Vesileikkejä syyskuun viimeisenä

"Satakoon vettä, lunta tai räntää niin tämä pipo ei heti kastu. Perustuu Bionic-Finish ECO -viimeistelyyn. Ominaisuus pysyy langassa pesun jälkeen." 

Voiko tuollaista myyntipuhetta vastustaa? No en minä ainakaan. Yhtään en uskonut, mutta olihan se halpaa joten tilattiin - kippurassa nauraen. Eilen ne langat sit tulivat...

 Kotiin lähtiessä hetitin yhden kerän kässäpussiini. Vyötteen sisäpuolella oli pipo-ohje saksan- ja enkunkielisenä. Iltauutisten aikoihin loin silmukat seiskan puikoille ja aamu-uutisten aikoihin sain jo myssyn valmiiksi.

Sen verran lankaa jäi, että tein pikkuruisen mallitilkun, jolla päätettiin kokeilla:

 Pullosta vettä tilkulle ja...

Siinähän oli! Hämmästyttävää...

Lanka on SMC Boston Aqua Protect ja puikot Knit Picks pyörökärjet 7 mm 60 cm kaapelilla. Kerä riitti myssyyn hyvin.

Tää eka testi ei tietenkään riittänyt. Piti vetää pipo päähän ja pyytää joku kaatamaan vettä mun päähän. Kuvassa ei oikein kunnolla näy, miten vesi valuu hanhen selästä eli Susun päästä... 

Salossa (Maaseudun Tulevaisuuden torigallupin voittajatorilla) on perinteiset Syysmarkkinat meneillään. Perinteisesti markkinaperjantaina koululaiset tekevät taksvärkkiä. Idankin vanhempi poika ahkeroi meillä heijastinanauhan parissa aamupäivän. Mun päähän poika ei suostunut vettä kaatamaan, mutta olisittepa nähneet ilmeensä kun kysyin suostuisko liruttamaan vettä äitinsä päähän jos mä videoin!

Pää ei kastunut, mutta lattia piti kuivata empiirisen kokeemme jälkeen. Ja yrittää todistella poitsulle, ettei meillä töissä joka päivä ole yhtä hulvatonta menoa...

Nostalgisille markkinoille tulivat myös äiti ja isä. Tullessaan toivat myös auringonpaisteen mukanaan Saloon. Minäkin lähdin heidän mukanaan vähän markkinahumua ihmettelemään. Löysin sen yhden jutun, jota olin mennut hakemaan, mutta ihan vähän ihmettelin nykymarkkinatunnelmaa. Miten ihmeessä riittää asiakkaita niille tsiljoonalle lakukauppiaalle?

Pidettiin pitkästä aikaa pizzapäivä. Markkinoiden lisäksi Salo taitaa olla kuuluisa asukastiheyteen suhteutettuna tiheimmästä pizza/kebabpaikoistaan ja maan havimmista pizzoista. Iltapalaksikin riitti. Vielä ennen kotiinlähtöä "pakotin" porukat iltapäiväkaffelle Ihme&Kummaan. Pannukahvi maistui ja perjantai-iltapäivän viimeisille asiakkaille jättimäinen kakkupala...

Äidille löydettiin Someron kojusta oikean värinen ontelokude ja meiltä (teeteen verkkolehdessä 2/2016 julkaistu) Idan neulottu matto-ohje.

Isä oli huomannut, että mun blogilistani on hävinnyt bittiavaruuteen. Just nyt en viitti sitä asiaa alkaa ihmettelemään, sillä kohta alkaa telkusta Vain Elämää. Niitä harvoja ohjelmia, joita seuraan... Mukavaa illanjatkoa ja alkavaa lokakuuta!

Sukat Asunnottomien yöhön

YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10. vietetään vuosittain Asunnottomien yötä. Minäkin sain haasteen osallistua - ensin sukkakilpailuun, mutta lupasin tehdä yhdet sukat.

Lankana teetee Salla. Mustaa ja kahta eri raitaväriä. Puikoilla 3½ mm ja kokoa on jotain 43-44. Lankaa kului 122g.

