maanantai 30. heinäkuuta 2018

Uudenvuodenlupaus itselleni: Lost In Time -huivi

On nii kuumaa, ettei jaksa ees blokata. Kaikkea kivaa on parin viime viikon aikana ollut. Ja kaikkea on ympäröinyt tää kamala helle, jolla ei loppua näy. Ens lauantaiks luvataan 21 astetta saareen. En usko. Mut ny ku pääsin alkuun, niin ainakin tämä käsityö eli Lost in time:
Adalminan jälkeen vannoin, etten enää tänä vuonna virkkaa. Mut uuden vuoden lupaus oli, et virkkaan tänä vuonna Lost in timen... Eikä se virkkuu enää niin kamalaa olekaan! Kauheeta huomata, et mulla on pari virkkuuajatusta nytkin mielessä muhimassa. Helle varmaan on sekoittanut pään.

Scheepjes Whirlissä on 1000 metriä lankaa! Ihan täydellinen tähän huiviin! Löysin suomenkielisen ohjeen Suden Idealootasta. Ja ei kun koukku käteen ja virkkaamaan! Eka aloitus meni purkuun. Kerän alku oli mustaa ja silmukat sekaisin. Tokakin alku oli saada purkutuomion - nelosen koukulla tehty alku näytti löysältä (en sano miltä). Vaihdoin vauhdissa kolmepuolikkaaseen koukkuun ja jatkoin... Viikko sitten puolet langasta oli käytetty:
Ja nättiä jälkeä oli syntynyt.
Vielä perjantaina toivoin et satais vaikka koko päivän, että sais istua vaan ja virkata. Karvinen kauhuissaan taas pyyteli et "Tee mitä vaan mut älä virkkaa!"
 Aamulla satoi ja me Tassun kanssa nautittiin terassilla viileästä ja annettiin Karvisen nukkua piiiitkään:
Hitaastihan huivi eteni. Ja virheitä tuli vilisemällä. Anneli neuvoi tarkkailemaan reunoja, mutta mä luulen, että jossain vaiheessa keskikohtakin hävis. Toispuoleinen tuli, mut ei kauheen paljon.
Propleemia pukkas kun olin päässyt tästä tilanteesta yhden mallikerran eteenpäin. Olis ollut reunuksen aika, mutta lankaa oli jäljellä vaikka kuinka! Kuitenkin niin, ettei kokonaiseen mallikertaan JA reunukseen olis rittäny. Kuitenkin halusin huiviin valkoisen reunan. Kuis sit suu pannaan? Tehdään mallikertaa niin pitkään kunnes huomataan, ettei lanka riitä oikeastaan mihinkään. Ja...
Avuksi digivaaka! Tosin tämä mökin dikivaaka näyttä lankaa olevan joko 27 g tai 37 g tai 17 g... Eli jotain ja 7. Siinä sitten purettiin varsinkin eilen viimeistä kerrosta (sateessa!) ees ja taas... Loppujen lopuksi puolipylväillä, ketjusilmukoilla ja kiinteillä viimeistelty viimeinen kerros näyttää ihan söpöltä - tosin ei yhtään alkuperäisen ohjeen mukainen, mutta mun mielestä sopii tyyliin.
Kaiken purkailemisen ja mahahaavaa kasvattaneen jännityksen jälkeen lankaa jäikin ihan reilusti: Kokonaista kolme metriä!
Viime viikolla harrastinkin kurjuuden maksimointia istumalla puodissa pari päivää kilo villaa sylissäni villapaitaa viimeistellen. Kässy sekin, mut siitä joskus myöhemmin. Niinku ehkä muistakin jutuista. Perjantaina odoteltiin kuunpimennystä. Ei nähty. Pilviä oli. Nähtiin sentään auringonlasku ja hyvä nii. Tassu osaa tulla kotiin auringonlaskun aikaan.
Tosin - olihan meillä täydellinen kuunpimennys: Ei näkyny kuuta koko yönä!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Tuolla on räiskäle, naked breakfast ja pikkuruinen kässy

Kuumaa on. Liian kuumaa. Istun mökin terassilla varjossa ja ihan pikkusen käy tuuli. Mietin huomista ja sitä, et on se vaan hienoa, että puodissa on ilmanviilennin... Yks niistä turhakkeista, joita Karvisen "romanttisiksi" lahjoiksikin olen kutsunut <3.

Koska kuumaa niin ei jaksa edes kirjoittaa. Siispä kuvaa pukkaa. Mopsineuloja odotteli laituriprojektin etenemistä. Mä en. Siitä huolimatta eilisaamuna istuin rannassa työkamppeet päällä passissa siltä varalta et mua tarvittais...

