Päivän kysymys: Miks ihmeessä huivikerroksen neulomiseen menee vaan vartti mut purkamiseen kolme varttia? Ja se toinen kysymys: Miks ihmeessä mun pitää aina tehdä montaa asiaa yhtä aikaa? Miks mä en koskaan voi ottaa yhtä rennosti kuin Tassu? Katsottuaan tunnin luonto-ohjelmaa töllöstä se oli ihan uupunut:
Kauneimpien Käsitöiden viitosnumeron kannessa oleva punainen huivi kolahti heti lehden ilmestyttyä! En tiedä miks koska sehän on tehty susumittarin mukaan kamalan paksusta langasta. Ensin odottelin sitä maailmankaikkeuden ihaninta lankaa ja välillä on tullut muita pakkotöitä väliin mutta nyt se on viimeinkin valmis:
Koville otti taasen. Aamulla tikuttelin viimeiset kerrokset. Yritin samaan aikaan lueskella blogeja, katsoa telkkua ja silittää kissaa… Purkuhommiahan siitä seurasi. Tassu oli sitä mieltä et ”Siitäs sait lällällää!”
Karvinen kävi välillä aamukahvilla ja katsoi parhaaksi paeta takaisin unten maille – viimeviikkoinen purkukiukutteluni oli varmaan tuoreessa muistissa… Loppujen lopuksi purin ihan hyvillä mielin. Miten voisi olla pahalla päällä kun vieressä kehrää lohduttava projektipäällikkö?
Lankana Adriafilin Bucaneve (100% merinovillaa, 50g=120m, tiheys 20s=10cm puikoilla 4½, 6 eur/kerä). Adriafil ei pettänyt tälläkään kerralla! Lanka on ihanaa neulottavaa ja näin paksuksi hurjan riittoisaa. Ja tuntuu melkein yhtä ihanalta kuin Tassun turkki. Ei varmasti kutita herkintäkään ihoa. Kuvassa näkyy langan kaunis kierre (sekä se joka kässyssä oleva pakollinen virheeni).
Neuloin huivin puikoilla nro 5 ja menekki oli 207g (ohjeen lanka oli Scahenmayr Extra Merino Big ja menekki 350g). Jätin kyllä viimeiset rapuvirkkauset tekemättä mut ei niihin nyt kolme kerää olis saanu tärvättyä. Illalla otin huivin pingotuksesta (nuppineuloi ei ollu mut Karvisen varastoista löytyi sopivia pieniä messinkinauloja) ja päättelin langat. Projektipäällikkö tarkasti ja hyväksyi Hullun Huivivuoteni 30. huivini:
Puodissa on tätä lankaa myös muita värejä (näiden lisäksi valkoinen):
Viikonloppuun on huivittelun lisäksi kuulunut kaikkea mökkipuuhaa vaikkei olla oltu mökillä vaan Karvislandiassa. Klapikone ja moottorisaha ovat olleet kovassa käytössä. Lisäksi tuli eilisiltana bongailtua tähdenlentoja (näin viis) ja tänään Karvis vaihtoi Corollavanhukseeni öljyt. Nyt taas moottori kehrää kuin Tassu.
Minä imuroin auton - edellisestä kerrasta olikin jo varmaan vuosi kulunut. Kaikkea kummallista autosta löytyikin: Tavallista soraa, hiekkaa ja kuivuneita lehtiä, kissanhiekkaa suunnilleen kilo (hiekkapussi hajos auton lattialle pari kuukautta sitten), kahdet pelastusliivit (ei sitä koskaan tiedä koska joutuu autolla veden varaan), kolme heijastinta, heijastinliivit, neljät työrukkaset, Ville ja Olli (=kävelysauvani), 10 silmukkaneulaa (jotka luulin myyneeni kun niitä ei löytynyt) 650 g erilaisia lankoja (varmuuden vuoksi – eihän sitä koskaan tiedä milloin inspiraatio iskee), karkkipapereita (enkä mä muka syö karkkia), lankavyötteitä (en mä omassa autossani koskaan neulo ku pitää ajaa), kolme muovikassillista elatusapua (kuka sinne takaluukkuun muistaa katsoa) tyhjä lasinpesunestekanisteri, tyhjä öljykanisteri, aurinkolasipussi (aurinkolasien sijainti tuntematon), viime vuoden Hello Kitty –kalenteri (en vissiin oo raaskinu heittää poiskaan) ja tuhkakupissa kissannapuja. Yks olennaisen tärkeä juttu sieltä puuttui – varavillasukat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!