Silmukointeja suosikkilangoilla

Me neulojathan ymmärretään ihan hyvin, jos joulupaketista löytyy vain yksi sukka. Jolulupukin ei tarvii edes laittaa saatekirjettä mukaan, sillä tiedämme ihan varmasti saavamme sen toisenkin sukan. Ennemmin tai myöhemmin. Usein myöhemmin.

Ida-Marian joulupakettiin päätyi yksinäinen aplakkasukka:

Huom! Aplakka EI ole kirjoitusvirhe. Koska mun näppiksillä pee ja ällä menee aina väärinpäin, niin ollaan suosiolla päätetty hyväksyä asia ja puhua vaan aplakkalangoista.

JOS teetee Tundran iloisenkeltainen olisi tullut jo ennen joulua, niin Idan paketissa olisi voinut olla peräti kaksi sukkaa… Silmukoiden jäljentäminen mustalla langalla tummanharmaalle pohjalle oli tälle ikänäköiselle syksyn pimeässä mahdoton tehtävä! Tosin tänään näyttää olevan ihan yhtä harmaa päivä ku marras-joulukuussa. Laskiaista vaan – märälle vihreälle nurmikolle pyllymäkeen vai?

Tammikuun alkuun sain väsättyä yksinäiselle sukkaparalle kaverin. Sopivasti Idan synttäreiksi. En ees yrittänyt tehdä samanlaista ja kekkasin, että osa kissantassuistahan voi olla valkoisiakin:

Lanka siis ihana aplakkasukkalanka Tundra, puikot 3,25mmKnit Picksin sukkapuikot, Menekkiä en muista mut alun kolmatta kerää kuitenkin. Tassuttelut on tehty silmukoita jäljentämällä saman langan jämistä – niitähän meillä piisaa, sillä se on ehdoton suosikkimme paksuista sukkalangoista!

Jossain blogikommentissaan vuosi tai peräti pari vuotta sitten Troolari Huovarin Seppo heitti vihjeen, et The Lankakauppa vois tehdä Huovaripipot. Meillähän ei tunnetusti synny mitään jos toimitusaikaa ei ole sovittu. Aina tulee jotain muuta… Visio oli kirkkaana mielessäni heti – merten miehille pitää tietenkin tehdä Cousteaut. Pienin modauksin.

Lankavalinta oli päivänselvä: Adriafilin Bucaneve. Se on toinen suosikkilangoistamme. Hyväkierteinen ja napakka merinovilla, joka ei taatusti kutita tai pistele! Buca on se lanka, joka puodissa näytetään ensimmäiseks niille, jotka sanoo et langassa ei saa olla yhtään villaa ku villa pistelee. Käännytystyötä saadaan tehdä melkein joka päivä – villoissa on eroja! Moni ei ensin edes usko Bucan olevan villaa… Ja moni sitä kokeillut ihastuu ja hakee sitä lisää, vaikka se ei olekaan se kaikkest halvin tarjouslanka.

Värivalintaa mietin tovin. Pojillahan on blogikuvissa aina mustat pipot. Viisastuneena tassusukkien silmukointikokemuksesta suljin heti pois iloisenharmaat ja mustan. Huovaripipohan on tietenkin huovarinpunainen. Nimikointi valkoisella…

Kun alkuun pääsi, niin nelominen sujui sutjakkaasti. Taisin käyttää näihin 3½ puikkoja. Yhtenä harmaana sunnuntaipäivänä sit oli taas silmukointipäivä. Homma ei ollut yhtään sen helpompaa kuin musta-harmaasukissa! Rivit ja kerrokset hyppelehtivät silmissä miten sattuu ja purkuhommiin jouduin tuon tuosta.  Vaihtelin näkimiä suuntaan ja toiseen. Välillä päässä oli monitehonäkimet ja välillä lukunäkimet. Kiroilin mielessäni et oon varmaan tulossa sokeaksi, kun tuntui, et sanomalehden kirjametkin hyppelehtivät miten sattuu puhumattakaan tietsikan näytöstä! 

Syy näköhäiriöihin selvisi myöhemmin illalla. Karvis oli luvannut hoidella päivän ruuan ihan omin voimin. Tulossa oli raumalainen perinneruoka Lapskoussi. Sen tekeminenhän oikeastikin kestää pitkään, mutta Karvisen valmistaman aikaa menee ainakin tuplasti. Tai triplasti. Ensin tunti nettisurffailua ohjeen hakemiseen ja vertailuun. Sitten lihat kiehumaan pariksi tunniksi… Lihojen kypsymistä odotellessa uutistenlukua nettilehdistä. Kokille ei hetkeksikään tullut mieleen käyttää lihojen kypsymisaikaa lanttujen sun muiden kuorimiseen ja pilkkomiseen. Kun lihat oli kypsiä oli sopiva väli käydä lenkillä. Lenkiltä palattua piti ensin vähän ”jäähtyä” ennekuin kokki alkoi kuorimaan lanttuja ja porkkanoita, joiden kypsymistä odotellessa lisää nettisurffailua. Yritin jossain vaiheessa nälissäni vähän tarjota apuakin, mutta vastaus oli että kun hän on kerran luvannut huolehtia sapuskasta niin hän sitten tekee sen… Olihan ruoka herkullista, kun sitä viimeinkin sai. Kuuden tunnin odottelun jälkeen!

Ja minä huomasin, että silmukoiden jäljentäminen oli hankalaa vaan siks, että mulla oli niin nälkä et näköä haittas! Ens kerralla silmukoin täydellä vatsalla.

Lankaa kahteen pipoon kului tasan kolme kerää (80 cm jäi ylikin). Todistettavasti ne on ainakin kerran olleet käytössä – valokuvaa varten. Käykääpä kurkkaamassa komeita poikia klikkaamalla TÄSTÄ.