Keväinen rusetti ja sukkia

 Hei sinä heitteille jätetty blogiparkani ja lukija, jos teitä vielä täällä pyörähtää! Kevät on täällä!

Rusettihuivi oli niin kiva, että päätin tikutella toisenkin:

Lanka: Austermann Briana Alpaca Cotton, puikot 5,5 mm, menekki kaikki 37 g. Tämähän on ihan hittihuivi tän kevään aikana. Yhtään ei kutita eikä pistele ja lämmittää ihanasti. Värikin aika pirtsakka.  Alpaca Cottonista löytyy ne iloisenharmaat ja rohkeat peessit sävyt.

Viime viikot on olleet täynnä touhua. Oli messut täynnä mukavia kohtaamisia asiakkaiden kanssa ja hauskanpitoa Piikun kanssa, joka ennen messuja tikutteli suunnilleen yötäpäivää mallineuleita kevään uusista Lana Grossan langoista. Löydät Neulefriikin kuvat Raverystä.

Messuilla oli Käypitsiyhdistys työnäytöksineen ja seuraavalla viikolla myös taas kerran opeteteltiin käpyilyä puodissa Salon Seudun Kädentaitajien kanssa. Itse pitäydyin tällä kerralla teenkeittäjän roolissa...

Kässyt on ollu vähän hitaalla viime aikoina. Jotain pitää kuitenkin aina olla puikoilla. Mitäpä muutakaan kuin sukkia! Koot 15-46:

Teeteen langoille etsitään korvaajia. Lankavan Lysti tuntuu kelvolliselta Sallan korvikkeelta laadultaan ja hinnaltaan. Kerällä tuo kirjava näytti ihan mukavalta... Ehkäpä yksivärisellä raidoittaen tulis hiukan rauahllisempi lopputulos...

Äidin kaapeista on löytynyt melkoinen määrä sukkalankoja. Kysymättä keltään päätin itse periä ne ja tikutella pikkuhiljaa jalattimia perikunnalle. Melkein kokonainen kerä bambusukkalanka Rubinia riitti neljäkutosiin. Cotton Colorista villattomat varrettomat. Nämä parit menee kiitokseksi PUUhamiehille. Ja vielä yhdet pikkuiset palmikkosukat helmenjämistä. 

Loppuun vielä perinteinen pyromaanikuva. Rantaa siivotessa tuli sunnuntaina mieleen et josko samantien tuikkaisi kasan tuleen kun oli kuivaa ja ihan tyyntä. Yhdellä tikulla roihahti :) Ja juuri oikeaan aikaan -  Maanantaiaamulla olikin jo maastopalovaroitus!

Vuoden naistenpäivähuivi ja Rusettihuivi Tassusta

 Jokavuotinen Naistenpäivähuivi valmistui just ja just oikeaan aikaan:

Perinteenähän on joka vuosi tikutella uusi Naistenpäivähuivi kevään ekasta uudesta tulokkaasta. Tänä vuonna tulokas on Austermann Soleia. Suloisen pehmeä ja nätti kakku, jossa puolet puuvillaa ja toinen puoli bambuviskoosia. 3½ puikoilla. 1 kerä, 100g ja 320 m.

Eka Naistenpäivähuivi syntyi vahingossa. Vuonna 2016. Voi kauhiaa - ens vuonna täytyy pitää kymmenvuotisbileet!

Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Pari viikkoa sitten mun puotipuksuna alkamisestakin tuli kuluneeksi 23 vuotta. Juhlistin synttäriviikon jälkeen vielä itsekseni vaeltavien lahjatulppujen (kiitos Ida)ja uusien lahjavilliksien (kiitos Kikka L.) kanssa itsekseni viikko sitten mökillä.

Blogikissa Tassun lähdöstä sateenkaarisillalle tuli kuluneeksi kolme vuotta maaliskuun ekana. Siksipä hänellekin kynttilä sinne katajatten viereen. Siellä oli hyvä tirppatähystyspaikka ja viimeinen lepopaikkakin.

