Höyhenenkevyt neulepusero sekä kauluri ja pipo

Jopas on aikaa vierähtämnyt! Huomasin juuri, että parin päivän kuluttua on blogin 18-vuotispäivä! Siitä on siis tulossa täysi-ikäinen! Moni aikalainen on lopettanut bloggaamisen, mutta tämä dinosaurus vaan jatkaa. Vauhti on aika tavalla hiipunut alkuinnostuksesta. Hyvänä käsitöiden muistikirjana tämä toimii edelleen ja mukavaa on huomata, että kävijöitäkin vielä riittää. Kiitos teille!

Siispä niihin käsitöihin: Syksyn lankaihanuuksia on reissannut kässäkassissa ees sun taas ja valmista on tullut hitaasti. Ehkäpä olen himmaillut valmistumista, jotta voin pitkittää nautintoa :)

Austermann Country Flair on mielettömän kevyttä: 50 g:n kerässä 350 m. Lanka on kauniisti liukuvaa ja materiaali ihana: 40% puuvillaa, 35% babyalpakkaa ja 35% villaa. Tämä nuttu painaa vaan 150g! Resorin neuloin 2½ puikoilla ja miehustan 4 mm KnitPro Zingeillä. Hihat tikuttelin Addi CraSy Trioilla.  Tosiasiassa tein hihat ensin ja vasta sen jälkeen miehustan alaosaa niin pitkälti kuin lankaa riitti.

Langalle on ohjeita Kotiliesi Käsityö -lehdessä 6/2025, mutta en malttanut odottaa lehden ilmestymistä, joten otin mallin Suuren Käsityölehden 9/2025 ohjeesta 20 (kirkkaanpunainen paita lehden kannessa). Pusero on neulottu "väärinpäin" eli ylhäältä alas. Ensin neulottiin taka- ja etukappaleita olan korkeudelle asti ja sen jälkeen kädentielle tasoina ja loppu pyörönä helmaan. Vaikka neule on tuollainen "laatikko", niin siinä oli kivoja yksityiskohtia, kuten tuo olan mutoilu:

Toinen syksyinen lankaherkku Katia Cotton Merino Paradiso on odotanut puikoille pääsyä pitkään. Johtuiskohan siitä, että se vyyhti piti keriä vai siitä, ettei värit taida olla ihan susuinta sorttia? Kun silmukat oli luotu, niin eihän sitä malttanut jättää käsistään! Lanka on nimensä mukaan 70% puuvillaa ja 30% merinoa ja 100 g:n vyyhdillä on 210 m.

Ajattelin et joku pikkuinen juttu on pakko tehdä malliksi puotiin. Kauluri tai pipo... Lopulta tuli molemmat!

Suunnitelmaa ei ollut vaan loin 84 silmukkaa ja aloin tikuttelemaan 4 mm CraSyillä 2o, 2n resoria 17 cm. Resorin jälkeen lisäilin silmukoita ensin oikeiden silmukoiden väliin, neuloin 3o, 2n 8 krs ja lisäsin vielä nurjien väliin silmukat ja jatkoin 3o,3n 8 krs. Sitten aloin neuloa ees taas tasona lyhennettyjä kerroksia. Linnanjuhlia katellessa reunaan vielä pikuinen pitsifrilla, koska lankaa oli jäljellä...

... joka sitten loppuikin kesken ja piti alkaa toinenkin vyyhti, jonka lopusta pipo kaulurin kaveriksi. CraSyilla edelleen 80 s, 2 o 2n n. 20 cm ja jatko sileää 10 cm. Lopuksi päälaella kavennukset joka kerroksella neljässä kohdassa ja kun lankaa oli jäljellä 20 cm vedin loppujen silmukoiden läpi. Puodista löytyi just oikean värinen tupsukin! Reuna on kolminkerroin taitettu. Ei mee tuuli läpi ja lankakin tuli käytettyä viimeistä metriä myöten!

Linnanjuhlien lisäksi itsenäisyyspäivään liittyy toinenkin perinne. Kummitytön kanssa leivottiin piparit!

Noin kolmenkymmenen vuoden harjoittelun jälkeen onnistuttiin täydellisesti! Vihdon löytyi se The Pipariohje ja perinteistä poiketen ei poltettu yhtään pellillistä! Korvamatona tämän pellillisen jälkeen oli Hectorilta "Mä reikäleivän reikää tänään söin" mut me syötiin sydämen reikiä The Aurajuustolla...

Itsenäisyyspäivän aamuna ja hämärässä ilman kakkuloita tihrustin et kissan ykät on "kivasti" ympäri sängyn jalkaa... Valossa näin et se olikin kukkamultaa ja kukkapurkki oli kumollaan sängyn alla! Miten en ollut herännyt? Hissu istui kukkapurkin paikalla "En-se-mää-ollu" -ilme kuonollaan. Eihän tuolle voi olla vihainen! Varsinkin, ku se kukkanen oli jo valmiiksi henkitoreissaan.