Salossa ei tietääkseni ole hirveän paljon varsinaisia asunnottomia - toiminnalla onkin tarkoitus auttaa ja helpottaa hädänalaisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Toivon tosiaan, että nämä minunkin sukkani lämmittävät jonkun tarvitsevan varpaiden lisäksi mieltä ja luovat uskoa tulevaisuuteen.

Meille Anjalinille saa tuoda asunnottomien yöhön tehtyjä sukkia 8.10. asti. Sukkakeräystä koordinoi Anna Tukesi ry. Anna Tukesi on vuonna 2015 perustettu salolainen poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton vapaaehtoisyhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on paikallisesti Salon alueella tarjota apua arjen eri tilanteisiin ja haasteisiin.

Viikon kuluttua eli 8.10. Salossa järjestetään Auttaja 2016 -messut. Messuilla kokoontuu yhteen tahot, jotka omalla toiminnallaan pyrkivät edistämään Salon ja sen asukkaiden hyvinvointia. Mukana on erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, vertaistukiryhmiä, yhdistyksiä ja yrityksiä. Lisää tapahtumasta voit lukea KLIKS 

Veteraanisukistakin joku Anonyymi edellisen postauksen kommentissaan kyseli. Tokihan Anjalin voisi toimia Salon alueen keräyspisteenä. Heti kun löytyy joku taho, joka sukkakeräyksestä jotain tietää ja toimittaa sukat asianmukaisesti perille. Tähän mennessä itse en ole saanut selvää miten keräys on organisoitu ja kuka sukat ottaa vastaan ja toimittaa veteraaneille. Facebook ei tähän vastausta antanut. Eikä käsittääkseni Salon veteraanit olleet kuulleet puhettakaan. Jotenkin tuli sellainen olo, et kaunis ajatus, jossa kaikki ovat kilvan mukana, mutta kukaan ei asiaa koordinoi tai ole ollut yhteyksissä järjestöihin. Valistakaa tyhmää ja tietämätöntä.

Sytomyssyjä Tyksin syöpäpotilaille meille voi tuoda kuten ennekin. Keräyshän on jatkuva. Viime viikon Salon Pääkirjaston Novellikoukkuun olikin tuotu muutamia kesätauon aikana tehtyjä myssyjä, jotka toimitamme perille kuten ennekin.

Oikeastaan on kivaa kun taas on syksy. Novellikoukun lisäksi tällä viikolla on alkanut Neulomakerho ja eilen neulottiin porukalla Ihme&Kummassa. Tosin mun neulomiset jäi vähiin kun koemaistelin supersuklaista "Hanna-tädin kaakaota" ja "Julma Juhaa" eli salatti-tomaatti-pekoni-juustosämpylää. Ei muuten tarvinnu miettiä iltapalaa enää kotosalla... jos poikkeat salossa niin tämä on kahvipaikka nro1. Itte oon enemmän suolaisten palojen kannalla, mutta paikan makeat herkut näyttävät yhtä suussasulavilta.


Vielä on sentään mökkikauttakin jäljellä. Kaiken maailmalla humputtelun jälkeen oltiin Tassun kanssa viime viikonloppuna kahdestaan mökillä. Harrastimme äiti-poika-suhteen kehittämistä eli nukkumista ja ankaraa kehräämistä. Mettäs ei ollu sieniä ja puissa oli vielä lehdet, joten ei kannattanut ees haravoida. Metsäpalovaarakin oli, joten eipä auttanut ryhtyä pyromaanihommiin risukasan kanssa... Onneksi sentään laiturille ilmestyi ihan yllättäen neljä ahventa. Tassun fan club oli käyny pilkillä:

Mun tehtäväksi jäi hoidella kalat syömiskuntoon. Sitä mukaa kun ehdin niin ahvenet katosivat parempiin suihin! Eikä me maltettu lähteä kotiin sunnuntai-iltana. Hyvin ehdittiin aamullakin. Sumu meinas kyllä pitää meidät saaressa, mut ei sit kuitenkaan. Sitäpaitsi jos oltais lähdetty kotiin niin tämä upea syyskuinen iltarusko olisi jäänyt näkemättä!

