Chenilletuubi ja Cashmirkämmekkäät

Syksyn tulleen alkaa kässytkin taas innostaa. Usein asiakkailta tulee parhaat vinkkiviitoset. Joku lanka, joka on puodissa, mutta ei kauheasti puhuttele, saa ihan uutta puhtia! 

Pro Lana Chenille on ihan hyvä esimerkki. Kun tarpeeksi kiva ohje tuli vastaan niin muhkea tuubi syntyi ihan muutamassa hetkessä! Vieläpä virkkaamalla... Ketjusilmukoita 120 cm, ympyräksi ja  vuorotellen kerros ja puolipylväillä ja takavirkatuilla kiinteillä ysin koukulla. 

Mukavan pehmoinen tuubi ja menekki kaksi kerää.

Lanka on ilman lenkkejä vähän saman tapaista, kuin syyslomaviikolla Maikkarin aamuteeveessä esitelty sormivirkattava lenkkilanka. Oma ajatus oli heti et "EI meille!" - tuohan on askartelua! Mutta kun tarpeeksi monta kertaa puhelin soi ja samaa kysytään niin... Tänään tilattiin sitäkin. 

Ihan toisesenlaiseen käsityöelämykseen johdatti Suuren Käsityölehden 9/2025 kämmekkämalli. Mielenkiintoinen rakenne ja kaunis, hyvin istuva lopputulos. Ja puikoille suorastaan huutelevat langat!

Lankana Meilenweit Cashmere ja Katia 50 Mohair Shades kaksinkertaisena. Molempia lankoja riitti kerällinen puikoilla 2½.

Periaatteessa ohje on ihan simppeli: Oikeita ja nurjia silmukoita ja intialainen peukalokiila. Silti piti koko ajan keskittyä ohjeeseen, koska kierrejoustin kulki toiseen suuntaan kämmenpuolella ja toiseen kämmenen päällä. Ja tietenkin toinen käpälätin peilikuvaksi. 

Tarkkana piti olla kierrejoustimen silmukoiden ja peukkujoustimen kanssa. Silmukkamerkeille oli tarvetta. Vasta tänään tuli mieleen, että nämähän olisi ollut järkevintä CraSy Trioilla! Ihme silmukkamerikinsyöjäeläin tuntuu vaanivan mun kässäpussiani! Merkkejä pitäisi olla vaikka millä mitalla, mutta kun niitä tarvii, niin mistään ei löydy! 

Paitsi viikonloppuna mökillä, kun heitin matot ulos... Maton alta löyty parikin kadoksissa ollutta silmukkamerkkiä...

En se mää ollu! Väittää Hissu :)

Tonttusukkia ja höyhenenkevyttä

Socktober vetelee viimeisiään ja jouluunkin on vaan ihan muutama hetki. Edellisistä tonnttusukistani taitaa olla jo useampi vuosi. Siispä:

Puodin muuttopuuhissa hävitettiin iso määrä käsityölehtiä. Kaikki yli kymmen vuotta vanhat joutuivat kierrätykseen tai vaan paperiroskiin. Sydäntä särkee, mutta kun ei ne kelvanneet kellekän. En vaan pysty kykenemään säilyttämään kaikkea. Joitain vanhempia säästettiin, kuten Kauneimmat Joulun käsityöt vuodelta 2012. Siinä tämä perinteinen ohje.

Lankana tällä kertaa Lankavan Lysti. Neljästä kerästä kaksi paria tonttuilua puikoilla 3½. 

Perussukkalangan vastapainoksi höyhenenkevyttä:

Langan nimi on Piuma Cashmere ja se on nimensä mukaisesti höyhenenkevyttä. Liiviin meni ihan píkkuisen viidettä kerää puikoilla 5½.

Päivät lyhenee ja alkaakin olla neulomisaikaa kesän jälkeen. Neulasten haravoinnin lomassa kuitenkin pitää päästä metsään. 

Ja Hissun pitää päästä opettelemaan ulkoilua:

Kuten kaikki muutkin pienet pojat: Traktori on tosi jännä:

Puupinon katolle piti kiivetä. Kovasti houkuttelevalta näytti viereinen koivu. Ei sitten kuitenkaan uskaltanut... Mut piten pääsee takaisin alas?

