Stella-huivi, Mäkäräis-sukat ja Tassufestarit

Syksy on kiva. Illat pimenee ja neulomukset alkaa maistumaan. Telkustakin tulee taas jotain. Kotonakin on vaihteeksi kiva olla. Uusia lankojakin tulee puotiin ja tuttuihin uusia värejä. Puikotkin alkaa huutelemaan kässäpussissa ja laatupäällikkökin on taas työn touhussa...

Katian Stellaan tuli uusi väri. Neuloin tämän saman huivin viime vuonna ja mallineule tuntui silloin kamalan vaikealta.

Tämä kakkonen tuli paljon helpommalla. onko niin et harjoitus tekee mestarin vai niin et tällä kertaa vaan keskityin paremmin?

Upea syksyn väritys. Tuskin huivia edes erottaa noiden kuivuudesta kärsineiden mustikkapuskien joukosta.

Koko n. 50*170 cm, puikot 6 mm, menekki yksi kerä (100g=550m). Ohje tulee langan mukana, mutta on julkaistu myös Kauneimpien käsitöiden jossain teemalehdessä (lehden ohjeessa on pikkuvirhe kaavion selityksien suomennoksessa, mut jos on vähän neulonu ni ei haittaa).

Salon käsityökeskuksen Satu poikkes tuomaan meillekin jaettavaksi Taito varsains-suomen syksyn asiakaslehteä ja vinkkas, et siinä on sukkamalli teetee Pallaksesta. Just sil hetkel oli puikoilla tilaa, joten Kaisa Mäkäräisen nimikkosukkalangat heitin kässäpussiin lehden kera.

Nimikkosukissa löytyy lehden tekstin mukaan viitteitä suomalaisen supernaisen ominaisuuksista: kuningattaren kruunusta, lumihiutaleista ja latu-urasta... Ja tietty väriä elämään!

Lanka: teetee pallas, pohjaväriä 2 kerää ja kuviovärejä kumpaakin 1 kerä (eli yht 140 g näihin sukkiin). Bambupuikoilla 3 mm tikuttelin. Jotenkin tuo varren kuvio ei mun mielestä passaa hempeään pitsiin... Ehkä olis pitäny välita ohjeesta poikkeavat - hiukan maltillisemmat värit. Vai kui? Kiva malli joka tapauksessa:

Ajan kulukseni näitä kuviä näppäilin lauantaiaaumna mökillä kun odottelin laatupäällikköä aamukierrokseltaan, jotta voisin ottaa sen vangiksi ja lähteä itse kesän päätapahtumaan eli Tassufestareille!

Vähän ensikertalaista jännitti. Lähes 50 vierasta tai siis Facen kissaryhmän kautta "tuttua" ihmistä - mutta meillä kaikilla oli jotain yhteistä - me kaikki ollaan "tassun alla". Etukäteen Ida värkkäsi mulle nimilapun, jota itte vähän tuunailin itteni ja Tassun näköiseksi...

Hirmu hauskoja nimikylttejä siellä oli vaikka kuinka paljon. Enemmän tai vähemmän palvelijan ja palveltavan näköisiä...

Tää taulu kertoi, että oikeassa paikassa ollaan.

Kirppikselle tuotiin omalle palveltavalle kelpaamattomia ruokia ja leluja ja sieltä sai vastineeksi ottaa jotain tuliaista omalle kisulle. Meiltä meni leluja ja kotiin tuli hiekkastoppari laatikon eteen. Vielä en tiedä toimiiko, ku vasta aamulla tultiin kotiin.

Mukit oli tilanteeseen sopivia, kuten myös särvetit:

Eihän tuohon ny voi suutaan pyyhkiä!

Pukeutuminen oli tilaisuuteen sopiva:

 Mun tassut on noi vasemmapuoleiset. Keskellä ja oikealla varkautelaisten tassukkaat. Omat sukkani on Idalta vuosia sitten saatu ja muut Katin neulomia Idan ohjeella teeteen Sallasta.

Kissojen lisäksi osalla meistä oli muutakin yhteistä:

Hiukan musta tuntuu, että saatiin tartutettua neuloosia muutamiin muihinkin :) (lupa kuvan julkaisemiseen on pyydetty Katilta ja Saijalta).

