sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Sukanpolttajaiset ja muita säätietoja kera blogikissa Tassun

Mun mökkivillasukat oli atomeina. Pariin otteeseen parsittukin. En itse kokenut asiasta pahaa ressiä tai raumaa, mutta Karvinen on pitkin kevättä muutaman kerran huomauttanut asiasta. Täs joku aika sitten itsekin totesin et vaikka vartta oli sukissa riittämiin, niin pohjasta paistoi päivä. Tai ei päivä vaan kylmyys koetteli varpaita. Mullahan nää mökkivapaapäivät tuppaa olemaan varsin viileitä. Jäätäviä suorastaan...
Viime "lomasella" purkasin terät ja töissä käydessä heitin kässäkassiin pallaksen ja muiden sopivaisten lankojen jämiä. Ja Tadaa!
Ihan on ehjät pohjat!
Saunan jälkeen aina nää sukat jalkaan. Työsaappaissa on naapurin Leenan sevet ja verkonlaskuun äidin neulomat "kalaonnisukat" koolatuista maijoista. Villasukka on kuulkaas kamalan tärkeä osa elämää... Tänäänkin saatiin seitsemän kuhaa. Oli uusi verkko ja kalaonnisukat...

Ja koska mulla on tapana ainakin kerran kesässä järjestää rikkinäisten työrukkasten polttajaiset, niin tällä kertaa Karvinen sai pitää sukanpolttajaiset:
Sinne meni! Ja koko tienoo haisi palaneelta villalta...

Joopa joo - Jos haluat pitää kesälomaa, niin kysy ensin koska mulla on vapaapäivä. Tänä vuonna paras lomakausi on heinäkuu. Silloin olen töissä joka päivä. Nyt olen ottanut vähän pitkää viikonloppua sinne ja tänne ja AINA sataa ja tuulee luoteesta. Viime viikolla näin jonkun iltapäivälehden otsikossa et pari päivää hellettä ja "Tiistaina Jäämeri Shokki". Nyt oon päättänyt pistää itseni töihin tiistaina ja keskiviikkona. Miettikääs ens viikon iltapäivälehden otsikkoa: "Susu Säästi Suomen Jäämerishokilta!" Kissakaan ei kiittele vapaapäiviä, vaan mököttää terassilla ja katse kertoo et "Mutsi hei - Viiteisiks sammuttaa ton suihkun"?:
Onhan sitä aurinkoakin näkynyt. Sen verran, että pari puuta ollaan saatu nurin. Karvisen uusi honkamopo on kiva peli:
Herrahenkilö hoiteli ne "oikeat" puunkaadot. Ison koivun ja kuusen. Saaressa on edelleen sähköt ja kaikki töllit pystyssä. Taas tulee valoa tontille ja lämpöä hellaan.
Tassu on tietenkin mukana työnjohdollisissa tehtävissä. Työkalujen kunto pitää tarkistaa:
Ja pitää huoli siitä, ettei kova tuuli vie sahausvermeiden kuljetuskassia:
Onhan meille välillä suotu hiukan päivänpaistettakin. Yleensä sinä päivänä, kun pitää lähteä kotiin. Ja onhan niistä sateistakin jotain iloa - siitepölykausi näyttää laantuneen jo vähän. Sen verran, että pääsin esittämään pääosaa filmissä "Kissa kuumalla katolla" ja putsaamaan rännejä alkuviikolla:
Alailmoissa toinen kissa bongaili hiiriä:
Jonka sitten saikin!
Joutsenilla on jo vauvat:
Mustikat kukkii, ekaa kantsua en ole vieläkään löytänyt, mutta kaikkien mustikkapuskien keskellä, koivun, kuusen, männyn ja katajan varjossa kukkii tällainen kaunotar:
Kuka tunnistaa?

Kässyihin vielä sen verran, että niistä valeampparinpesistä ei ole mihinkään. Täällä toimii vanhat, hyväksi havaitut konstit:
Ja ootteko kuulleet, et meillä saaressa on juokseva vesi? Se menee niin, et ensin Susu juoksee tyhjien ämpärien kanssa kaivolle, nostaa veden ämpäreihin ja juoksee sen jälkeen hitaasti ja loiskuttamatta täysien ämpärien kanssa takas möksälle ja täyttää vesipadan. Sit se vesi lämpeää "automaattisesti", koska Karvinen laittaa padan alle tulen. Eiks oo varsinaista haitekkiä? Tuumaa Kaivonvartija Tassu:

Kyl se kesä silti on tulossa. Tänään tehtiin vuoden eka muurikkapydäri:
Latosaaren kokeilevan keittiön virittelyä kesäkauteen. Ei hassumpaa!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Lomanen ja varrettomat

Puoti on siirtynyt kesäaikaan ja sen myötä lauantaipäivät on vapaita. Mun ensimmäinen vapaa lauantai vähän yli viikko sitten näytti tältä:
Olihan mulla ihan oikea lomakin - pitkä viikonloppu eli kokonaista viisi päivää peräkkäin itseni kanssa mökillä! Voi että mä nautin...

