Iloisenharmaita

Kiitos kaikista ihanista huivikommenteista! Omasta mielestänikin se on upea, mutta kummasti vaan mieltä lämmittää, ku joku muukin tykkää.

Nyt on taas aika palata arkeen ja iloisenharmaisiin kässyihin. Ja taas mä mietin miks tällasia blogata kun näitä samoja on täällä nähty jo ennenkin. Eilisaamuna valmistui taas yks poncho Katian Quezalista:

Katian Quetzal on uskomattoman kevyttä. Poncho painaa vaan 95 grammaa! Pyörönä tikuttelin. Alkuperäinen ohje on Katian lehdestä, mutta se on tehty kahdesta kappaleesta. Vaikka tykkäänkin saumojen ompelusta niin tällaisessa työssä se on järjetöntä jopa mun mielestäni. Asiakas toivoi vähän pienempää pääntietä, joten aloitin kuutosen puikoilla ja vähän vähemmillä silmukoilla. Pääntien ainaoikeiden jälkeen vaihdoin kasin puikkoihin. Tämähän neulotaan ylhäältä alas. Yritän aina käyttää langan mahdollisimman tarkkaan, joten päättelykerroksella aina vähän jännittää et riittääkö lanka vai ei. Hyvin riitti - melkein kolme metriä jäikin!

Leikittelin joululahjakamerallani. Tässä lähikuvaa neulepinnasta. Harjattua alpakkaa.

Pari viikkoa sitten valmistui taas yks Salkkari:

Ohje löytyy teeteen sivuilta. Kannattaa käydä kurkkimassa sieltä muitakin ilmaisohjeita - niitä on siellä nykyään ihan kivasti ja ohjehakutoiminto on näppärä!

Kuinkahan monta tällaista olenkaan jo tikuttanut? Moni varmaan ajattelee, et eiks toi ikinä keksi mitään uutta... Lankaa kului 53 g.

Nyt me vietetään Tassun kanssa aaluokan viikonloppua ihan kahdestaan. Eilen oltiin lenkillä ja nautittiin aurinkoisesta kelistä:

Lenkin jälkeen syötiin pihvit. Tassun pihvi oli raaka ja mun pihvi medium. Koska me ollaan aaluokan lihansyöjiä, niin unohdettiin perunat sun muut turhuudet...

Jälkiruokana Tassulla oli porsaan sydäntä ja mulla hedelmäsalaattia. Ruuan jälkeen otettiin rennosti:

Tänään jatketaan kotoilun merkeissä. Pyykkikone jyllää, mikrossa on sämpylätaikina nousemassa ja makkarissa yks kaappi odottaa raivaustraktoria. Kolme toinen toistaan houkuttelevampaa neulomusta lojuu sohvalla, aurinko paistaa.

Ihanaa sunnuntaita teillekki!

Huivitusta

Alkuvuodesta iski ankara huivitus. Muistelin kaiholla Mammutin Hullua huivivuotta ja tikuttelin sukkaa ja sytomyssyä... Kunnes yks "luokkakaveri" kansalaisopiston kurssilta etsiskeli lankaa ennen joulua Yhteishyvässä olleeseen huiviohjeeseen...

Siinäpä lääkettä huivipoltteeseen! Muistelin, että ohjeenkin olin kerännyt talteen Karvisen Yhteishyvästä (mullehan ei ko lehti tuu, koska olen plussaihminen).

Innoissani aloitin. Langaksi valkoin SMC:n Wool 125:n. Jotenkin tuntui siltä, että huivilankana tavissukkalankaa pikkuisen parempi piti olla.

Aikaa kului. Huivi edistyi pikuhiljaa. Aika usein edistymistä tökki se, että ohje unohtui töihin tai toisinaan taas lanka... Joskunaan myös työt häiritsivät harrastusta.

Hiukan jo alkaessa ihmettelin langan menekkiä. 450g... Siitä määrästä tulisi melkein paita! Ja isohan se huivi oli vaikka jätin kolmannen pitsikaavion puoleen väliin.

Reunuksen neulomisessakin kului kokonainen viikonloppu:

Ja lankaa siihen kului kolme kerää!

Mutta, mutta - jos huivi on tarpeeksi suuri, niin sitä voi käyttää myös bolerona:

Speksit: Lanka SMC Wool 125, Puikot 4½ mm Knit Picks pyöröt (kaksi kertaa piti vaihtaa kaapelia pidemmäks) ja menekki pikkuisen alle 400 g.

Malli on näyttävä ja jätimäisen iso. Shaaliksi voisi kutsua. Tykkään, mutta seuraava huivitus taltutetaan pikkuisen ohuemmalla langalla.