Ihan tositoimiinkin pääsin uimalla jotain kettinkiä merestä ja istumalla laiturilla painona. Olin siis tavattoman hyödyllinen! Melkein valmista on. Kuulemma ponttoonin kiinnityksistä tehtiin jäykän sijaan joustava. Asiasta en mitään ymmärrä - varsinkin, kun mun mielestäni laituri keikkuu nyt vähemmän kuin aikaisemmin eli on tukevampi. Voisin ottaa siellä päikkärit, jos ei paistais.

Suunnitelmissa oli paistaa pihagrillissä muurinpohjalettuja. Taikinan tein jo aamusta. Liian kuumaa... Polttavaa. Metsäpalovaarakin. Tilanteen pelasti jälleen kerran se maailman paras mökkihankinta - lankojen värjäykseen (sekin Karvisen romanttinen lahja) tuplakeittolevy:
Koska letut oli taviksia niin pitihän niistä jotain iloa repiä... Vanha partiolainen veresteli muistojaan:



Eka lettu meni vähän ruttuun, mut muut lensikin jo ihan mallikkaasti! Hauskaa oli ja hyvältä maistuivat. Pääruokana jauhelihasoosin kera ja jälkkäriksi jätskin. Pahanlaatuinen korvamato kuitenkin jäi. Tuolla on räiskäle ain yhä tuolla...

Taikinakulhon laitoin likoomaan, ja sieltä Tassukin kävi maistamassa. On viime päivinä ollut pojasta pikkuisen huolta kun se ei juo vaikka on näin kuumaa... Katti muuten osaa hakea ne viileimmät paikat ja ottaa rennosti. Tänä aamuna se löytyi kaivon kannelta.
Perjantaina mökille tullessa ei väsymyksestä eikä lonkkaviasta ollut kuulemma tietoakaan, kun kärmestä jahtasi! Karvis pelasti kissan (ja mitä ilmeisimmin myös sen kärmeksen). Minä olen könynyt mustikkapuskissa bikinit päällä ja kumisaappaat jalassa. Tosin sen verran olen tömistellyt, että luikero on varmasti paennut jo Paraisille!

Ihan liian kuumaa... Ei niitä mustikoitakaan jaksais, mut kun ne huutaa tuolla pihalla kovaan ääneen. Sitäpaitsi siellä on varjopaikkojakin. Kupillinen silloin ja toinen tällöin ja yhtäkkiä niitä onkin litra!

Eilen odottelin auringon laskua ja huokaisin joskus kymmenen jälkeen et "Nyt se perkele viimein meni nukkumaan!"
Edes saunaa ei lämmitetty vaan käytiin iltauinnilla ja huuhdeltiin mökkisuihkulla ja makealla vedellä sinilevät kropasta ennen nukkumaanmenoa. Istuin ulkona niin pitkään ku hiukankin näin neuloa. Prymin Ergo-puikot on pimeessä ihan parhaat!
Aamulla herättiin aikaisin ja kun Tassu tuli aamukierrokseltaan, niin lähdettiin toteuttamaan perinteitä.
Jokavuotinen aamupala Airistolla.
Kahvit olin juonu jo kotirannassa. Tässä mun aamupala - veneen "puikkoteline" on ihan paras!

Aamupalan jälkeen oli aamu-uinnin vuoro. Vähän arastelin. Keskellä ei mitään ja yli neljäkymmentä metriä vettä alla. Annoin Karvisen mennä edeltä:
Ja kun näytti siltä, että kyllä sieltä takaisin veneeseen pääsee, niin hyppäsin itsekin:
Yllättävän vähän oli levää. Kotirannassa oli enemmän. Onnistuneiden aamu-uintien jälkeen annettiin auringon kuivattaa ja skoolattiin nakuna perinteiseen tapaan:
Meillä oli myös salamatkustaja. Hieman juopahtava kukkakärpänen:
Ja tilanteeseen sopiva korkki:

Kotiin tullessa äiti soitti ja käski "pitää vapaapäivän". Mitähän se tarkoitti? Ainakin Tassulle se oli juhlapäivä, kun Karvis fileroi sille hauen:

Aina pitää olla joku kässy. Näin kuumalla ei isompaan veny:
Lanka:teetee Helmi, puikot 2,5 mm Knit Pics 15 cm sukkikset, ohje mun Tundra-sukista niin et 10 silmukkaa puikolla, palmikon vierestä toinen nurja pois. Kantapää junasukan ohjeesta. Menekkiä en tiedä, koska mökin digivaakakin on saanu hellehalvauksen. Mut kerästä varmaan tulis kaks paria.