Ihania herkkuja oli varsinaisen suomen tassutehotiimi päivälle hommannut. Oli suolaista ja makeaa tulokahvien kanssa, herkullista kanaa ja maustettua riisiä ja perunoita ja salaattia ja leipää ja ties vaikka mitä! Ruokia jonotettiin, mutta kaikkein hauskin oli täytekakunKUVAUSjono:

Kakun tekijä on muuten salonseutulainen...

Pyölinrannan leirikeskuksessa oli monenmoista majoitustilaa. Osa porukasta majoittui omiin yksiöihinsä eli asuntovaunuihin, muut mökkeihin ja osa majoittui taivasalle. Minäkin pääsin viimein koestamaan riippumattoa:

Nyt voin ihan oikeasti uskoa, että tuolla "pesässä" uni maistuu eikä palella! Olis tehny mieli kaikkien herkkujen jälkeen jäädä ottamaan pikku päikkärit...

Vaan ilta jatkui rannassa nuotion ja saunan merkeissä... Siinä vaiheessa oli mun aika lähteä kotimatkalle. Upean auringonlaskun ehdin kuvata (ja harmitti, etten uskaltanut lähteä festareille veneellä, matkaa oli ollu vaan 17 km ja autolla tuli viiskyt).

Ilta oli upea:

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Olin ajatellut, että yöpymispaikat pitää säästää pitkänmatkalaisille ja päättänyt mennä illaksi kotiin.  Kotirannassa oli Karvinen vastassa. Meillä poltettiin elotulia ja käväistiin myös naapurin makkarajuhlissa katsomassa "vanhan akan kynttilää"

Yömyöhällä otsalamppujen valossa mentiin takaisin omalle mökille. Siellä odotteli Tassu. Ensin leikkelin siltä takkuja, poistin yhden punkin ja muistin yhtäkkiä, et Tassun perjantaipullo oli unohtunut! Eipä ihme jos katti oli pikkasen kuono kulmikkaana, kun perjantaipulloa tarjottiin sunnuntaiyönä kahdelta!

Olihan Tassulle festareilta oman tuliainenkin, mutta siitä sitten myöhemmin. Kivaa on ollut ja nyt alkaa arki. Kesäaika on ohi ja töissäkin ollaan taas myös lauantaisin. Vielä viimeisen kerran tänä vuonna venytettiin viikonloppua maanantaille:

Aamu-uinnin jälkeen: "Huomenta Arki. Täältä tullaan!"

Ruokalomanen ja tilausneule

Koulut alkoi Salossa vähän yli viikko sitten. Verkkovastaava Ida tuli töihin ja minä käytin heti tilaisuutta hyväkseni ja pidin pari vapaapäivää. Näitä vapaita oli odoteltu ja suunniteltu jo monta kuukautta! Kuten tavallista - tärkein ajanviete oli syöminen ja kaikki siihen liittyvä. Jo keskiviikkoiltana mentiin mökille, vähän ajan kuluttua saatiin myös seuraa. Saunottiin, grillattiin ja jo umi maistui. Aamupalalla kaikkea herkullista oman maan satoa (ei mun).

Koko kesä ollaan kärvistelty kuumuudessa ja kuivuudessa. Vaan viime aikoina ollaan jo saatu muutamat kunnon sateet. Koska ei ollut metsäpalovaroitusta niin siitähän tämä pyromaani ihan villiintyi... Ja sai houkuteltua muut mukaansa. Vihdoinkin päästiin polttamaan koko kesän aikana kertyneet oksat ja muut roskat!

Jaa et miten tämä liittyy ruokaan? No mitä suurimmassa määrin!

Valkosipulilla ja mustapippurilla maustettu karitsanpaisti käärittiin folioon, märkään sanomalehteen ja vielä kerran folioon. Nyytit kaivettiin hiillokseen ja laitettiin lisää palavaa nuotioon. Ja loitsut perään: Älä tule paha paisti - tule hyvä paisti!

Ruuanlaittoon osallitui koko porukka ja siinä meni ihan koko päivä. Välillä piti nautiskella ruuanlaittojuomaa:

Luomumansikkaviiniä ja sittistä lehmälaseista - perinteitä kunnioittaen.

Koko päivähän siinä meni. Saunassakin käyttin välillä ja viimein illan pimetessä oli valmista. Tässä Karvisen gourmeeannos:

Punainen on oma keksintö - viinimarjachutney!

Nuotiossa riitti tulta vielä yömyöhälläkin... Ja vielä seuraavana aamuna saatiin tuli syttymään kun viimeisiä risuja laitettiin nuotioon ja vähän kähjättiin.

