sunnuntai 29. maaliskuuta 2026

Aurinkotakki ja palmikkosukat

Asiakkaan kanssa oli puhuttu jo pitkään villatakista. Kunhan vuosi on vaihtunut ja oikea malli löytynyt. Pari kuukautta meni, mutta viimein valmistui Aurinkotakki:

Ohjeessa oli paksumpi lanka, asiakas valitsi kevyemmän Katian Merino Babyn. Ohjeessa oli kokoja ihan reilusti, joten mallitilkun jälkeen oli helppo valita passeli silmukkaluku. Karrokkeen korkeutta piti vähän säätää ripottelmalla sinne tänne muutama ylimääräinen kerros.

Nuttu neulottiin ylhäältä alas edestakaisin. Niskaan tehtiin korotus lyhennetyillä kerroksilla.

Onhan malli kaunis, mutta jos olisin AJATELLUT ja lukenut ohjeen etukäteen, niin luultavasti nuttu olis jäänyt tikuttelematta. Mutta luvattu mikä luvattu... Onneksi oli sovittu dead line - ennen Pääsiäistä.

Ja taas pitää heittää omat kiukkuiset kommenttini ohjeesta... Edestakaisin neulottuna nurjan puolen kirjoneule yli neljällä sadalla silmukalla oli yhtä tuskaa. Kaarrokeen viimeiset 14 kerrosta vei yhtenä viikonloppuna seitsemän tuntia! Sen jälkeen miehustan ja hihojen neulominen olikin yhtä juhlaa. Nuttu olisi kannattanut neuloa pyörönä ja steekata. Varsinkin, kun toisinaan kuviokerroksen jälkeen tuli kerros päävärillä, jolloin kuvioväri jäi "väärään" päähän ja piti katkaista. Päättelykeijulle puuhaa. 

Ohjeessa oli kaikkea ylimääräistäkin. Kuten ohjeet silmukointiin ja patenttineuleeseen. Häh? Etsimällä etsin, mutta en löytänyt kumpaakaan nutusta. Hihassa piti olla "pienet muotoilut". Missä? 

No se siitä. Tulipa tehtyä. Kuvissa núttu on vielä ilman nappeja. Asiakas valitsi puiset napit. Lopullisesta ei ole kuvaa. Uusi luuri kun ei suostu siirtämään kuvia Driveen... Muuten olen tosi ylpeä siitä, että kolmen päivän ponnistelujen ja ankaran kiroilun jälkeen onnistuin siirtämään vanhan luurin tiedot uuteen ihan itte!

Langan menekki: Pääväriä vähän yhdeksättä kerää, vaalean vihreää kerä ja tummempaa kaks. Resorit 2½ puikoilla ja muuten 3 mm KnitPro vaihtopäisillä. Hihat neuloin (tietenkin) Addin Unicorn CraSy Trioilla.

Välikässynä rentouduin neulomalla palmikkosukat:

Lanka Viking Alpaca Storm. Puikoilla 3½. Menekki vajaat kaksi kerää. Kiva välillä tehdä jotain helppoa ja nopeaa ja tykkään langasta. Vieläkään ei korvaa teeteen Tundraa, mutta ihan kelpo korvike.

Viikonloppuisin neulomisaika on jäänyt viime aikoina vähiin. Koska mun nuotio ei syttynyt, niin piti sitten kaadella sytykkeeksi lisää kuusia. Ei syttynyt oksakasa vieläkään. Kahden kaasupullollisen, kymmenen sanomalehden ja kynttilänpätkien jälkeen luovuin yrityksestä ja lähdin vesakontorjuntaan. Ja kas kummaa: Notski oli syttynyt kun jätin sen rauhaan! Tähän aikaan vuodesta ei vielä tarvii huolestua metsäpalosta.

Mökillä tein suursiivouksen. En suinkaan mökkiin vaan siivosin 15 vuokra-asuntoa kesäasukkaita varten:

Tervetuloa Tirpat!

Grillikaudenkin avasin, vaikka viikonlopun mettäriehumisen jälkeen oli takki niin tyhjänä, että melkein luovuin suunnitelmasta. Tästä se ulkoruoka-aika taas lähtee! 

Hissu on pysytellyt mökin lähellä. Sain sen viimeinkin houkuteltua kaveriksi rantaan. Jännää oli. Niin jännää, että lopulta piti kantaa se takaisin ylös kun alkoi tulla pimeää. Onneksi se ei (vielä) ole keksinyt lähteä itsekseen pidemmälle. Puuvajan alla on paras paikka lymyillä.

Nyt parin isomman neuleprojektin jälkeen on olo jotenkin tyhjä. Onko olemassa sellainen olotila ku neulekankkunen? On monta uutta lankaa, joihin voisi tarttua. Monta aloitusta eikä mikään tunnu puhuttelevan. Jospa jo ens viikolla?


1 kommentti:

Kiitos kommentistasi!