Ens viikkoa odotellen. Kuumaa on edelleen, mut mun Kesäkauppavuoro Matildassa on torstaina ja sitä ennen Reinikainen keskivikkona äidin ja isän kanssa. Kivaa tedossa. Perästä kuuluu.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Ensiapupakkaustesti, laiturifirma ja mustikoit

Aika usein kysytään, et miten monta kerää sukkapariin kuluu tai miten suuret sukat saa kerästä. No mä tiedän tarkkaan et 100g:n kerästä, jossa on n. 420 metriä lankaa tulee kakspuolikkailla puikoilla ihan kelpo kokoiset miesten sukat kunnollisella varrella. Siis varsi jotain 20 cm ja koko jotain 45. Ei siitä montaa metriä jää, mut riittää.

Päätin sitte testata, mihin riittää meidän huippujuttu eli Neulojan ensiapupakkaus... Lankana teetee Pallas (50g=130m, 80% villa, 20% polyamidi, konepesu 40). Tikuttelin kerän kolmosen puikoilla. 56 silmukkaa, varsi 22 cm, normi vahvistettu kantapää, koko 43... Ja menekki yhteen sukkaan VAAN 46 g. Eli isommatkin tulis. Mut ku ei viitti purkaa ni aloitin varmuuden vuoksi kärkikavennukset liian aikaisin.
 Olishan sitä voinu purkaa ja tehdä vielä muutaman kerroksen lisää, mut eiköhän tää riitä todistamaan, et paketista saa ihan kunnon kokoiset miesten sukat?

Onko kellään jotain kivaa kaavaa, jolla vois laskea miten monta metriä lankaa menee kärkikavennuksiin? Ehdottelen asiaa Karviselle, joka rakastaa kaikkia kaavoja ja laskemisia, mut jostain syystä ei nappaa. (ny se kuitenkin ihan vähän kiinnostui - pitää kuulemma tietää tarkemmin se muoto, jotta voi tehdä approksimaatioit. LOL).

Kuten laituripainojutut. Sitä on pohdittu, laskettu ja mietitty päätä raapien niin et kalju paistaa jo pahasti. Mökkirantaan on ilmestyny viime viikkoina kaikenlaista rautaa ja betonilla täytettyä rekan jarrurumpua, audinrenkaita vanteineen ja kettinkiä sun muuta. Pääskysetkin viime viikonloppuna niitä ihmetteli...

Hoohetki oli aikaisin sunnuntaiaamuna. Piti olla tarpeeksi tyyntä ja riittävän vähän paluuliikenteen aaltoja. Veneellä piti hilata ne kakssataa*2 kiloa betonia/rautaa rannasta merenpohjaan. Ei inahtanutkaan. Tappiomielellä rantaan palatessa todettiin syy (=oma moka), perustettiin Latosaaren Lahopään Laituri Ky (minä olen se äänetön yhtiömies). Ja otettiin uusiksi. Johan lähti! Pikkuruiset pallot osoittaa nyt mötiköiden paikan. Tarina jatkuu. Kuulemma seuraava siirto vaatii rasvatyyntä keliä. Mä oon ihan hiljaa ja odotan :) Sillä välin poimin mustikoita:
 Näitä kyllä himoitsee muutkin. Perjantai-iltana näytti vähän siltä, että jopa lokille maistuis mustikat! Vai mitähän se tuolla huussin katolla väijyy? Tuskin kaloja.
Tassustakin on tullut oikea mustikkakissa. Tai ainakin se pitää seuraa :) Eikä koko ajan ollenkaan noin rauhallisena...
Oliskohan Tassun seurankipeyteen sittenkin vaikuttanut sunnuntai-iltana metsästä palaavan kissun perässä tulleen otuksen karmea karjunta? Me tietenkin lähdettiin heti jahtaamaan vihulaista, jonka lyllerryksen perusteella Karvinen tulkkasi mäyräksi. Mut meitä ilkeästi metsästä tapittavat mustat silmäympärykset todisti otuksen supiksi! Pahuksen mustikkavaras sekin.

Nyt ollaan taas arkielämässä. Tänään käytiin rakentamassa Pop-up kesäkauppaa Matildassa. Huomenna aukeaa virallisesti, mutta jo tänään otettiin pieni varaslähtö. Tervetuloa!
Näytti ja tuntui taas niin hauskalta, että olis mieli tehny jäädä sinne, vaan takaisin omaan kauppaan piti lähteä. Tosin sielläkin on kivaa. Niin innoissani olin, että paluumatkalla "eksyin" kun ajatuksissani ajoin yhden tienhaaran ohi. Noo - pääseehän Saloon myös Perniön kautta:) Ja oma popup-vuoroni on edessä - torstaina 19.7. Siispä tervemenoa Mathildedahliin! Siellä on kaikkea kivaa ja kaunista.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Mathildedahlin POP UP -kesäkauppa, hamppukorvasieni ja trikoopipari


Ensi viikolla se taas avautuu: POP UP -kesäkauppa Mathildedahlin Kankirautavarastossa!

https://www.facebook.com/events/204922736801057/

Tänä vuonna mukana meidän lisäksi kuusi muuta salonseutulaista yritystä:
Salo Design (sisustuotteet), BOBO (lastenvaatteet), Rakula (keramiikkaa), Bizarre 
(afrikkalaismeininkiset laukut ja punotut korit), Kaunoleninki (naisten vaatteet), Vetinet (asusteet). Meiltä tietenkin mukana lankaa, puikkoa, lasten kanavatöitä sun muuta hilavitkutinta.

