja Hissun pitää päästä opettelemaan ulkoilua:

Kuten kaikki muutkin pienet pojat: Traktori on tosi jännä:

Puupinon katolle piti kiivetä. Kovasti houkuttelevalta näytti viereinen koivu. Ei sitten kuitenkaan uskaltanut... Mut piten pääsee takaisin alas?

Okei... Kävin mä aikoinaan Tassunkin hakemassa mökin katolta. Muutaman kerran, ennekuin totesin et jos sinne osaa kiivetä, niin osaa varmaan tulla myös alas. Ja tulihan se. Tällä kertaa nostin kakaran takas sammalikkoon.

Kylässäkin käytiin Bigilandiassa Kakskerrassa. Vanha rouva ei ihan kauheasti tykännyt. Viidakkokissa Hissu sen sijaan olisi ollut kovinkin kiinnostunut, mutta ymmärsi pysyä tassunmitan päässä. Tänään otettiin uusinta toisin päin eli Bigi tuli meille. Edistystä? Ainkaan ei tullut tassutappelua, koska ankara murina piti pikkuisen loitolla. Ja kotiinlähdön hetkellä mä sain kunnolla hammasta ja vähän kynttäkin, Oma vika. Harjoitukset jatkukoon...

Syksyn langoista tikuteltua

Kun puodin muutto on viimein pulkassa ja kesäkin paremmalla puolella, niin alkaa taas puikotikin suihkia! Oikeasti syksy tuntuu kivalta - niinkuin aina ennenkin. Pimeä tulee aikaisin ja voi antaa itselleen luvan käpertyä soffannurkkaan neuleen kanssa. Ja Hissun...

Ihan näin rauhallisesti ei liikkuviin lankoihin aina suhtauduta...

Uutta lankaa pukkaa puotiin. Syksyllä tietenkin sukkalankoja kuten tämäkin Katian Concept Symmetric Socks Degrade. Niin kaunis ja pehmeä, että päätyikin huiviksi. Viime vuoden pikkuisen palmikkohuivin ohjeella tein. Menekki 1 kerä puikoilla 3½. Näissä symmetric sukkalangoissahan on idenana se, että kerästä tulee kaksi tismalleen samanlaista sukkaa. Kerän keskellä on valkoinen lanka, joka kertoo mistä uusi raportti alkaa. Tällä kertaa aloin kerän ulosyrjältä ja kun merkkilanka tuli esiin, niin jatkoin kerän toisesta päästä saadakseni huivin molemman päät samanlaiseksi. Olikohan tää tarpeeks sekava selitys?

Tässä toinen uutuus, josta tuli ihan oikeasti sukat:

Lanka tälläkin kertaa Katialta. Symmetrics Sock Illusion. Aloitin kärjestä ja tein niin pitkän varren, että vaalea merkkilanka alkoi häämöttää. Usein kärjestä aloitetuissa ohjeissa on tiimalasikantapää. En tykkää. Vahvistettukin kantapää löytyy monista ohjeista, mutta jos vahvistus on sukan varressa niin mitä hyötyä siitä on? Mun sukat menee puhki kantapään alta eikä varresta!

Ekan "väärinpäin vahvistetun" kantapään kanssa pähkäilin vuorokauden ja toisenkin sukan kanssa meni tovi, mutta onnistuihan se:

Kärkialoituksen kiva juttu on tietenkin se, että lagan loppumisesta ei tarvii huolestua.  Tehdään niin pitkälle, ku lankaa on. Olen silti perinteisen sukankutomisen kannallla. Sukkapuikoilla ja varresta alkaen. Eipä tarvii miettiä kantapäätä. Se tulee selkäytimestä.

Siispä tämänvuotisesta Opalin Regenwaldista ihan perinteiset:

Tilauksesta tikuttelin. Regenwaldistahan tulee joka vuosi uusi värilajitelma. Lankerät saavat värinsä sademetsien asukeilta. Tänä vuonna asukit ovat laivamatkalla. Regeniä kutsutaan meillä "Sademettäksi", koska jokaisesta kerästä menee yksi euro sademetsien suojeluun. Puikot 3 mm perinteiset bambusukkikset ja menekki jotain 110 g.

Syksy tulee ja iltaisin pimeys tulee jo aikaisin... Viikko sitten taisi olla viimeisiä tölkkisaunomisia työviikon jälkeen:

Merivesi vielä 15 asteista ja  ihanan uitavaa.

Kaiken hässäkan keskellä myös jotain ihan muuta: Turun Kaupungiteatterin Tapio Rautavaara viikko sitten perjantaina oli vaikuttava! Yhden miehen esitys ja koko elämänkaari vain pienellä lavastuksella:

Ehkä olisin kaivannut vähän enemmän musiikkia. 

Vaan kyllähän sitä myöhemmin löytyi kotona. Ja koko viikon korvamatona on ollut Reissumies ja Kissa...

Puhumattakaan Mennikäisten maasta...

Nyt soi mielessä jonkun muun: Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Parvekkeella on turvallista lasien läpi bongailla ulkomaailmaa, mutta märkä ruoho ekan kerran olikin vähän pelottavaa! Kaikenlaiset öttiäiset sai kuitenkin unohtamaan kastuvat tassut...