Strömsö-villapaita

 Missä on missä on mun Strömsö? Viime päivien korvamatona Annika Eklund. Siis tässä on tässä on mun Strömsö-villapaitani:

Lankana teetee Salla, menekki yht 495 g, puikot 3½ ja 4½. Sukkapuikkoja, koottavia pyöröpuikkoja ja hihoissa CraSyt. Pohjaväriä meni 8 kerää ja kuvioväriä 2. Strömsö-villapaidan ohje löytyy Ylen sivuilta.

Onko joku joskus kuullut mun sanovan, etten enää ikinä enää tee kirjoneuletta? Joo - niin minäkin. Ja taas sorruin. Karrokeneuleetkaan ei oo mun juttu - painava ja kuuma systeemi sylissä pyöriteltäväksi ei oo kiva. Ja tunnetusti mun mielestä saumatkin on kivoja, joten miks ihmeessä? No ku kaikki muutkin! Olenko siis laumasielu?

Ohje oli selkeä! Kerrankin mulla on monta positiivista asiaa kerrottavana. Tykkäsin siitä, että siinä oli monta lankavaihtoehtoa ja siinä neuvotaan tekemään MALLITILKKU! Ja siinäkin, että tilkkuun luodaan 30 silmukkaa eikä 18. Tätä asiaa paasaan aina töissäkin. Yleensä ihan turhaan. Ihmetyttää tosi paljon kun noissa islantilaisten neuleiden ohjeissa neuvotaan ostamaan sitä ja tätä puikkoa ja kaikki tekee just niin eikä ollenkaan huomioi omaa käsialaa! Toki lankakaupan tätinä pitäis olla ylen iloinen kun saa kaupaksi 3,5 sukkapuikot sekä 40 ja 80 cm 3,5 ja 4,5 pyöröt... Halvimmillaankin ne maksaa monta kymppiä ja voi olla ihan väärän kokoiset... Olipas taas susumainen myyntipuhe :) Mut tässä ohjeessa sanotaan suoraan et puikot voi olla myös jotain muuta kokoa. Siitä 👍vaikka en siitä ohjelmasta muuten kauheesti tykkää. Ovat liian pirteitä tyyppejä mun makuun. Jos ohjeessa jotain moitittavaa, niin "kaula-aukko" oli mainittu 5 kertaa! Pitääkö katsoa läpi sormien ku ne on ruåtsinkielisiä? Se on pääntie! Sorry - ma nyt vaan saan näppylöitä kaula-aukosta kun kyseessä on ammattilainen. Se ei oo virhe vaan ihan vaan mun ikioma korvienväliskitsoilu.

  Valmiin neuleen pyöräytin 30 villaohjelmassa sunnuntai-iltana. Kuivasin tasona ja kas: Taas saa todeta, että vesi vanhin voitehista! Käsialan epätasaisuudet silisivät kummasti!

Miehustan alaosa ja hihat neuloituivat ihan ittestään. Kaarroke sen sijaan vei koko viikonlopun. Koska halusin vaan päästä kirjoneuleesta eroon ja tehdä viikolla jotain hauskempaa kässyä. Nykyään mulla on aika usein tapana siivota sunnuntaisin. Koska imurointi on kamalaa, niin imuroinnin jälkeen palkitsen itseni neulomalla muutaman kerroksen. Tällä kerralla homma meni päinvastoin: 4 kerrosta kirjoneuletta ja palkinnoksi SAIN imuroida! Päivä jatkui: 4 kerrosta kirjoa, palkinnoksi lenkille, 4 kerrosta kirjoa, palkinnoksi lattian moppaus, 4 kerrosta kirjoa jne... Viimein lankojen päättely ja p-pöntön kuuraus iltakymmeneltä! Oli pakkokin pitää taukoa aina neljän kerroksen välein - nutun pyörittäminen aiheutti sen, että jännetupit alkoi huutamaan hoosiannaa jo aamupäivällä! Minä en todellakaan tykkää tehdä kirjoneuletta, mutta valmista tuli eikä ollenkaan hullumpi lopputulos! Kotikin on ihan asuttavassa kunnossa:)

Olihan siinä sunnuntaissa jotain ihan mukavaakin. Helmikuun lämpöennätyspäivänä köllötin parvekkeen soffalla neulomassa musaa kuunnellen. Normisti partsi on ihan turha (paitsi Tassun mielestä). Talvella liian kylmä ja kesällä siellä paistuu. Olihan yks päivä vuodessa, kun siellä oli just sopivaa!