sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Estelle vol 2, risa tietsikka ja komia halo

Viikko sitten perjantaina mulle tapahtui pieni kämmi. Kässäpussi unohtui kotiin! Siis eihän siinä ollut mitään katastrofaalista tällä kertaa, koska olin menossä töihin ja siellähän on lankaa riittämiin. Tosin huivin valmistuminen siirtyi viikonloppuun.

Edellinen Estellen nuttu on päätynyt jollekin pienelle prinsessalle. Koska malli on helppo, nopea ja nätti puhumattakaan langan ihanuudesta, päätin tikutella uuden.
Puikot 3½ ja 4 mm. Lanka (sanahirviö) Sublime Baby Cashmere Merino Silk DK, menekki 107g. Ohjeen kaksi kerää ei taaskaan riittänyt. Mopsineulojalle tiedoksi - kyllä mä joskus käytän omia jämälankojani. Tämänkin aloitin edellisen nutun jämillä. Ei niitä turhaan marinoida! Söpöt napit taas naapuripuodista.
Eilen töiden jälkeen kaahasin taas mökille. Tällä kertaa kässäpussi on mukana. Tosin tähän aikaan vuodesta ei juuri kässyjä kerkii tekemään kun muutenkin on riittävästi puuhaa. Joka tapauksessa JOS se unohtuis kuten muutama vuosi sitten, niin ei olis hätäpäivää koska piironkin päällä paraatipaikalla odottelee hätävara eli Neulojan Ensiapupakkaus!
Kuulin eilen, että punkit kuolee jos kulottaa. Siispä heti saareen päästyäni yritin päästää sisäisen pikku pyromaanini valloilleen ja ryhtyä punkinkarkoituspuuhiin:
Eihän siitä mitään tullut. Märkä heinä ei pala... Yritin kohennella pahimpia heinätukkoja vähän kuivumaan ja jatkaa myöhemmin yritystä, mutta nyt sataa. Pöh.

Läppärini on viime viikkoina kuulostanut siltä, ettei sillä ole enää paljon elinaikaa jäljellä. Kantta avatessa kuului kauhea rutina ja runksutus ja virtajohdon paikan kulma irvisteli pahasti. Jotain siellä sisällä on rikki ja irti. Jokaisen tytön paras kaveri, eli ilmastointiteippikään ei pitänyt konetta kasassa, joten otettiinpa varmuuskopiot ja annoin Karviselle vapaat kädet purkaa koko laitteen ja tehdä mitä tehtävissä on...
Luottamukseni oli kovilla, vaikka ajattelin et jos tyyppi osaa purkaa ja rakentaa puhelimen, niin eiköhän tuo yhdestä tietsikastakin selviä...
Ihan pikkuisen kyllä hirvitti katsella, kun työkaluna käytettiin rautasahaa...
Näyttää tämä kuitenkin toimivan. On se vaan taitava tuo Karvis! Viime vuosina laiskahkosti blogikuvaajan hommiaan hoidellut innostui kuvaamaan eilisiltana kesken saunomisen:

Hieno halo! Eikös?

Hauskaa vappua kaikille lukijoillemme!

torstai 26. huhtikuuta 2018

Adaminan helmi CAL pienet palat 7 ja 8

Loppumetreillä ollaan! Tänään julkaistiin kahden pikkupalan ohjeet. Pala 7 on nimeltään Kultakruunu, pala 8 Köyhän tytön onnellisuus.


"Kuningas laitatti Adalminalle kultakruunun, joka sopi tarkalleen prinsessan päähän. Se oli tehty niin, että Adalminan kasvaessa myös kruunu kasvoi ja sopi yhtä hyvin kuin ennen. Mutta kaikille muille tuo ihmeellinen kruunu oli joko liian suuri tai liian pieni."


Näitä pikkupaloja oli tosi hauskaa virkkailla! Tapani mukaan tein taas sekä väreillä, että yksivärisiä. Joskus vaan se langan vaihto kertakaikkiaan unohtuu, kun on kiire seuraavalle kerrokselle!

"Adalmina oli paljon onnellisempi kaitsiessaan vuohia kuin kauneimpana
prinsessana. Nöyrän sydämen mukana tuli monta oivallista lahjaa, esimerkiksi hyvä
omatunto ja tyyni tyytyväisyys, lepo ja rauha, hyvyys ja rakkaus."

Tähänkin piti sitten tehdä yksivärisiä...
Mökilläkin piti vähän virkata. Makkarahiillosta odotellessa...
En tiedä tuntuiko näiden pikkupalojen virkkaaminen helpommalta siksi, että olen oppinut ja tottunut vai oliko mallit oikeasti helpompia kuin isojen. Jos mä olisin järjestämässä jotain mysteerivirkkuu- tai neulomissysteemiä (en ole), niin ekaksi vihjeeksi valitsisin jonkun nätin mut aika helpon. Matkan jatkuessa olis kiva mennä koko ajan vaikeampaan ja opettavaisempaan suuntaan. Lopuksi vielä palkinnoksi jotain kivaa ja helppoa. Sillä sais "koukutettua" mukaan ne vähemmän taitavatkin. Toisaalta - karkottaisko se sit ne taitavat, jotka haluaa haastaa itseään?

JOS en olis suuren suuni kanssa "joutunut" koevirkkaajaksi, niin mulla olis kyllä palat jäänyt virkkaamati. Monta kertaan olen manaillut hölmöyttäni, mutta nyt olen iloinen. Paljon olen oppinut ja kivaa on ollut.
Vielä on yhdet pikkupalat ja reunus tulossa viikon kuluttua torstaina! Myös Adalminan helmi-lankapaketit ovat tarjouksessa 3.5. asti. Ohjeethan löytyy Tekstiiliteollisuuden sivuilta, joten jos vaikka kesälomakäsityötä tai äitienpäivälahjaa miettii niin nyt on hyvä aika tarttua tarjoukseen...

Ensi torstaita odotellessa taidan virkkailla lisää näitä pikkupaloja!

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Auringonlaskuhuivi ja mökkikauden avaus

Lankakakku on edelleen päivän hotti hitti. Tällä kertaa Katialta puuvilainen Sunset, jossa on pieniä lasihelmiä somisteena. Koska virkkausta olen harrastanu tänä vuonna ihan riittämiin, niin neulotun huivin ohje houkutteli.
Helmiä ei ole liikaa ja ne on kunnolla kiinni langan säikeessä. Ei ole pelkoa, että käytössä helmet karisee.

Malli oli helppo. Taas yksi muunnelma aaltopitsistä. Jossain vaiheessa mietin et turhan nöpö tulee. Leveys 50 cm ja pituus vähän päälle metrin. Mut tänä aamuna valmis huivi Ida-Marialla näyttikin tosi kivalta! Jos nyt teen toisen huivin niin vähennän yhden mallikerran saadakseni huiviin lisää pituutta.
Ja takaa:
Värivalinta oli nyt niin muodikas vanha roosa. Mut onhan meillä mukana myös se iloisenharmaa, pirteä musta ja puhtaan valkoinen:
Ohjeessa oli puikot 4,5 mm mut mä käytin nelosen puikkoja ja hyvä niin. Menekki melkein koko kakku eli 145 g. Mukavan pehmeä ja kivasti laskeutuva huivi tuli.

Ja sit se aasinsilta oikeaan aiheeseen: Sunset eli auringonlasku. Ja sitä ollaan viimeinkin päästy katselemaan ja mökkihöperöitymään viikonloppuna:
Perjantaina saatiin laskettua pikkuvene ja käytiin mökillä. Kaikki näytti olevan ookoo. Kaivossakin vettä näkyvissä.

Ja kun mökkikausi alkaa niin perinteisesti tuulee "susun suosikkisuunnasta" eli luoteesta. Kylmästi ja kovaa. Hyvä ettei tukka lähteny päästä ja karvat Tassun turkista!


Lauantaina töiden jälkeen päästiin olemaan. Perinteisesti ensin tulet pesään ja kaivosta vettä pataan lämpeämään ennen huussin tyhjennystä. Vaan mökillähän ei aina kaikki mee kuten on ajatellut... Kaivon pinnalla oli kyllä muutama sentti sulaa vettä, mutta paksu jääkerros sen jälkeen. Onneksi oli porakone, rautakanki ja leka... Aikaa myöden tästäkin tulee kylpyvettä!
Karvinen teki töitä urakalla:
Lopulta jäähän saatiin sen kokoinen aukko, että pumpulla saatiin vettä.

Pata lämpeämään ja seuraavaan projektiin eli huussin tyhjennykseen...
Aika myöhä oli, kun viimein saatiin hernesoppaa syödäksemme ja sauna lämpeämään! Talviturkki heitettiin 3,4 asteiseen mereen. Sen jälkeen takassa paistettu ryynäri ja uni maistuivat!
Sunnuntaina minä haravoin, Karvis laitteli laituria kesäkuntoon ja Tassu toimi työnjohdollisissa tehtävissä... Ja olihan mun vanhanana pyromaanina (ja Karvisen kiusaksi) ihan pakko pikkuisen yrittää kulotusta!
Kivasti roihahati, vaikka maa on vielä liian märkää.
Grillikausikin avattiin. Pettymykseksi aurinko ei pahemmin näyttäytynyt, joten herkut nautitiin sisätiloissa.

Illalla Tassukin sai oman "perjantaipullonsa".

Ennen saunaa laskettiin vielä verkko veteen. Tassu ei millään uskonut, että kalaa voi saada vasta aamulla! Eipä ole ihan tavallista, että katti uskaltautuu laiturille...