Hassut nessut

Aina joskus mua pukkaa idealla. Usein ideat jää ideoiksi. Harvoin niitä ryhdyn toteuttamaan. Ja jos vaikka ryhdyn, niin usein tulos on sellainen, että yön pimeinä hetkinä tuotokset olis syytä kaikessa hiljaisuudessa kiikuttaa roskikseen ja unohtaa koko juttu.

Mutku... Mää oon tällanen hölösuu ni pitää kaikki tärvellyksetkin julistaa kaikille naurettavaks.

Nessukkaat kolahti. Ja heti pälkähti päähän et ne olis kivat huopatossuina. Siispä tuumasta toimeen!

Omat ekat, Piikun modaamat, ja vielä löydetty uudempi ohje... Teeteen Sagaa vajaa kerä, 5½ puikot ja jättiläisen tossu...eikun nessukat! Ja lankaa tietenkin kului vaikka kuinka ja paljon eli ainkakin 200 g. Kaksi pyöräytystä pyykkikoneessa kolmessa kympissä (Saga ei käyttäydy kovin hyvin mun koneessa - aina tulee tönkköä, joten varovasti piti aloitella).

Ainakin koko 46 on nessukkatossukkaat:

Ehkäpä homma kaipais vielä vähän kehittelyä, mutta oma innostus loppui tähän... Mut en vieny roskikseenkaan. Aika hauskat jollekin isokenkäiselle.

Ystävänpäivänä äiti vei meidät pizzalle (koska isälle ei kelvannu nepalilainen, koska siellä ei ollu mitään "normaalia" ruokaa). Pizza ei koskaan petä - vattat pullollaan tultiin meille lesillisille ja pelaamaan Unoa. Kukahan mahtoikaan olla pelin Uuno?

No minäpä tietenkin - Tassun suosiollisella avustuksella!

Hyvää viikonloppua ja hiihtistä kaikille!

Tyks Ystävänpäivän sytomyssykeräyksen "saldot"

Eilisaamuna löysimme Tyksin parkkipaikalle Piikun mielenkiintoisista reittivalinnoista huolimatta ;) Autoista tyhjennettiin kassia, pussia ja nyssäkkää. Muistettiin tällä kerralla maksaa myös parkkimaksut - kumpikin omalla tavallamme. Kännykkäsovellus? Mikä semmoinen on?

Tässä "tämänkertainen "lasti" yhteiskuvassa:

 Taisivat tulla tarpeeseen, sillä kokolailla tyhjältä näytti myssy/sukkakori syöpäosaston aulassa:

Äkkiäkös kori saatiin täyteen!

Kiitokset taas kaikille mukana olleille! Tämä Ystiskeräyshän toteutettiin jo kuudetta kertaa eli perinteitä on. Mukavaa, että moni alusta asti mukana ollut pitää perinteistä kiinni ja hienoa, että joka vuosi uusiakin myssyilijöitä liittyy joukkoon!

Tiedän ainakin Lankapirtin Matleenan pitävän jonkinlaista tilastoa myssykeräyksistä ja monen muunkin olevan kiinnostunut "saldoista" niin tässäpä niitä:

Myssyjä 179 kpl, sukkia ja muita "jalattimia" 114 paria ja 13 kaulanlämmitintä. Eli yhteesä 306 ilahduttajaa.

Yks myssy minultakin vielä ehti mukaan, vaikka työt pahan kerran haittasivat osallistumista. Lankana testasin taas yhtä kevään uutuuksista. Satin Cottonin kauniita liukuvärejä meillekin on tulossa lähiviikkoina. Mallina Matleenan Tuija:

Silmukkaluku oli ohjeen mukainen, mutta puikot roimasti suuremmat eli 4 mm alusta loppuun. Tein myssyn kokonaan pyöröillä. Kavennusosan looppasin, koska nelosen sukkapuikot ei kuulu "työkalupakkini" vakiovarusteisiin.

Lanka oli ihanan pehmeää ja sen rakenne mielenkiintoisen ketjumainen:

 

Jos myssysi ei ehtinyt tähän kyytiin niin ei hätää - keräyshän on jatkuva. Eilisen jälkeen puodin myssykoppaan on jo kertynyt kolmet villasukat ja yksi myssy. Näitä toimitetaan seuraavaksi Tyks Salon sairaalaan, jossa aloitetaan sytostaattihoidot vielä ennen kesää. Jos tykkäät neuloa tai virkata porukassa ja samalla kuunnella novelleja, niin huominen Novellikoukku Salon Kirjastossa on oiva tilaisuus!

