lauantai 29. lokakuuta 2011

Kolme kissaa





Se on kyl eriskummallinen juttu et itte ei vanhene yhtään mut kaverit alkaa täyttämään viiskyt! Ekoja viiskymppisiä vietetään tänään keskellä hämäläistä mettää. Turha kai mainita, että tää postaus on ajastettu. Perjantai-iltana ollaan ajettu Nokialle kummipojan perheen luo ja sieltä porukalla lauantaina Tottijärvelle.



Viiskymppiseen ystävääni tutustuin opiskeluaikoina joskus 80-luvun loppupuolella. Tutuntuttuun törmäsin tekun opiskelija-asuntolan hississä yhtenä perjantai-iltana. Mulla oli kassissa kolme siideriä ja hänellä kolme keskaria. Siitäpä syntyi kunigasajatus nauttia eväät yhdessä. Ilta jatkui Sorsapuiston baariin, jossa seuralaiseni väsyi. Kovasti loukkaantuneena poistuin paikalta ja tarina kertoo, että valomerkin jälkeen tarjoilija oli hänet herättänyt kertomalla et ”Sun tyttöystäväs lähti jo”.



Tätä (ja monta muuta) sattumusta on vuosien varrella muisteltu ja naureskeltu monta kertaa. Tosiasiassa ystävästäni on tullut ihan kunnollinen ja menestyvä insinööri ja minusta vähemmän menestyvä lankakauppias…



Päivänsankaria on joskus harmittanut se, että mä kudon aina ja kaikkialla. Korkein kirjaimin ja villalangasta vääntäen on pitänyt selittää, että mä VOIN kuunnella ja puhua peetä, lussuttaa punaviiniä JA kutoa sukka samalla kertaa! Siispä ihan silkkaa  veemäisyyttäni lahjon häntä neuleella:





 Onnittelut! (Mä tiedän et sä käyt tääl kurkkimas!)



 T. Susu, Karvis ja Tassu, jonka oli pakko päästä kuvaan kun ei pääse mukaan bileisiin.



 Sukkien sisältö on varmaan enemmän mieleen… Kulttuurijuoma jaettava emännän kanssa teatteri-illan jälkeen hyvien juustojen kera.



 



Malli: Idan Kisusukat, Lanka: Viking Ville, Puikot 3mm bambut, menekki 297g. Kiitti Idalle ohjeesta ja lauantaisesta vapaapäivästä!



 



Sukkien neulominen oli hauskaa, mutta päiden, tassujen ja muun viimeistelyn kanssa meni melkein kaks iltaa. Kivat mun mielestä. Toivottavasti myös saajan.



Tarinaan liitty kissoja enemmän, kuin nuo kolme kuvassa näkyvää. Sukkakissat on Sissi ja Rontti. Ensimmäiset kissaamme olivat sisaruksia. Yhtenä juhannuksena niiden seurassa oli vielä Pessi, joka johdatteli pennut suuriin seikkailuihin (musta aukko?). Nykyään varmaan hiirestävät kimpassa kissojen taivaassa… Meidän elämäämme tuli Hassu Tassu Kissanen ja ystäviemme luo muutti Pate ja Juice. Mitä muuta voi odottaa manselaisten rokkikissojen olevan - ei ny ainakaan Matti ja Teppo!



Seuraavia viiskymmppisiä odotellessa...


torstai 27. lokakuuta 2011

Villaeus hiirimus


Tassulle viiksivuoro:


Moi kaikki kamut!


Meillä eletään jossain lähdön tunnelmissa. Kassei on pakattu ja mä olen lymynny aina välillä sängyn alla kun näyttää ihan siltä, et koht joutuu koppaan. Mulle on kerrottu et kivaa on tulossa ja kalaa tarjolla. Ei siis ihan huono viikonlopu tulossa. Ekaa kertaa mulle on pakattu ihan oma matkakassi!


Äiskän putiikissa käy hyviä ihmisiä. Maanantaina Mammarosa oli käynyt ja minähän olen ny ihan Mammarosafani kun sain tuliasiksi Varpun! Varpu on mainio kaveri ja sen rotu on Villaeus Hiirimus. Kuulostaa melkein yhtä heinolta kuin Norjalainen Metsäkissa eiks nii? Varpun turkki on 100% lampaanvillaa ja se on syönyt askarteluvanua (ihme tyyppi, mä söisin kyl mielummin porsaan sydäntä tai ahventa).