Edellistorstaina "lomalle" lähtiessä vähän nauratti (Idaa nauratti oikein hersyvän sydämellisen vahingoniloisesti) kun juuri ennen töistä lähtöä ryöpsähti taivaalta kunnon räntä-raekuuro ja luoteistuuli yltyi kahteenkymmeneen metriin sekunnissa! Juuri tavanomainen lomasää mulle... No olihan sitä aurinkoakin. Voisin sanoa että ilmoja on pidellyt.

Valepesiä olen virkkaillut lisää ja kiinnitellyt vähän sinne sun tänne. Mietin et jos jossain jo on valmiiksi ampparinpesä, niin häipyykö ampiaiset jos kiinnittää samaan paikkaan valepesän... Testi on meneillään:
No enhän minä ihan ypöyksin mökillä ollut. Tassu on tietenkin kaverina. Tässä me kerätään risuja saunan sytykkeeksi:
Uutissii Turust kertoi, et "Jos ei heilaa helluntaina, niin torennäkösest selvitään muistakin onkelmist". Vaikka viihdyn tavattoman hyvin itseni kanssa kahdestaan, niin muutama pikkujuttu sai kaipaamaan Karvista seuraksi: Vaikka hain kaivosta vedet ja täytin vesipadan, niin vesi ei itsestään lämmennytkään! Vaikka jätin tyhjän puukorin "epäsuoraksi vihjauslauseeksi" keskelle polkua, niin ei se täytenä tullut takaisin. Itte piti puutkin kantaa... Saunakaan ei lämmennyt itsellään eikä telkkarin kanavat löytyneet - puhumattakaan tekstityksestä!
Jotain pientä puuhastelinkin. Yhtenä aamuaikaisena sain viimein poltettua rantakaislat kun ei tuullut ja metsäpalovaoitus oli hetkisen poissa. Pinosin puita ja vähän pilkoinkin tällä "sinkkutytön klapikoneella". Vanhemmiten musta on tullut vähän arka riehumaan yksinäni kirveen kanssa. Varsinkin kun osumatarkkuus on vähän mitä sattuu. Tuolla laitteella ei pysty telomaan itseään, mutta tottumatta allit saa kipeytymään.

Maanantaina satoi koko päivän. Onkohan maanantai joku yleinen sadepäivä, koska tänäänkin sataa? Illalla piti käydä sivistyksessä yhtiökokouksessa. Illansuussa mökille palatessa taivas kirkastui:
Kuusiston suunnassa näkyi hienoja ukkosen näköisiä pilviä:
Tänä vuonna on näkynyt harvinaisen paljon joutsenia:
Hassua, et vaikka aikaa olis kuinka, niin kässyt ei juurikaan edisty. Ekan kuvan Bavarianvirkkuu teetee Hillasta on kesken (koska en ollenkaan tiedä mitä siitä on tulossa) ja neulomus meni purkuun. Ainoat valmistuneet on varrettomia, mutta niitä sitten kaksin parein:
Lankana kesäsukkalanka Hot Socks Palma, puikkoina KnitPro 15 senttiset 2,5 millisen Zingit. 15 silmukkaa puikolla. Lankaa kului näihin 48 g. Siispä kerästä lankaa riitti toisiinkin:
Kerrankin täsmäsin raidat, eli hain suunnilleen oikean aloituskohdan. Hämmästelin langan riittävyyttä: Kahdet sukat ja vielä lankanyssäköitä jäi ylikin ihan reilusti. Uteliaana punnitsin koko läjän:
Hämmästyksen sormi kummastuksen suussa ihmettelin painoa! Epäilin vaakaa, mutta töissä oleva vaaka näytti samaa 113 g. En ole ennen tainnut törmätä 100g:n lankakerään, jossa olisi noin reilusti lankaa! Enemmänkin lankakerien painot ovat siinä ja siinä rajalla et täyttääkö luvatun grammamäärän. Voihan toki olla niinkin, että mökillä on ollut niin kosteaa, että langan paino tuntuu lisääntyneen sen takia...