Tuliaisikis saatiin kassikaupalla kaikkea ihanaa luomuvihannesta ja juuresta. Tassukin nautti tuliaisista omalla tavallaan. Paperikassit on ihan parhaita!

Perjantaina aamupalan jälkeen muut lähtivät veneellä saarenkiertoon. 

Minäpä jäin valmistelemaan seuraavaa ateriaa...

Joka oli muurikkaletut. Pääruokana suolaista täytettä ja jälkiruokana makeaa.

Iloiset letunpaistajat pääsivät toteuttamaan itseään ja muistelemaan menneitä. Tällä kertaa letunpaistokin uskallettiin tehdä avotulella... Mut mustikkapuskat ei enää tänä kesänä tokene kuivuudesta.

Pienten päikkärien ja saunomisen jälkeen... Arvatkaapa mitä tehtiin? No ruokaa tietenkin!

Juureswokissa oli kelta- ja valkojuurta, porkkanaa sekä puna- ja valkosipulia. Luomua kaikki. Ja pihvejä grillissä...

Vain pari päivää aikaa ja mahdottomasti herkkuja syötävänä! Oikeen kiire meinas tulla mut hyvin me selvitiin. Varsinkin kun välillä nukuttiin, jotta jaksettiin taas syödä... Minä tosin aaumvirkkuna nautiskelin rannassa aamukahvini muiden vielä nukkuessa lankaherkkujen parissa:

Olihan tällä vierailulla käsitöihinkin liittyvä merkitys. Vuosi sitten sain tehtäväkseni neuloa vanhan rakkaan ja vähän rikkinäisenkin villapaidan tilalle uuden samanlaisen...

Jokusen tunnin käytin keksiäkseni, miten tuo mallineule saadaan aikaan. Alkuperäinen pusero kun oli tehdastekoinen... Kiirehän ei ollut ollenkaan - tilaus tehtiin viime vuoden juhannuksena, mallikuvan olen napannut viime vuoden heinäkuussa ja toimitus tilattiin tämän vuoden elokuulle.

Toukokuussa tuli mieleen, et elokuu on aika lähellä... Valmistuminen vaan otti aikaa - mallineule oli melkoisen hidas ja helteet toivat ihan kivasti omaa maustettaan paidan valmistumiseen. Valmistuihan se! Tosin jos ei olis ollu sovittua päivää niin kesken olis varmaan vieläkin!

Lanka teetee Salla, puikot Knit Pro 3½ ja 4 mm kärjet kaapeleilla 80 ja 60 cm. Menekki melkein kilo. 33 asteen helteessä maksimoin kurjuutta ja tein kaulusta puodissa melkein kilo villaa sylissäni ja mietin et mahtaakohan ikinä korvata sitä alkuperäistä lempineuletta...

Tässä koekäytössä viime viikonloppuna saaressa. Toivottavasti tulee ajan myötä kelpo ja mieleinen!

Kaikki kiva loppuua aikanaan. Vieraat lähtivät lauantai-iltapäivällä. Me jatkettiin laiturihommia ja sunnuntaina klapihommia... Ja ruokaa riitti edelleenkin.

Tassu oli lomasesta täysin uuvukskissa. Sunnuntaina makoili portailla auringossa:

Vielä jäätin yöksi vaikka syksyn tuntua on jo ilmassa:

Maanataiaamuna aamukaffet. Ei millään malttais lähteä, mutta kun tien päälle taas pääsee niin kiva on mennä töihin.

Vielä yksi vapaa kesälauantai edessä. Kaikkea kivaa tiedossa!

Hamppua ja karvaa

Sain jostain kylkiäisenä Virkatut Mandalat -kirjan. Mandala-sanaa on viime aikoina alettu viljelemään virkkausmaailmassa. Onhan se taas jotain uutta kun yhtäkkiä pyöreä liina tai matto onkin nimeltään mandala! Musta toi kuulostaa ihan samalta, kun ruoka nimeltä "makarooni ja jauhelihasoosi" on Karvisen mukaan "pasta bolognese". Ainut ero (siis siinä ruokajutussa) on et mun version valmistamiseen menee vartti ja Karvisen versioon kolme tuntia. Tai joskus neuleblogien alkuaikoina kaikki teki Fifi-huiveja... Eli tavallistakin tavallisempaa salmiakkikuvioista kolmiota!

No joka tapauksessa ku oli se uus kirja ja tota hamppulankaa, ni ajattelin tehdä jonkun tosi yksinekrtaisen. Isoäidin ympyrän.