Alkuviikosta olin pari päivää evakossa Karvislandiassa kun täällä kotikodossa rassailtiin jotain ilmaröörejä. Maanantaina Iskällä oli illalla joku puhelinpalaveri ja mä osallistuin palaveriin karjumalla koko ajan kovaan ääneen et MIS ON MUN UUS LELU; MIS ON MUN UUS LELU? Ne oli unohtanu sen äiskän kässäpussiin ja sain sen vast keskiviikkona! Tyhmiä.



Mut nyt meil on ollu kyl kivaa Varpun kaa. Yks digikello kyl hajos kesken leikin, mut kai se Karvinen sen osaa korjata...



Vauhdikasta viikonloppua teillekki ja kiitokset Mammarosalle!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Viikon luontokuva ja muuta höpinää



Viime viikolla yhtenä aamuna töihin mennessä nappasin liudan ”viikon luontokuvia”. Siinä se pulu kökötti. Lämmittelemässä Nappikauppiaan auton konepellillä. Ei lähtenyt karkuun vaikka menin ihan lähelle.


 


Ida-Maria jatkoi työssäoppimisjaksoaan lomaviikolla. En tiedä oppiiko Ida mitään uutta, mutta musta tuntuu, että minä koin taas pienen ryhtiliikkeen – hintamerkinnät on taas paremmassa jamassa. Näyteikkuna on hienona ja kaiken touhun lisäksi Ida ehti myös neuloa kaulurin:


 


Adriafil Baba (100% merinovillaa, 100g=65m) puikoilla 12. menekki tähän oli 1 kerä. Ja naapurista makee nappi neuleeseen:


 


Sain Kättentöitä-blogin Jaanalta haasteen kertoa keräilystäni. Vaikka kuinka mietin niin en keksi yhtään asiaa, jota keräisin! Karvisen mielestä mä kerään lankoja, mut se ei pidä paikkaansa. Puodissakin on joku alennusmyynti koko ajan menossa. Kässytarvikkeitakaan en kerää. Mulla on perusvälineet, joilla pärjään ja sillä selvä. En oo välineurheilija… kuten Eräs, joka lauantaina piti huolehti minusta kauniin päänlämmikkeen ja kirjojen avulla ja hoitelipa vielä Idan uuden perheenjäsenen sapuskoistakin. Kiitämme ja kumarramme sinne Espoon suuntaan!


No okei – onhan mulla taipumus vähän aikaa jemmailla kivoja lankoja puodin takahuoneessa ennen kuin laitan ne esille kaiken kansan nähtäville. Jotkut tietää tän ja osaa muitta mutkitta porhaltaa suoraan takahuoneen puolelle puotiin tullessaan. Eilisen harmaan aamun piristykseksi laittelin hyllyyn yhden näistä jemmoistani:


 


Steppiä kuus iloista väriä syksyn piristykseks! Mä muuten ihmettelen et miks talvella suositaan aina tummia värejä vaikka juur kun on pimeää ja harmaata niin me tarvittais väriä ja aurinkoa edes langoissa! Stepistä voi tehdä paljon muutakin kuin sukkia. Käykääpä katsomassa kivat asusteohjeet teeteen sivulta.


 Ei sit tullu mieleen mitään muuta keräyskohdetta ku suppilovehverot! Niitä kerään vaikka kaapit on täynnä viimevuotisia ja edellisvuotisia ja sitäkin vanhempia…


 


On varmaan täälläkin tullut jo paljastettua, että pari ekaa kauppiasvuottani söin melkein joka päivä suppilovahverokeittoa. Koska se on lähes ilmaista. Sopasta kehittyi monta muunnelmaa, mutta perusmaku on aina sama. Onneks kävin välillä äidin patojen äärellä ja sain monta kertaa ruokaa vielä evääksikin! Kolmantena vuotena meinas paniikki iskeä kun oli kuiva syksy eikä sieniä tullutkaan. Onneks isän kätköistä löytyi kuivattuja vuosikertasuppiksia ja selvisin taas talven yli! Kun Karvis (nykyinen Blogikuvaaja) tuli luokseni ekan kerran kylään niin eipä ollut tarjolla muuta ku sienikeittoa… Mua nolotti kauheesti mut tämä herrahenkilö ihmetteli ettei moista herkkua saa kuin hienoissa ravinteleissa Siispä kerään suppilovahveroita koska ne ovat mainio pahan päivän vara joka säilyy ja joiden avulla voi tehdä vaikutuksen tietämättömään herrahenkilöön... Toimii muuten vieläkin – eilisiltana tehtiin suppilovahveropiirakkaa ja hyvin kelpasi.


Rentouttava kaupunkiviikonloppu takana. Olen tikutellut muutaman silmukan hyshys-neuletta. Dead-line on ens viikonloppuna enkä ollenkaan tiedä onnistuuko. Lisäks olen aloitellut joulusiivousta pesemällä parvekelasit (huomenna siellä on ihan varmasti lokinkakkaa, mut vähemmän ku eilen). Heivasin kesäkukat roskiin ja tälläsin Honkkarin tarjouscallunat tilalle. Pesin saunanlauteilta yhden kissanoksennuksen ja suppiskuivaamisesta jääneet roskat. Päivällä käytiin ihmettelemässä hajonnutta veneenmoottoria ja todettiin, et mökkikausi todellakin on ohi tältä vuodelta… Latosaaren kokeellinen keittiö on siis muuttanut Majakkarantaan, mutta keitokset on yhtä merkillisiä täälläkin! Tämänpäiväisen aterian maku tuli onneksi Sukka-Marin Buzzador-paketista eikä omasta hatusta.


Lopuksi viikon suppisvinkki: Murustelin kuivattuja suppiksia Karppileivän taikinaan ja oli muuten hyvää!

torstai 20. lokakuuta 2011

Puolimaraton



Jos ny joku kuvittelee et Susu on ryhtynyt urheilulliseksi niin pitää heti alkuunsa oikaista käsitykset. Kävelysauvat on edelleen käyttämättömänä Corollan takapenkillä eikä  maratonia kai muutenkaan harjoitella sauvojen kanssa?


Mun puolimaraton täyttyi eilen kun valmiiksi tuli parit tilaussukat:


 


Lanka: Austerman Step (retrovärejä). Puikot 2½ (sekalaisia Knit Prota, bambua, ruusupuuta ja metallia). Miesten sukat nro 42, menekki 74g, naisten sukat nro 36, menekki 56g.


Vuodenvaihteessa kun laskeskelin (kaikista hyvistä pätöksistäni huolimatta) viime vuoden kulutuksia niin totesin metrien olevan paljon kuvaavampia kuin grammojen. Siinä laskiessani tapani mukaan pohdiskelin asiaa itsekseni ääneen. Mulla on tapana selvittää ajatuksiani puhumalla, enkä TODELLAKAAN kaipaa ajatuksiini kommentteja enkä varsinkaan neuvoja. Karvisella taas on tapana pistää nokkansa joka asiaan JA kommentoida JA neuvoa… Hermothan siinä meni kun Blogikuvaaja alkoi asettamaan mulle neulontatavoitteita! Kehtas ehdottaa et jos vaikka neuloisin tänä vuonna Maratonin! Maratonia en neulo mutta puolimaratoni on Wikipedian mukaan 21097 metriä ja se on nyt saavutettu! Hip ja Hurraa!


Olisihan se ollut komeaa julkistaa puolimaratoni jollain vähän fiinimmällä langalla… Jopa Tassun mielestä pling-pling-lanka on ihan mielenkiinoista:


 


Marks&Kattens Paljett neulotaan toisen langan kaverina ja sen paljetit tuo neuleeseen juuri sopivasti pientä bling-blingiä... Kokeilussa on lenkkialpakkatuubi punaisen paljetin kanssa. Perästä kuluu.


Nyt palaan kuitenkin sukkalankojen pariin… 

maanantai 17. lokakuuta 2011

Mökkikausi ohi?



Lauantaina töiden jälkeen tavan mukaan mökille. Ilmassa oli haikeutta. Tarkoitus oli laittaa mökki talvikuntoon. Kaiken varalta. Jos se talvi vaikka tulee ihan kohta niin kaiken pitää olla valmiina. Iltapäivällä sielunmaisemani näytti tältä:


 


Tähän aikaan vuodesta ei meille enää auringonvaloa tule. Vastarannalle sentään.


Karvisen evääksi valmistaman mielenkiintoisen Tom Yam –kala”keiton” (jatkettuna äidin lohilaatikolla) jälkeen minä painelin yhden ämpärin taktiikalla sienimetsään ja jätin ”pojat” lämmittämään mökkiä ja saunaa. Sieniämpäri täyttyi hetkessä. Onneksi tuli pimeää, enkä lähtenyt toiselle reissulle!


Auringon laskuakaan ei meille näy vaikka menisi laiturille katsomaan. Tuonne jonnekin saaren taa se laskee.


 


Aurinko paistoi. Kyllä mekin siitä osamme saimme kun ymmärrettiin katsoa taivaalle:


 


Verkkokin laskettiin veteen. Silläkin uhalla että me saadaan aina liikaa kaloja.


Illan pimetessä sytytettiin ulkotulia:


 


Nuo tuulensuojat on muuten tosi hyviä!


Pihallekin:


 


Sissi-kissan haudalle vietiin merimerkit. Toinen meiltä ja toinen Pappalta ja Mummilta:


 


Sissi muuten oli melkoinen persoona ja hieno kissa. Eräs ystäväni kutsui hänen luonnettaan veemäiseksi… Mutta Sissi päätti et Karvis on ookoo (paljon ennen minua).


Kaikkea kamaa on mökille puolen vuoden aikana tullut kuskattua. Nyt niitä kerättiin takaisin. Joitain ei ole tarvittu koko kesänä. Kuten kamerajalkaa… Illalla Karvinen kuvaili maisemia ihan vaan siks, ettei jalka olis ollu saaressa ihan turhaan. Vastarantaa:


 


Saunaan mennessä melkein täysinäinen kuu kumotti pilvien välistä:


 


Koko ajan mielessä pyöri et ”Viimeistä kertaa tänä vuonna…” siispä saunottiinkin kunnolla ja käytiin uimassa monta kertaa. Iltaruuaksi oli hellan uunissa muhinutta karjalanpaistia ja sen jälkeen unta.


Aamusella yhden ämpärin taktiikalla taas metsään. Vähän teki mieli ottaa varoiksi muovikassi taskuun, mutta sain puhuttua itselleni järkeä! Verkossa oli 11 ahventa ja 1 kuha ja saman verran ”roskakaloja” eli särkiä ja yks hauki.


Päivä pakkailtiin, tyhjennettiin tynnyreitä, kaapeista jäätyviä. Otettiin uimaportaat ylös ja kannettiin rantaan moottorisahaa, porakonetta ja muuta kamaa. Mieli haikeana. Eihän tänne ole pakko enää tänä vuonna palata – toisaalta mikään ei estä jos mieli tekee vaikka Pyhäinpäivänä kun on kaksi vapaapäivää peräkkäin. Haravointikin jää nyt kevääseen… Muisteltiin menneitä extrememökkeilyjä – Karvisen ensivisiittiä tammikuussa vuonna 2005, jollon vesi oli noussut melkein 1,5 metriä ja vienyt laiturin (tein miehelle mökkielämätestin, jonka hän läpäisi olosuhteisiin nähden mallikkaasti), Joulua vuonna 2008 ja yhtä pääsiäistä, jolloin päästiin pois mökiltä vaan käyttämällä alumiinivenettä jäänsärkijänä…


Lähdön hetkellä vain yksi oli kadoksissa – Tassu tietenkin aavisti joutuvansa koppaan ja veneeseen! Rötöksellä sekin saatiin huijattua kyytiin ja lastattuamme yli 20 kassia, pussia ja nyssäkkää matka vastarannalle saattoi alkaa.