Varrettomia mä olen kutsunut myös "järjettömiksi". Mun mielestä ei ole mitään järkeä tehdä varrettomia sukkia! Miten ihmeessä sellaiset pysyy jalassa? Kyllä kunnon sukissa nyt varsi pitää olla! Mielummin vähintään 20 cm...

Oikeastaan piti jo viime tiistaina mennä töihin, mutta tein vielä lisävapaa-anomuksen yhdeksi päiväksi, koska olin kokonaan unohtanut Kakskertaseuran Neulomakerhon kesäiset kokoontumiset laitureilla! Onneksi Piiku muistutti. Ja onneksi keli ei ollut niin hurja kuin vuosi sitten... Naapurin Lissu lähti kaveriksi ja yhdessä huristeltiin Kakskerran toiselle puolelle Höyttisten suntin kautta Brinkhallin laiturille, jossa iloinen porukka oli jo aloitellut:
Ihasteltin toinen toistemme neulomuksia ja sovittiin seuraavista tapaamisista - laitureilla joka toinen tiistai läpi kesän. Päättäjäiset on sit meillä elokuussa.

Kuten talvella Kakskertatalollakin - puheensorina täytti aurinkoisen laiturin. Mahtuuhan ulkoilmaan ääntä, emmekä ollenkaan häirinneet lapsilleen ruokaa kantavaa västäräkkiemoa:
Nyt on jo seuraavakin pitkä viikonloppu meneillään. Puukorit täyttyy itsellään ja vesi lämpeää. Karvisen uusi honkamopo on kiva peli. Tosin nyt on lorvailupäivä, koska sataa tilitilitom! Jospa neuloisin jotain?

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Sinivalkoinen sateenkaarihuivi

Tänään on taas sinivalkoinen liputuspäivä. Juuri oikea aika "liputtaa" sinivalkoisella Rainbow-huivilla:
Teetee Rainbow -lanka sai Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi kauniin sinivalkoisen sävyn. Pitihän se heti ottaa puikoille...
Huivi valmistui toukokuun viimeisenä päivänä. Nelosen puikoilla tikuttelin. Tällä kerralla en kastellut valmista huivia, vaan pingotin ja suihkutin suihkupullolla kosteaksi.
Rainbow-lanka on puuvillan ja akryylin sekoite. Ei varmasti kutita ja sopii niin kesään kuin talveen. Kerä on kivassa laatikossa, jonka keskeltä olevasta aukosta lanka juoksee eikä mene sotkuun. Langassa on neljä säiettä, joista yksi kerrallaan vaihtaa väriä. Ensin oli neljä valkoista piuhaa, sitten yksi niistä vaihtui siniseksi. Taas neuloin vähän matkaa kunnes toinenkin sininen tuli mukaan jne... Hauskaa neulottavaa ja yllättävää kyllä - kierteetön lanka ei pahemmin mennyt sääpuoleen. "Laatikollisesta" lankaa saa komean kokoisen huivin - lankaa on peräti 600 metriä ja 150 g.
Näiden sinivalkoisten pihakuvien myötä iloitsen siitä, että meidän piharemppa on viimein valmis! On parkkipaikat, autokatokset ja kaikkein eniten viime vuoden elokuun jälkeen olen kaivannut pyykinkuivaustelinettä ja mattojen tamppaustelinettä! Tosin - en mä kesäaikaan kotona pehmmin siivoile, mut JOS inspiraatio iskee niin VOIN tampata mattoja.

Viime viikolla tehtiin jo ennakkotilauksia ensi syksyn langoista. Tänä vuonna asennoituminen talvilankoihin ei ollut niin hankalaa, kuin aikasempina vuosina. Kylmä tuuli ja räntäkuurot toivat sopivaa tunnelmaa 😉. Rainbow-lankaan on tulossa syksyllä jouluinen punaharmaa sävy. Tuntuu, että tällaisia "lankakakkuja" tulee olemaan monilla muillakin valmistajilla ja myös vähän talvisempina laatuina.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Pitsi on pop ja "käpyilyä"

Salon taidemuseo Veturitallissa on 20.5.-17.9. näyttely PITSI ON POP / LACE AND LUXURY. 