Sydänjakku vol 2 ja skumppia

Blogiparka on jäänyt ihan heitteille viime aikoina vaan kyllä täällä vielä ollaan ja silloin tällöin puikoiltakin valmistuu jotain pientä.

Edellinen sydänjakkuni ihastutti niin, että sain heti perään tehdä toisen vähän isomman. Lanka teetee Primanova, koko 1-2 vuotiaalle, puikot 3½ ja 4 mm, ohje teetee Neulelehti 3/2016.

Malli on kiva ja mukavaa oli tikutella, kun ohje oli jo tuttu ja hyväksi havaittu. Ohjeessa oli tähänkin kokoon varattu lankaa vähän ronskisti eli 300g. Mulla meni hitusen yli 200g. Minä tykkäsin ja asiakas mitä ilmeisimmin kans.

Yhtä juhimistahan tämä elämä on viime viikot ollut, joten siinä syy hiljaisuuteen.
'
Pari viikkoa sitten lapsuudenystäväni täytti pyöreitä. Ellu kun aina järjestää ylläreitä muille, niin me päätettiin pistää "vahinko kiertämään". Yks sunnuntaiaamu hypättiin veneeseen ja ajettiin Nauvoon onnittelukäynnille. Siellä se vielä 49 vee ihmettelee lähestyvää venettä rannassa:

Iloiset yllätysjuhlat alkoivat (kuinkas muuten) skumpalla:

Pientä purtavaa meillä oli mukana - eihän mereltä tuleet yllätysvieraat voi tulla ihan tyhjin käsin:

Aamupalan jälkeen suoritettiin Erittäin Tärkeä Tehtävä. Ollaan Karvisen kanssa saatu kunnia toimia Villa Margaretan kummelin kummeina ja juhlalliset kastajaiset pidettiin:

Minä sain toimia "pappina" ja pitkän puheeni vuoksi meinasi kastevesikin loppua. Loppulauseena oli et "Eikä koskaan aamu täällä alkako ilman skumppaa..." Kummeli sai nimekseen Kummelin (paino viimeisellä tavulla).

Rakenteilla olevan talon tilanne tarkastettiin ja päivä kului mukavasti tarinoiden, menneitä muistellen ja paikan kaikkia kivoja yksityiskohtia ihaillen. Eiks ookki kivat verhot huussissa?

Seuraava viikko menikin melkein tavalliseti töissä... Paitsi:

Pakkohan sitä oli juhlistaa verkkopuodin tuhannetta tilausta! Ei meillä ihan solkenaan töissä skumppailla - edellisen kerran juhlistettiin verkkopuodin ensimmäistä tilausta... Tällä kertaa tavara oli ihan aitoa ja mukana kultahippuja. Fingerporilliset yhtenä perjantaiaamupäivänä.

Samana iltana hurautin suoraan töistä Tampereelle. Ehdin juuri sopivasti Vain Elämää -aloitukseen. Hyvä ystävä ja skumppaa (taas).

Tassulle ei saa kertoa, et äiskä kävi "vieraissa". Kissan nimi on Kisu ja se on suloinen ja ihan pikkuinen, vaikka ikää on hänelläkin jo kymmenisen vuotta.

 Aamulla sain urakaksi terassilautapinon siirtämisen.

Homma sopi mulle hyvin - olenhan joskus asunut Laudankantajantiellä! Seuraavana päivänä vähän käsivarsissa tuntui...

Seuraavaksi tuonne ylös! Tampesterin matkan varsinainen tarkoitus oli luokkakokous. Valmistuimme tekstiili- ja vaatetusinsinööreiksi vuonna 1992. Paikalla oli viisi eli yli puolet!

Morosta oli huikeat näkymät! Aurinkokin ilmestyi juuri sopivasti. Minun piti tietenkin ihan vähän kutoa sukkaa - onhan se jotain tikutella 88 metrin korkeudessa.

