keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Synttäriohjelmaa ja -tarjouksia


Torstaista perjantaihin vietetään taas synttäreitä Lanka- ja käsityöliike Anjalinilla!


 


Tarkoituksenani oli pistää puoti kokonaan uuteen uskoon ennen sitä. Suunnittelin, heiluin mittanauhan kanssa ja hain netistä sopivia hyllyratkaisuja. Perjantaina lähdettiin Ikeaan hyllykaupoille… Vaan kuinkas kävikään? Juuri se MUN hylly oli loppu ja lisää tulee vasta ensi viikolla. Joku fiksumpi olisi senkin asian voinut tarkistaa netistä etukäteen… Harmitti niin et melkein pääsi itku! Varsinkin kun olin jo tehnyt tilaa uudelle hyllylle ja kauppa oli kuin pommin jäljiltä! Pommin jäljet saan jotenkin siistittyä huomiseen mennessä.


 


Tässä viikon aikana olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että vaikka mulla olis hyllyjä miten, niin aina joku lanka löytyy epämääräisestä korista lattialta! Mutta mä en luovuta! Siispä synttäritarjouksessa on kaikkia ISOJA lankakeriä! Klikkaa tästä niin näet tarjoukset.


 


Muutama kesäinenkin tulokas on jo rantautunut puotiin…


 



Perjantaina Puffalan Tiina tulee kymmenestä eteenpäin esittelemään ihania käsinvärjäämiään Puffa-lankoja. Sukkapuffaa on ollut puodissa jo aikaisemminkin, mutta tällä kertaa saamme tutustua kaikkiin muihinkin Puffalankoihin! Odotan innolla saavani halailla Pupupuffaa (angoraa, merinoa, nylonia) ja Mohair-Sukka-Puffaa ja ylellisiä luksushuivilankoja, joista varmaan löytyy mullekin jotain innostavaa HHV:een. Tiinalla on mukanaan myös Sonett-villanpesuainetta ja –hoitoainetta esim. villavaippahousujen lanoliinikäsitelyyn. Mielenkiintoista saada kuulla lanoliinin käytöstä. Itselleni se on ihan uusi asia! Ja mitä muuta? Se jääköön yllätykseksi – mitä kaikkea voimmekaan odottaa naiselta, joka keksi Kesäyön Hullutuksen. Tulkaahan katsomaan!


 


Torstaina biletetään muuten vaan. Äiti on leiponut, mutta EI luvannut pitää frillahuivilangan neulomisen työnäytöstä vaikka on jo neulonut kaksi huivia!  Sen sijaan lauantaina Varsinais-Suomen Sytomyssykeräyksen ja Sukkiskeräyksen organisoinut Neulefriikki Piiku lupasi näyttää miten solmuun voikaan saada langat ja puikot kun neuloo kahta sukkaa yhtä aikaa piiitkällä pyöröpuikolla! Illalla on muuten taas sukkakurssi – minä rimanalittaja menen kurssille kymmenensenttisillä sukanvarsilla.


 


Synttäreillä toivoisin sinun vastaavan asiakaskyselyyn. Mielipiteesi on tärkeä, jotta voisin parantaa palveluani ja tuotevalikoimaani vastaamaan juuri sinun odotuksiasi. Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan…mitäs muuta kuin lankakaupan lahjakortteja! Arvontaan osallistumiselle ei ole ostopakkoa, mutta vastauspakko on.


 


Muutaman seinän takana olevan naapurini Studio Revalin Kati on innokas neuloja. Kati antoi 12 kpl 10 euron lahjakorttia jaettavaksi suuria synttärilankahankintoja tehneille Studio Revaliin. Lahjakortin voit käyttää kampaamopalveluihin tai vaikkapa ripsien pidennykseen!


 


Tervetuloa!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kässyi


Ihmeiden aika ei ole ohi – tästä on tulossa kässypostaus! Ainakin pääosin. Laatupäällikkö Tassu on tietty mukana kans.


 


Mut ihan ensiks haluan kiittää kaikista edellisen postauksen kommenteista! Lämmittää mieltä tosi kovasti ja kannustaa ja innostaa.


 


Kevään tuloa mittaan auringonlaskulla. Lauantaina ehdin melkein kotiin ennen sitä! Blogikuvaaja vietti kahden ystävänsä yhteisiä 100-vee synttäreitä ja minä päätin  viettää laatuaikaa itseni kanssa.  Ei ruuanlaittoa, ei mitään pakollista menoa vaan ihan vaan oleilua itseni, puikkojen ja Tassun kanssa. Olen varmaan vähän omituinen, mutta tykkään kotonaolosta itsekseni. … Pari susuruokaakin on tehty ja niiden valmistusaika yhteensä oli n. 20 min. Pihviä ja salaattia jääkaapista löytyneistä jätteistä ja simpukkakeittoa.


 


Tänään imuroin kämpän tanssahdellen imurin kanssa Hectorin tahdissa ja pidin lattiamoppibileet Ismo Alangon sävelin. Tassu katseli sivusta ja ajatteli et hullu tuo on...


 


Eilen sain viimein valmiiksi suvun uusimmalle jäsenelle alpakkahaalarin:


 


Oli aikakin – ristiäiset on viikon kuluttua. Valmistuminen kesti niin pitkään, että kesken työn muutin suunnitelmaa ja tein vuoden ikäiselle – menee sitten ensi talvenakin. Lopputulos oli kovin käsintehdyn näköinen, joten pyöräytin haalarin villaohjelmalla koneessa ja laitoin pyyhkeen päälle saunanlauteille kuivumaan:


 


Tassu oli sitä mieltä, että tää on hänelle tehty! Märkä alpkka oli ihana nukkumisalusta! Toivottavasti uusi ihmispentu ei ole allerginen. Vanhempansa eivät tiettävästi ole…


 


Malli: Sandnes Första Året –lehdestä (on julkaistu jossain kotimaisessakin lehdessä)


Puikot: sukkapuiko nro 3 ja 3,5 eri mittaisia 3,5 mm pyöröjä


Lanka: Sandnes Alpakka (100% alpakka, 50g=110m)


Menekki 284 g


Napit tietysti naapurista eli Vuokolta Salon Napista.


 


Ennen kuin levitin alpakan lauteille olin käynyt saunassa. Oli kuorintavoidetta, saunahunajaa ja Body Shopin hiusnaamiota, jonka sain ystävänpäivänä mopsien kanssa neulovalta. Kiitos – nyt tuntuu vähemmän kuivalta ja harmaalta! Saunoessani kuuntelin Eva Dahlgrenia täysillä (miks ihmeessä stereot pitäis sulkea saunan ajaks? Ehkä mökillä mut sähkösaunassa kaupungissa?) Saunan jälkeen vielä jalkakylpy, jonka aikana neuloin sukkakurssin ekat:


 


Lanka: Maija


Puikot: Varren ainaoikeassa 3 ja pitsineuleessa 2,75 mm


Menekki: 96 g


 


Kurssilla opittiin vahvistettu ranskalainen kantapää. Olin ihan pettynyt, koska vahvistus oli (mun mielestä) ihan väärässä paikassa, mut opella oli siihen heti jatko-ohjeet. Tämä on siis ranskalainen vahvistettu ja paranneltu kantapää. Kahden kurssi-illan perusteella tuntuu, että monta hyödyllistä vinkkiä olen jo saanut! Tässä vielä mallineule läheltä:


 


Kärkikavennukset tein ihan tavalliseen tapaan. Luulen, että sen nimi on nauhakavennus. Mulla on tuo termistö vähän hakusessa.


 


Mammutilla oli niin kertakakaikkisen päätön idea, et pakkohan siihen oli lähteä mukaan! Varsinkin kun siinä on säännöttömät säännöt (tämä kolahti mulle erityisesti). Mammutti aikoo neuloa huivin joka viikko tänä vuonna, mutta kun kerran itse saa sääntöjä modata niin ajattelin et huivi kuukaudessa voisi olla mulle sopiva tahti. Emmää silti ihan tämmöistä rimanalitusta tarkoittanut…


 


Katia Odas. Frillahuivi tiskityönä tehtynä tällä viikolla. Kun sitä lankaa nyt oli taas saatavilla niin otin esiin tään tekeleen. Huivin kanssa poseeraa Tassun suuri rakkaus (ja mun entinen unikaverini) Tuusa. Puikkokoolla tämän langan kanssa ei ole niin nöpöntarkkaa – tässäkin huivissa toinen puikko oli 3,5mm ja toinen 4,5mm.


 


Kyllä mä jonkun ihan kunnollisenkin huivin aion saada aikaseks (Annis? Zetor? tai jokuu muu?). Mut menkööt tällä helmikuu. Tammikuussahan tulikin jo yks Regia Lacesta.


 


Mun hiukset sai kosteutta naamiosta, mutta Tassun turkki on surkea vaikka mä joka päivä sitä harjaan. Karvaa lähtee hirveästi ja turkki on takkuinen ja kiilloton. Ulkoilma olisi parasta, mutta kun pakkasta on 25 niin norski ei halua edes parvekkeelle. Tänään oli alle kymmenen astetta pakkasta ja kyllä miellä olikin meno päällä!


 


Lintuja olisi ollut kiva saalistaa:


 


Tassut vähän paleltui, mutta pitkästä aikaa oli niin hauskaa olla ulkona, ettei se pahemmin ehtinyt haitata:


 


Miten niin myöhässä? Joulust ei oo vielä kahta kuukauttakaan! Eli Hajunsyöjäsukat joululahjaksi veljenpojalle:


 


Lanka: Bamboo Strömpegarn, 76g


Puikot: 2,5 Knit Pro 15 cm sukkikset


Aloitettu ennen sukkakurssia joten ihan perus perus.


 


Miten meidän sukuun onkin syntynyt yksi isokenkäinen? Koko on 44-45.


 


Täs vaihees ei ollu yhtään kässyä kesken ja oli ihan pakko tarttua kotiläksyyn… Tassukin ihmettelee et mikä hässäkkä tuossa on tulossa?


 


Ei mulle niin pahaa toisen sukan syndroomaa taida tulla, että tuosta pyöröpuikkosysteemistä tulis mun juttu. Mutta sinnillä teen nämä yhdet. Varsi ei taida olla tyypillinen 20 cm, mut jos keskiviikoks saisin vaikka viis senttiä aikaseks.


 


Nyt sataa lunta. Ihan piristävää…ei oo pitkiin aikoihin satanutkaan. Hyvää hiihtistä teille, joilla sellainen on ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille muille toivottelan esittelemällä taas kukkakuvan:



Välineurheilijalta viikko sitten saatu ilahduttaa edelleen!


En mä kuitekaan ala viheralalle suuntautumaan - monta vuotta vanha traakkipuu näyttää olevan aika huonolla hapella. Olenkohan tässä viherinostuksessani hukuttanut sen? Onkohan tämä joku keski-iän kriisi vai mikä?

perjantai 18. helmikuuta 2011

Viidennes elämästä


Jos joku tuntematon kysyy et mitä mä teen niin mulla on tapana vaatimattomasylpeästi vastata et mulla on pieni lankakauppa. Tiistaina tuli yhdeksän vuotta kuluneeksi siitä, kun tehtiin kaupat Lanka- ja käsityöliike Anjalinista. Yhdeksän vuotta on viidennes tähänastisesta elämästäni! Ihan hassua on, että edelleen tunnen olevani vasta-alkaja ja noviisi, jolla on paljon opittavaa joka päivä. Ja niin kuin muutama viikko sitten paikallisen ilmaisaviisin haastattelussa totesin – jos olisin silloin tiennyt miten vähän tiedän, en olisi ikinä uskaltanut! Onneks en tiennyt…ja onneksi mulla on koko ajan ollut ihania tukijoukkoja ympärilläni – vanhemmat, liikkeen entiset omistajat, mahtavat  asiakkaat, ystävät, paikallisten opinahjojen opet ja myöhemmin vielä Karvis, joka on tottunut yksipuheluihini. Pari päivää sitten hän kysyi ”Odotatko kommenttia vai puhutko vaan itseksesi?”, kun pohdiskelin jotain kauppa-asiaa itsekseni. En odottanut (=halunnut) kommentteja, mut sain niitä silti.


 


Minähän tunnetusti rakastan lankaa ja neulomista. Siitä syystä multa aina välillä taitaa itseltänikin unohtua tuo liikkeen nimen toinen osa: - ja käsityö… Aikaisemmin ajattelin (ja luulen että moni muukin), että kun työskentelee lankakaupassa niin saa päivät pitkät vaan neuloa maailmankaikkeuden ihanimmista langoista. Onhan se niinkin, mutta käsityöliike on työpaikka niin kuin mikä tahansa muukin. Siellä on ne kivat työt ja sit ne, jotka pitää tehdä vaikka ei niin mukavalta tuntuisikaan. Neulalla tehtävät työt tai vaikkapa nypläys ei vaan sovi mun käteen ja ehkä siks ne jää vähemmälle huomiolle.


 


Miten siis juhlistin 9-vee päivääni? Aattona tein pinon tilauksessa olleita piirrettyjä liinoja:


 


Siunattu pakkanen ja hiljaiset aamupäivät! Näitä hommia ei tehdä kiireessä, väsyneenä tai ”vähän sinne päin” varsinkaan jos kyseessä on asiakkaan anopin omista pellavista kutoma perintöpellavakangas! Sellaisen jos mokaa niin miten sen korvaa? Omien kankaiden kanssa voi vaikka tupeloidakin…kiikuttaa vaan mokat kaikessa hiljaisuudessa yön pimeinä hetkinä roskiksen ja kärsii tappiot nahoissaan…


 


Kankaankutomisesta en ymmärrä mitään vaikka puodissa on myytävänä poppanakudetta ja rohdinlankojakin. Kesti monta vuotta älytä, että langan menekkiä lasketaan kangaspuilla kutomisessa ihan samaan tapaan kuin entisessä elämässäni nauhatehdas Inkan tuotekehityksessä.


 


Syndepäivän juhlatunnelmaa näette tässä:


 


30:n metrin mattoloimi ja perään vielä pikkuinen poppanaloimi.


 


Yritän pikkuhiljaa vähän uudistaa puodin ilmettäkin. Myyntitiskit on varmaan sieltä vuodelta 1926, joten ne on ja pysyy, mutta muuten uutta ilmettä yritän pikkuhiljaa saada aikaan. Tänään Kata oli auttelemassa uuden muliinitellingin täyttämisessä.


 


Paha vaan et kun yksi paikka uudistuu niin toinen näyttää entistäkin surkeammalta. Ja mullahan on koko ajan tavoitteena saada lisää tilaa lankahyllyilleSilmänisku Onhan se hassua, että kaupassa on "ongelmajäteasitoiden" lisäksi ”tiskinaluskauppa” eli takahuoneen lanka-aarteet, jotka ei mahdu puodin puolelle hyllyihin tai joista joku näytekerä makaa korissa lattialla…



Niinku nää - jostain käsittämättömästä syystä suosiossa olevat Frillahuivilangat, joita ollaan odotettu pari kuukautta. 7 väriä tuli ja monta kerää on jo lähtenyt paremmille puikoille.


 


Hiihtolomaviikko edessä ja perinteiset synttäribileet ens viikon torstai-lauantai eli 24.-26. päivä. Luvassa tarjouksia, asiakaskysely ja siihen osallistuneille arvonta ja äiti on jo leiponutkin…


 


Lopuksi vielä kevennysosio, Äiti ja isä olivat matkalla lahden yli ja takaisin. Olin vastassa ja kuskasin vanhemmat abiristeilijöiden alta kotiinsa. Tuliaisiakin sain:


 


Katkarapuleipä! MOLEMMAT matkalaiset muistivat mainita, että puolet katkaravuista on sit TASSULLE!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Viikonlopun kummajaisia


Kässyuutiset antavat odottaa itseään. Kolme kerää alpakkaa on neulottuna, mutta joku onneton jätti ohjeen töihin ja viikonloppuna on tullut tikutettua kolmea keskeneäristä sukkaa vuorotellen. Valmista ei tällä menolla tule mistään. Sukkakurssilla keskiviikkona ihmettelin miten sukankutominen voikin olla niin vaikeaa. Kahden tunnin ähinän, puhinan kiroilun ja manailun jälkeen pyöröpuikolla oli peräti kaksi kerrosta kahdessa sukassa. Kurssikavereiden mielestä mulla on väärä asenne! Onneksi seuraavaan kurssi-iltaan on vielä yli viikko…


 


Puotiin tuli perjantaina Mini-Paletin uudet keväiset värit:


 


Vaikka langan koostumus onkin sukkaa, niin mua alkoi heti kamalasti huivituttamaan. Annan itselleni luvan huiviin heti kun alpakka on valmis. Minipaletin vanhat värit päätyivät tietty ongelmajätteeseen kuuden euron kerähintaan (norm. vähän yli 11 eur). Muutama on vielä jäljellä...


 


Lauantaina oltiin ystävän kanssa pizzalla ja poikettiin parissa pubissakin. Vareksen kantakuppilat jäivät väliin, vaikka lukulampun alla on tällä hetkellä Vareksen Turku –kirja. Aurajokimaisema lauantai-illan valaistuksessa oli tällainen:


 


Aamulla ihana auringonpaiste houkutteli ulkoilemaan, mutta pakkaslukemat pistivät vähän odottelemaan sisätiloissa. Piiku oli varannut viikonlopuksi lumikengät ja kun heille tulikin parempaa tekemistä, niin me saatiin kengät kokeiluun. Arvatkaas missä me käytiin?


 



 



 



 



 


Parin kuukauden kuluttua ehkäpä jo veneellä…




 


Jäällä ei ollut lunta juuri yhtään, mutta perillä ainakin metri. Lumikengillä oli hauskaa tepastaa pitkin pihaa. Ilman niitä sinne ei olisikaan ollut mitään asiaa… Kiitos kivasta kokemuksesta Piikulle ja miehelleen, joka perjantai-iltana antoi pikakoulutuksen kenkäilyyn! Opastus näiden teknisten vempaimien käyttöön olikin tuiki tarpeellinen – aikaisempi mielikuvani lumikengistä oli lapsuuden Aku Ankoista, joissa ne näyttivät räpylöihin sidotuilta tennismailoilta…


 


Kakku- ja koukkutaiteilija Edina antoi Tassulle ja mulle blogissaan tunnustuksen:




 


Kiitos ja kehräys! Viime viikkoina kirjoittelut ja muidenkin blogien lukemiset ovat jääneet tosi vähälle. Haluankin ojentaa tämän tunnustuksen kaikille teille, jotka kaikesta huolimatta aina jaksatte poiketa täällä Silmukoissa ja vieläpä jättää kommenttejakin. Ne lämmittävät aina!


 


Mulle ei tuota mitään vaikeuksia aiheuttaa janokuolemaa jopa kaktukselle, joten seuraavassa kuvassa on SUURI IHME; JOSTA OLEN TOSI YLPEÄ:



 


Tämän kukan sain puolitoista vuotta sitten heinäkuussa, kun MarjutJ ja Tupuna tekivät kesäisen retken lankakauppaan. Siitä saakka joka maanantai olen muistellut lämmöllä tyttöjen vierailua orkidean uimapäivänä. Marraskuun lopulla näytti siltä, että se tikku, joka sieltä lehtien lomasta pukahtaa on eri näköinen kuin ilmajuuret… Joulukuussa näytti ihan siltä, kuin siinä kepissä olis ollut jotain nököjä… Tammikuussa nököt alkoivat näyttää nupuilta. Ja pari viikkoa sitten ensimmäinen kukka aukesi!


 


Tämän ihmeen kera toivotan kaikille lukijoilleni


 


Aurinkoista Ystävänpäivää!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kotiläksyt tehty


Tipalle meni, mutta sain sittenkin kotiläksyt valmiiksi!



Illalla on taas sukkakurssi. Kaks viikkoa sitten ajattelin että kaksi sukanvartta kotiläksynä on ihan pala kakkua vaan toisin kävi... Miten ihmeessä läksyjen teko voikin olla niin hankalaa. Muistan hyvin kun tekuaikoina piti lukea fysiikankokeeseen niin mä mielummin vaikka silitin lakanoita! Täs oli vähän sama meininki - kaikkea muuta mut ei läksyjä... Onneks on olemassa viime tinka!


Silmukat on luotu norjalaisittain (tapa, jota olen kyllä käyttänyt jo monta vuotta, mut en oo tiennyt et se on norjalainen) ja tänään opetellaan vahvistettu ranskalainen kantapää. Näist tuleekin tosi kansainväliset sukat! Mantaakohan kärkikavennus mennä jo Euroopan ulkopuolelle?



Ihan lohdullista oli kuulla, ettei ihan kaikilla noistakaan sukista ole pariaSilmänisku


Tänään mukana pitää olla uus sukkalanka ja julmetun pitkät pyöröpuikot. Saas nähdä mitä siitäkin tulee. Hauskaa ihan varmasti!


Nyt SE on kaikkien satavilla! Neulefriikki Piiku julkaisi mainion TENNARIOHJEENSA eilisiltana!


maanantai 7. helmikuuta 2011

Tennarit



Piikun mainiot tennarit ovat poikineet monta ohjepyyntöä. Siispä rouva kirjoitti ohjeen ja minä san kunnian toimia koeneulojana. Nyt on mun tennarit valmiina ja ohje palautettu tekijälle kommenttien kera ja sain luvan julkaista omat tennarini täällä blogissa.


 


Tassu on toiminut vauhdittajana koko prosessin ajan. Torstaina aamuyöllä se herätteli mut neulomaan ja ennen töihin lähtöä kaikki osat olivat valmiina:


 


Kakkoshuovutus Blogikuvaaja Karvisen pesukoneessa toimi paremmin kuin omalla koneella tehty pikapyöräytys ja lauantai-iltana pääsin ompeluhommiin. Mallina oli Piikulta saamani joululahjatennarit:


 


Illalla neuloin vielä pohjaan vahvikkeet ohjetta mukaellen, koska oikeaa lankaa ei sattunut olemaan kässäpussin pohjalla. Sunnuntaiaamuna Blogikissa tarkasti ja hyväksyi valmiit tennarini (toivottavasti Piiku hyväksyy kans):


 


Lanka: Sandnes Tove (100% villa, 50g=160m)


Menekki: Pohja, iltti (iltti on muuten mulle ihan uusi sana!) ja nauhat mustaa 41 g ja sivuosiin vaaleanpunaista 42 g eli yhteensä 83 g ja 266 m


Pohjan vahvikkeisiin Gjestal Jannea (ohjeessa Maijaa) 26g=52m.


Puikkoina oli 4½:n tavalliset metallisukkapuikot pohjakappaleessa ja nauhoissa sivukappaleissa samankokoiset Knit Pron pyöröt. Kuvien värit on taas tosi mielenkiintoisia. Eniten kohdallaan on keskimmäisen kuvan värit.


 


Tennarit on mukavan kevyet ja silti lämpimät. Olen aikeissa neuloa lahjatennareihini pohjavahvikkeet ohjeen mukaisesta langasta kun en ole niitä raaskinut paljoa käyttää kun pelkäsin puhkikulumista. Vahvikkeet on tosi hyvä keksintö!


 


Piiku lupasi julkaista ohjeen blogissaan myöhemmin tällä viikolla. Pysykää kuulolla!


 


Olen mä vähän muutakin tikutellut tässä viime päivinä…mut sille kävi huonosti:


 


Minähän en pura. Onneksi torstaina Kipissä Helmi suostui hoitamaan homman. Vauhdikkaasti se menikin vai mitä? Vakipurkajani Äiti lähetti kiitoksensa purkutuuraajalle, mutta oli vähän kateellinen… Äiti tykkää kovasti mun neuleiden purkamisesta! Onneks, sillä mä en.


 


Puotiin alkaa pikkuhiljaa tulla kevättä. Ensimmäisten joukossa Stepin uusi värilajitelma Fresh&Easy – 10 uutta kevätväriä tähän suosikkisukkalankaan, joka on saanut Aloe Vera ja jojobaöljykäsittelyn:


 




 


Loppukevennyksenä pikku paljastus…sisäinen sulovileenini sai vallan viikko sitten…pikkuerä vauvamuovilankaa:


 


Peter Pan. 1,75 eur/kerä.55% nylon, 45% akryyli, 50g=170m, puikot 3-4.


 


Joo joo - muovia mut ei sentään 100% akryyliä. Ku halval sai…

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Blogikissa harrastaa


Moi pitkäst aikaa!


 


Äiskä on viime aikoina ollut luvattoman pitkiä päiviä poissa. Väittää olleensa milloin töissä, milloin jossain sukkakurssilla (ihanku se ei muka osais sukkia kutoa), milloin Kippailemassa ja milloin missäkin! Kyllähän mun päivissä on tekemistä ihan riittämiin, mutta välillä aika käy pitkäksi.


 


Edellisviikolla keksin, että nukkumisen, turkinhuollon ja lintubongailun lisäksi hyvää ajankulua on lukeminen!


 


Luin päivän aikana kaksi Laila Hirvisaarta, Hevosten Laakson ja Mammutinmetsästäjät. Kirjahyllyn päällä kiipeily on kans ihan mukavaa.


 


Jos vaatehuoneen ovi on jäänyt auki, voin ottaa päikkärit äiskän neuleiden joukossa hyllyllä:


 


Kuten huomaatte – meidän vaatehuone ei ole kovin siisti vaan mukavan sotkuinen!


 


Kun äiskä sit viimein illalla tulee kotiin niin mä kehrään kovasti ja olen kaveria. Mutta kello neljältä aamuyöllä kostoni on suloinen kun alan lukemaan sanomalehtiä! Sillä saa ihan mukavan metelin aikaseks ja äiskän ponkaisemaan ylös sängystä raivon partaalla. Nykyään äiskä yrittää piilottaa kaikki lehdet yöksi, mutta se hölmö ei muista ihan kaikkia juttuja – osaan lukea myös neuleohjeita!


 


Mainosten mukaan lukeminen kannattaa aina. Männäviikolla päätin sit ryhtyä opiskelemaan kieliä. Pitäähän mun tietää mitä ne kaikki puheet pakkoruotsista oikein tarkoittaa:


 


Ei tullut kiitosta…


 


Nyt me ollaan majailtu täällä Karvislandiassa torstaista lähtien. Tää on hassu paikka kun jääpuikotkin kasvaa ihan väärään suuntaan:


 


Perjantaiaamuna Susun tuulilasissa oli hieno taideteos. Jos ei tietäis tuon olevan jäätä, niin vois luulla mehiläisvahataiteeksi.


 


Hej då!


 


t. Tassu = Sivistynyt Blogikissa