Mietin hetken otsikkoon bolgikissan uutta elämää, mut ajattelin sen olevan sopimaton... Kun kissa tekee tuhmuuksia, niin aina uhkaillaan sen päätymisestä rukkasiksi. Oikeasti tuhmuuksia ei koskaan tee kissa vaan joku näkymätön Miurami. Tassun karvoista ei tullut rukkasia (vielä), mutta hitti eli Rusettihuivi:

Langan kehräsi @kerstinmärtins. Tassun kummitäti oli ihmeissään - Kummipoikahan oli musta eikä ruskea! Jänää on, et kauluri ei yhtään kutita. Tosin sen valmistuttua Soakkasin sen. Lanka tuntui jotenkin rasvaiselta. Kummallista, kun ajattelee miten siistejä kissat ovat ja miten paljon ne pesevät turkkiaan koko ajan!

Lankaa on vielä jäljellä - Ehkäpä rukkasten verran... Ja karvojakin monta pöntöllistä.

Pari viikkoa sitten kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneen naftaliinista:

Kaavoja on piirretty vaikka kuinka ja mekkokankaitakin hankittu. Jostain syystä koskaan kaava ja jemmassa oleva kangas ei sovi yhteen. Puhumattakaan inspiraation puutteesta. Tästä tuli kuitenkin ihan kelpo - ainakin tulkitsen niin, koska ainakin kaks ihmistä on tällä viikolla kysynyt et olenko laihtunut. En oo. Mekko Suuri kässylehti 2/2025.

Taitaa olla joku neljäs tai viides kerta, kun opettelen neulekinnasta. Salon Seudun kädentaitajien teemaillassa jälleen taas kerran. Ope antoi "kotiläksyksi" heti kotiin tultua tehdä muistinvirkistys. Ja minähän kuuliaisena...

Oliskohan neulakinnasasiassa niin et kuudes tai seitsemäs kurssi toden sanoo?

Fiilistelin viikko sitten Kesäkirjaleffaa mökillä. Kummitytön kanssa molemmat heti bongattiin elokuvan rantakalliolla penkki. Ihan samanlainen kuin isän tekemä:

Maisema tosin hiukan eri, mutta tunnelma... Tyyntä oli, jäätöntäkin, mutta tuuli on tehnyt pesiään:

Tänään yhdet nelikymppiset ja ensi viikolla kohti Turun Kädentaitomessuja. Tuttuun tapaan löydät meidät C-hallista osastolta 74. Nähdäänkö siellä?

P.S. Torstaihin klo 15 mennessä tehdyt verkkokauppatilaukset voit noutaa messuilta ilman toimituskuluja!

Viimeisiä helmiä eli vauvan body, mekko ja sukat

 Asiakaalla oli tarkoitus neuloa sukuun tulevalle vauvelille body, sukat ja mekko. Langat ostettuina, mutta sitten tuli jotain ja pyydettiinkin hätiin lakakaupan tätiä. Ja sehän suostui - taitaapi olla viimeiset tällä langalla tikuteltavat.

Ensin pikkuruinen body. Lankana teetee Helmi, menekki 53 g. Ohje Suuri Käsityö 2/2016 -lehdestä. Lahkeiden suut, käden- ja pääntiet huoliteltu rapuvirkkauksella. Puikot taisi olla 3 mm koukku 2½. Ohjeessa olalla oli painonapit, mutta mun mielestä painonapit ja neule ei oikein sovi yhteen. Siispä tuollaiset suloiset helminapit.

Sukkien piti olla "prinsessat", mutta mun palmikko ei sytyttänyt. Siispä keksin soveltaa mekon aaltoneuletta sukkiin:

Teetee helmeä edelleen. Puikot 2½ Zingit ja menekki 21 g. Mekolla ei ollut kiirettä joten väliin viikonloppu ja jotain ihan muuta.

Teeteelenkojen tarina loppui ja samalla koko mun lankakauppiasurani pisin ja paras yhteistyö. Tuntuu haikealta. Samalla vähän sekavalta - aika monen suositun langan tilalle pitäisi löytää joku korvaava. Yhtä hyvä ja järkevän hintainen. Siispä päädyin helmen korviketta etsiessäni tilaamaan monilta eri toimittajilta testattavaksi pussillisen valkoista vauvalankaa... 

Eka oli valkoisen sijaan likaisenharmaa, toka luonnonvalkoisen sijaan rumankeltainen, kolmas ja neljäs laadultaan ookoo, mutta hinta monta euroa kalliimpi! Lopulta päädyin Katian Merino Babyyn.