Oli tosi mukava ilta. Kiva vaihtaa kuulumisia ja muistella opiskelijaelämää vuosien takaa. Paljon on tapahtunut ja elämä kuljettanut. Eipä meistä koulutustamme vastaavissa töissä ole enää yksikään. Oli hauskaa huomata, ettei me olla 24 vuodessa muututtu yhtään. Muutama kilo ehkä tullut joillekin - toisille ei niitäkään :) Alettiin jo suunnittelemaan seuraavaa tapaamista ensi kevääksi. Silloin on valmistumisesta kulunut 25 vuotta. Ajateltiin mennä Tekulle skoolaamaan skumpalla (tietenkin). Toivottavasti silloin saamme loputkin neljä luokkakaveria mukaan!

Toisin, kuin opiskeluaikoina - palasin kortteeriini jo ennen puolta yötä. Hervannan nyssessä herätin sukankutimellani hilpeyttä...

Aamulla hurautettiin Sahalahdelle. Siellä isäntä oli laittanut pikkuisen mökin feng shuit kohdilleen ja meitä odotti kaunis "takkatuli" ja croissanttikahvit.

Tutustuin "työmaahan", käytiin vähän metsässäkin (ei sieniä) ja haketettiin vähän risuja. Mökki oli pikkuruinen, mutta lintujen kerrostalossa oli tilaa useammallekin perheelle!

Iltapäivällä oli aika lähteä köröttelemään kotia kohti. Vähän jännitti miten Reppuli löytää Turkuun. Hyvin se osasi kotiin, vaikka alkumatka olikin pikkuteitä, joita ei navigaatorikaan tunnistanut.

Nyt on vähäks aikaa reissut reissattu ja juhlat juhlittu. Kivaa on ollu, mut kivaa on taas ihan tavallinen arkikin! Ja nenänvalkaisuviikot :)

Damaskit ja nuttu

Meillä toi edellinen lastenneuleviikko venyi tällekin viikolle. Puikoilla oli hyvissä ajoin, mut ainahan niitä viivästyksiä tulee… Tai joku muu projekti pukkaa päälle. Tai sienireissu tai ystävän synttärit tai jotain...

Uusimmassa teeteen verkkolehdessä 3/2016 oli lapsen villapöksyt. Ida heti tokas et MUN (?) pitäis tehdä sellaiset malliksi puotiin, koska ne on NIIN söpööt!

Tää damaski-nimitys on aika hauska. Mun lapsuudessa damaskit oli sama ku  villahuousut.  Joskus keväällä pyysin Idaa hakemaan netistä aikuisten damaski-ohjieta ohuelle langalle, niin hän esitteli mulle jotain ihme kenkien päälle laitettavia neulottuja systeemejä! Onks tää joku sukupolvien välinen kuilu vai parinkymmenen vuoden välinen kulttuuriero. Mitähän teille muille tulee mieleen sanasta damaskit?

Ittee ei kauheesti houkuttanut, mutta koska villapöksyjen mallia aina välillä puodissa kysellään, niin tartuin puikkoihin ja loin silmukat pienimpään kokoon. Koska istuin yhden sunnuntain kurkkutäplien kera Tyksin päivystyksessä niin hommahan alkoi sujua. Mallineule oli nätti mut ei ihan siitä yksinkertaisimmasta päästä:

Varsinkin ku piti seurata neuletta ja lisäyksiä samaan aikaan ja nehän ei menneet ihan kerros kerrokselta. Jossain vaiheessa otin jopa käyttöön vuoden turhakkeen eli elektronisen kerroslaskurin. 

Kun kert käyttöön otin niin yks ei riittänyt. Yhdellä muistin mallineuleen kerroksen, toisella montaks lisäystä oon tehny ja kolmannella miten monta kerrosta on edellisen lisäyksen jälkeen tehty

Ohjeen mukaan kahdeksan kerroksen välein tehtyjen lisäysten jälkeen lahkeen pituus oli muutaman sentin pidempi, kuin piti. Ei hätää – hyvähän se vaan kun lahkeita voi aina kääntää ja neule kasvaa lapsen kasvun mukaan.