Hyvää ystävänpäivää

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystävillemme!

t. Blogikissa Tassu, Blogikuvaaja Karvinen ja Susu

Nessukat ja myssykät ja tietoa ystiskeräyksestä

Nessukkaat tuntuu olevan kaikilla sivustoilla nyt tosi pop. Minäkin innoissani tekaisin yhdet heti ensimmäinsen ohjeeseen törmättyäni. Hauskalta näyttivät ja helpoilta:

Teeteen Sallaa puikoilla 3½. Menekki 62g.

No joo – malli on tosi joustava ja mulla vielä liian suuret puikot. Huomasin sen heti ekan tossun tehtyäni että vaikka pieneltä näyttää niin pysynevät topakasti vasta jalassa nro 44. Mutta kun meillähän ei pureta, niin teinpä sitten kaverin yksinäiselle. Sittemmin olen saanut täsmennettyjä ohjeita ja Piikun omin modauksin tehdyt näyttävät ihan kokeilemisen arvoisilta. Nämä menevät Tyks Sytomyssykeräykseen muiden jalattimien seuraksi.

Sukatkin neuloin. Siitä tapanina itsevärjätystä VuorelmanVeto –langasta. Näitäkin neuloessa sormet saivat vähän väriä, joten värjäysharjoitukset jatkuu… Pyykkikonehurlumhein jälkeenkin sukissa oli sama väri. Tosi kivat mun mielestä. Tyksin keräykseen nämäkin menossa. Osaisinkohan tehdä toisen kerran yhtä kivan noitakeitoksen?

Yhden myssynkin sain aikaiseksi. Sytomyssy on mainio tapa tutustua uuteen lankaan. Joiltain lankatoimittajilta voi saada kokeeksi mallikerän uudesta langasta. Jos oikein kauniisti pyytää. Tämä lanka on Tekstiiliteollisuuden maahantuomaa Sublime Cotton Silk –lankaa. Neulottaessa siinä oli tuttu silkkimäinen ”natina” ja lanka on ihanan pehmoista. 

Löyhän kierteen ja höttelöisyyden vuoksi pelkään vähän nöyhtääntymistä – tosin Sublimen langat on aina tosi hyvän laatuisia, joten taitaa olla turha pelko. Ihanan pehmeää ja kerästä jäikin vähän vaikka neuloin nelosen pyöröillä. Riittoisaakin siis.

Ida-Mariakin päätti osallistua talkoisiin. Lankana puotiin kertyneitä teetee Primanovan jämiä. Aika hauskan myssyn voi tehdä jämistäkin vaikka lankaa olis vaan kerros tai kaksi!

Anjalinin keräyspisteeseen on viime päivien aikana tuotu mukavasti myssyjä ja sukkia. Kiitos kaikilla mukana oleville! Tänään jo pakkailin pari kassillista lähtökuntoon, joten keräyslaatikossa on taas tilaa ;)

Koska ystävänpäivä on sunnuntaina, niin myssy/sukkalahja viedään Tyksiin vasta ensi viikolla - tiistaina 16.2. Vielä maanantaina 15.2. mennessä keräyspisteisiin (Salossa Anjalinille ja Turussa Elisaan) viedyt myssyt/sukat ehtivät mukaan!

Salon Kirjaston Novellikoukussa (seuraavan kerran muuten torstaina 18.2.) neulotaan kevään ajan  myös sytomyssyjä. Salossa - Tyks Salon sairaalassa alkavat sytostaattihoidot ennen kesää, Aikaisintaan huhtikussa. Hoitaja Elina Suonio-Peltosalo kertoi, että tällä hetkellä heillä on koulutukset meneillään ja hoidot Salossa alkavat kun ne ja lastenosaston remontti ovat ohi. Joten jatketaanhan keräystä myös ystävänpäivän jälkeen!

Silmukointeja suosikkilangoilla

Me neulojathan ymmärretään ihan hyvin, jos joulupaketista löytyy vain yksi sukka. Jolulupukin ei tarvii edes laittaa saatekirjettä mukaan, sillä tiedämme ihan varmasti saavamme sen toisenkin sukan. Ennemmin tai myöhemmin. Usein myöhemmin.

Ida-Marian joulupakettiin päätyi yksinäinen aplakkasukka:

Huom! Aplakka EI ole kirjoitusvirhe. Koska mun näppiksillä pee ja ällä menee aina väärinpäin, niin ollaan suosiolla päätetty hyväksyä asia ja puhua vaan aplakkalangoista.

JOS teetee Tundran iloisenkeltainen olisi tullut jo ennen joulua, niin Idan paketissa olisi voinut olla peräti kaksi sukkaa… Silmukoiden jäljentäminen mustalla langalla tummanharmaalle pohjalle oli tälle ikänäköiselle syksyn pimeässä mahdoton tehtävä! Tosin tänään näyttää olevan ihan yhtä harmaa päivä ku marras-joulukuussa. Laskiaista vaan – märälle vihreälle nurmikolle pyllymäkeen vai?