Mathildedahl on ihan mahtava matkailukohde: Teijon kansallispuiston, kauniit maisemat ja hyvät retkeilymahdollisuudet, ainulaatuinen ruukkimiljöö, pieniä putiikkeja, hyviä ruokapaikkoja (esim. KLIK) alpakoita, kesäteatteri, uusittu vierasvenesatama... Vaikka vallan mitä! 

POPUP -kauppamme on avoinna joka päivä 11.-25.7.  klo 11-18. ja mun oma "puotipuksuvuoro" on 19.7. Muina päivinä päivystän Annankadulla

Tänään sain taas asiakkaalta muistutuksen, että myös meidän kivijalkapuotiinkin pääsee veneellä. Salon läpi virtaavaan Uskelanjokeenkin voi rantautua ja siitä on vain kahden korttelin kävelymatka!

Oli viikonloppukin. Mökillä kuinkas muuten. Enää ei mökille mennä vaan yhden kässäpussin kanssa, vaan keskeneräisiä tulvii vähän muihinkin kasseihin. Pari sukkaa, yks pusero ja ja ja...

Teeteen Hampus-lankaa olen kuljetellut mukanani jo pari viikkoa. Lauantaisaunasta hyppäsin mereen itteäni ja pesukukkaa huuhtelemaan ja päähän pukkasi hamppuajatus: Pesukukkahan siitä! Hetikohta koukku käteen ja virkkaamaan... Aina yhtä positiivinen arvostelijani Karvinen kertoi heti tuon tekeleen nähdessään, et ihan Korvasienen näköinen!

Lanka siis Hampus, menekki melkeen yks kerä, koukku 5 mm. Isompikin olis voinu olla mut ku ei kuulu kässäpussin varustukseen.

Onhan se hyvä, et edes virkkaamalla löytyy sieniä. Hiukan on jo satanutkin, mutta vaikka olen nenä maassa könynyt pitkin mökin tonttia, niin ensimmäistäkään kanttarellinalkua ei ole löytynyt vieläkään!

Trikoolanka Papatya Ribboniinkin saatiin taas lisäystä - iloisen harmaita ja mustia. Piparkakkupannunalusen tikuttelin siitä. Ohje täältä.
Ensin ympyrä neulottiin kuutosen puikoilla ja vitosen virkkuukoukulla piparireunus. 

Koska en hirveästi tykkää virkkuusta (enka paksuista nyöreistä), niin lauantaina nukkumaan mennessäni olin kokolailla huonolla tuulella. Kun sunnuntai-iltana ajattelin ääneen, et josko vähän rentoutuisin kutomalla sukkaa ennen nukkumaanmenoa, niin Karvinen tokaisi sydämensä pohjasta et "Ihan mitä vaan, kunha ET virkkaa!"

En kutonu enkä virkannu, vaan tein kotitekoisen jalkahoidon jonkun Kodinkuvalehti-vinkin mukaisesti:
Ja nukuin huonosti rasvat, muovikääreet ja villasukat jalassani seuraavan yön. Kuumakin oli ja suonenvetokin pukkas. Kantapäiden kovettumiin ei vaikutusta. En ihan heti toista tätä toimenpidettä!

Tähän postaukseen ei sit tuu yhtään ainutta Tassukuvaa! Syynä on noi kettumaiset vihulaiset, jotka ahdistele meidän pientä poikaamme:
Hirveitä syöksyjä tekevät ja Tassu-ressu joutuu juoksemaan karkuun ja piileskelemään kuusien ja mökin alla tai peräti sisällä!
Siinä se veemäinen twitteri tarkistelee Karvisen laituriprojektia.
Ilmeestäkin näkee, et sillä on pahat mielessä. Eiks nii?

Aika hyviä tuulia on viime aikoina ollut. Juhannuksena aallokkoa lännen suunnalta, lauantaina pohjoistuuli ei nostanut aaltoja, mutta sunnuntainen itätuuli taas osoitti voimansa:
Onneks kukaan ei ollut alla!
Muuten - kuka tietää mikä tuon sinisen jutun nimi on? Aina kun mökillä aletaan tiskaamaan, niin se unohtuu ottaa mukaan. Sen jälkeen pyydetään lähintä joutilasta hakemaan "Sen, mihin laitetaan haarukat, lusikat ja veitset".

Tässä vielä rappuset rantaan. Yritin lauantaina ottaa "taidekuvaa" :)