Homma tietenkin alkoi lankatestillä. Laatupäällikölläkin on loma loppunut...

Kovasti oli teetee Hampus Tassun mieleen. Palkaksi testistä hän sai yhden Whiskasin herkkutikun (Tassun perjantaipullo) ja vielä puolikkaan tikun lakisääteisenä lomaltapaluukorvauksena.

Mandala-kirjassa sanotaan mandalavirkkuun toimivan luovuuden välineenä. Lisäksi väitetään mandalan virkkamisen olevan rentouttavaa, joskus jopa meditatiivista... Ei muuten ole!

Kaikki meni ihan hienosti siihen asti, kun seurasin ohjetta. Ohjeen mukaan lätystä olis tullut liian iso pannunaluseksi ja liian pieni matoksi. Siks piti ryhtyä suurentamaan. Seurasi purkua ja virkkuuta, purkua ja parkua ja virkkuuta ja purkua ja kiroilua ja virkkuuta. Mutta kun se oli niin "meditatiivista ja rentouttavaa" niin sinnikkäästi jaksoin pari viikonloppua... Lopulta päätin, et jos mun isoäidinmandalamatto kelpaa Tassulle, niin saa luvan kelvata mullekki. Ja Karvis huokaisi helpotuksesta - häntä tuntuu mun virkkuut ahdistavan vielä enemmän ku itseäni!

Koska mulla on tapana kastella kaikki neuleetkin, niin miksei myös virkkuuta? Sunnuntaiaamuna kävin mandalani kanssa rentouttavalla ja meditatiivisella aamu-uinnilla. Revin, vanyttelin ja riuhdoin - reunafrilla oli ja pysyi... Maanataina vielä kerran purin tuon reunakerroksen ja virkkasin uudelleen. Märkää lankaa.

Saa luvan kelvata. Matto on muuten vieläkin kostea (ja nyt on aamu-uinnista jo yli kaks vuorokautta), joten hampulla on varmasti mainio kosteudensitomiskyky. Onneksi se ei myöskään homehdu!

Koukku Soft 4,5 (luulin sen olevan 5), lanka teetee Hampus, menekki molempia värejä kaksi kerää. Maton halkaisija on n. 75 cm.

JOS mä olisin ollu fiksu, niin olisin virkannut maton tuolle langalle varta vasten tehdyllä ohjeella, joka löytyy teeteen verkkosivulta...

Puolitoista viikkoa sitten perjantaina oli luvattu lämpötilaa, joka alkoi kakkosella. Ei alkanut. Salossa oli 33 astetta ja tappavan tukalaa. Ja just sinä päivänä tuli Katialta lankalähetys. Arvatkaapa hihkuinko riemusta, kun avasin laatikon ja sain käsiini TURKISLANKAA. Karvat tulevat kuulemani mukaan olemaan ensi talven hittijuttu... Langan mukana oli ohje yhden kerän pipoon.

Kasin puikoilla kolmenkymmen asteen helteessä tikuttelin mallia. Melkein nauratti oma kurjuuden maksimointini... Lanka on Katia Polaris. 100 g:n kerässä 60 metriä. Lankaa jäikin. Tämä taisi olla vaan maistiainen - lisää värejä tulee myöhemmin. Tosin - ihan vastaava toinenkin lanka on jo puodissa - Sirdarin Alpine. Se on vaan 50g:n kerissä. Ja värejä on kuusi. Viininpunaista lukuun ottamatta kaikki enemmän tai vähemmän iloisenharmaita.

Ja koska kesä, niin pakkohan on pari mökkikuvaa laittaa. Ukkosta on odoteltu:

 Ei tullu, ku kova tuuli ja vähän sadetta. Sateen jälkeen:

Saatiin se katkennut puunlatvakin viimein riuhdottua alas. Ja puu muutenkin kaadettua ja pölleiksi. Metkaa miten se tuolta keskeltä oli ihan laho ja juuresta ihan terve!

Lauantaina mullä oli nimpparit. Karvis yllätti mansikka-aamiaisella:

Sunnuntaiaamuna sen meditatiivisen aamu-uinnin ja sateen jälkeen päätin tehdä toivioretken metsään. Tassu kulki mukana eikä sitä yhtään haitannut märkyys. Oli meillä vaan jännää!

Ja saalistakin! Voi sitä riemua! Kaks kuukautta normaalikesää myöhemmin, mutta kourallinen löytyi!

NAM!