Hyvää Juhannusta!

Tällä hetkellä kaikki valmiit tai tekeillä olevat kässyt ovat tyyppiä "Hys Hys", jotenka täältä tulee vaan sairaskertomuksen jatko-osaa. Kuvittelin jo tiistaina pääseväni kipsistä eroon ja pääsinkin... Hetkeksi. Uusi laitettiin tilalle. Jos nyt ei mitään muuta iloa niin onhan tämä uusi töppönen aika paljon pienempi ja sekin ihan hauskan värinen:

Tällä ja kepeillä sit köpötellään ainakin heinäkuun alkupäiville :( Taitaa jäädä juhannustanssit tanssimatta,..

Kaikesta huolimatta juhannus tulee ja täällä saaressa odottelee vanhoja tuttuja ei kätevä, vaan surkea emäntä... Karvisella oli eilen aikamoinen urakka kuskata mökille mut, Tassu ja lukemattomia kasseja, pusseja ja nyssäköitä. EDIT: Mä kannoin ihan itse kässäkassini, ei sekään ihan kevyt. Hyvä kuitekin, et tultiin eilen - viime sunnuntaina totesin märkien kallioiden ja laiturilankkujen olevan varsin liukkaita keppijumppa-alustoja ja nyt sataa ripsii taas. 

Kaikenlaiset kierrätyskässyt on kuuminta muotia. Itte en tölkkinipsuista piittaa enkä kahvipusseista. Keräilen materiaalia ja ihailen toisten tekemisiä. Joskus pitää kuitenkin kokeilla. Viikon takaisella kahvipussikurssilla sit innostuin minäkin taittelemaan...

Mitäkö opin? Arvostamaan muiden osaamista! Surkea pannunaluseni jäi yhtä riviä vaille kun en kertakaikkiaan saanut tuohon kuudetta riviä mahtumaan. No pysyyhän se koossa jos en ota noita aputikkuja pois... Käykääpä Neulefriikin blogissa katsomassa mitä tuosta piti tulla.

Hilos Omega La Espiga -lanka on suosittua tölkkinipsulankaa. Päätin kokeilla lankaa ihan sellaisenaan ja ihan hauskaltahan se näyttää ilman nipsujakin:

Tällaisia tölkinALUSIA virkkailen Espiga nro 9:stä KnitPro koukulla. Sekä lankaan, että Waves-koukkuihin saatiin täydennystä alkuviikolla.

Viileää on ollut (onneksi) eikä juhannusruusu ole vielä ehtinyt kukkaan. Siispä korvikekukan myötä toivottelen kaikille

Hyvää Juhannusta!

Nyt ku sul on aikaa... Viikko vierähti

Kiitos kaikista ihanista mekkokommenteistanne! Ne ilahduttavat mieltä hurjasti! Varsinkin se laihtumisjuttu :) Koskaan ei oo blogissa ollut noin montaa kommenttia (paitsi jossain arvonnassa ja niit ei lasketa).

Moni on tässä viime päivinä sanonut mulle et "Nyt ku sul on aikaa nii..." Must jotenkin vaan tuntuu, et aikaa on mut se kiitää hurjaa vauhtia!

Viikko sitten olin melkein koko päivän töissä. En voi kehua siellä mitenkään hyödyksi olleeni mut kuitenkin. Vein Arte-mekon lisäksi puotiin toisenkin valmistuneen:

Tällä kertaa vähän paksumpaa lankaa eli Sirdarin Cotton Rich Arania. Pikkutytön jakkuun kului 175 g ja puikoilla nro 5 tikuttelin. Mallineule oli helppo - helmineuletta ja viiden silmukan pitsiraita.

Ohje löytyi Sirdarin lehdestä 481. Muita ohjeita löytyy kevään ja kesän kässylehdistä. Lanka on mukavan pehmoista ja työ edistyi joutuisasti.

Viikonloppuna pääsin taas Äidin ja Isän mökille "päivähoitoon". Molemmilla on synttärit tässä alkukesästä ja kun paikalla oli melkein koko porukka niin juotiin lauantaina yhteiset synttärikahvit. Autolla käytiin kutsumassa porukat kahville. Matkalla pysähdyttiin kuvaamaan pelotonta urospeuraa:

Minä värkkäsin voileipäkakkuja. Lihakakku sai metsästä koristeet:

Maanataina vast kiire olikin! Suihku, roskien vienti, tiskikoneen tyhjennys ja päivä oli puolessa! Käväisin melkein lankakaupassa eli Käsityö-Elisan edessä jalkakäytävällä autolla, Laittelin kirjanpitäjälle paprut ja illalla vielä keittelin raparperimehua ja kello oli ykstoista illalla. Näin se vaan aika kuluu vaikka sitä mukamas on...