Olis saattanut alkaa. Jos moottori olisi käynnistynyt! Karvinen kiskoi hiki päässä eikä moottori edes luvannut lähteä käyntiin! Positiivisena minä heti huomasin et myötätuulihan meillä ja airotkin veneessä eikä edes satanut. Loppujen lopuksi Karvisen lelu eli akkukäyttöinen sähkömoottori luotsasi meidät vastarannalle. Lupaan, etten enää koskaan moiti isojen poikien leluhankintoja! Matka kesti kauan. Matkamusana oli Tassun kiukkuinen karjunta. Sähkömoottori on siitä kiva, ettei siitä kuulu ääntä ollenkaan. Kerrankin olisi venematkalla voinut jutustella mukavia. Jostain syystä meillä ei oikein juttu luistanut…


Kotiin päästiin melkein ennen pimeäntuloa. Aika pitkälle iltaan meni ennekuin saatiin ruokaa pöytään. Sitä ennen piti perata ne pahuksen kalat ja sienet. Onneksi Tassu leppyi ahvenfileillä, joita ei kuitenkaan ilmestynyt kuppiin riittävän nopeasti. Kärsivällisyys ei todellakaan ole Tassun ominaisuus kun se tietää kalaa olevan talossa!


Mökkielämä on NIIN ihanaa!

torstai 13. lokakuuta 2011

Lankajuttui



Ihan vallan hengästyttää tämä syksyn ihanuus. Uutta lankaa tulla putkahtelee puotiin niin ettei meinaa perässä pysyä! Availen jännittyneenä paketteja. Silittelen ja hiplailen. Mietin jokaisen uuden langan kanssa et miten me tullaan juttuun… Mietin mitä siitä neulois… Ihan jokainen ei ikävä kyllä puikoilleni ehdi ku pitää tehdä muutakin.


Puikot on taas viime päivinä olleet vähän paitsiossa ja sekin vähä mitä on syntynyt on perussukkaa peruslangasta:


 


Gjestal Janne, puikot 3½, menekki 127g, koko n.42. Ja tää tulee jatkumaan vielä kahden sukkaparin verran kun heikkona hetkenäni lupasin tilauksesta tehdä kun viimevuotisia sukkia kehuttiin niin!


 Mut niit herkkuja teillekin vilautan vähäsen. Eilen tuli jättimäinen laatikollinen Adriafilin lankoja. Lisää edellisen postauksen ihana merinoa Bucanevea sekä seuraavat:


 Malizia:


 


49% villaa, 49% akryyliä, 2% lamé, 50g=50m, puikot 8, 11s=10cm, 5,50 eur/kerä


 Lunare:


 


75% villaa, 25% polyamidia, 50g=90m, puikot 6 13s=10cm, 5,75 eur/kerä


 Lana Naturelle Inca:


 


50% alpakka, 50% villa, 50g=100m puikot 4½-5. 7,80eur/kerä. Tämä taitaa näistä päästä puikoilleni ekana…


 Ja kun uutta lankaa pukkaa niin vanhat antavat tilaa. Poistuvia laatuja ja poistuvia värejä on taas tuhannen kerää huutelemassa uutta kotia itselleen mukavaan alehintaan. Joukossa on varsinaisia herkkujakin… Jos ei syyslomalla muuta tekemistä keksi niin kannattaa poiketa lankakauppaan tutustumaan uutuuksiin ja tekemään löytöjä alelaareista!


 


Lisätietoja SYYSLOMA-ALESTA (klik).


Mä meen nyt tekemään mallitilkkuja uusista. Heippa!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Bucaneve-huivi


Päivän kysymys: Miks ihmeessä huivikerroksen neulomiseen menee vaan vartti mut purkamiseen kolme varttia? Ja se toinen kysymys: Miks ihmeessä mun pitää aina tehdä montaa asiaa yhtä aikaa? Miks mä en koskaan voi ottaa yhtä rennosti kuin Tassu? Katsottuaan tunnin luonto-ohjelmaa töllöstä se oli ihan uupunut:



Kauneimpien Käsitöiden viitosnumeron kannessa oleva punainen huivi kolahti heti lehden ilmestyttyä! En tiedä miks koska sehän on tehty susumittarin mukaan kamalan paksusta langasta. Ensin odottelin sitä maailmankaikkeuden ihaninta lankaa ja välillä on tullut muita pakkotöitä väliin mutta nyt se on viimeinkin valmis:


 


Koville otti taasen. Aamulla tikuttelin viimeiset kerrokset. Yritin samaan aikaan lueskella blogeja, katsoa telkkua ja silittää kissaa… Purkuhommiahan siitä seurasi. Tassu oli sitä mieltä et ”Siitäs sait lällällää!”