Okei... Kävin mä aikoinaan Tassunkin hakemassa mökin katolta. Muutaman kerran, ennekuin totesin et jos sinne osaa kiivetä, niin osaa varmaan tulla myös alas. Ja tulihan se. Tällä kertaa nostin kakaran takas sammalikkoon.

Kylässäkin käytiin Bigilandiassa Kakskerrassa. Vanha rouva ei ihan kauheasti tykännyt. Viidakkokissa Hissu sen sijaan olisi ollut kovinkin kiinnostunut, mutta ymmärsi pysyä tassunmitan päässä. Tänään otettiin uusinta toisin päin eli Bigi tuli meille. Edistystä? Ainkaan ei tullut tassutappelua, koska ankara murina piti pikkuisen loitolla. Ja kotiinlähdön hetkellä mä sain kunnolla hammasta ja vähän kynttäkin, Oma vika. Harjoitukset jatkukoon...

Syksyn langoista tikuteltua

Kun puodin muutto on viimein pulkassa ja kesäkin paremmalla puolella, niin alkaa taas puikotikin suihkia! Oikeasti syksy tuntuu kivalta - niinkuin aina ennenkin. Pimeä tulee aikaisin ja voi antaa itselleen luvan käpertyä soffannurkkaan neuleen kanssa. Ja Hissun...

Ihan näin rauhallisesti ei liikkuviin lankoihin aina suhtauduta...

Uutta lankaa pukkaa puotiin. Syksyllä tietenkin sukkalankoja kuten tämäkin Katian Concept Symmetric Socks Degrade. Niin kaunis ja pehmeä, että päätyikin huiviksi. Viime vuoden pikkuisen palmikkohuivin ohjeella tein. Menekki 1 kerä puikoilla 3½. Näissä symmetric sukkalangoissahan on idenana se, että kerästä tulee kaksi tismalleen samanlaista sukkaa. Kerän keskellä on valkoinen lanka, joka kertoo mistä uusi raportti alkaa. Tällä kertaa aloin kerän ulosyrjältä ja kun merkkilanka tuli esiin, niin jatkoin kerän toisesta päästä saadakseni huivin molemman päät samanlaiseksi. Olikohan tää tarpeeks sekava selitys?

Tässä toinen uutuus, josta tuli ihan oikeasti sukat:

Lanka tälläkin kertaa Katialta. Symmetrics Sock Illusion. Aloitin kärjestä ja tein niin pitkän varren, että vaalea merkkilanka alkoi häämöttää. Usein kärjestä aloitetuissa ohjeissa on tiimalasikantapää. En tykkää. Vahvistettukin kantapää löytyy monista ohjeista, mutta jos vahvistus on sukan varressa niin mitä hyötyä siitä on? Mun sukat menee puhki kantapään alta eikä varresta!

Ekan "väärinpäin vahvistetun" kantapään kanssa pähkäilin vuorokauden ja toisenkin sukan kanssa meni tovi, mutta onnistuihan se:

Kärkialoituksen kiva juttu on tietenkin se, että lagan loppumisesta ei tarvii huolestua.  Tehdään niin pitkälle, ku lankaa on. Olen silti perinteisen sukankutomisen kannallla. Sukkapuikoilla ja varresta alkaen. Eipä tarvii miettiä kantapäätä. Se tulee selkäytimestä.

Siispä tämänvuotisesta Opalin Regenwaldista ihan perinteiset:

Tilauksesta tikuttelin. Regenwaldistahan tulee joka vuosi uusi värilajitelma. Lankerät saavat värinsä sademetsien asukeilta. Tänä vuonna asukit ovat laivamatkalla. Regeniä kutsutaan meillä "Sademettäksi", koska jokaisesta kerästä menee yksi euro sademetsien suojeluun. Puikot 3 mm perinteiset bambusukkikset ja menekki jotain 110 g.

Syksy tulee ja iltaisin pimeys tulee jo aikaisin... Viikko sitten taisi olla viimeisiä tölkkisaunomisia työviikon jälkeen:

Merivesi vielä 15 asteista ja  ihanan uitavaa.

Kaiken hässäkan keskellä myös jotain ihan muuta: Turun Kaupungiteatterin Tapio Rautavaara viikko sitten perjantaina oli vaikuttava! Yhden miehen esitys ja koko elämänkaari vain pienellä lavastuksella:

Ehkä olisin kaivannut vähän enemmän musiikkia. 

Vaan kyllähän sitä myöhemmin löytyi kotona. Ja koko viikon korvamatona on ollut Reissumies ja Kissa...

Puhumattakaan Mennikäisten maasta...

Nyt soi mielessä jonkun muun: Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Parvekkeella on turvallista lasien läpi bongailla ulkomaailmaa, mutta märkä ruoho ekan kerran olikin vähän pelottavaa! Kaikenlaiset öttiäiset sai kuitenkin unohtamaan kastuvat tassut...

Syksyn satoa korissa ja käsitöissä, puodin uusi osoite ja perheenlisäys

Pitkään aikaan ei tapahtuntut mitään ja yhtäkkiä kaikki asiat tapahtuu samalla kerralla!

Puodin muutto meni hienosti ja on kiva huomata ja kuulla, miten moni on sanonut paikkaa paremmaksi ja ennen kaikkea löytäneet meidät uudesta osoitteesta. Kun ollaan saatu kaikki suunnilleen paikoilleen, niin vasta sitten huomaa, mikä toimii ja mikä ei. Siispä eilen myllättiin taas sisustus uusiksi!

Ja varmaan myllätään vielä monta kertaa... 

Tykkään syksystä. Pimeys lisääntyy ja iltaisin on taas aikaa käsitöille. Olis kai aikaa kesälläkin, mutta kun ei malta! 

Viime torstaina osallistuin miniryijykurssille Turun Taitokeskuksessa. Olenhan ryijyjä tehnyt montakin. Maamiehen Ryijyn, Tähtipeiton, ja oman Takkatuleni ja muitakin. Piti kuitenkin hakea vähän uskonvahvistusta, koska Salon Kansalaisopistolla  alkaa lokakuussa miniryijykurssi jämälangoista. 

Syksystä myös inspiraatio omiin jämälankaminiryijyihini.

Meri vielä lämmin. Aamuaurinko nousee ja ilma on kylmempää, kuin vesi. Sumu nousee meren pintaan, mutta aurinko näkyy jo ja sen yläpuolella sininen taivas:

Jämälangat lasten Riddarista. Lanka Fjallalopi ja pohjakankaana sudankanavakangas.

Tämän ryijyn aloitus oli Taitokeskuksen kurssilla. Piirsin pohjakankaaseen tussilla ympyröitä. Käytin lankana teeteen Pallaksen jämiä (joita riittää). Jossain vaiheessa tuli kyllästys ja kokeilin väriä vaihtavia lankoja. Hirmu jännittävää, miten ryijy kertoo oman nimensä vasta valmistumistuttuaan! Tämähän on selvästikin "Syksyn marjat!" Eikös siinä ole selvästi puolukkaa ja mustikkaa?

Kantsut ja tomaatit pitää säästää seuraavaan ryijyyn :)

Siihen kuitenkin pitää odotella inspiraatiota, koska lauantaina alkaa taas Neuleklubi! . Hauska ja rento porukka kasassa, mutta pari paikkaa on vielä vapaanaVink vink...

Kaiken keskellä vielä vauvauutinenkin! Olin laskenut, että vasta tällä viikolla, mutta Hissu olikin valmiina uuteen kotiin jo elokuun lopulla. Ensin ajattelin, että tänne kotikotiin, koska viimeinen viikonloppu kaksi päivää peräkkäistä vapaata ja voitais tutustua rauhassa. Muutama viesti ja päätinkin toisin. Tuleehan mökistä Hissun toinen koti! Mentiin Perniöstä suoraan mökille.