Jalkaonnettomuuden alkupäivinä melkein itkin kun huomasin et nyt multa jää se kauan sitten kalenteriin merkitty kesän kohkohta väliin! Kakskertaseuran Kahvipussit kassiksi -kurssi! Ei sillä et olisin mitenkään kiinnostunut kahvipusseista (kuten en oo tölkkinipsuistakaan), mutta kun kurssi pidettiin Kulhon saaressa ja sinne mentiin veneellä!

Pääsin sittenkin mukaan! Voi mikä onnenpäivä!

Karvinen ei etukäteen ollu mun seikkailustani mitenkään riemuissaan. Kysyi et onko sinne lähtemisessä tässä kunnossa mitään järkeä? Pitääks aina kaikessa olla järkeä kysyn mä? Äiti oli Karvisen kanssa samoilla linjoilla, mut totes et reissu vois olla mun korvienvälille hyväks. ja olihan se!

Kiitokset Piikulle etukäteisrohkaisusta ja huolenpidosta reissun aikana ja etenkin Kulhossa asuvalle isäntäväellemme! Heille ei ollut mikään ongelma kuskata saareen keppien kanssa kulkevaa kolmijalkaista. 

Kuvia ja tunnelmia reissustamme voitte käydä katsomassa Kakskertaseuran sivuilla. Siellä me merenneidot (minä, Piiku ja emäntämme Santra) olemme keulakuvina....

Kyllähän minäkin vähän yritin askarrella... aikaansaannosta ei ole, mut osaanpahan nyt arvostaa kahvipusseista tehtyjä juttuja ihan uudella tavalla! Kotiin tultua olin tietty väsynyt ja turvoksissa oleva kinttu pakotti vietävästi, mut innoissani, onnessani ja suu korvissa niinku Naantalin auringolla ja Hangon keksillä yhteensä!

No mikä oli seuraus onnistuneesta reissusta?

Täällä ollaan!

Eilen iltapäivälla tultiin. Venereissu meni hyvin. Kovassa tuulessa heiluvaa ponttoonilaituria en ollut osannut ottaa huomioon etukäteen mielikuvaharjoituksissani ja portaat kuljin osittain kontaten. Vessareissuun menee puoli tuntia mut kyllä me nautitaan!

Arte-mekko

Mä olen NIIN iloinen! Kerrankin voin sanoa, et oon onnistunut! Hip hip hurraa!

Sain pari päivää sitten valmiiksi tämän mekon. Vai onko se tunika?

Heti keväällä innostuin Katian uudesta Arte-nauhalangasta. Se on 100% puuvillaa ja 50g:n kerässä 165 metriä. Katian sivuilla näin kivan mekkokuvan. Pyysin maahantuojalta ohjetta ja sainkin sen ihan suomeksi käännettynä.

Ohjeessa oli yksi koko. Modasin silmukkaluvut sopimaan tähän "vähän" rusaampaan vartalooni. Halusin omaan mekkooni myös pienet hihat ja tosiaan jännitti miten onnistun. Hyvin!

Oon tosi tyytyväinen varsinkin tuohon yläosaan. Aika usein isokokoisille sarjoitetuissa ohjeissa tuo olkapään sauma roikkuu jossain kyynärpään kohdalla ja muuten kiva malli näyttää perunasäkiltä. Tää istuu täydellisesti!

Neule on ollut työn alla jo pitkään. Aloittaessa mulla oli selvä visio, mutta ajan kuluessa ja muiden töiden mennessä ohi se unohtui. Niinpä tein etu- ja takakappaleet kainaloihin asti valmiiksi ennekuin aloin tuota yläosaa suunnittelemaan.

Hihan pituus on tällaiselle isotissiselle just oikea. Raidoitus sen sijaan olis voinu loppua vähän alempana. Mut se on pikkujuttu. Tykkään.

Vaikka lanka tuntuu ohuelta, niin 3½ mm puikoilla sitä tikuttelin menemään. Tiheys oli jotain 24s/10cm. Langan menekki oli 516 g eli kerä kutakin kolmea raitaväriä ja alun kahdeksatta kerää mustaa. 

Ihan harmittaa kun täällä "kotitoimistolla" kolttua ei näe kukaan. Onneksi eilen pääsin äidin synttärikahveille keekoilemaan uudessa mekossani, ja kotiin tullessa Piikukin poikkesi ja näki tän. Molemmilta sain hyväksynnän.

Huomenna vien tämän (ja yhden eilen valmistuneen) puotiin. Samalla pääsen päänkatkaisuun - tuo paplareilla aikaansaatu tätikampaus alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää (vaikei täällä sitäkään ei kukaan näe).

Ida-Marian hoitaessa puotia paikan päällä, niin minä voin ihan rauhassa pitää saikkua täällä kotosalla. Ja onnistuu joidenkin asioiden hoitaminen näin etänäkin. Kotitoimistolta. Maantantaina Katian edustaja kävi täällä esittelemässä syksyn lankoja! Tässä muutama hauska juttu, jota voidaan odotella:

Tähän pöllöpipolajitelmaan sorruin ihan vaan pöllöhullun Ida-Marian iloksi (ja toivottavasti myös muiden).