 


Karvinen kävi välillä aamukahvilla ja katsoi parhaaksi paeta takaisin unten maille – viimeviikkoinen purkukiukutteluni oli varmaan tuoreessa muistissa… Loppujen lopuksi purin ihan hyvillä mielin. Miten voisi olla pahalla päällä kun vieressä kehrää lohduttava projektipäällikkö?


 


Lankana Adriafilin Bucaneve (100% merinovillaa, 50g=120m, tiheys 20s=10cm puikoilla 4½, 6 eur/kerä). Adriafil ei pettänyt tälläkään kerralla! Lanka on ihanaa neulottavaa ja näin paksuksi hurjan riittoisaa. Ja tuntuu melkein yhtä ihanalta kuin Tassun turkki. Ei varmasti kutita herkintäkään ihoa. Kuvassa näkyy langan kaunis kierre (sekä se joka kässyssä oleva pakollinen virheeni).


 


Neuloin huivin puikoilla nro 5 ja menekki oli 207g (ohjeen lanka oli Scahenmayr Extra Merino Big ja menekki 350g). Jätin kyllä viimeiset rapuvirkkauset tekemättä mut ei niihin nyt kolme kerää olis saanu tärvättyä. Illalla otin huivin pingotuksesta (nuppineuloi ei ollu mut Karvisen varastoista löytyi sopivia pieniä messinkinauloja) ja päättelin langat. Projektipäällikkö tarkasti ja hyväksyi Hullun Huivivuoteni 30. huivini:


 


Puodissa on tätä lankaa myös muita värejä (näiden lisäksi valkoinen):


 


Viikonloppuun on huivittelun lisäksi kuulunut kaikkea mökkipuuhaa vaikkei olla oltu mökillä vaan Karvislandiassa. Klapikone ja moottorisaha ovat olleet kovassa käytössä. Lisäksi tuli eilisiltana bongailtua tähdenlentoja (näin viis) ja tänään Karvis vaihtoi Corollavanhukseeni öljyt. Nyt taas moottori kehrää kuin Tassu.


Minä imuroin auton - edellisestä kerrasta olikin jo varmaan vuosi kulunut. Kaikkea kummallista autosta löytyikin: Tavallista soraa, hiekkaa ja kuivuneita lehtiä, kissanhiekkaa suunnilleen kilo (hiekkapussi hajos auton lattialle pari kuukautta sitten), kahdet pelastusliivit (ei sitä koskaan tiedä koska joutuu autolla veden varaan), kolme heijastinta, heijastinliivit, neljät työrukkaset, Ville ja Olli (=kävelysauvani), 10 silmukkaneulaa (jotka luulin myyneeni kun niitä ei löytynyt) 650 g erilaisia lankoja (varmuuden vuoksi – eihän sitä koskaan tiedä milloin inspiraatio iskee), karkkipapereita (enkä mä muka syö karkkia), lankavyötteitä (en mä omassa autossani koskaan neulo ku pitää ajaa), kolme muovikassillista elatusapua (kuka sinne takaluukkuun muistaa katsoa) tyhjä lasinpesunestekanisteri, tyhjä öljykanisteri, aurinkolasipussi (aurinkolasien sijainti tuntematon), viime vuoden Hello Kitty –kalenteri (en vissiin oo raaskinu heittää poiskaan) ja tuhkakupissa kissannapuja. Yks olennaisen tärkeä juttu sieltä puuttui – varavillasukat!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Nappikauluri ja Neulefriikin kämmekkäät



Viime viikolla Salossa oli markkinat ja perinteiseen tapaan koululaisilla oli taksvärkkipäiviä. Taksvärkki"orja" Jamppa keri langan joten pääsin heti sunnuntaiaamuna uuden projektin kimppuun. Hyvä olikin, sillä herätessä tuntui ihan flunssalta. Päätin lähteä heti saaresta kotiin potemaan, mutta kahvin tippumista odotellessa opettelin luomaan silmukoita virkkaamalla erillisellä apulangalla, joka puretaan myöhemmin pois. Uutta opetellessa ajatukset meni työhön ja kurja olo unohtui kokonaan. Mökillä oltiin ja saatiin laituri talvikuntoon ENKÄ käynyt sienimetsässä. Ehkäpä siitä syystä nyt on jotain valmista neulottua.



