”Mä olin sit ylpeä itsestäni”! sanoi eilen asiakkaani, joka tuli hakemaan lisää frillahuivilankaa.
Olen pitkään pohdiskellut tätä kirjoitusta tai oikeastaan sitä, että tohtiiko noita höpöhöpölankoja puolustella kun tuntuu, että kaikki nettineulojat niitä kilvan halveksuvat. Päätinpä tässä muutaman viikon harkittuani avata sanaisen arkkuni…
Pari vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa näin pompulalankaa vannoin, et mun puotiin tuollainen kammotus tulee vaan kauppiaan kuolleen ruumiin yli. Piti sittemmin pyörtää sekin päätös… Viime sesonkina alkaneeseen frillahuivivillitykseen osasin sit jo suhtautua eri tavalla.
Ok – ei kumpikaan itselleni mitään huimia neulontakicksejä aiheuta, mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Moni ”ei-niin-käsityöihminen” on saanut hienoja onnistumisen kokemuksia pompulan ja frillojen myötä. Alkuviikolla ilahduin taas törmätessäni netissä tähän kirjoitukseen.
Tosiasiassa omin kätösin aikaansaatu kiva asuste on innostanut monet jatkamaan harjoituksia ja tarttumaan puikkoihin uudestaan jonkun ”oikean” käsityön muodossa. Monelle se on ollut alkuun vaikkapa Baktus (joka ei sekään nyt niin ihme taitoja vaadi, mut jostain syystä sitä ei kukaan täällä netissä parjaa) tai vaikka perussukka! Ja taitojen karttuessa onnistumisten kautta innostus kasvaa ja neulontaharrastajien joukko siinä samalla.
Varmaan meille kaikille on tuttua se huikea ilontunne, kun huomaa onnistuneensa jossain asiassa, jota on pitänyt mahdottomana! Näitä tuntemuksia frillat ja pompulat ovat tuottaneet tosi monelle. Ja onhan ne lopputulokset ihan hauskan näkösiäkin… Ja eilen totesin, et jos mun pitäis valita paksun 9-12 mm kepeillä puikoteltavan langan tai frillan välillä niin taitaisin kallistua frillan puolelle!
Tähän loppuun en malta olla laittamatta kuvaa viikon "tuotoksesta" (HHV 27), jossa on kaikki inhokit samassa paketissa Täs langas on SEKÄ FRILLAT ETTÄ POMPULAT
Aurinkoista sunnuntaipäivää teillekki! Hih hih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!