"Matolankaa" tuubihuiviin. Pitäähän sitä jotain hulluakin olla....

Ja tietenkin muutamia muita :)

Kävelyharjoitukset jatkuu. Se on kummaa, et ensin ei meinaa millään muistaa ettei jalalla saa ollenkaan varata ja nyt kun sais niin ei enää osaa... tarttisin vähän valmentajaa - mika on sopiva määrä kuormaa kintulle? Sen verran et sattuu? Jos ei satu ollenkaan ni onko kuormaa liian vähän?

Pari seuraavaa neuletta on puikoilla. Ja myrskyn jälkeen eilisiltana vastarannalla oli ruukullinen kultaa!

Hellehattu ja jalatin

Täksi viikoksi luvattu helle on peruttu. Onneksi. Inhoan hellettä muutenkin ja kipsi kintussa kuumuus tuntuu vieläkin inhottavammalta.

Hellehatun virkkailin kuitenkin viime viikolla. Lankana on teeteen hilla ja koukku KnitPro Waves nro 3.

Ohje oli Kotiliesi Käsityöt -lehdessä 4/2015. Vaikka olenkin vaan vähän virkkaillut enkä voi sanoa olevani mikään virtuoosi vikkausohjeiden lukemisessa niin silti tuntuu, et lehdessä olleen kuvan ja ohjeen välillä oli aika vähän yhteistä... Mun tekeleeni on kuvan ja ohjeen yhdistelmä. Joskus mietin et koeneulotaanko/koevirkataanko noita ohjeita ollenkaan ennen lehtiin painamista? Tai edes lukeeko niitä kukaan ajatuksella läpi. Joka tapauksessa hatusta tuli ihan kiva. Lankaa kului 54 g.

Eilen sain luvan aloittaa kipsijalalle varaamisen. Aloitin innoissani harkat heti aamusta. Taisin vähän riehaantua ja puolen päivän jälkeen olikin pakko popsia buranaa ja ilta menikin sitten sohvalla kinttu pystyssä. Karvis on ollut huolissaan siitä, ettei mulla ole kipsijalkaan sopivaa sukkaa. Mä en koska mun varpaaat ei palele. Niilläkin on varmaan mummotauti. Mut jotain peittoa siihen piti väsätä kun kävelyharjoitukset alkaa. Karvis vielä tokas ettei kukaan halua nähdä mun varpaita! Mun mielestä varpaissa ei oo mitään vikaa. Ne on mukavan pulleat eikä enää edes yhtään sinertävänkukertavanmustat!

Tällainen ajatus oli... kassitossun mukaelma. Eihän se vauhdissa mukana olis pysynyt. Koska mä ne pura (vaikka isa sitä uskalsi ehdottaa) niin poimin tuosta reunasta silmukat ja tikuttelin (looppasin) jatkoa kavennellen aina välillä.

Ja hyvä tuli:

Vielä vähän liukuestenestettä pohjaan ja menoksi:

Lanka teetee pallas. Vaikka kipsin tassukuvio ei oikein mee langan kanssa sävy sävyyn niin ainakin Sock Stopin väri on kohdillaan! Jalattimen valmistuttua pidettiin tietenkin valmistujaisjuhlat:

Välillä mieli on tosi matalalla ja harmittaa oma tunarointi niin oikeasti mulla on ilonaiheita vaikka kuinka paljon! Karvinen on ollut tosi kiltti ja auttanut kaikessa. Ja vaikka en saareen paasekään niin pääsinpä viikonloppuna äidin ja isän mökille "päivähoitoon". Oma saamattomuus vaan hävettää. Minä kun vaan istun pyllylläni auringossa ja ihailen kaunista pihaa ja muut joutuu tekemään kaiken.

Ruuanlaittoon sentään osallistuin. Wokista tuli kyl vähän tulista...

Illalla pelattiin korttiia niin pitkään, että jokainen oli voitanut yhden pelin. Muistelin lapsuuskesiä Latosaaressa kun saunan jälkeen oli kova kiire grillata, et päästään pelaamaan korttia. Canastaa pelattiin melkein joka ilta pitkälle yöhön.

Sunnuntain kotimatka oli vaiheikas. Valkohäntäpeura loikki tien yli ja pupujussi kökötti keskellä tietä. Lopulta tie sananmukaisesti nousi pystyyn:

Kotona odotteli sanomalehti ja kortti. ihmettelin korttia - eihän viikonloppuna postia jaella!

Kortissa uusi naapurini (jonka olen tavannut kerran aikaisemmin) tarjosi apuaan kuultuaan, että olen loukannut jalkani! Tippa linssissä soitin ovikelloa ja kiittelin. Moni muukin on tarjonnut apua - maailma on ihania ihmisiä täynnä! Kiitoskukkaset kaikille: