Perfectit palmikot, silmukkamerkit ja "kesäkauppa"

Joka vuosi mietitään Piikun kanssa et ne on NIIN nähty. Tampereen kässämessut siis. Ei mennä. Paitsi muutamaa viikkoa aikaisemmin jompi kumpi meistä laittaa viestin et jos sit kuitenkin... Tällä kertaa se oli Neulefriikin vuoro. Heitti ajatuksen, et jos seikkailtaisiin junalla! Ja niinhän me tehtiin.

Matkakässyhän piti olla. Joku kiva, pieni, helppo ja kuitenkin järkevä. 

Perfect Premium on meillä päätynyt korvaamaan teeteen Pallaksen. Monia vaihtoehtoja testailtiin kyllä. Lopulta hinta/laatu/värivalikoima ratkaisi.  Pitihän sitä makustella ihan omilla puikoilla. Tykkään. Mukavan tuntuinen eikä liian paksu. Konepesun kestävä ja sopisi isompaakin neuleeseen myös lapsille. Junassa matkustaessa vartta syntyi ihan kelpo vauhtia. Kantapää menikin paluumatkalla ihan väärään kohtaan. Onni on matkaystävä, joka purkaa mun puolesta :)

Menekki kerä/sukka. Puikot varressa 3,25mm ja kantapäästä eteeenpäin 3 mm. Perinteiseen ohjeeseen lisäsin silmukan/puikko eli siihen ainaoikeinkohtaan. Eli 52 silmukkaa ja 13 s/puikko. Muuten sama ohje ku ennenkin.

Koska messuille, niin piti olla joku spesifi ostos, jota etsiä. Kiellettyä oli mekkokangas (edellisetkin ompelematta), käsityökirjat (just puodin muutossa päästiin eroon edellisistä hölmöistä hankinnoista) joten päätin et silmukkamerkkejä. Niitä MUN tapaisia. 

Kierreltiin ja kaarreltiin. Neulefriikin ystävän Handen kanssa oli sama missio. Aamuskumpan jälkeen alettiin tosimielessä kiertelemään... Kumpikaan ei löytänyt, mutta löysin aineksia! Ja kuuleman mukaan Hande lähilankakaupastaan seuraavana päivänä Tampereelta ihan niitä etsimiäänsä...

Seikkailua oli matkustus junalla ja Nyssellä. Me molemmat ollaan aikoinamme opiskelleet Tampesterissa, joten jo kävely rautatieasemalta Keskustorille aamulla oli nostalginen. Paljon on keskusta muuttunut. Tekun asuntolan Rastin 18 neliötä  Rautaiteaseman yläpuolella oli mulle taivas aikoinaan. Nyt koko talo on purettu... Tillikka sentään on paikoillaan! Raitsikka jäi kokeilematta ja saattaa olla, että täällä Turussa siihen saattaa mennä tovi jos toinenkin....

Vähän kyllä tuntuu askartelulta, mutta jos ei edes messuilta löydy, niin on pakko itse venyä...

Vast täänään älysin, et olishan niitä helmiä ollut ihan omast takaa: Siispä:

Olisko tämä heijastava silmukkamerkki pimeälle neulojalle vai heijastava silmukkamerkki pimeässä neulovalle?

Silmukkamerinsyöjäeläin on asunut täällä jo vuosia, joten ihan turhaa syyttää Hissua... Tosin kyllä sekin merkeistä tykkää...

Matidedalin  Joulumarkkinat herättää talviunilta myös meidän kesäkauppamme tutussa halkokuivaamossa!

Mukana menossa kahtena marraskuisena lauantaina Anjalinin lisäksi myös Salo Design, Modaliisa ja Eija Vesterlund.Tervetuloa tekemään jouluostoksia halkokuivaamoon!

Intona huovuttamassa

Moni varmaan tuntee myötähäpeää, kun lukee mun juttuja. Miks ihmeessä kaikki möhläykset pitää kertoa? No ensinnäkin siks, et "vahingonilo paras ilo" ja siks, et kun kerron, niin muut ei tee samoja virheitä. Tällä kertaa - kuten monta kertaa aikasemminkin - kysymys on huovuttamisesta.

Pari viikkoa sitten vietetiin mökillä Hissun Kissun kissanristiäisiä. Pelattiin korttia, syötiin hyvin ja nukuttiin huonosti. Syyllinen kuvassa yllä.

Koska oli myös pyhäinkissainpäivä, niin sytytettiin kynttilä muistoksi kaikille sateenkaarisillalle lähteneille kissarakkaille: Tassulle, Patelle, Juicelle, Sissille, Rontille ja Pessille.

Ristiäisten jälkeen mulla oli tilaisuus viettää muutama päivä yksikseni. Tai siis Hissun kanssa. Pimeän ajan vietin soffalla takkatulen ääressä äänikirjaa kuunnellen. Ja neuloen.

Ollaan pitkään etsitty mukavaa huovutukseen sopivaista lankaa puotiin. Monet langat on liian paksuja (50g=50m) ja lopputulos on tönkköä. Hiukan ohuempi oli hakusessa. Lankavan Into kuulosti just siltä, mitä etsin eli 50 g=75m. Siitäpä hyväksi todetuilla teeteen ohjeilla intona tikuttelin "lomasella" sukat, lapaset ja tossut sukkapuikoilla 5½. Menekki lapasiin 2 kerää, sukkiin 3 ja tossuihin 4 kerää. Näytti tosi hyvältä ja olin tyytyväinen itseeni: Kerrankin lomalle suunnittelemani kässyt myös toteutuivat!

Valoisan ajan käytin syyspuuhiin:

Kärrykaupalla lehtiä, neulasia, sammalta ja lahonneita pöllejä kompostiin. Missään ei raataminen näy, mutta kyllä tuntui. Siis kropassa. Sekin oikeasti mukavaa, kun lihakset on kipeänä tekemisestä.

Käytin myös hyvän aikaa hankkiakseni "lapselle" ruokaa. Matopilkillä sainkin yhden ahvenen!

Kyllä Hissusta vielä hyvä saalistaja tulee! Ruodottomaksi perattu ahvenfilekin piti "tappaa" ennen syömistä. Ei auttanut, vaikka sanoin ettei ruualla saa leikkiä! Kalanpaloja löytyy varmaan vielä myöhemminkin mattojen alta.

Pilkkinä oli kupari/hopea Nautilus. Netti kertoi, että Nautilus "ui houkuttelevasti". Pystypilkkihän vaan poukkoilee ylös ja alas. Ei ui. Vesikin on jo tähän aikaan vuodesta niin kirkasta, että jos laiturin alla olisi ahven uinut, niin sen olisi kyllä nähnyt. Siispä seuraavana päivänä heittelemään ja:

Lapselle ruokaa! Kyllä kalastaminen tuntui taas tosi kivalta, mutta perkaaminen tarvitsi jo "kaatoryypyn". Ja keitettynä fileetkin kelpasi puukiipijälle suoraan kupista!

En matttanut pysyä poissa metsästäkään vaikka ankarasti yritin...

Lomaselta kotiin palattuani innoissani heitin kaikki Intoneuleeni kerralla pyykkikoneeseen huopumaan. Kyytiin 2 hiutunutta kylpypyyhettä ja 40 asteen normipesu. Olishan kivaa mennä taas töihin mukanaan valmista! Koska pyykkikoneeni on tunnetusti huono huovuttaja, niin olin varma siitä, että toinen kierros on tulossa ja jopa kolmaskin kuudessa kympissä. No miten meni?

Pesuohjelman jälkeen avasin luukun jännittyneenä... Ainakin tuli todistettua, että Into huopuu tosi innokkaasti! Minikokoisia tönkkölapasia ja -tossuja ja koko lomasen käsityöt hukkaan heitettyä! Melkein itkua väänsin. Nyt noista ei ole edes purkaleeksi! En vienyt tekeleitäni yön pimeinä hetkinä suoraan roskikseen (kuten olen männävuosina usein tehnyt) vaan seuraavana lauantaina esittelin ne Neuleklubissa varoittavana esimerkkinä siitä, mitä EI kannata tehdä.

AINA varoittelen asiakkaita siitä, että pesukonehuovuttaminen kannattaa aloittaa varovasti. Jokainen kone huovuttaa omalla tavallaan. Jokainen lanka huopuu eri tavoin ja myös käsiala vaikuttaa lopputulokseen! Vaan mitä teen itse? Vedän kaikki työt koneeseen intona samalla kertaa! Intona säästin tietenkin sähköä, aikaa ja vettä...

Torstaiaamuna huovutetut tekeleet olivat vielä lauantaiaamuna klubissa vähän kosteita. Hyvin pienikokoinen kurssilaiseni alkoi kiskoa tossuja jalkaansa ja lapasia käteen. Kosteinahan huovutuksia voi hiukan muotoilla. Näyttää siltä, että aikuisen naisen tassuihin tarkoitetut ovat ihan kelvollisiet kokoon 35. Nyt mietin, että jatkanko harjoituksia vai... Lanka on joka tapauksessa ihan kelpoa 100% villaa, joten eihän sitä ole pakko huovuttaa! Mutta jos, niin aloita varovasti!

Seuraava töppäykseni jääköön nyt kuitenkin kertomatta julkisesti. Viittä vaille susukatastroofiksi päätynyt "kylmääitteosaan" -putkiremonttini päättyi lopulta onnellisesti. Laaduntarkastajakin sen todistaa!

Chenilletuubi ja kashmirkämmekkäät

Syksyn tulleen alkaa kässytkin taas innostaa. Usein asiakkailta tulee parhaat vinkkiviitoset. Joku lanka, joka on puodissa, mutta ei kauheasti puhuttele, saa ihan uutta puhtia! 

Pro Lana Chenille on ihan hyvä esimerkki. Kun tarpeeksi kiva ohje tuli vastaan niin muhkea tuubi syntyi ihan muutamassa hetkessä! Vieläpä virkkaamalla... Ketjusilmukoita 120 cm, ympyräksi ja  vuorotellen kerros ja puolipylväillä ja takavirkatuilla kiinteillä ysin koukulla. 

Mukavan pehmoinen tuubi ja menekki kaksi kerää.

Lanka on ilman lenkkejä vähän saman tapaista, kuin syyslomaviikolla Maikkarin aamuteeveessä esitelty sormivirkattava lenkkilanka. Oma ajatus oli heti et "EI meille!" - Tuohan on askartelua! Mutta kun tarpeeksi monta kertaa puhelin soi ja samaa kysytään niin... Tänään tilattiin sitäkin. 

Ihan toisesenlaiseen käsityöelämykseen johdatti Suuren Käsityölehden 9/2025 kämmekkämalli. Mielenkiintoinen rakenne ja kaunis, hyvin istuva lopputulos. Ja puikoille suorastaan huutelevat langat!

Lankana Meilenweit Cashmere ja Katia 50 Mohair Shades kaksinkertaisena. Molempia lankoja riitti kerällinen puikoilla 2½.

Periaatteessa ohje on ihan simppeli: Oikeita ja nurjia silmukoita ja intialainen peukalokiila. Silti piti koko ajan keskittyä ohjeeseen, koska kierrejoustin kulki toiseen suuntaan kämmenpuolella ja toiseen kämmenselällä. Ja tietenkin toinen käpälätin peilikuvaksi. 

Tarkkana piti olla kierrejoustimen silmukoiden ja peukkujoustimen kanssa. Silmukkamerkeille oli tarvetta. Vasta tänään tuli mieleen, että nämähän olisi ollut järkevintä neuloa CraSy Trioilla! Ihme silmukkamerikinsyöjäeläin tuntuu vaanivan mun kässäpussiani! Merkkejä pitäisi olla vaikka millä mitalla, mutta kun niitä tarvii, niin mistään ei löydy! 

Paitsi viikonloppuna mökillä, kun heitin matot ulos... Maton alta löyty parikin kadoksissa ollutta silmukkamerkkiä...

En se mää ollu! Väittää Hissu :)

Tonttusukkia ja höyhenenkevyttä

Socktober vetelee viimeisiään ja jouluunkin on vaan ihan muutama hetki. Edellisistä tonnttusukistani taitaa olla jo useampi vuosi. Siispä:

Puodin muuttopuuhissa hävitettiin iso määrä käsityölehtiä. Kaikki yli kymmen vuotta vanhat joutuivat kierrätykseen tai vaan paperiroskiin. Sydäntä särkee, mutta kun ei ne kelvanneet kellekän. En vaan pysty kykenemään säilyttämään kaikkea. Joitain vanhempia säästettiin, kuten Kauneimmat Joulun käsityöt vuodelta 2012. Siinä tämä perinteinen ohje.

Lankana tällä kertaa Lankavan Lysti. Neljästä kerästä kaksi paria tonttuilua puikoilla 3½. 

Perussukkalangan vastapainoksi höyhenenkevyttä:

Langan nimi on Piuma Cashmere ja se on nimensä mukaisesti höyhenenkevyttä. Liiviin meni ihan píkkuisen viidettä kerää puikoilla 5½.

Päivät lyhenee ja alkaakin olla neulomisaikaa kesän jälkeen. Neulasten haravoinnin lomassa kuitenkin pitää päästä metsään. 

Ja Hissun pitää päästä opettelemaan ulkoilua:

Kuten kaikki muutkin pienet pojat: Traktori on tosi jännä:

Puupinon katolle piti kiivetä. Kovasti houkuttelevalta näytti viereinen koivu. Ei sitten kuitenkaan uskaltanut... Mut piten pääsee takaisin alas?

