Hamppua ja puuvillaa

Hamppu on pellavan kaltainen materiaali ja ekologinenkin. Sen kasvattamiseen tarvitaan vähemmän vettä kuin puuvillaan, eikä lannoitteita ja torjunta-aineita tarvita. Lisäksi hamppu suojaa ihoa auringolta, sillä se suodattaa UV-valoa.

Jo viime kesästä asti on kutkutellut hyllyssä oleva ohut hamppulanka. Viimein kerin yhden vyyhdin, loin sata silmukkaa ja pistelin menemään. Kerin toisen ja kolmannenkin. Tuli kesäriepu.

Lankana Borgo di Pazzi Hemp 100. Menekki 3 vyyhtiä eli 150 g. Puikoilla 3 mm tikuttelin. Mun ilmeet kuvissa on kamalia, mut Ida lohdutteli, et ainahan voi leikata kuvista pään pois. No jätin nyt kuitekin...

Kappale on suorakaiteen muotoinen 55*140 cm. Ompelin lyhyen sivun pitkään ja siinä se!

Tässä työssä taas huomasin pari ihan käyttökelpoista "neulojan apulaista": KnitPron puikkosuojus pyöröpuikoille pelasti tällä kertaa kolmosen puupäät katkeamiselta ja liukkaiden silmukoiden karkaamiselta kuljetuksen aikana. Toinen oli Prymin keräkotelo, joka piti langan järjestyksessä. Yleensä tuollainen jäykähkö lankakerä menee ennemmin tai myöhemmin sotkuun ja sen selvittelemisessä menee aikaa ja hermot.

Tähän aikaan vuodesta ei neuleet edisty. Vähätkin aloitukset menee usein purkuun. Onneksi äiti purki viimeisimmän yritelmäni. Pitäisiköhän alkaa merkitsemään ylös myös kaikki puretut (=takaperin neulotut) metrit? 

Mökkikausi on alkanut ja PUUhaa riittää. Viikko sitten alettiin pikkuhiljaa tekemään selvää vappuna kaadetusta isosta koivusta. Karvis karsi ja sahaili oksia akkusahalla ja minä juoksutin poltettavia ja kirveellä karsittavia risuja toiseen suuntaan ja sähkösahalla katkottavia oksia toiseen. 

Oksiakin on pienen puun verran ja se varsinainen runko odottelee honkamopoa edelleen! Ja kunto kasvaa: Illalla vilkaisin askelmittaria ja lukema oli yli 20000 askelta! Kun kerroin lukeman hyvälle ystävälleni, hän tokaisi: "Ei voi olla totta! Sul on niin pieni tonttikin!" Ja KristiinaS:lle tiedoksi: Pakkohan niitä puita on kaataa. Tämäkin yksilö oli vahingoittunut ja jos oltais jätetty sen kaataminen myrskyn tehtäväksi niin siinä olis menny muutama naapurin mökkelö tai koko saaresta sähköt... Ja jos tuo naapurimaan sekopääjohtaja tekee kyberiskun meidän sähkönjakeluun, niin ainakin saadaan torppa lämpimäksi ja hellalla lämpätyks hernesoppaa.

Katialta tuli puotiin ihanan pehmoinen puuvillalanka Pure. Se on valmistettu tosi hienosta ja pitkäkuituisesta Pima-puuvillasta. Lanka on jännän kuohkea ja rakenne on ketjumainen. Paksuhkoksi langaksi siinä on yllättävän paljon metrejä: 50g=100m. Loin innoissani silmukoita tehdäkseni mallitilkun. Silmukoita oli mallitilkuksi aika monta ja viiden tunnin kuluttua mallitilkusta olikin kehkeytynyt kappaleet pikkuiseen vauvan puseroon!

Lanka: Katia Concept Pure, puikot 4½, menekki 2 kerää.

Tällä viikolla pidin keskellä viikkoa vapaapäivän. Kävin Atussa porukoiden mökillä "toimittamassa" lupaamani äitienpäivälahjan. Lähdettiin tiistaina äidin kanssa kahdestaan. Aamulla piti odotella äidin heräämistä ennen kuin aloin riehumisen. Siispä laskeuduin rantaan ihailemaan aamun aurinkoa.

Meri, aurinko, linnunlaulu... Kuulin käen kukkuvan ekan kerran tänä vuonna. Lopetin laskemisen sadan jälkeen.

Että voi sammalkin näyttää näin kauniilta kevätaamussa!

Kun päivän homma tuli valmiiksi ja isäkin oli liittynyt seuraan, niin pitihän sitä juhlistaa!

Lomalla jossain päin Suomea vol 4. kotiin

 Siitä on jo kolme viikkoa, kun palattiin matkalta. Oliskohan aika viimeistellä lomatarina ja siirtyä arkeen?

Joka aamu isä keitteli puuroa sen verran, että riitti kuukkeleillekin. Niitä oli hauskaa seurata. Kuvia oli vaikeampi saada. Mistä ihmeestä ne aina haistoivatkin ruoka-ajan?

Torstaina tehtiin vielä Sivakkaojan lenkki. Alkuun musta tuntui, että tuollainen turistihighway oli jotenkin tylsä..

Nousua oli kohtuullisesti. Kuitenkin niin, että välillä vähän pysähdyttiin lepäilemään. Tämä luonnon taideteos toimi hyvänä jakkarana:

Muuttuihan maasto... Oli suota ja puroa. 

Välillä meinas usko Karvisen suunnistutaitoihin olla koetuksella. Sentään löydettiin takaisin Kiilopäälle!

Kämpillä meitä odotteli Tassu ja Pappa.

Lakkoja ei löydetty eikä puolukoitakaan. Mutta rouskuja! Sienisalaattia ahmittiin (oikeasti) monena päivänä ja suolasieniä riitti kotiin tuotavaksikin. Hauskaa oli kerätä. Ne olivat puhtaita ja vartissa sai ämpärin täyteen!

Ruska jäi meiltä näkemättä. Yksi pakkasyö ei riittänyt maalaamaan maisemaa.

Ja kyllä joka postaukseen yks "iltalenkkiäidinkanssa" sattumus pitää kertoa... "Kato äiti orava!" Äiti kuuli et poro... Ja olihan se poro siinä viiden metrin päässä, orava viidenkymmenen. