Sukkasadon viimeiset

Lokakuu päättyi ja sen myötä tämänvuotinen Sukkasato. 11 paria tuli valmiiksi - jotenkin sitä aina kuvittelee saavansa aikaan enemmän. Yhdet on kesken.

Pitihän sitä homopoikalankaa sitten meillekin tilata kun niin kyseltiin. Ja kun sitä kerran hyllyssä on niin puikoillehan se päätyi:

Lanka: Regia Design Line by Arne&Carlos 4-ply 70 g, puikot Knit Picks 2½ mm 15 cm Caspian Wood.

Mitähän tästä nyt kehtaisi sanoa? Tein parikymentä kerrosta resoria ja sitten varren sileää ja normivahvistetun kantapään. Silmukoita 60. Ajattelin kuvion näkyvän paremmin sileässä. En tykännyt langasta. Se tuntui karkealta uuteen Steppiin verrattuna. Mietin, et tältä varmaan tuntuu sevelanka...

Ihmetyttää tämä Arne&Carlos -humu. Kirjoneuleen näköistä jälkeä tekevää raitasukkalankaa on tehty maailman sivu (tai ainkin niin kauan ku mä olen ollu lankakauppiaana eli yli kymmenen vuotta) ja joulupallojakin jo paljon ennen norjalaispoikinen kirjaa! Jotenkin tuntuu, että jos kaksikko olis ihan tavallisia tyttöjä niin kukaan ei huomaisi koko tyyppejä. Noo - meillä tuota lankaa on alusta asti kutsuttu homopoikalangaksi. Ei siks et olisin suvaitsematon (äänestäisin heti sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta) muuten, kuin lankojen suhteen. Jossain vätetään Regian lankoja markkinoiden parhaaksi, joten kai ne sukat ainakin kestää.

Pakko kyllä tunnustaa, että onhan se joulupallolankakin meillä ja mullakin jo 4 palloa valmiina... Enää 20 ;).

Vielä yhdet pikkusukat tein tilauksesta yksivuotiaalle. Pyyntö oli pitkää vartta ja oikein lämmintä. siispä langaksi valikoitui teeteen alpakkasukkalanka Tundra. Puikoilla 3,25 mm tikuttelin:

Perussukat kokoa 22.

Marraskuu alkoi ja se aloitetaan lapastelun merkeissä meidän puodissa ja kaikissa muissakin teetee SHOPeissa ympäri maata. Ihana Tundrakin on tarjouksessa...

Novellikoukkuillan myssy ja –sukat

Viime viikon torstaina Salon kaupunginkirjastossa järjestettiin Novellikoukku-ilta Tapahtuma on kuin aikuisten satutunti. Novellikoukussa neulotaan tai virkataan ja kuunnellaan samalla novelleja.

 Jokaisessa tapaamisessa on vaihtuva lukijavieras, joka tutustuttaa osallistujat erilaisiin novelleihin.

Salon Novellikoukussa voi tehdä hyväntekeväisyysprojektina vaikkapa villasukkia tai pipoja Halikon vastaanottokeskuksen asukkaille tai luovutettavaksi SPR:n paikallisosaston kautta alueen muille tarvitsijoille. Toki voi käsitöitä tehdä kuunnellessaan ihan omaksi iloksi. Eikä Novellikoukussa ole pakko tehdä kässyjä ollenkaan – voi tulla mukaan ihan vaan kuuntelemaan.

Meidänkin puotia pyydettiin mukaan tapahtuman sponsoriksi ja hyvään juttuunhan on aina kiva lähteä mukaan! Tikuttelin jo ennen tapahtumaa yhden pipon SPR:lle lahjoitettavaksi.

Lankana SMC Super Merino Big Mix, puikot 6 ja 7 pyöröt (tai sukkikset) ja lankaa kului aika tasan yksi kerä. Kerrankin meikäläinenkin purkasi – ykkösversiosta tuli jättisuuri ja lanka olis loppunut kesken.

Ohjeenkin kirjoittelin (toivottavasti selkokielisen) lankojen mukaan – jos vaikka joku innostuisi ottamaan kerän lahjalankaa hyppysiinsä ja neulomaan helpon pipon SPR:lle. Sukkien ja lapasten ohjeitakin paikalla oli ja lahjalankaa myös naapurilta Alman Puodista.

Vielä ennen tilaisuutta pikkuisen jänskätti et tuleekohan sinne miten monta ihmistä… Mutta osaanottajamäärä varmasti yllätti kaikki järjestäjät iloisesti! 

Tunnelma oli tiivis ja paikalla oli ainakin 64 kuulijaa! Moni tuttu kasvo oli mukana.

Tilaisuuden kuvat on rötsitty tapahtuman Facebook-sivuilta. Kuvat on ottanut Liisa Käiväräinen ja lupa kuvien käyttöön on Liisata kysytty ja saatu. Kiitti!

Kuulimme illan aikana kaksi novellia. Ensin kuulimme Tove Janssonin novellin Kesälapsi ja pienen tauon jälkeen Roald Dahlin Lampaalla teurastettu. Ihmettelin siinä illan aikana miten hyvin lukeminen kuului vaikka paikalla oli niinkin paljon ihmisiä!

Ja vielä enemmän ihmettelin sitä, että 64 naista jaksoivat istua hipihiljaa mekelin kaksi tuntia ja oikeasti kuunnella. Yleensähän moinen akkalauma saa aikaan aikamoista hälinää. Oliskohan käsitöillä ollut osansa asiaan?

Tekstiiliteollisuus Oy on ollut monena vuotena mukana monissa hyväntekekeväisyystapahtumissa. Lastensairaalalle luovutettiin viime vuonna teetee Helmi-vauvalangan myynnistä yli kolmetuhatta euroa ja TyksSytomyssykampanjoita sieltä ollaan tuettu lankalahjoituksin monena vuotena. Myös Novellikoukku-iltaan teeteeltä lähetettiin kasa sukkiin sopivia lankoja:

Ja toinen kasa lämpimiin pipoihin sopivia:

Kiitos heille ja kaikille, joiden puikoilla ja koukuilla näistä langoista syntyy Novellikoukku-iltojen myötä lämmintä apua tarvitseville.

Itse neuloin kuunnellessani sukan kantapään ja vähän siitä eteenpäinkin. 

Kantapäähän kokeilin ristiinneulottua vahvistettua itselleni vähän uudella tavalla eli neulomaton silmukka nostettiin langankierron kanssa puikolle ja seuraavalla kerroksella nostettu ja langankierto neulottiin yhteen. Piikulta tään opin pari päivää aikaisemmin Kakskertaseuran Neulomakerhossa. Näin kantapäästä tulee tilavampi ja mielestäni aika nättikin. Valmiiksi sukat tulivat vasta sunnuntaina.

Lanka Katia Storm, menekki 99g, puikot 3 mm Knit Picks 15 cmsukkapuikot. Kokeilin ekan kerran pikkuresorin jälkeen sileää vartta kun ajattelin et raitalangalla kuvio menee resorissa vähän hukkkaan.

Sukkien koko on  40-41 ja valmiit sukat vien mukanani seuraavaan Novellikoukku-iltaan, joka pidetään 26. marraskuuta klo 17.00-19. Ja tietty sukkasatoon.

Voi vitsit et oli kivaa! Tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa…

EXP-Nimpparisukat ja onnettomat unohdukset

Sukkasato on yli puolenvälin ja meikäläisen turnauskestävyys alkaa olla kovilla. Puikoille pyrkii kaikkea muuta sukkien lisäksi. Blogiparkakin on jäänyt ihan heitteille. Mitä pitempään taukoa pitää niin sitä isompi kynnys nousee. Tehdäkö taas kauhea megabloggaus vai monta pientä?

Karvisen nimpparisukat oli valmiina kerrankin ajoissa.

Lankana Step, puikkoina Knit Picks 2½ mm 15 cm sukkikset ja kulutus 72 g.

Karvisen hassun malliseen räpylään on ollut hankalaa tehdä sellaista sukkaa, joka istuisi jalkaan kuin nenä päähän. Tällä kertaa kokeilin ”rymättyläläistä” kantapäätä omin majakkarantalais-kakskertalaisin modauksin:

Rymättyläläisen kantapään idea on kerrottu Neulefriikin blogissa. Oma modaukseni oli et poimin ensin kantalapun reunasta silmukat ja tein vasta sen jälkeen lyhennetyillä kerroksilla lisämittaa pohjaan.

Mikä ihmeen EXP?

Step on jo vuosia ollut yks meidän puodin suosituimmista langoista. Sen Aloe Verat ja jojobaöljyt ovat hellineet satojen neulojien sormia ja steppisukissa kulkee  onnellisia varpaita. Lyhenne EXP tulee termistä ”EX-Pollution”.  Alla selistytä:

Uusi EXP 4.0

- käsittely mahdollistaa myös villan rumpukuivauksen.

- EXP-käsiteltyä villaa voi pestä samaan tapaan kuin perinteisellä superwash-menetelmällä käsiteltyä villaa.

- toisin kuin perinteiset superwash-prosessit, EXP-prosessi on klooriton.

- prosessissa käytetään myrkyttömiä suoloja.

- EXP-käsittely säästää vettä: prosessi kuluttaa jopa 50% vähemmän vettä kuin perinteiset menetelmät.

- EXP-käsitellyn villan nyppyyntymisherkkyys on vähäinen.

Ja Öko-Tex –sertifikaattikin on tälle langalle myönnetty. En oo ihan varma onko juttu mun korvienvälissä vai tuntuukohan lanka oikeasti entistäkin Steppiä sileämmältä. Pikkuhiljaa tämä käsittely on tulossa kaikkiin Step-lankoihin. Meille odotellaan jo yksivärisiä…

Tätä viikonloppua vietän pitkästä aikaa kotosalla. Yritin eilen todistaa vääräksi myytin ettei muka ikkunoita voi pestä auringonpaisteessa. En onnistunut. Tänään yritän uudelleen. Pelaan minuuuttipeliä siinä välissä kun pakkanen on laskenut ennen kuin aurinko alkaa paistaa parvekelaseihin…

Viime lauantaina töiden jälkeen kaahasin tapani mukaan suoraan mökkirantaan. Autoa purkaessa huomasin karmean unohduksen: Kässäpussi oli jäänyt töihin! Mitä mä tekisin? Pitkä pimeä ilta edessä ja kerrankin olis aikaa istua neulomassa! Aina mainostan sitä, että mulla kaikki kässyt ja puikot kulkee mukana… ja nyt ne kaikki kässyt oli 70 kilsan päässä! Ou nou.

Karviselta herui asiaankuuluvaa myötätuntoa. Tarjoutui lähtemään veneellä Paraisten kookauppaan seiskaveikkaostoksille. Kiitin, mutta kieltäydyin ja päätin kärsiä. Mökin kaapista tein surkean lankalöydön:

Huussin matosta jäänyt trikookudepallo, vyyhti epäonnisen kasvivärjääjän peessiä kaksisäikeistä villaa ja muutama kerä onnekkaampaa värjäriä odottelevaa villaa. Ei yhtään puikkoa eikä koukkua! Epätoivoisena kaivoin kaapista varrastikkuja ja yritin santapapereilla niistä kehitellä kelvollisia tikutusvälineitä:

Jälleen kerran naapurit pelastivat katastrofilta. Tassun kummien vävypoika hoiteli tikuttimia saareen:

Langat eivät suoranaisesti puhutelleet, joten saunan, verkonlaskun ja muutaman kerroksen jälkeen menin sänkyyn kymmeneltä maailmankaikkeuden tylsimmän kirjan kanssa ja vedin sikeitä kymmenen tuntia putkeen!

Toinen pikku unohdus sattui viikolla. Hulttiopuhelin jäi töihin. Paimion kohdalla jo sen huomasin, mutta en lähtenyt sitä hakemaan. Ei se nyt NIIN tärkeää ole olla koko ajan tavoitettavissa! Tosin kotiin päästyä mietin et äiti varmaan huolestuu jos mä en soita PP:tä (=Päivän Puhelu) enkä vastaa. Ajattelin et jos musta ei kuulu mitään niin hän valvoo koko yön huolissaan ja mä valvon koko yön ku olen huolissani siitä, et äiti valvoo huolissaan. Siispä hurautin käymään. Hyvä unohdus – paljon paremmat iltapalat sain ja kotiin tullessa näin revontuletkin! Kuva on kyllä surkea mut on siinä revontulia!

Megapostaus tuli vaikka kolme huivia ja yhdet lapaset odottaa vielä vuoroaan.

Mitähän seuraavaksi unohdan? Ei kahta ilman kolmatta...

Hei Tonttu-ukot hyppikää ja pyromaanin vapaapäivä

Jossain naamakirjan syövereissä törmäsin muutama päivä sitten ankaraan totuuteen – Jouluun oli enää 100 päivää. Nyt on pal vähemmän. Sadan päivän kuluttua se on jo ohitte.

 Sukkasatoon sit tonttusukkaa. Monta vuotta olen suunnitellut – malli on julkaistu Kauneimmat Joulun Käsityöt lehdessä 2012.

Lankana teeteen Salla (=meidän puodin sevekorvike), menekki 1 kerä valkoista, punaista ja tumman harmaata ja 2 kerää vaaleaa harmaata yht. 134 g. Puikkoina resorissa 3,25 mm KnitPro sukkikset ja muuten sekalainen kokoelma 3½ mm Addin Bambuja ja Knit Picks sukkiksia. Miten niin kolmepuolikkailla sukkapuikoilla on taipumus kadota teille tietämättömille?

Edellisten tossujen myötä olen vähän alkanut pehmetä myös ”turhakkeille” eli neulomisen pikku apureille. Siispä kirjoneuleessa testailin erilaisia sormeen pujotettavia ohjaimia. Parhaiten omasta mielestäni toimi Knit Picksin versio:

Ja ihan turhaa on jonkun aluehallintoviraston tarkastajan lähetellä meille ukaaseja – meillä kyllä huolehditaan taukojumpasta:

Kuvausmallina olleen Ida-Marian reidet ja vatsalihakset saivat tänään ihan varmasti jumppaa riittämiin!

Ja sit se vapaapäivä… Lauantaiaamun maisema kuin peili:

Niin tyyntä et Tassukin uskalsi laiturille:

Blogikuvaaja lähti poikatten kalareissulle Nauvoon (heihei!):

Ja pyromaanin vapaa viikonloppu alkoi. Tosin työnvalvoja oli mukana hommassa:

 Kesän aikana kerätyt risut sytytettiin:

 Ensihiilloksen jälkeen pakkasin sian folioon ja märkään sanomalehteen ja uudelleen folioon:

 Nyytti nuotioon ja lisää risuja sun muuta poltettavaa päälle. Muutama tunti siinä meni. Saunan jälkeen nyytti nyhdettiin:

 Sitten käyn popsimaan:

 Työnjohto (ja myyräjahti) oli ollut rankkaa:

 Ja sika oli liian suolaista… Sunnuntaina siivoilin mökkiä ja seurailin muuttolintujen menoa. Kannoin kaivosta vedet pataan ja muistelin miten vaan pari kuukautta sitten samaan hommaan meni koko päivä kyynärsauvojen kanssa! Miten ihmeessä noi krämpät niin nopeasti unohtuukaan?

Iltapäivällä Karvis palasi kalareissultaan ja Tassu sai tuliaisiks komean hauen. Me vielä jäätiin odottelemaan maanantaiaamun kuunpimennystä. Aamulla kello soi, todettiin et taivas on pilvessä, kamalan kylmää ja pimeää oli ja piti vielä odotella et päivä valkenis ennen töihinlähtöä. Pimennys jäi väliin mut kiva viikonloppu latas akkuja. Tänään kävin ekan kerran sauvakävelyllä sitten viime kevään. En kyynär- vaan ihan oikeilla dementiasauvoilla! 

Kyl tää täst – tonttuakka alkaa pikkuhiljaa hyppiä taas!