Tammikuun alkuun sain väsättyä yksinäiselle sukkaparalle kaverin. Sopivasti Idan synttäreiksi. En ees yrittänyt tehdä samanlaista ja kekkasin, että osa kissantassuistahan voi olla valkoisiakin:

Lanka siis ihana aplakkasukkalanka Tundra, puikot 3,25mmKnit Picksin sukkapuikot, Menekkiä en muista mut alun kolmatta kerää kuitenkin. Tassuttelut on tehty silmukoita jäljentämällä saman langan jämistä – niitähän meillä piisaa, sillä se on ehdoton suosikkimme paksuista sukkalangoista!

Jossain blogikommentissaan vuosi tai peräti pari vuotta sitten Troolari Huovarin Seppo heitti vihjeen, et The Lankakauppa vois tehdä Huovaripipot. Meillähän ei tunnetusti synny mitään jos toimitusaikaa ei ole sovittu. Aina tulee jotain muuta… Visio oli kirkkaana mielessäni heti – merten miehille pitää tietenkin tehdä Cousteaut. Pienin modauksin.

Lankavalinta oli päivänselvä: Adriafilin Bucaneve. Se on toinen suosikkilangoistamme. Hyväkierteinen ja napakka merinovilla, joka ei taatusti kutita tai pistele! Buca on se lanka, joka puodissa näytetään ensimmäiseks niille, jotka sanoo et langassa ei saa olla yhtään villaa ku villa pistelee. Käännytystyötä saadaan tehdä melkein joka päivä – villoissa on eroja! Moni ei ensin edes usko Bucan olevan villaa… Ja moni sitä kokeillut ihastuu ja hakee sitä lisää, vaikka se ei olekaan se kaikkest halvin tarjouslanka.

Värivalintaa mietin tovin. Pojillahan on blogikuvissa aina mustat pipot. Viisastuneena tassusukkien silmukointikokemuksesta suljin heti pois iloisenharmaat ja mustan. Huovaripipohan on tietenkin huovarinpunainen. Nimikointi valkoisella…

Kun alkuun pääsi, niin nelominen sujui sutjakkaasti. Taisin käyttää näihin 3½ puikkoja. Yhtenä harmaana sunnuntaipäivänä sit oli taas silmukointipäivä. Homma ei ollut yhtään sen helpompaa kuin musta-harmaasukissa! Rivit ja kerrokset hyppelehtivät silmissä miten sattuu ja purkuhommiin jouduin tuon tuosta.  Vaihtelin näkimiä suuntaan ja toiseen. Välillä päässä oli monitehonäkimet ja välillä lukunäkimet. Kiroilin mielessäni et oon varmaan tulossa sokeaksi, kun tuntui, et sanomalehden kirjametkin hyppelehtivät miten sattuu puhumattakaan tietsikan näytöstä! 

Syy näköhäiriöihin selvisi myöhemmin illalla. Karvis oli luvannut hoidella päivän ruuan ihan omin voimin. Tulossa oli raumalainen perinneruoka Lapskoussi. Sen tekeminenhän oikeastikin kestää pitkään, mutta Karvisen valmistaman aikaa menee ainakin tuplasti. Tai triplasti. Ensin tunti nettisurffailua ohjeen hakemiseen ja vertailuun. Sitten lihat kiehumaan pariksi tunniksi… Lihojen kypsymistä odotellessa uutistenlukua nettilehdistä. Kokille ei hetkeksikään tullut mieleen käyttää lihojen kypsymisaikaa lanttujen sun muiden kuorimiseen ja pilkkomiseen. Kun lihat oli kypsiä oli sopiva väli käydä lenkillä. Lenkiltä palattua piti ensin vähän ”jäähtyä” ennekuin kokki alkoi kuorimaan lanttuja ja porkkanoita, joiden kypsymistä odotellessa lisää nettisurffailua. Yritin jossain vaiheessa nälissäni vähän tarjota apuakin, mutta vastaus oli että kun hän on kerran luvannut huolehtia sapuskasta niin hän sitten tekee sen… Olihan ruoka herkullista, kun sitä viimeinkin sai. Kuuden tunnin odottelun jälkeen!

Ja minä huomasin, että silmukoiden jäljentäminen oli hankalaa vaan siks, että mulla oli niin nälkä et näköä haittas! Ens kerralla silmukoin täydellä vatsalla.

Lankaa kahteen pipoon kului tasan kolme kerää (80 cm jäi ylikin). Todistettavasti ne on ainakin kerran olleet käytössä – valokuvaa varten. Käykääpä kurkkaamassa komeita poikia klikkaamalla TÄSTÄ.