Pienen tutkimusreissun jälkeen Hissu oli kuin kotonaan. Rohkea ja reipas pentu, joka vei myös Pappan sydämen samantien. Pappa on varsinainen multitaskaaja: Toisella kädellä kissan leikitystä, toisella pasianssia ja vielä varpaita heilutellen uutta leikkiä!

Elotulia poletettiin ja grillattiin. Sisälle kuitenkin katettiin. Ja eiköhän tuoksut pöydällä olleet paljon parempia kuin kupissa?

Ollaan reissattu ees sun taas, kotikotiin ja mökille ja hienosti menee. Maanatai-iltana taas tultiin kotikotiin ja otettiin rennosti. Ollaan tavattu sukulaiset, Bigin porukat ja naapurit ja ihan mahtavaa huomata, miten rohkea ja ennakkoluuloton pentu on! 

Moni on vuosien varrella kysynyt, että otanko ja koska uuden kissan. Koko ajan olen tiennyt, että jossain vaiheessa. Kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi. Kunhan "se oikea" tulee vastaan. Tassua ei kukaan voi korvata. Jokainen kissa on perheenjäsen ja omanlaisensa. Nyt tutustutaan ja opetellaan yhteistä eloa Hissu Kissun kanssa. 

P.S. Ai juu: Hissun ekana aamuna mökillä virkkasin! Trikookuteesta hömpsyttimen. Ihan kelpo leluksi osoittautui.

Elokuu ilman kässyjä

En muista koska olisin ollut näin vähillä käsitöillä kesällä! Tässä postauksessa elokuuni huippukohdat. Koska seuraavaankin postaukseen varmaan kuluu tovi...

Olen edelleen tikutellut vauvan palmikkosukkia Kesäkauppaan kaikenlaisista merino- ja alpakkalangoista. En enää ota kuvia kaikista...

Teeteen lankojen tilalle on pitänyt hakea korvikkeita. Pallaksen tilalle tuli Lankavan Mainio. Ihan mainion tuntuinen sukkalanka: Kunnon kierre ja hyviä värejä. Hintakin ihan järkevä perussukkalangalle. Kirjavaa pitää tietenkin kokeilla, jotta tietää minkälainen kuvio siitä syntyy.

Jo alkukuussa totesin, että jos visiitti entisten mökkimaapureiden luo ylipäänsä toteutuu, niin se on tehtävä pikapuolin. Seuraavat viikot tuntuivat aika täysiltä. Puhumattakoon syyskuusta.. Siispä kutsuin itseni kylään... Matkakässynä yllä olevia. 

Yhdessä käytiin metsässä kaikki "mun" kantsupaikat, grillailtiin, kierrettiin saari ja saunottiin. Pääsin perkaamaan taas ahveniakin. Ettei taito ihan kokonaan ruostu! Onhan sekin käsityötä vai kui? Ihanaa, että vaikka paikat vaihtuu, niin ystävät on ja pysyy. Kiitos Hannalle, Amille, Hessulle ja Lissulle kesän parhaasta viikonlopusta!

Kävin myös entisellä rakkaalla mökilläni. Polku naapurista ei vielä ole kasvanut umpeen. Etukäteen vähän jännitti, mutta vastaanotto oli lämmin halauksineen kaikkineen! Ja voi miten hyvä mieli tuli! Uskomaton muutos on vuodessa tapahtunut! Silti niin, että myös vanhaa on säilytetty ja hyödynnetty kauniisti. Juuri oikeat ihmiset jatkavat Kalliorannan tarinaa. Alla kuitenkin maisema Kalamajan saunan terassilta. Miten monet löylyt sielläkin on vuosien varrella nautiskeltu...