Pikku vinkki – ohjeessa on lahkeen silmukat jaettu neljälle puikolle ja selitetty, miten silmukoita veivataan puikolta toiselle silmukoiden siirtämisten jälkeen. Minä yksinkertaisesti jaoin lahkeiden silmukat kolmelle puikolle siten, että kaikki kuvion silmukat oli yhdellä puikolla.

Vauvoista tai lapsista mulla ei oo mitään käsitystä, mutta mielestäni valmiit pöksyt näyttivät hiukan kummallisilta. Kamalan pitkät lahkeet eikä peppuosaa just ollenkaan (= 80 cem koossa vain 13 cm). En tiedä, mut mun käsityksen mukaan sen mittaiset saattavat vielä pitää vaippoja? Ida sitten neuvoi mua purkamaan päättelyt ja jatkamaan housuosaa vielä ainakin kakskytsenttiseks. ja kun on joustinta niin eiköhän pöksyihin vaippa mahdu ja vyötärölle ylety. Meillä ei ollu livevauvaa pöksyjä täyttämään kuvauksen ajaksi, niin imitoimme jalkoja ja peppua täyttämällä pöksyt muovipusseilla. Saa nauraa – ihan vapaasti vaan!

Puikoilla 2½ ja 3 mm neuloin. Oli sukkapuikkoa, pyöröpuikkoa ja pituuksia vaikka miten (=40, 50 ja 60 cm). Ohjeen 100 g teetee Pallasta ei olisi riittänyt edes siihen alkuperäiseen vaipattomaan mittaan. Näihin kului 120 g. Ohjeesta vielä sen verran, että palmikkoneuleen alussa pyydettiin kaventamaan yksi silmukka. Sitä poistunutta silmukkaa ei kuitenkaan huomioitu silmukkaluvuissa, joten haarakohdasta ylöspäin silmukkaluku heittää kahdella...

Katian suloinen uutuus Baby Aztecakin piti testata. Äkkiä jotain pikkuista ja helppoa puikoille. Ohjetta kurkin jostain vanhasta Sublime-vauvalehdestä, mutta tein kädentielle yhtenä kappaleena enkä päätellyt/poiminut silmukoita kaarroketta varten. Ommeltavaksi jäi vain pienet pätkät raglania ja muutama silmukka kädentien alla.

Uskomattoman riittoisaa lankaa! Nutun koko on 6-12 kk ja lankaa kului huikan toista kerää eli vain 69 g! Puikoilla 3 ja 3½ tikuttelin menemään. Pehmeää ja kauniisti liukuu.

Vielä verkkolehdestä yksi malli, jonka neuloi flunssainen Ida-Maria kotonaan. Kehtaan laittaa sen tänne omaan blogiin, koska minä hoitelin saumojen ompelukset ;)

Ohje edelleen teetee neulelehdestä 3/2016, lankana lenkkialpakka teetee Cacao kaksinkertaisena, puikot 8 mm. Ohjeen menekki oli 300g tähän 100 senttiseen takkiiin, mutta kahdesta 100g:n vyyhdistä jäi vielä ylikin niin paljon, että lopusta saa lehden bootiet ja lakin neulottua.

Nätti vai mita?

Teetee lastenneuleviikko alkaa!

TeeteeSHOPeissa ja –myymälöissä vietetään lastenneuleviikkoa 5.-10.9. Minäkin valmistauduin viikkoon ankarasti tikuttelemalla pari teeteen uusimmassa teetee neulelehdessä 3/2016 olevaa mallia.

Kansikuvan neule (malli 3) oli suloinen ja päätyi puikoille heti lehden ilmestyttyä.

Lankana teetee Primanova, puikot 3½ ja 4 mm Knit Picksvaihtopääpyöröt, menekki 150 g tasan. Koko oli pienin eli 3-6 kk. 

Ohjeessa on laitettu vähän ronskisti tuo langan menekki. Siinä kerrottiin pienimmän koon menekiksi 250 g… Joka tapauksessa suosittelisin neljää kerää, sillä kaikkien saumojen jälkeen mulle jäi lankaa jotain 15 senttiä. Kivaa ohjeessa on se, että siinä on runsaasti kokoja – jopa kouluikäiseen asti!

Tykkäsin langasta ja mallista (en löytänyt ohjeesta ees virheitä). Langan kierre on kiva ja jälki siistiä ja paksuhkoilla puikoilla tulosta syntyi sutjakkaasti.

Puikoilla pitää aina olla ainakin yhdet sukat. Sipulisukkien jälkeen kaivoin kässäpussista vajaan kerän vaaleanvihreää teeteen Helmeä ja loin samoille puikoille Junasukan silmukat. Vasta kantapään kohdalla huomasin, että yleensä teen junasukat 2½ puikoilla ja nää oli kolmoset. Varmaan jotain yksvuotiaan kokoa tuli puolta numeroa suuremmalla puikolla. Menekki 29g. Ja tuo väri on oikeasti vaalean vihreä - en keksi mihin kamera hävitti värin...

Poikatten malleja on yleensä neulelehdissä tosi vähän. Uudessa verkkolehdessä oli teetee Sallasta kiva poikamainen neule (malli 5). Kaiken lisäksi niin helppo, että sujuisi myös ihan aloittelijalta!

Nuttu neulotaan hihasta toiseen yhtenä kappaleena ja ommeltavaksi jää vaan hiha/sivusaumat. Kaiken lisäksi neule on ainaoikeaa – kynnys vähemmänkin neuloneelle on tosi matala.

Puikot: 4 mm Knit Picks vaihtopääpyöröt 80 cm kaapelilla. Toiseksi pienin koko eli 90 senttinen (tässä on kokoja 110 senttiin asti) ja teetee Salla-lankaa kului 219 grammaa. Napit molempiin tämän postauksen nuttuihin (ja kaikkiin muihinkin neuleisiini) hankin naapurikaupasta eli Salon Napista.

Tämän oletin valmistuvan vasta ensi viikolla, mutta kaikkea tapahtuu ja yllättäen nuttu tulikin valmiiksi jo pari tuntia sitten.

Eilisiltana saatiin hullunhauska päähänpisto lähteä saunan ja verkonlaskun jälkeen keinumaan ruåtsinlaivan aalloissa. Veneneuleeksi tämä ainaoikea oli vallan passeli.

Keskiviikkkona alkanut kurkkukipu äityi yöllä tosi pahaksi. Karvis väitti et mä muka kuorsasinkin kamalasti… Mä väitän etten nukkunut koko yönä yhtään, joten en voinut kuorsata. Aamuseitsemän jälkeen totesin kurkussa olevan tutut valkoiset pilkut ja soittelin päivystykseen… Nostettiin verkko ja yks vaivanen ahven ja minä pakkasin kassit ja pussit ja lähdin mantereelle ja päivystykseen. 

Odottavan aika ei koskaan ole liian pitkä jos mukana on tarpeeksi lankaa! Pari tätiä jopa kävi ääneen kadehtimassa ja huomasin parin muun vilkuilevan salaa kadesilmin (ja varmaan pari nuorta tyttöä piti hulluna). Kolme tuntia odottelua ei tuntunut missään! Paitsi et ilman aamupalaa alkoi olla kauhee nälkä…

Huomenna tulee tieto onko kyseessä angiina vai joku muu. Kuumetta ei oo ja lääkärin mukaan voin ihan hyvin mennä töihin. On se sit mikä tahansa pöpö, niin se ei tartu ellen pärski päin tai pussaile. Mua ei oo yhtään pärskityttäny ja lupaan olla pussaamatta ketään, joten tervetuloa teetee lastenneuleviikolle!