Näyttelyn oheistapahtumana Salon taidemuseo Veturitallin ystävät peittivät Salon torin vieressä olevassa puitossa olevan ison ankkurin viikko sitten tiistaina. Minäkin olin uteliaana seuraamassa tapahtuman alkua:
Tuntuu, että koko kaupunki on koristeltu pitsein! Pitsit on saatu lahjoituksina. Minäkin kävin läpi oman perintöpitsini. Äidin ja mamman virkkaamia aarteita levittelin yhtenä iltana pitkin kämppää ja mietin miten harmi on, että ne taidokkaat ohuen ohuesta langasta virkatut pitsit makaavat kenenkään näkemättä pimeässä pahvilaatikossa vaatehuoneessani... Loppujen lopuksi en sittenkään raaskinut luopua kuin pienestä osasta kesken jääneitä.

Koska olin "kylillä" autolla, niin samalla reissulla kiikutin Salon Sairaalaan puotiin kertyneet nelisenkymmentä sytomyssyä ja parikymmentä paria sukkia. Kun laskettelin sairaalanmäkeä alas niin ihmettelin mitä tapahtuukaan Sinisen talon vieressä olevalla sillalla. Kurvasin Rummunlyöjänkadulle ja siellähän oli tuttuja - Käsityökeskuksen puuhanaiset koristelemassa sillankaiteita iloisenvärisin pitsein:
Onkohan tuolla joukossa joku äidin tai mamman virkkaama palanen?

Facebookissa on Pitsisalo-ryhmä, jossa voit käydä katsomassa lisää kuvia, mutta kaikkein kivointa on bongailla pitsejä kaupungilla liikkuessaan!

Virkkauksen lisäksi tällä hetkellä tuntuu käpypitsikin olevan pop. Minäkin yritin toissa vuonna kansalaisopiston kurssilla sitä opetella... Surkealla menestyksellä. Sen sijaan viime viikonloppuna harrastin vähän toisenlaista "käpyilyä". Parin viime viikon kalasaaliit ovat olleet sen verran mukavia, että kuhaa on riittänyt Tassun lisäksi meillekin. Vanha verkko siis kalastaa hyvin vaikka onkin ihan risa. Isä on katajasta veistellyt verkonkorjaukseen kävyn, jonka sain lainaksi:
Viime sunnuntaina sitten ryhdyin ehjäämään verkkoa. Alkuun lyhensin verkon alusta pari metriä:
Käpyilin ensin tuon pystypiuhan (en tiedä mikä sen nimi on) ja leikkelin sen pahimman reikäosan pois. Kursin kokoon myös muutaman pienemmän reiän. Jossain vaiheessa tuntui ihan siltä et osaan, mut kovin kauniilta ei lopputulos näytä... Jossain vaiheessa verkko on tarttunut vanhaan poijupainoon ja alapaula oli revennyt monen metrin matkalta. Kursin senkin verkkoon kiinni. Pääkalastajamme Tassu osallistui tarkkailijana - kuinkas muuten. Karvisella oli vähän huoli, että miten saadaan verkkoon sotkeutunut kissa irti, mutta huoli oli turha. Kerrankin katti vaan tarkkaili eikä osallistunut!
Jos nyt lopputulos ei ole katseenkestävä, niin ainakin verkkoa on nyt hiukan helpompi käsitellä... Tää on taas niitä hassuja mökkipuuhia, joissa ei ole juuri järjen hiventäkään - uusi kalaverkko maksoi Puuilossa 10 euroa...

Mut joo - huomasin, että verkon paikkauksessa solmut on ihan samoja kuin käpypitsiä tehdessä. Jännää muuten - pari vuotta sitten totesin et makramé-solmut on kans ihan samoja, mitä käytetään venettä kiinnitellessä.

Näillä taidonnäytteillä mua ei varmaan huolittais käypitsiyhdistykseen saati sitten Huovarin troolinpaikkaamisjoukkoihin... Toivottavasti ahvenet ja kuhat ei oo kovin tarkkoja!

JOS joku nyt hämmästelee kesäkuun alun räntäsateita ja kovaa pohjoistuulta, niin tunnustan olevani syyllinen. Tulin eilen Tassun kanssa mökille viettämään pitkää viikonloppua. Illalla ei enää ollut kovin kauheaa aallokkoa (nyt on), mutta epäsusumaisen varovasti hissuttelin saareen ensin tuulensuojassa vastarantaa pitkin ja vasta kohdalla käänsin kurssin kohti mökkiä. Ajattelin et jos bensa loppuu niin tuuli tuo mut perille. Ei loppunu. Sen verran lujaa kuitenkin puhalsi, että pelastusliivit lähtivat lentoon (sain ne kiinni) ja Tassun koppakin (ilman kissaa) meinasi lähteä tuulen mukana laiturilta!
Ja päivän paras uutinen: Tassu sai hiiren! Mukamas vanha ja nivelrikkoinen. Kaikkee kans.