Uudenvuodenlupaus itselleni: Lost In Time -huivi

On nii kuumaa, ettei jaksa ees blokata. Kaikkea kivaa on parin viime viikon aikana ollut. Ja kaikkea on ympäröinyt tää kamala helle, jolla ei loppua näy. Ens lauantaiks luvataan 21 astetta saareen. En usko. Mut ny ku pääsin alkuun, niin ainakin tämä käsityö eli Lost in time:

Adalminan jälkeen vannoin, etten enää tänä vuonna virkkaa. Mut uuden vuoden lupaus oli, et virkkaan tänä vuonna Lost in timen... Eikä se virkkuu enää niin kamalaa olekaan! Kauheeta huomata, et mulla on pari virkkuuajatusta nytkin mielessä muhimassa. Helle varmaan on sekoittanut pään.

Scheepjes Whirlissä on 1000 metriä lankaa! Ihan täydellinen tähän huiviin! Löysin suomenkielisen ohjeen Suden Idealootasta. Ja ei kun koukku käteen ja virkkaamaan! Eka aloitus meni purkuun. Kerän alku oli mustaa ja silmukat sekaisin. Tokakin alku oli saada purkutuomion - nelosen koukulla tehty alku näytti löysältä (en sano miltä). Vaihdoin vauhdissa kolmepuolikkaaseen koukkuun ja jatkoin... Viikko sitten puolet langasta oli käytetty:

Ja nättiä jälkeä oli syntynyt.

Vielä perjantaina toivoin et satais vaikka koko päivän, että sais istua vaan ja virkata. Karvinen kauhuissaan taas pyyteli et "Tee mitä vaan mut älä virkkaa!"

 Aamulla satoi ja me Tassun kanssa nautittiin terassilla viileästä ja annettiin Karvisen nukkua piiiitkään:

Hitaastihan huivi eteni. Ja virheitä tuli vilisemällä. Anneli neuvoi tarkkailemaan reunoja, mutta mä luulen, että jossain vaiheessa keskikohtakin hävis. Toispuoleinen tuli, mut ei kauheen paljon.

Propleemia pukkas kun olin päässyt tästä tilanteesta yhden mallikerran eteenpäin. Olis ollut reunuksen aika, mutta lankaa oli jäljellä vaikka kuinka! Kuitenkin niin, ettei kokonaiseen mallikertaan JA reunukseen olis rittäny. Kuitenkin halusin huiviin valkoisen reunan. Kuis sit suu pannaan? Tehdään mallikertaa niin pitkään kunnes huomataan, ettei lanka riitä oikeastaan mihinkään. Ja...

Avuksi digivaaka! Tosin tämä mökin dikivaaka näyttä lankaa olevan joko 27 g tai 37 g tai 17 g... Eli jotain ja 7. Siinä sitten purettiin varsinkin eilen viimeistä kerrosta (sateessa!) ees ja taas... Loppujen lopuksi puolipylväillä, ketjusilmukoilla ja kiinteillä viimeistelty viimeinen kerros näyttää ihan söpöltä - tosin ei yhtään alkuperäisen ohjeen mukainen, mutta mun mielestä sopii tyyliin.

Kaiken purkailemisen ja mahahaavaa kasvattaneen jännityksen jälkeen lankaa jäikin ihan reilusti: Kokonaista kolme metriä!

Viime viikolla harrastinkin kurjuuden maksimointia istumalla puodissa pari päivää kilo villaa sylissäni villapaitaa viimeistellen. Kässy sekin, mut siitä joskus myöhemmin. Niinku ehkä muistakin jutuista. Perjantaina odoteltiin kuunpimennystä. Ei nähty. Pilviä oli. Nähtiin sentään auringonlasku ja hyvä nii. Tassu osaa tulla kotiin auringonlaskun aikaan.

Tosin - olihan meillä täydellinen kuunpimennys: Ei näkyny kuuta koko yönä!