Testasin tietenkin vertaamalla tuttuun ja turvalliseen:

Vasemmalla helmestä neulotut (tällä kertaa puikot 2,25 mm), oikealla Baby Merinot (puikot 2½). Lanka on kaapelikierteistä ja jälki tosi nättiä. Metrejä kerässä on vain 165, mutta tykkään kovasti. Ainut harmistus on, ettei siitä löydy melerattuja harmaita. Me suomalaiset kun tykätään iloisenharmaista. Helmeä on vielä vähän varastossa, mutta viimeisiä viedään.

Mekkokin on jo melkein valmiina. Helminapit puuttuu ja vyötärön silkkinauha:

3 mm puikoilla (ja 2 ½ mm DMC koukulla viimeistelyt), menekki 96g.

Just nyt on paljon mietittävää. Viikolla uutisoitiin siitä, miten neulominen auttaa keskittymään palavereissa. Itse olen ain inhonnut palavereja ja tässä joku aika sitten meinasin ihan polttaa päreeni, kun asioita vatvottiin ja jähnättiin, aikaa kului eikä valmista tullut. Siinäkin tilanteessa olis ollu hyväksi ihan perus sukkaneule tai vaikka tämän mekon helma. Seuraavaan sessioon varaudun paremmin...

Toinen rentouttavaa ja ajatuksia selkiyttävää on se, että tekee jotain ihan muuta ja mielellään fyysistä. Viikko sitten oli tilausuus:

Eipä tuokaan ihan helposti syttynyt.Välillä piti käydä kutomassa kolme kerrosta mekkoa ja päättää et nyt en luovuta - Johan pyromaanilta menis maine! Ison kuusen oksat piti karsia, havut polttaa ja samalla hävittää puodin yli kymmenen vuotta vanhat paperit. Kakskymmentä kiloa. Syttyihan se ja koko päivä siinä meni:

Myös syksyllä kaatuneen puun loppukin päätyi pinoon odottamaan jatkojalostusta. Kiitos supermiehille. Apua saa kun kehtaa pyytää.

Seuraavana aamuna tiesi tehneensä jotain... Sängystä nouseminen osoitti, että mulla on lihaksia :) 

Kässyjen ja riehumisen jälkeen viikolla käytiin kummitytön kanssa katsomassa elokuva - Tove Janssonin Kesäkirja. Kaunis ja herkkä leffa ja teatteri Kino Kilta saa täydet suositukset: Pieni tila, vähän ihmisiä ja elokuva alkoi ilman räiskyviä mainoksia! Ennen elokuvaa treffattiin Blankossa.

Ja vielä pari päivää hurinahoitoa Bigin kanssa! Voisko olla parempi viikko? 

Kaikesta sekavuudesta huolimatta en heitä puikkoja nurkkaan enkä hanskoja tiskiin. Tosin polttoprojektin päätteeksi perinteiseen tapaan piti vielä heittää paljon nähneet työhanskat nuotioon:

Uusin työrukkasin eteenpäin!

Ristipisto, palmikko ja ompelus

 Taas yhtä käsityökokemusta rikkaampi! 

Asiakas pyysi pistelemään Russelityynyn. Vaikka puodissa on myytävänä ristipistotyynypaketteja, niin jotenkin olen onnistunut pysymään niistä erossa. Ja kuinkas kävikään: Ihan hurjan koukuttavaa puuhaa! Ensin oli tarkoitus tehdä vaan yks väri kerrallaan ja yks lankapiuha silloin tällöin. Vaan yks tammikuinen viikonloppu venyi aamutunneille pistellen. Ei vaan malttanut mennä nukkumaan! Kivaa hommaa ja helppoakin. Painetun pohjan lisäksi mukana oli paperinen kaavio, jossa eri värit symboleilla. Jos nyt jotain pitää valittaa, niin mielummin olisin pistellyt kissatyynyn...

Neulominen on silti se rakas asia. Kässämessuilla yllytin Neulefriikkiä ostamaan lankaa. Palaute oli sen verran positiivista, että pitihän sitäkin tilata puotiin. Ja itsekin heittää puikoille. Oli ajatus ja visio eli puikot ja lanka puikoille ja kokeilemaan et tuleeko visiosta kelpo vai purkale...

Kelpo tuli! Kaksi kerää Lana Grossa Cool Wool Vintagea ja puikot 3½ mm. Olen ihastunut tuohon I-cordiin ja tuskin kenellekään tulee yllätyksenä et tykkään myös simppelistä palmikosta ja ainaoikeesta. Nättiä jäälkeä tulee ja lanka neuloutuu melkein itsestään. Tällä kerralla I-cordin alkua ja loppukin näyttää ihan mallikkaalta!

Lanka on "osittain käsinvärjättyä" ja eri kerien välillä saattaa olla suuriakin värieroja vaikka eränumero on sama. Valmistaja neuvoo ottamaan eri keriltä vuorotellen kaksi kerrosta. Aina ei sekään riitä. Joskus edes kahden samanvärisen raidoituksen kanssa kolmas kerä onkin vielä erilainen. Kannattaa tehdä raitaa kahdella erivärillä. Tai palkkipaita niin, että yks kerä väriä 1 toinen kerä väria 2 jne... Tämä iloisenharmaa oli kuitenkin ookoo. Keränvaihto oli tuossa keskellä eikä eroa näy.

Ompelukonekin on taas kaivettu naftaliinista. Ennen kaikkien valmiiksi piirrettyjen kaavojen ja kolmen ompelua odottavan mekkotrikoon käsiksi ottamista piti taas vähän verrytellä:

Puikkopusseja sukkapuikoille yhtenä etäpäivänä.

Sinne mahtuu sukkapuikot 20 ja 15 cm, koukut ja jopa Crasyt! Näitä löytyy kivijalasta muutamia. Hinta pari kymppiä.

Nyt on muutaman vauvajutun aika olla puikoilla, mutta niistä myöhemmin. 

Aika on myös tulppanien. Ja kuten aina ennenkin - ne vaeltavat kyydissä omien reissujeni mukana!

Yöksi ulos niin kestävät parikin viikkoa 😊

Saloneuleet aikuiselle ja lapselle

Kuten moni muukin paikkakunta, myös Salo sai omat nimikkoneuleensa viime syksynä. "Sattuneista syistä" en alkuun ollut kovin innostunut. Kuviot näyttivät jotenkin sekaisilta ja niitä oli mielestäni vähän liikaa. Kun huomasin, että kansalaisopistolla järjestetään keväällä Saloneulekurssi, niin päätin et jos mallineuleen tekisin sittenkin puotiin...

Kun neule oli valmis ja viimestelty, niin totesin ettei se sittenkään ihan kamala ole. Oikeastaan ihan kiva ja erilainen.

Kuvioiden teemat ovat Salon rikkaasta historiasta aina kivi- rauta- ja pronssikaudelta asti. Lisää kuvioiden taustasta voit lukea kaupungin nettisivuilta. Sieltä voi myös ladata ohjeet tai hakea printtiohjeen kaupungintalolta.

Ennen kuvioiden taustaan tutustumista mielikuvani tuosta linnusta oli Salojoen ankanuitto tai kotikaupunkini Turun Posankka. Tai olikohan se vanhassa Salon vaakunassa esiintynyt joutsen poikasena? Tosiasiassa (lainaus kaupungin sivuilta):

"Salo-neuleen lintukuvio on saanut innoituksensa lintuneuloista. Suunnittelussa apuna käytettiin useampia, keskenään vähän erilaisia lintuneuloja. Esineet ajoittuvat 500-luvulle – osa on vanhempia, osa nuorempia. Lintuneulojen löytöpaikka on Isonkylän Palomäen polttohauta."

Niin, et se siitä Posankasta... Myös muiden kuvioiden taustat löytyy kauoungin nettisivuilta.

Lankana tässä aikusten versiossa Borgo di Pazzi New Cedro. Menekki yhteensä 520g eli pohjaväriä 8 tai 9 kerää, ja kuviovärejä molempia 2. Resorit neuloin 3½ ja miehustan 4½ puikoilla. Ettei ihan menis niinku kuuluisassa Strömsöössä, niin hihat neuloin Addin CraSy Trio Bamboo -puikoilla. Kun eka hiha oli valmis, niin huomasin että yksi kolmesta puikosta olikin 4 mm... Joopa joo - piti sit vaan tehdä toinen hiha samoilla ja toivoa, että valmiin nutun viimeistelypyöritys villaohjelmassa hoitelisi tasoituksen. Purkaminenhan ei mulle ollut vaihtoehto! Ja pitäähän käsityössä aina olla "käsityön leima".

Ohje on suunniteltu niin, että se sopii kaikille sukupuolille ja myös lapsille on oma versionsa. Sekin piti tietenkin tikutella:

Lasten neuleeseen valitsin puodin suosituimman Arvier Silke Peo30 - merinovillalangan. Omakin kokemus osoittaa, että kiva neule jää käyttämättä, jos se pistelee ja kutittaa. Peo ei. Neuleessa toistuvat samat kuviot vähän "niistettyinä". 

Puikot resoreissa 3½ 60 cm pyöröt ja miehustassa 4 mm. Hihat tikuttelin 3½ ja 4,0 Ergosukkiksilla (kaikki samaa kokoa). Menekki 122 cm nuttuun 5 kerää pohjaväriä ja kerät kumpaakin kuvioväriä. Yhteensä 320 g.

Olisi ollut mukavaa kuulla neuleen suunnittelijan ajatuksia, mutta ensi maanantain kansalaisopiston (ilmainen!) infotilaisuus peruuntui, koska meitä osallistujia ei ollut tarpeeksi. Toivottavasti kurssi sentään alkaa! Itse olin ilmoittautunut myös kirjontakurssille, mutta sekin peruuntui osallistujien vähäisen määrän vuoksi 😥

Meillä on puodissa nähtävänä myös asiakkaamme neulomat lasten Salosukat. Lankana teetee pallas

Ja ettei susumainen ohjepoliisi jääsi ihan hiljaiseksi, niin sen verran kaarrokkeen ohjeesta, että pikkuisen vaikeasti luettavaa oli. Jos olisin osannut tehdä kaikki kavennukset ohjeen mukaan, niin pääntien silmukat olis ollu niin vähissä, ettei pienen vauvankaan pää olis menny siitä läpi ilman itkupotkuraivaria. Onneksi "unohdin" yhdet kavennukset. Aikuisten paidan varsin avaraa pääntietä taasen modasin vähän pienemmäksi... Mut Plussaa: Ohjeissa lukee "pääntie" eikä "kaula-aukko"😂 

Mun "oma" Neuleklubini jatkuu taas ensi lauantaina. Sielläkin olis tilaa vielä parille kevätkaudeksi (hinta jotain 41 €). Ilmoittautuminen soittamalla opiston numeroon. Siellä on rento meininki: Jutun juurta laidasta laitaan ja kaffepaussi kaikkest tärkein. Eka kerralla teemana on ideoita isoäidinneliöistä, mut jokainen tekee mitä tykkää ja saa neuvoja tarvittaessa. 

Kiva kun kaikki pyhät on ohi ja normiarki alkaa!

Vanhan loppu ja uuden alku

Vanha vuosi loppui ja on taas jonkinlaisen "tilinpäätöksen" aika. Vuosi on ollut melkoista alamäkeä ja suruakin, mutta myös monta ilonhetkeä ystävien ja läheisten tuella.

Langankulutustilasto näyttää surkeasti miinusta. Vuotuinen tavoitteenihan on se perinteinen puolimaraton. Nyt virkattuja metrejä 1357 ja neulottuja 16939 m. Tavoitteesta jäi siis melkein kolmetuhatta metriä! Tosin jos laskisin kaikki "takaperin neulotut" lankametrit, niin varmaan mentäis kirkkaasti yli tavoitteen! Eli siis olen oppinut purkamaan. Hyvä sekin.

Valmiita tilastoituja kässyjä 52 kpl. Lisäksi tietenkin ne purkaleet, koetilkut ja monta paria teritettyjä sukkia, joista ei tilastomerkintää. Parsituista ei puhuta. Mullahan on elämäntehtävänä myydä lankaa uusia sukkia varten... Tosin jos olen saanut lahjaksi sukat, niin ne on niin merkittävä juttu, että pitää tekohengittää toiseks viimeiseen asti parsimalla ja viimeeks terittämällä.

Vuoden viimeistä viikonloppua vietin... Lähes perinteiseen tapaan sienimetsässä:

Joku saattaisi miettiä, et onko joulu vai juhannus kun kantsuja löytyy. Suppiksista ylituotantoa, joten niistä ei viitsi edes kuvaa laittaa.  Niitä oli paljon: Enemmän ku jaksaisi kerätä - saati siivota.

Ystävien kanssa on aina vuoden vaihteessa ollut tapana yhteinen punnitus ja tavoitteena miinus 10% painosta. Jos mittaisin kaikki laihdutetut kiloni kaikien vuosien aikana, niin varmasti leijuisin ilmassa! Tän vuoden kokonaispudotus oli lopulta vaan 2,7%. Suunta siis oikea... Hyvä mä! Puolen vuoden vähähiilarittomuus ei pudottanut painoa, mutta yllättävä seuraus oli, et veren sokeri putosi lähes kuudesta lähelle neljää! Siispä tämäkin positiivinen sivutulos ihan vahingossa. Verensokeria mittailin Tassun vanhalla mittarilla :) En ole ehdoton - jos joku tekee mulle ruokaa, niin en taatusti kieltäydy!

Vuosi vaihtui ihan itsekseni kotosalla. Uuden vuoden aloitin kello kuusi aamulla popittamalla täysillä Eppuja, Kolmatta naista, Purplea sun muuta C-kasteilta. Naapuriparat... Siinä sivussa tein puodin paperihommia ja pyörittelin lihapullia. Osa kaseteista päätyi roskiin. Mietin, et olisikohan näille uusiokäyttöä? Viedonauhoistahan kudottiin kaikenlaista männävuosina kangaspuilla.

Uusi vuosi on alkanut perinteiseen tapaan keskeneräisten kässyjen parissa. Puikoilla sekä aikuisten, että lasten Saloneuleet:

Ja kaikkesta hassuinta on, että olen ihan kuoukuttunut pistelemään!

Asiakkaan pyynnöstä. Ja kaiken lisäks koira! En olis koskaan kuvitellut pistelyn olevan niin koukuttavaa, että oli hiukan vaikeaa jättää työ töihin odottamaan arkea!

Uuden vuoden vaihtumista vietettiin ystävien kanssa vasta loppiaisena ja uudessa maisemassa. Ulkoiltiin, syötiin hyvin, saunottiin ja palattiin. Punnitukset unohtui!

Tulossa paljon uutta, hämmentävää, innostavaa ja pelottavaakin. Näillä kuitenkin jätetään vanha taakse ja lähdetään liekeissä kohti uutta vuotta. 

Kaikkea hyvää ja kaunista alkaneeseen vuoteen kaikille lukijoillenikin!

Pienet paketit joulupukin apurilta

Tänä vuonna vain ihan pikkuisia paketteja päätyi pukinpussiin. Veljen tytön tyttö oli taksvärkissä puodissa muutama viikko sitten.  Tää tonttu kyseli toiveita. Puodista löytyi lanka ja sopiva mallikin. Lämpimät lapaset jostain kutittamttomasta langasta. Ensin ajattelin et yhden lapasen kerkiin ja lupasin toisen tammikuussa synttärilahjaksi. Sainhan kuitenkin valmiiksi molemmat:

Lankana Arvier Silke Peo30. Puikot 3-3½ sukkikset. Menekki 78g. malli puodin Ida-Marian. Kun tytteli sai langan käsiinsä, niin kertoi, et tää tuntuu ihan samalta, kuin se onneton kaulurilanka (jonka kaulurin äitinsä pesi koneessa ja soitti mulle paniikissa et voisinko tehdä uuden ku ei voinut kertoa tyttärelleen kauheasta katastroofista).  No teinhän. Värivalinta oli ylläri: olen kuvitellut et kaikki teinit valisee mustan, mutta tämä teini valitsikin vaalean sinisen!

Suvun pienin on ollut tosi huolissaan siitä, et mistä niitä villasukkia vois tulla, koska mummi ei enää ole kutomassa. Ei vissiin ole kauheeta luottamusta minuun... Onneksi kysyin lempiväriä (ja myös 9-vee kokoa, joka on jo yli 40. Pentu ilmeisesti kasvaa maata myöden). Olisin ilman muuta tehnyt jotain sinistä, mutta lempiväri olikin punainen!