Rainbow-huivi

Viime viikon lopulla puotiin tuli hauska huivilanka teetee Rainbow. Ida antoi mulle viikonlopun kotiläksyksi tikutella siitä lankalaatikon kyljessä olevan kuvan mukaisen huivin.

Ankarasti yritin tikutella koko viikonlopun, mutta kun oli niitä sieniä ja puolukoita ja puuhommia ja elotulia niin… Hiukan arastellen menin maanantaina töihin et tuleeko nyt moitteita kun kotiläksyt on vielä kesken! Ei tullu. Huh.

Lanka on kivassa pahvikotelossa, jonka keskellä olevasta aukosta lanka juoksee mukavasti eikä mene sotkuun. 

Langassa on neljä säiettä, joista aina yksi kerrallaan vaihtaa väriä. Siten saadaan aikaan kauniisti liukuva efekti.  Värin vaihtokohdassa on aina solmu. Se on varmasti valmistustekninen juttu eikä reklamaation paikka. Muita solmuja langassa ei ollut vaikka sitä olikin hulppeat 600 metriä. Knit Picksin 4 mmpyöröpuikon kärjet ja 80 cm kaapeli riitti, mutta vähän pidempikin kaapeli olisi ollut ihan ookoo. Vaikka lanka oli kierteetön, niin se ei yllättäen ollut ollenkaan hankalaa neuloa. Säikeet kulki tasaisesti enkä huomannut kovinkaan montaa puolikasta silmukkaa tehneeni.

Kun neulomisen vauhtiin pääsin, niin en olis millään malttanut pitää taukoja. Aina piti neuloa vielä vähän, jotta näkis minkälaista jälkeä tulee seuraavan piuhan vaihdettua väriä… Ja tikutettavaa riitti – Tassukin yritti välillä olla apulaisena. Ymmärtäähän sen – syksy on tullut ja Tassullakin alkaa lomat olla lopuillaan ja työt The Lankakaupan laadunvalvojana näin alkusyksystä ovat kuumimmillaan kaikkien uutuuksien tulviessa puotiin!

Pitihän laadunvalvojan saada myös testata huivia. Lankana olisi kelvannut, mutta ilmiselvästi huivi ei katin mielestä ollut yhtään kiva. Kumma juttu.

Eilisiltana sitten pingotin. Suihkupullolla kastelin sen verran kosteaksi, että se oli aamullakin vähän märkä. Käytin taas pingotukseen sekä vaijereita, että Blockereita. Tiedoksi – molempia on tilattu lisää.

Tykkääsin tikutella. Jopa niin, että kiireissäni pistelin tuonne yläosaan vahingossa pari virhettä. Kolmas virhe piti sit tehdä tahallaan, jotta sain silmukkaluvun täsmäämään ennen alaosan aaltopitsiä. Mut kukaan ei huomaa. Eihän?

Ja kyllä tuon aaltopitsissäkin on virheitä, mut mikä kässy se olis jos olis ihan täydellinen?

Valmis huivi on täydellinen. Se on SUURI.

Ja sitä voi käyttää myös kaulahuivina:

Hiukset ei oo laitettu eikä huulipunaa, mut huomaatteko mun uudet näkimet? Sain viime viikolla uudet kun vanhat hajos käveltyäni yhtenä kesäaamuna kauppakeskuksessa päin seinää  (=Vuoden susukatastrofi). Kolme viikkoa menikin aikas ankeasti tiimarien, vanhojen uippislasien ja lukulasien kera. Ja Karvinenkin teki parhaansa liimaillessaan kasaan ne hajonneet… Onni onnettomuudessa oli, että olin reteänä tyttönä ostaessani ottanut laseihin vakuutuksen ja se oli vielä voimassa! Toinen onni onnettomuudessa oli, että niitä alkuperäisiä (surkeita) kalevalakorukehyksiä ei enää ollut saatavilla…

Nyt näkee taas ja puikoilla on vaikka mitä! Ensi viikolla meillä vietetään lastenneuleviikkoa…  Toivottavasti jotain valmistuu siiheks!