Ja kylläpä oli saalis! Viisi kuhaa ja kolme ahventa. Jokaiselle jotain. Mulle jäi perkuu sillä välin kun Karvis paikkasi vuotavan kiukaan. Kiuas on hankittu kun olin 16 vuotias. Tänä päivänä niin kestävää ei varmasti saa mistään! Maanantai-iltana kotona nautittiin pikkulomasen päätteeksi juhla-ateria: Ruisjauhoilla, suolalla, valko- ja sitruunapippurilla leivitetyt, voissa paistetut kuha- ja ahvenfileet pottumuusin kera.

Maistuis varmaan sullekki!

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Tilauksesta tikuteltuja: Pitsineule ja sukat

Virkkailun välissä on ollut kiva välillä rentoutua puikkojen parissa. Asiakas toi alkuvuodesta meiltä aikoja sitten ostamansa langat ja ohjeen. Neule oli aikoinaan jäänyt kesken ja nykyään neulominen ei oikein suju. Meiltähän sujuu, joten mikäs siinä:
Lankana kauniskiiltoinen, kaapelikierteinen Marks&Kattens Scilla, joka on 100% merseroitua puuvillaa. En tiedä onko lankaa (tai koko valmistajaa) enää olemassa, mutta nautittavaa neulottavaa oli. Olen joksus aikoinaan neulonut samasta langasta äidille kesäneuleen, joka on edelleen ku uus.
Mallineule oli helppoa pitsiä.
KnitPron 4 mm puikoilla tikuttelin ja pääntien resorin 3½ millisillä. Tykkään näistä Marks&Kattensin ohjeista. Ne on loppuun asti mietittyjä (ja virheettömiä!) ja silmukat osuu just enempiä miettimättä. Hihojen istutukset onnistuu aina. Tämä malli on vuodelta 2007. Oon viime päivinä selaillut muitakin vanhoja M&K ohjeita ja todennut, et kun tarpeeksi kauas menee niin mallit alkaa taas olla ihan muodikkaitakin. Korvaavia lankojakin löytyy.
Viikko sitten maanataina ompelin nutun kasaan ja taas kerran hihkuin itsekseni kun tein NIIN KAUNISTA saumaa. Pienestä se neulojan ilo on kiinni...

Mökkikausi on antanut odottaa itseään. Monta kertaa ollaan ajettu Myllykylän rantaan vaan toteamaan, että lahti on edelleen jäässä eikä venettä pääse laskemaan. Nyt on jo laskettu ja mökillä vietetty eka viikonloppu, mut siitä myöhemmin. Viikko sitten asennoiduttiin mökkielämään Karvislandiassa:
Moottorisaha lauloi ja kirves heilui...
Olin pitkin kevättä saanut kuulla aika monta epäsuoraa vihjausta ja ihan suoraa mainintaa siitä, että Karvisella ei ole yksiäkään ehjiä ohuita villasukkia! Suutarin lapset... Vaikka mulla on sukkaneulomislama meneillään, niin sain sentään tikuteltua juuri sopivasti synttäreiksi Step-sukat.
Lankana Aloe Veralla ja jojoballa kyllästetty Step Dreiklang, Puikot 2,5 mm KnitPro Zingit ja menekki 80 g. Kerällä lanka oli aika oudon näköinen, mutta valmiit sukat ihan kivat. Sopii hyvin farkkujen kanssa.

Ja tuleehan se kevät. Tässä teille ensimmäinen sinivuokko:

torstai 19. huhtikuuta 2018

Adalminan helmi CAL pala 6: Paimentytön kruunu


"Prinssi Sigismund etsi kadonnutta prinsessaa, kunnes löysi tiensä vanhan eukon mökkiin. Paimentyttö teki häneen vaikutuksen ja Sigismund rakensi linnan lähelle lähdettä. Kerran hän kumartui juomaan vettä lähteestä ja näki kimalluksen veden pohjassa. Hän nosti sieltä kultaisen kruunun, jonka huipussa oli ihmeen kaunis ja puhdas helmi.

Monien vaiheiden jälkeen kruunua sovitettiin paimentytön päähän, johon se myös sopi. Näin Adalmina sai takaisin kauneutensa ja muut punaisen haltiattaren lahjat ja sai pitää myös sinisen haltiattaren lahjan. Prinssi Sigismund sanoi: ”Minä tiesin niin käyvän. Adalminan helmi on kaunis, vaan paljon kauniimpi on nöyrä sydän”. 

Torstaiaamu! Adalminan helmi peitto CALin kuudennen palan ohje: Paimentytön kruunu on julkaistu. KLIK!
 