Mökillä on todistetusti ollut lunta tänäkin vuonna! Ainakin pari tuntia...

Melkein unohtui: Vielä yhdet kovaonniset sukat:

Olen päättänyt tehdä äidiltä jääneistä jämälangoista sukulaisille sukkia kiitokseksi jostain avusta. Kälylle oli toinen sukka valmiina ja toista tikuttelin kiireellä valmiiksi lokakuussa, kun olivat lähdössä reissuun. Sukkaykkönen teki katoamistempun ja kakkonen jäi kesken. Jämiä ei ollut tarpeeksi enää kolmanteen sukkaan. Ketutti ankarasti ja myös tämä onneton kesken jännyt reissasi kässäpussissa eestaas pitkään. Koska purkuhommat ei iske, niin lopulta otin hyllystä täyden steppikerän ja tikuttelin sen kolmannen sukan. Varressa stepin kera joku jämänöttönen. Menekki 66g, puikot 2½ Zingit. 

En aio tehdä joulusiivousta. Ettei vaan se onneton karkulainen löydy jostain nurkasta...

Syksyn langoista tikuteltua

Kun puodin muutto on viimein pulkassa ja kesäkin paremmalla puolella, niin alkaa taas puikotikin suihkia! Oikeasti syksy tuntuu kivalta - niinkuin aina ennenkin. Pimeä tulee aikaisin ja voi antaa itselleen luvan käpertyä soffannurkkaan neuleen kanssa. Ja Hissun...

Ihan näin rauhallisesti ei liikkuviin lankoihin aina suhtauduta...

Uutta lankaa pukkaa puotiin. Syksyllä tietenkin sukkalankoja kuten tämäkin Katian Concept Symmetric Socks Degrade. Niin kaunis ja pehmeä, että päätyikin huiviksi. Viime vuoden pikkuisen palmikkohuivin ohjeella tein. Menekki 1 kerä puikoilla 3½. Näissä symmetric sukkalangoissahan on idenana se, että kerästä tulee kaksi tismalleen samanlaista sukkaa. Kerän keskellä on valkoinen lanka, joka kertoo mistä uusi raportti alkaa. Tällä kertaa aloin kerän ulosyrjältä ja kun merkkilanka tuli esiin, niin jatkoin kerän toisesta päästä saadakseni huivin molemman päät samanlaiseksi. Olikohan tää tarpeeks sekava selitys?

Tässä toinen uutuus, josta tuli ihan oikeasti sukat:

Lanka tälläkin kertaa Katialta. Symmetrics Sock Illusion. Aloitin kärjestä ja tein niin pitkän varren, että vaalea merkkilanka alkoi häämöttää. Usein kärjestä aloitetuissa ohjeissa on tiimalasikantapää. En tykkää. Vahvistettukin kantapää löytyy monista ohjeista, mutta jos vahvistus on sukan varressa niin mitä hyötyä siitä on? Mun sukat menee puhki kantapään alta eikä varresta!

Ekan "väärinpäin vahvistetun" kantapään kanssa pähkäilin vuorokauden ja toisenkin sukan kanssa meni tovi, mutta onnistuihan se:

Kärkialoituksen kiva juttu on tietenkin se, että lagan loppumisesta ei tarvii huolestua.  Tehdään niin pitkälle, ku lankaa on. Olen silti perinteisen sukankutomisen kannallla. Sukkapuikoilla ja varresta alkaen. Eipä tarvii miettiä kantapäätä. Se tulee selkäytimestä.

Siispä tämänvuotisesta Opalin Regenwaldista ihan perinteiset:

Tilauksesta tikuttelin. Regenwaldistahan tulee joka vuosi uusi värilajitelma. Lankerät saavat värinsä sademetsien asukeilta. Tänä vuonna asukit ovat laivamatkalla. Regeniä kutsutaan meillä "Sademettäksi", koska jokaisesta kerästä menee yksi euro sademetsien suojeluun. Puikot 3 mm perinteiset bambusukkikset ja menekki jotain 110 g.

Syksy tulee ja iltaisin pimeys tulee jo aikaisin... Viikko sitten taisi olla viimeisiä tölkkisaunomisia työviikon jälkeen:

Merivesi vielä 15 asteista ja  ihanan uitavaa.

Kaiken hässäkan keskellä myös jotain ihan muuta: Turun Kaupungiteatterin Tapio Rautavaara viikko sitten perjantaina oli vaikuttava! Yhden miehen esitys ja koko elämänkaari vain pienellä lavastuksella:

Ehkä olisin kaivannut vähän enemmän musiikkia. 

Vaan kyllähän sitä myöhemmin löytyi kotona. Ja koko viikon korvamatona on ollut Reissumies ja Kissa...