Kauluri oli mukavaa autokyytineulottavaa ja valmistui nopeasti. Vähän jännitti onnistuuko tuon virkkausreunan purkaminen ihan oikeasti mutta hienostihan se sujui! Virkkausaloituksen ohje löytyy Ullasta.


 


Lanka: teetee Cacao lenkkialpakka, 100g=500m, puikot Knit Pro Symphonie Wood pyöröt nro 6, menekki 60g. Napit luonnollisesti taas naapuripuodista2 (naapuri1 on askartelupuoti Mulperi)  eli Salon Napista. Aika kiva tuli:


 


Lanka on mielettömän riittoisaa, lämmintä ja kevyttä. Kun tätä käyttää näin huppuna niin frisyyri ei varmasti mene lyttyyn.


 


Kaulurihan tulkitaan huiviksi eiks nii? Tässä siis Hullun Huivivuoden nro 29.


Neulefriikki Piiku suunnitteli kivat kämmekkäät ja minä sain toimia testineulojana. Eilisiltana oli pikkuisen epävarma fiilis kun päättelin ensimmäisen. Aika hassun muotoinen:


 


Aamulla neuloin saumat ja kämmekkäät istuu käteen kuin nenä päähän! Napit taasen tutusta paikasta puodin naapurinnaapurista.. Nappiostoksilla oli sydämellinen olo


 


Lanka: teetee Pallas, puikot nro 3, menekki 40g.


 


Kuvia eestä ja takaa, koska blogikuvaajaa tuurasi yllättäen Santra, joka oli duunimatkalla Salossa. Kiitti avusta ja terveiset lähilankakauppaan.


 



Huomenna torstaina vietämme teetee Neulepäivää aamusta iltaan teeteemyymälöissä ympäri maan. Päivän aikana saat teeteelangoista miinus 20% eli käytännössä joka viides kerä on ihan ilmainen! Jos ostat vaan yhden kerän Cacaota niin siinäkin saat 100 metriä ihka ilmaista lankaa!


Eikä siinä vielä kaikki: Huomenna (jos flunssa ei kaada rouvaa petiin) voit tavata kämmekkään suunnittelijan Piikun Anjalinilla ihan livenä klo 10-17!


Eikä tämäkään vielä riitä… Ostaessasi langat saat kyytipojaksi ohjeen kämmekkäisiin, kauluriin, edellisen postauksen paljettisettiin tai…


Nähdään huomenna!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Bling bligiä huiviviikon alkuun



Ensi viikolla 3.-8.10. teetee-myymälöissä eli myös Anjalinilla Salossa vietetään huiviviikkoa!


 


Edellisten postausten jälkeen yllätys: olen neulonut ihan oikean huivin (=HHV28). Tyylistä ei kuitenkaan poiketa, sillä luvassa on rimpsua ja bling-blingiä!


 


Lankana teeteen Primavera (75% merinovilla, 25% silkki, 50g=116m), menekki 208g sekä Austerman Palila (100% polyesteriä, 25g=395m), menekki 10g. Puikot: 4 mm Knit Pro Symphonie Wood pyöröt. Tuo virhe tuossa ihan keskellä kuvaa on merkki siitä, et  tää on KÄSITYÖ:-)


 


Huivin yläosa neulottiin yksinkertaisella Primaveralla ja Rimpsu Primaveralla ja Palilalla kaksinkertaisena. Palilassa on kivoja pikkuisia paljetteja mukana. Huivi ja rimpsu neulottiin erikseen ja ne kiinnitettiin toisiinsa kivasti virkkamalla 


Kuten tavallista – huivi valmistui viime tingassa muutaman purkukierroksen ja kamalan kiukuttelun jälkeen. Pakko pyytää anteeksi kaikilta, jotka jouduitte rähjäämistäni kuuntelemaan eli Neulefriikki Piiku, Heinin Pia ja pahimman ryöpyn päälleen saanut Blogikuvaaja Karvinen (jolla nyt kaikkein viimeeks on tekemistä asian kanssa mut sattuipa olemaan paikalla)… Onneks äiti ei kuullu puhelimen soivan, joten hän pääsi vähemmällä!


 Nyt voin sanoa, että rimpsun silmukat on syytä päätellä ERITTÄIN  L Ö Y H Ä S T I ettei se kiristä. Minä päättelin silmukat käyttäen 5,5 mm puikkoa. Lopputulos on kuitenkin suloinen – paljetit kimaltelee kauniisti valon osuessa niihin.


 


Settiin kuuluu myös baskeri ja söpöt lapaset. Näistä en voi kunniaa ottaa itselleni, vaan ne neuloi Neulefriikki Piiku, jonka blogista voitte lähiaikoina katsoa tarkemmat tiedot ja kuvat. Kiitos Piiku - Olet korvaamaton ystävä! Kyllä nyt kelpaa aloitella huiviviikkoa kun on koko setti esillä puodissa heti huomenna:


 


Tässä setissä kelpaa syksyn kylmiä odotella ja kylillä keikistellä.


Noi lapaset on niin suloiset et tekisi mieli itsellekin sellaiset neuloa… Mutta nyt menen katsomaan töllöä ja neulomaan seuraavaa huiviviikon mallia Cacaosta. jospa se valmistuisi ennen kun viikko on lopuillaan!

Puolustuspuhe Pompulal ja Frillal



”Mä olin sit ylpeä itsestäni”! sanoi eilen asiakkaani, joka tuli hakemaan lisää frillahuivilankaa.


Olen pitkään pohdiskellut tätä kirjoitusta tai oikeastaan sitä, että tohtiiko noita höpöhöpölankoja puolustella kun tuntuu, että kaikki nettineulojat niitä kilvan halveksuvat. Päätinpä tässä muutaman viikon harkittuani avata sanaisen arkkuni…


Pari vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa näin pompulalankaa vannoin, et mun puotiin tuollainen kammotus tulee vaan kauppiaan kuolleen ruumiin yli. Piti sittemmin pyörtää sekin päätös… Viime sesonkina alkaneeseen frillahuivivillitykseen osasin sit jo suhtautua eri tavalla.


Ok – ei kumpikaan itselleni mitään huimia neulontakicksejä aiheuta, mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Moni ”ei-niin-käsityöihminen” on saanut hienoja onnistumisen kokemuksia pompulan ja frillojen myötä. Alkuviikolla ilahduin taas törmätessäni netissä tähän kirjoitukseen.


Tosiasiassa omin kätösin aikaansaatu kiva asuste on innostanut monet jatkamaan harjoituksia ja tarttumaan puikkoihin uudestaan jonkun ”oikean” käsityön muodossa. Monelle se on ollut alkuun vaikkapa Baktus (joka ei sekään nyt niin ihme taitoja vaadi, mut jostain syystä sitä ei kukaan täällä netissä parjaa) tai vaikka perussukka! Ja taitojen karttuessa onnistumisten kautta innostus kasvaa ja neulontaharrastajien joukko siinä samalla.


Varmaan meille kaikille on tuttua se huikea ilontunne, kun huomaa onnistuneensa jossain asiassa, jota on pitänyt mahdottomana! Näitä tuntemuksia frillat ja pompulat ovat tuottaneet tosi monelle. Ja onhan ne lopputulokset ihan hauskan näkösiäkin… Ja eilen totesin, et jos mun pitäis valita paksun 9-12 mm kepeillä puikoteltavan langan tai frillan välillä niin taitaisin kallistua frillan puolelle!


Tähän loppuun en malta olla laittamatta kuvaa viikon "tuotoksesta" (HHV 27), jossa on kaikki inhokit samassa paketissa Täs langas on SEKÄ FRILLAT ETTÄ POMPULAT


 


Aurinkoista sunnuntaipäivää teillekki! Hih hih.