Rainbow-huivi

Viime viikon lopulla puotiin tuli hauska huivilanka teetee Rainbow. Ida antoi mulle viikonlopun kotiläksyksi tikutella siitä lankalaatikon kyljessä olevan kuvan mukaisen huivin.

Ankarasti yritin tikutella koko viikonlopun, mutta kun oli niitä sieniä ja puolukoita ja puuhommia ja elotulia niin… Hiukan arastellen menin maanantaina töihin et tuleeko nyt moitteita kun kotiläksyt on vielä kesken! Ei tullu. Huh.

Lanka on kivassa pahvikotelossa, jonka keskellä olevasta aukosta lanka juoksee mukavasti eikä mene sotkuun. 

Langassa on neljä säiettä, joista aina yksi kerrallaan vaihtaa väriä. Siten saadaan aikaan kauniisti liukuva efekti.  Värin vaihtokohdassa on aina solmu. Se on varmasti valmistustekninen juttu eikä reklamaation paikka. Muita solmuja langassa ei ollut vaikka sitä olikin hulppeat 600 metriä. Knit Picksin 4 mmpyöröpuikon kärjet ja 80 cm kaapeli riitti, mutta vähän pidempikin kaapeli olisi ollut ihan ookoo. Vaikka lanka oli kierteetön, niin se ei yllättäen ollut ollenkaan hankalaa neuloa. Säikeet kulki tasaisesti enkä huomannut kovinkaan montaa puolikasta silmukkaa tehneeni.

Kun neulomisen vauhtiin pääsin, niin en olis millään malttanut pitää taukoja. Aina piti neuloa vielä vähän, jotta näkis minkälaista jälkeä tulee seuraavan piuhan vaihdettua väriä… Ja tikutettavaa riitti – Tassukin yritti välillä olla apulaisena. Ymmärtäähän sen – syksy on tullut ja Tassullakin alkaa lomat olla lopuillaan ja työt The Lankakaupan laadunvalvojana näin alkusyksystä ovat kuumimmillaan kaikkien uutuuksien tulviessa puotiin!

Pitihän laadunvalvojan saada myös testata huivia. Lankana olisi kelvannut, mutta ilmiselvästi huivi ei katin mielestä ollut yhtään kiva. Kumma juttu.

Eilisiltana sitten pingotin. Suihkupullolla kastelin sen verran kosteaksi, että se oli aamullakin vähän märkä. Käytin taas pingotukseen sekä vaijereita, että Blockereita. Tiedoksi – molempia on tilattu lisää.

Tykkääsin tikutella. Jopa niin, että kiireissäni pistelin tuonne yläosaan vahingossa pari virhettä. Kolmas virhe piti sit tehdä tahallaan, jotta sain silmukkaluvun täsmäämään ennen alaosan aaltopitsiä. Mut kukaan ei huomaa. Eihän?

Ja kyllä tuon aaltopitsissäkin on virheitä, mut mikä kässy se olis jos olis ihan täydellinen?

Valmis huivi on täydellinen. Se on SUURI.

Ja sitä voi käyttää myös kaulahuivina:

Hiukset ei oo laitettu eikä huulipunaa, mut huomaatteko mun uudet näkimet? Sain viime viikolla uudet kun vanhat hajos käveltyäni yhtenä kesäaamuna kauppakeskuksessa päin seinää  (=Vuoden susukatastrofi). Kolme viikkoa menikin aikas ankeasti tiimarien, vanhojen uippislasien ja lukulasien kera. Ja Karvinenkin teki parhaansa liimaillessaan kasaan ne hajonneet… Onni onnettomuudessa oli, että olin reteänä tyttönä ostaessani ottanut laseihin vakuutuksen ja se oli vielä voimassa! Toinen onni onnettomuudessa oli, että niitä alkuperäisiä (surkeita) kalevalakorukehyksiä ei enää ollut saatavilla…

Nyt näkee taas ja puikoilla on vaikka mitä! Ensi viikolla meillä vietetään lastenneuleviikkoa…  Toivottavasti jotain valmistuu siiheks!