Arte-mekko

Mä olen NIIN iloinen! Kerrankin voin sanoa, et oon onnistunut! Hip hip hurraa!

Sain pari päivää sitten valmiiksi tämän mekon. Vai onko se tunika?

Heti keväällä innostuin Katian uudesta Arte-nauhalangasta. Se on 100% puuvillaa ja 50g:n kerässä 165 metriä. Katian sivuilla näin kivan mekkokuvan. Pyysin maahantuojalta ohjetta ja sainkin sen ihan suomeksi käännettynä.

Ohjeessa oli yksi koko. Modasin silmukkaluvut sopimaan tähän "vähän" rusaampaan vartalooni. Halusin omaan mekkooni myös pienet hihat ja tosiaan jännitti miten onnistun. Hyvin!

Oon tosi tyytyväinen varsinkin tuohon yläosaan. Aika usein isokokoisille sarjoitetuissa ohjeissa tuo olkapään sauma roikkuu jossain kyynärpään kohdalla ja muuten kiva malli näyttää perunasäkiltä. Tää istuu täydellisesti!

Neule on ollut työn alla jo pitkään. Aloittaessa mulla oli selvä visio, mutta ajan kuluessa ja muiden töiden mennessä ohi se unohtui. Niinpä tein etu- ja takakappaleet kainaloihin asti valmiiksi ennekuin aloin tuota yläosaa suunnittelemaan.

Hihan pituus on tällaiselle isotissiselle just oikea. Raidoitus sen sijaan olis voinu loppua vähän alempana. Mut se on pikkujuttu. Tykkään.

Vaikka lanka tuntuu ohuelta, niin 3½ mm puikoilla sitä tikuttelin menemään. Tiheys oli jotain 24s/10cm. Langan menekki oli 516 g eli kerä kutakin kolmea raitaväriä ja alun kahdeksatta kerää mustaa. 

Ihan harmittaa kun täällä "kotitoimistolla" kolttua ei näe kukaan. Onneksi eilen pääsin äidin synttärikahveille keekoilemaan uudessa mekossani, ja kotiin tullessa Piikukin poikkesi ja näki tän. Molemmilta sain hyväksynnän.

Huomenna vien tämän (ja yhden eilen valmistuneen) puotiin. Samalla pääsen päänkatkaisuun - tuo paplareilla aikaansaatu tätikampaus alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää (vaikei täällä sitäkään ei kukaan näe).

Ida-Marian hoitaessa puotia paikan päällä, niin minä voin ihan rauhassa pitää saikkua täällä kotosalla. Ja onnistuu joidenkin asioiden hoitaminen näin etänäkin. Kotitoimistolta. Maantantaina Katian edustaja kävi täällä esittelemässä syksyn lankoja! Tässä muutama hauska juttu, jota voidaan odotella:

Tähän pöllöpipolajitelmaan sorruin ihan vaan pöllöhullun Ida-Marian iloksi (ja toivottavasti myös muiden).

"Matolankaa" tuubihuiviin. Pitäähän sitä jotain hulluakin olla....

Ja tietenkin muutamia muita :)

Kävelyharjoitukset jatkuu. Se on kummaa, et ensin ei meinaa millään muistaa ettei jalalla saa ollenkaan varata ja nyt kun sais niin ei enää osaa... tarttisin vähän valmentajaa - mika on sopiva määrä kuormaa kintulle? Sen verran et sattuu? Jos ei satu ollenkaan ni onko kuormaa liian vähän?

Pari seuraavaa neuletta on puikoilla. Ja myrskyn jälkeen eilisiltana vastarannalla oli ruukullinen kultaa!