Lauantaina töiden jälkeen tavan mukaan mökille. Ilmassa oli haikeutta. Tarkoitus oli laittaa mökki talvikuntoon. Kaiken varalta. Jos se talvi vaikka tulee ihan kohta niin kaiken pitää olla valmiina. Iltapäivällä sielunmaisemani näytti tältä:
Tähän aikaan vuodesta ei meille enää auringonvaloa tule. Vastarannalle sentään.
Karvisen evääksi valmistaman mielenkiintoisen Tom Yam –kala”keiton” (jatkettuna äidin lohilaatikolla) jälkeen minä painelin yhden ämpärin taktiikalla sienimetsään ja jätin ”pojat” lämmittämään mökkiä ja saunaa. Sieniämpäri täyttyi hetkessä. Onneksi tuli pimeää, enkä lähtenyt toiselle reissulle!
Auringon laskuakaan ei meille näy vaikka menisi laiturille katsomaan. Tuonne jonnekin saaren taa se laskee.
Aurinko paistoi. Kyllä mekin siitä osamme saimme kun ymmärrettiin katsoa taivaalle:
Verkkokin laskettiin veteen. Silläkin uhalla että me saadaan aina liikaa kaloja.
Illan pimetessä sytytettiin ulkotulia:
Nuo tuulensuojat on muuten tosi hyviä!
Pihallekin:
Sissi-kissan haudalle vietiin merimerkit. Toinen meiltä ja toinen Pappalta ja Mummilta:
Sissi muuten oli melkoinen persoona ja hieno kissa. Eräs ystäväni kutsui hänen luonnettaan veemäiseksi… Mutta Sissi päätti et Karvis on ookoo (paljon ennen minua).
Kaikkea kamaa on mökille puolen vuoden aikana tullut kuskattua. Nyt niitä kerättiin takaisin. Joitain ei ole tarvittu koko kesänä. Kuten kamerajalkaa… Illalla Karvinen kuvaili maisemia ihan vaan siks, ettei jalka olis ollu saaressa ihan turhaan. Vastarantaa:
Saunaan mennessä melkein täysinäinen kuu kumotti pilvien välistä:
Koko ajan mielessä pyöri et ”Viimeistä kertaa tänä vuonna…” siispä saunottiinkin kunnolla ja käytiin uimassa monta kertaa. Iltaruuaksi oli hellan uunissa muhinutta karjalanpaistia ja sen jälkeen unta.
Aamusella yhden ämpärin taktiikalla taas metsään. Vähän teki mieli ottaa varoiksi muovikassi taskuun, mutta sain puhuttua itselleni järkeä! Verkossa oli 11 ahventa ja 1 kuha ja saman verran ”roskakaloja” eli särkiä ja yks hauki.
Päivä pakkailtiin, tyhjennettiin tynnyreitä, kaapeista jäätyviä. Otettiin uimaportaat ylös ja kannettiin rantaan moottorisahaa, porakonetta ja muuta kamaa. Mieli haikeana. Eihän tänne ole pakko enää tänä vuonna palata – toisaalta mikään ei estä jos mieli tekee vaikka Pyhäinpäivänä kun on kaksi vapaapäivää peräkkäin. Haravointikin jää nyt kevääseen… Muisteltiin menneitä extrememökkeilyjä – Karvisen ensivisiittiä tammikuussa vuonna 2005, jollon vesi oli noussut melkein 1,5 metriä ja vienyt laiturin (tein miehelle mökkielämätestin, jonka hän läpäisi olosuhteisiin nähden mallikkaasti), Joulua vuonna 2008 ja yhtä pääsiäistä, jolloin päästiin pois mökiltä vaan käyttämällä alumiinivenettä jäänsärkijänä…
Lähdön hetkellä vain yksi oli kadoksissa – Tassu tietenkin aavisti joutuvansa koppaan ja veneeseen! Rötöksellä sekin saatiin huijattua kyytiin ja lastattuamme yli 20 kassia, pussia ja nyssäkkää matka vastarannalle saattoi alkaa.
Olis saattanut alkaa. Jos moottori olisi käynnistynyt! Karvinen kiskoi hiki päässä eikä moottori edes luvannut lähteä käyntiin! Positiivisena minä heti huomasin et myötätuulihan meillä ja airotkin veneessä eikä edes satanut. Loppujen lopuksi Karvisen lelu eli akkukäyttöinen sähkömoottori luotsasi meidät vastarannalle. Lupaan, etten enää koskaan moiti isojen poikien leluhankintoja! Matka kesti kauan. Matkamusana oli Tassun kiukkuinen karjunta. Sähkömoottori on siitä kiva, ettei siitä kuulu ääntä ollenkaan. Kerrankin olisi venematkalla voinut jutustella mukavia. Jostain syystä meillä ei oikein juttu luistanut…
Kotiin päästiin melkein ennen pimeäntuloa. Aika pitkälle iltaan meni ennekuin saatiin ruokaa pöytään. Sitä ennen piti perata ne pahuksen kalat ja sienet. Onneksi Tassu leppyi ahvenfileillä, joita ei kuitenkaan ilmestynyt kuppiin riittävän nopeasti. Kärsivällisyys ei todellakaan ole Tassun ominaisuus kun se tietää kalaa olevan talossa!
Mökkielämä on NIIN ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!