Okei... Kävin mä aikoinaan Tassunkin hakemassa mökin katolta. Muutaman kerran, ennekuin totesin et jos sinne osaa kiivetä, niin osaa varmaan tulla myös alas. Ja tulihan se. Tällä kertaa nostin kakaran takas sammalikkoon.

Kylässäkin käytiin Bigilandiassa Kakskerrassa. Vanha rouva ei ihan kauheasti tykännyt. Viidakkokissa Hissu sen sijaan olisi ollut kovinkin kiinnostunut, mutta ymmärsi pysyä tassunmitan päässä. Tänään otettiin uusinta toisin päin eli Bigi tuli meille. Edistystä? Ainkaan ei tullut tassutappelua, koska ankara murina piti pikkuisen loitolla. Ja kotiinlähdön hetkellä mä sain kunnolla hammasta ja vähän kynttäkin, Oma vika. Harjoitukset jatkukoon...

Syksyn langoista tikuteltua

Kun puodin muutto on viimein pulkassa ja kesäkin paremmalla puolella, niin alkaa taas puikotikin suihkia! Oikeasti syksy tuntuu kivalta - niinkuin aina ennenkin. Pimeä tulee aikaisin ja voi antaa itselleen luvan käpertyä soffannurkkaan neuleen kanssa. Ja Hissun...

Ihan näin rauhallisesti ei liikkuviin lankoihin aina suhtauduta...

Uutta lankaa pukkaa puotiin. Syksyllä tietenkin sukkalankoja kuten tämäkin Katian Concept Symmetric Socks Degrade. Niin kaunis ja pehmeä, että päätyikin huiviksi. Viime vuoden pikkuisen palmikkohuivin ohjeella tein. Menekki 1 kerä puikoilla 3½. Näissä symmetric sukkalangoissahan on idenana se, että kerästä tulee kaksi tismalleen samanlaista sukkaa. Kerän keskellä on valkoinen lanka, joka kertoo mistä uusi raportti alkaa. Tällä kertaa aloin kerän ulosyrjältä ja kun merkkilanka tuli esiin, niin jatkoin kerän toisesta päästä saadakseni huivin molemman päät samanlaiseksi. Olikohan tää tarpeeks sekava selitys?

Tässä toinen uutuus, josta tuli ihan oikeasti sukat:

Lanka tälläkin kertaa Katialta. Symmetrics Sock Illusion. Aloitin kärjestä ja tein niin pitkän varren, että vaalea merkkilanka alkoi häämöttää. Usein kärjestä aloitetuissa ohjeissa on tiimalasikantapää. En tykkää. Vahvistettukin kantapää löytyy monista ohjeista, mutta jos vahvistus on sukan varressa niin mitä hyötyä siitä on? Mun sukat menee puhki kantapään alta eikä varresta!

Ekan "väärinpäin vahvistetun" kantapään kanssa pähkäilin vuorokauden ja toisenkin sukan kanssa meni tovi, mutta onnistuihan se:

Kärkialoituksen kiva juttu on tietenkin se, että lagan loppumisesta ei tarvii huolestua.  Tehdään niin pitkälle, ku lankaa on. Olen silti perinteisen sukankutomisen kannallla. Sukkapuikoilla ja varresta alkaen. Eipä tarvii miettiä kantapäätä. Se tulee selkäytimestä.

Siispä tämänvuotisesta Opalin Regenwaldista ihan perinteiset:

Tilauksesta tikuttelin. Regenwaldistahan tulee joka vuosi uusi värilajitelma. Lankerät saavat värinsä sademetsien asukeilta. Tänä vuonna asukit ovat laivamatkalla. Regeniä kutsutaan meillä "Sademettäksi", koska jokaisesta kerästä menee yksi euro sademetsien suojeluun. Puikot 3 mm perinteiset bambusukkikset ja menekki jotain 110 g.

Syksy tulee ja iltaisin pimeys tulee jo aikaisin... Viikko sitten taisi olla viimeisiä tölkkisaunomisia työviikon jälkeen:

Merivesi vielä 15 asteista ja  ihanan uitavaa.

Kaiken hässäkan keskellä myös jotain ihan muuta: Turun Kaupungiteatterin Tapio Rautavaara viikko sitten perjantaina oli vaikuttava! Yhden miehen esitys ja koko elämänkaari vain pienellä lavastuksella:

Ehkä olisin kaivannut vähän enemmän musiikkia. 

Vaan kyllähän sitä myöhemmin löytyi kotona. Ja koko viikon korvamatona on ollut Reissumies ja Kissa...

Puhumattakaan Mennikäisten maasta...