Mökkielämään kuuluu kuitenkin paljon muutakin ku hehekuttelua hienoista hetkistä. Kaksi viikonloppua meni puiden pinoomisessa sisätiloihin:

Toki myös sienessä ja mustikassa piti käydä. Olen päättänyt, etten enää kerää säilöön, vaan teen jotain samantien. Niinpä yks mustikkasatsi päätyi sopaksi ja seuraavasta tein muffinsseja! Kanttarelleista tietenkin soosia ja piirakkaa. Nimppareita en oo viettänyt vuosikausiin, mutta nyt kutsuin alakerran väen "kahdentoista kahville". Ja sain kukkia ja suklaatia:

Alkoi jo olla hermostus, koska totesin kesän pitkien viikonloppujen olevan lopuillaan. Jo alkukesällä ostetut airot pääsi viimein tositoimiin, Olishan aikaisemminkin päässyt, mutta koko kesän kauheet tuulet. Nyt sunnuntai-iltana lähdin tutustumaan lähisaariin:

Näitä pitää käydä tutkimassa tarkemmin. Hienoja rantautumispaikkoja, mutta olin jättänyt kengät omaan rantaan, joten en paljain jaloin lähtenyt kiipeilemään... Jos ei tänä vuonna, niin joskus myöhemmin teen kunnon tututstumismatkoja.

Kesän viimeiseen 2X-laiturineulojaisiinkin pääsin! Korterantaan:

Koko kesän olen Vånon lossin jälkeen nähnyt kyltin Halssila Ranchille. Aina vaan on liian olevinaan kova kiire perille. Pari viikkoa sitten lähdettiin kummitytön ja kälyn kanssa säätiedoituksia uhmaten käymään:

Helmi

Kahvila

Pupuja

Pertti.

Hirmu kiva paikka! Saimme tutustua kaikkiin eläimiin ja antaa ruokaa, kuulla tarinoita ja juoda kahvit puustien kera "Emännän Cafessa".

Viimein oli aika pikkuhiljaa palata normiarkeen. Koska en ikinä siivoa kesällä, niin paluu kotiin vaatii aina hurrikaanin kotikotona. Siivouspäivän aamu alkoi hienosti tuplasateenkaarella:

Pari päivää myöhemmin meillä oli firman pikkujoulut. Ihan turhaa kuvitella, että aikaisin tai myöhemmin. Nää on vuoden 2024 pikkujoulut, 2023 pikkujoulut oli 1.11.2024 eli tänä vuonna ollaan aikaisessa!

Uittamon Paviljongissa ensin syötiin (kiitos kaikille "Henkilökunnan virkistysrahastoon" roponsa laittaneille) ja jatkettiin Ihan Tuuliajolle:

Huikea esitys! Suosittelut meiltä molemmilta! Näyttelijät oli oikeita muusikoita ja eläytyminen esikuviin oli ilmiömäistä! Jos vielä haluut mennä, niin viimeinen esitys tällä kaudella on ens lauantaina.

Kotiin lähdettiin auringonlaskun aikaan ja oltiin taas töissä aamulla.

Kesäkauppamme Matildedalissa sulkee ovensa tältä vuodelta ensi viikonlopun jälkeen.Vielä ehdit! Oma viimeinen vuoroni oli männäviikonloppuna. Sää oli mitä oli, mutta oli ihanaa tavata ystävät, joiden kanssa illat ja yöt vietettiin lähistöllä olevassa Perniön Majoituksessa. Meiltä kaikilta iso suositus! Ystävien tapaamisen lisäksi mieltä lämmitti se, että unikaverikin löytyi "talon puolesta":

Nyt keskitytäänn puodin muuttoon Annankadulta Asemakadulle.  Ensin tuntui siltä, ettei mitän tapahdu ja nyt tapahtuukin vauhdilla niin ettei perässä meinaa pysyä! Viikonopun aikana lankahyllyt on purettu ja alkuviikolla siirtyvät uuteen paikkaan. Tänään siirtyi jo iso osa tavaroista, huomenna vanhat tiskit, muut isommat mööpelit ja loppuviikolla loput. Kiitos jo nyt kaikille, jotka olette olleet mukana! Kiitos myös kaikille, jotka olette tarjonneet apuanne. 

Ihan hämmästyttävää, miten tänäänkin kaikki langat ja puikot löytyivät, vaikka yhtäkin asiakasta piti juoksuttaa toisen kerän perässä Asemakadulle ja toisen kerän perässä takaisin Annankadulle. 

Onni on ystävät ja ihanat asiakkaat! Ootte tärkeitä ja rakkaita.