Virkkasin taas yhdellä värillä. Käsiala on tämän virkkuumatkan aikana muuttunut. Ehkäpä olen sen verran tottunut, etten enää hampaat irvessä purista koukkua ja osaan ottaa vähän rennommin. Tämä pala on isoista paloista viimeinen - nyt voidaan odotella pikkupaloja.
Alla yhteiskuvassa kaikki erilaiset palat:
Osa näistä on viimeistelty ja melkein kaikki langanpäätkin olen päätellyt. Reipas minä!

Tässä kaikki yksiväriset palani. Mietin et mitähän näistä tekisin. Laitanko peittoon vai teenkö pannulappuja? Joku asiakas kehui näitä kauniiksi patalapuiksi... Taidan kuitenkin hylätä sen vaihtoehdon - vois tulla palovammoja...
Tässä kaikki virkkamani isot palaset. Nyt alkaa olla aika suunnitella järjestystä. Käytänkö nuo yksiväriset? Virkkaanko lisää isoja? Miten käytän pienet palat? Kuinka ison peiton teen? No en tosiaan sitä 100*170 cm! Tai eihän sitä tiedä... Mallipeitossa isoja paloja on 20. Kesän aikana vois vaikka innostua. Vielä kaksi viikkoa satumaista virkkuumatkaa jäljellä. Vapuksi saadaan ensimmäiset pikkupalojen ohjeet ja 3.5. vielä viimeiset ja reunus (siihen päivään asti myös Adalmina-lankapaketit ovat tarjouksessa) Mitenkähän palat on tarkoitus yhdistää? Neulalla vai virkaten? On tässä vielä jännitettävää! Satu jatkuu...

torstai 12. huhtikuuta 2018

Adalminan helmi CAL pala 5: Hyvä ja nöyrä sydän

SATU JATKUU:  
”Adalmina löysi tiensä vanhan ja köyhän eukon luo, joka sääli tyttöä ja otti hänet vuohipaimenekseen. Adalmina oli hyvin tyytyväinen ja suuteli kiitollisena eukon kättä. Adalmina oli nyt saanut sinisen haltiattaren lahjan. Sen, joka oli parempaa kuin kauneus, äly ja rikkaus, nimittäin hyvän ja nöyrän sydämen.”
Viides pala: Hyvä ja nöyrä sydän on julkaistu teeteen sivulla:
Kirjava pala on alkuvuodesta koevirkattu ja tuon vaaleansinisen tein viime viikonlopun tienoolla. Olipa ohje pikkuisen muuttunut ennen lopullista versiota. Kivaan suuntaan mun mielestäni.
Adalminan Facebook-ryhmässä on ollut puhetta myös koukuista. Et mikä koukku on käytössä. Mulla tuo ns. "ergonominen" KnitPron Waves. Harvoin kun virkkaan, niin puristan koukkua ku hukkuva ja peukku tulee kipeäksi. Tällä koukulla homma on hiukan helpompaa. Koukku ei oikeasti ole ihan noin ergonomisesti muotoiltu - istuin sen päälle soffalle... Sain väännettyä sitä melkein 90 asteen kulmaa takaisin päin. Mut eipä menny koukku poikki (eikä tehnyt reikää peppuun).
 
 Tässä vielä ne epäidettiset Hyvät ja nöyrät -kaksoset yhteiskuvassa. Oikeasti noita kirjavia on sittenkin hauskempaa tehdä... Seuraava pala - Pimentytön kruunu on mulla sit kuitenkin lila. Ja sit alankin odottelemaan jo pikkupaloja! 

Siellä faceryhmässä on tosi kivaa nähdä muidenkin kimppavirkkaajien paloja. Tosi mukavalta tuntuu "vertaistuki" ja se, että suunnittelija Soile Olmari jaksaa ja viitsii kommentoida jokaista palaa ja vastata kysymyksiin! Jos et ole facessa niin Soilen blogissa voit nähdä koosteen muiden virkkamista paloista. Toinen toistaan kauniimpia.

Muutakin tässä odotellaan. Kun valo lisääntyy ja päivät pitenee niin mökkikautta tietenkin. Se on sit hirveä hulluus ja vaiva ja sairaus. Melkeen ku neuloosi mut erilainen. Kuka oikeasti haluaa kylmään saareen palelemaan ja ensi töikseen tyhjentämään kakkamakkia? Talviturkin heitto vois auttaa niskajumiin. Noo... Sen verran tuo kuume vaivasi, että tiistaina ennen 2X-seuran neulomakerhoa oli pakko ajaa katsomaan Myllykylän rannan jäätilannetta:
Ei hyvältä näytä. Mut onhan tässä vielä pari päivää viikonloppuun ja lämpimiä päiviä luvattu (ja yöpakkasia). Onhan sitä ennenkin jäätä särjetty. Tosin sen reissun jälkeen silloinen kiva alumiinipaatti olikin sitten entinen...