Nyt soi mielessä jonkun muun: Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Parvekkeella on turvallista lasien läpi bongailla ulkomaailmaa, mutta märkä ruoho ekan kerran olikin vähän pelottavaa! Kaikenlaiset öttiäiset sai kuitenkin unohtamaan kastuvat tassut...

Syksyn satoa korissa ja käsitöissä, puodin uusi osoite ja perheenlisäys

Pitkään aikaan ei tapahtuntut mitään ja yhtäkkiä kaikki asiat tapahtuu samalla kerralla!

Puodin muutto meni hienosti ja on kiva huomata ja kuulla, miten moni on sanonut paikkaa paremmaksi ja ennen kaikkea löytäneet meidät uudesta osoitteesta. Kun ollaan saatu kaikki suunnilleen paikoilleen, niin vasta sitten huomaa, mikä toimii ja mikä ei. Siispä eilen myllättiin taas sisustus uusiksi!

Ja varmaan myllätään vielä monta kertaa... 

Tykkään syksystä. Pimeys lisääntyy ja iltaisin on taas aikaa käsitöille. Olis kai aikaa kesälläkin, mutta kun ei malta! 

Viime torstaina osallistuin miniryijykurssille Turun Taitokeskuksessa. Olenhan ryijyjä tehnyt montakin. Maamiehen Ryijyn, Tähtipeiton, ja oman Takkatuleni ja muitakin. Piti kuitenkin hakea vähän uskonvahvistusta, koska Salon Kansalaisopistolla  alkaa lokakuussa miniryijykurssi jämälangoista. 

Syksystä myös inspiraatio omiin jämälankaminiryijyihini.

Meri vielä lämmin. Aamuaurinko nousee ja ilma on kylmempää, kuin vesi. Sumu nousee meren pintaan, mutta aurinko näkyy jo ja sen yläpuolella sininen taivas:

Jämälangat lasten Riddarista. Lanka Fjallalopi ja pohjakankaana sudankanavakangas.

Tämän ryijyn aloitus oli Taitokeskuksen kurssilla. Piirsin pohjakankaaseen tussilla ympyröitä. Käytin lankana teeteen Pallaksen jämiä (joita riittää). Jossain vaiheessa tuli kyllästys ja kokeilin väriä vaihtavia lankoja. Hirmu jännittävää, miten ryijy kertoo oman nimensä vasta valmistumistuttuaan! Tämähän on selvästikin "Syksyn marjat!" Eikös siinä ole selvästi puolukkaa ja mustikkaa?

Kantsut ja tomaatit pitää säästää seuraavaan ryijyyn :)

Siihen kuitenkin pitää odotella inspiraatiota, koska lauantaina alkaa taas Neuleklubi! . Hauska ja rento porukka kasassa, mutta pari paikkaa on vielä vapaanaVink vink...

Kaiken keskellä vielä vauvauutinenkin! Olin laskenut, että vasta tällä viikolla, mutta Hissu olikin valmiina uuteen kotiin jo elokuun lopulla. Ensin ajattelin, että tänne kotikotiin, koska viimeinen viikonloppu kaksi päivää peräkkäistä vapaata ja voitais tutustua rauhassa. Muutama viesti ja päätinkin toisin. Tuleehan mökistä Hissun toinen koti! Mentiin Perniöstä suoraan mökille.

Pienen tutkimusreissun jälkeen Hissu oli kuin kotonaan. Rohkea ja reipas pentu, joka vei myös Pappan sydämen samantien. Pappa on varsinainen multitaskaaja: Toisella kädellä kissan leikitystä, toisella pasianssia ja vielä varpaita heilutellen uutta leikkiä!

Elotulia poletettiin ja grillattiin. Sisälle kuitenkin katettiin. Ja eiköhän tuoksut pöydällä olleet paljon parempia kuin kupissa?

Ollaan reissattu ees sun taas, kotikotiin ja mökille ja hienosti menee. Maanatai-iltana taas tultiin kotikotiin ja otettiin rennosti. Ollaan tavattu sukulaiset, Bigin porukat ja naapurit ja ihan mahtavaa huomata, miten rohkea ja ennakkoluuloton pentu on! 

Moni on vuosien varrella kysynyt, että otanko ja koska uuden kissan. Koko ajan olen tiennyt, että jossain vaiheessa. Kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi. Kunhan "se oikea" tulee vastaan. Tassua ei kukaan voi korvata. Jokainen kissa on perheenjäsen ja omanlaisensa. Nyt tutustutaan ja opetellaan yhteistä eloa Hissu Kissun kanssa. 

P.S. Ai juu: Hissun ekana aamuna mökillä virkkasin! Trikookuteesta hömpsyttimen. Ihan kelpo leluksi osoittautui.