Puhumattakaan Mennikäisten maasta...

Nyt soi mielessä jonkun muun: Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Parvekkeella on turvallista lasien läpi bongailla ulkomaailmaa, mutta märkä ruoho ekan kerran olikin vähän pelottavaa! Kaikenlaiset öttiäiset sai kuitenkin unohtamaan kastuvat tassut...

Syksyn satoa korissa ja käsitöissä, puodin uusi osoite ja perheenlisäys

Pitkään aikaan ei tapahtuntut mitään ja yhtäkkiä kaikki asiat tapahtuu samalla kerralla!

Puodin muutto meni hienosti ja on kiva huomata ja kuulla, miten moni on sanonut paikkaa paremmaksi ja ennen kaikkea löytäneet meidät uudesta osoitteesta. Kun ollaan saatu kaikki suunnilleen paikoilleen, niin vasta sitten huomaa, mikä toimii ja mikä ei. Siispä eilen myllättiin taas sisustus uusiksi!

Ja varmaan myllätään vielä monta kertaa... 

Tykkään syksystä. Pimeys lisääntyy ja iltaisin on taas aikaa käsitöille. Olis kai aikaa kesälläkin, mutta kun ei malta! 

Viime torstaina osallistuin miniryijykurssille Turun Taitokeskuksessa. Olenhan ryijyjä tehnyt montakin. Maamiehen Ryijyn, Tähtipeiton, ja oman Takkatuleni ja muitakin. Piti kuitenkin hakea vähän uskonvahvistusta, koska Salon Kansalaisopistolla  alkaa lokakuussa miniryijykurssi jämälangoista. 

Syksystä myös inspiraatio omiin jämälankaminiryijyihini.

Meri vielä lämmin. Aamuaurinko nousee ja ilma on kylmempää, kuin vesi. Sumu nousee meren pintaan, mutta aurinko näkyy jo ja sen yläpuolella sininen taivas:

Jämälangat lasten Riddarista. Lanka Fjallalopi ja pohjakankaana sudankanavakangas.

Tämän ryijyn aloitus oli Taitokeskuksen kurssilla. Piirsin pohjakankaaseen tussilla ympyröitä. Käytin lankana teeteen Pallaksen jämiä (joita riittää). Jossain vaiheessa tuli kyllästys ja kokeilin väriä vaihtavia lankoja. Hirmu jännittävää, miten ryijy kertoo oman nimensä vasta valmistumistuttuaan! Tämähän on selvästikin "Syksyn marjat!" Eikös siinä ole selvästi puolukkaa ja mustikkaa?

Kantsut ja tomaatit pitää säästää seuraavaan ryijyyn :)

Siihen kuitenkin pitää odotella inspiraatiota, koska lauantaina alkaa taas Neuleklubi! . Hauska ja rento porukka kasassa, mutta pari paikkaa on vielä vapaanaVink vink...

Kaiken keskellä vielä vauvauutinenkin! Olin laskenut, että vasta tällä viikolla, mutta Hissu olikin valmiina uuteen kotiin jo elokuun lopulla. Ensin ajattelin, että tänne kotikotiin, koska viimeinen viikonloppu kaksi päivää peräkkäistä vapaata ja voitais tutustua rauhassa. Muutama viesti ja päätinkin toisin. Tuleehan mökistä Hissun toinen koti! Mentiin Perniöstä suoraan mökille.

Pienen tutkimusreissun jälkeen Hissu oli kuin kotonaan. Rohkea ja reipas pentu, joka vei myös Pappan sydämen samantien. Pappa on varsinainen multitaskaaja: Toisella kädellä kissan leikitystä, toisella pasianssia ja vielä varpaita heilutellen uutta leikkiä!

Elotulia poletettiin ja grillattiin. Sisälle kuitenkin katettiin. Ja eiköhän tuoksut pöydällä olleet paljon parempia kuin kupissa?

Ollaan reissattu ees sun taas, kotikotiin ja mökille ja hienosti menee. Maanatai-iltana taas tultiin kotikotiin ja otettiin rennosti. Ollaan tavattu sukulaiset, Bigin porukat ja naapurit ja ihan mahtavaa huomata, miten rohkea ja ennakkoluuloton pentu on! 

Moni on vuosien varrella kysynyt, että otanko ja koska uuden kissan. Koko ajan olen tiennyt, että jossain vaiheessa. Kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi. Kunhan "se oikea" tulee vastaan. Tassua ei kukaan voi korvata. Jokainen kissa on perheenjäsen ja omanlaisensa. Nyt tutustutaan ja opetellaan yhteistä eloa Hissu Kissun kanssa. 

P.S. Ai juu: Hissun ekana aamuna mökillä virkkasin! Trikookuteesta hömpsyttimen. Ihan kelpo leluksi osoittautui.