Teetee Pallas. Puikot 2,75 mm. Olen viime aikoina todennut, että pikkuisen pienemmällä puikolla neulotut sukat kestää paremmin. (Ittellä on mökkinaapuri Leenalta yli 30 vuotta sitten neulomat lahjasukat edelleen ehjät ja käytössä ja ne on tosi tiivistä tavaraa). 

Piparitalkoissa kysyin kummitytöltä lahjatoivetta. Muistutti siinä, et siitähän puhuttiin jo vuosi sitten... Uups :(  Huppuhuivi ja keltainen. Sain linkin toiveohjeeseenkin. En ihan heti luvannut keltaista, mutta kun puotiin menin itsenäisyyspäivän piparitalkoiden jälkeen niin heti löytyi sopiva lanka!

Lanka Austermann Briana Alpaca Cotton kaksinkertaisena ja puikot 5 mm. Mallitilkunkin tein ja ihan vähän piti ohjeen silmukkalukua säätää. 

Sen enempää ei omatekisia tänä vuonna paketteihin päätynyt. Paitsi tietenkin sinappia. Ja parsin parit sukat isälle.

Joulu on ohi ja kaikesta huolimatta ihana ja lämmin. Etukäteen pelkäsin surullista aikaa...

Joulurauhanjulistukseen kävelin ekan kerran elämässäni yksin Förinrannasta. Vaikka olihan mediatietojen mukaan siellä 18000 muutakin... 

Aattoiltaa vietettiin koko perheen kesken Naantalissa nyyttärimeinigillä. Mun osuus oli periä äidin juusto ja THE Jälkiruoka. Molemmat meni päin peffaa, vaikka yhdessä ne teimme vielä viime vuonna. Ensi vuonna jo osaan jo ihan itse. Virheistä oppii. Ei ne hukkaan tänäkään vuonna menneet. Maku oli kohdillaan, mut rakenne ja suutuntuma...

Kaksi oli siis joukosta poissa. Äiti nukkui pois 1.11. ja veljen poika oli kovassa kuumessa. Uskon, että molemmat olivat mukana kaikkien mielessä ja sydämissä.

Vaikka lupasin, ettn julkaise tätä kuvaa, niin petän lupaukseni. Ison kissanruokapaketin sisuksista löytnyt (jo viime jouluksi tovottu lahja) taisi olla ilmeestä päätellen odottamisen väärti:

Etukäteen mietin, että tästä joulusta tulee surullinen. Tietenkin oli ikävääkin, mutta myös iloa yhdessäolosta ja -tekemisestä. Joulupäivänä syötiin mun kotona veljeni, vaimonsa ja isän kanssa (ruokia, jotka meni ihan pieleen tietenkin). Oli tarkoitus tehdä hieno naudanpaisti, punaviinikastike ja uunijuureksia. Lopulta mätöin kaiken samaan pataan ja lopputulos oli parempi kun alkuperäinen ajatus. Ruuan jälkeen soitettiin yhdessä puhelu äidin parhaalle kaverille. Voi niitä muistoja! Meidän lapsuudesta ja vanhoista ystävistä.

Tapanina oli ajatus pyjamapäivästä ja perinteisestä pakastepizzasta. Vaan mikä voisikaan olla parempaa? Aamusauna, pyykkikone (koska sähkö halpaa ja vapaapäivä). Ja ihan ihana extemporebrunssi! Ystävät Kakskerrasta Bigilandiasta tulivat jakamaan kanssani brunnssin mädit, sipulit, smetanat ja lohet! Ja vielä vähän "jätteitäkin". Pyjamapäiväkin toteutui, koska kaksi minsaa ennen vieraiden tuloa sottasin uuden joulutunikani rinnuksen soosiin, joten puin päälleni pyjaman.

Loppujen lopuksi tosi kiva joulu! Itsekin olin ollut hiukan kiltti. Pukki toi monta pakettia: (ihan vaan muutamat mainitakseni) Tillukkaat, 6 paria lämpöisiä työrukkasia ;), elektroniikkaa ja kauneudenhoitoa. Parhaat naurut tuli kuitenkin:

Osui ja uppos! Olen onnentyttö. On läheisiä ja ystäviä, joista välitän ja jotka välittää ja joiden seurassa voin olla oma itseni.

Jos tää postaus on tän vuoden viimeinen niin toivotan hyväää alkava vuotta 2025 kaikille! 

P.S. Pakakstepizza odottakoon uudevuodenaattoon.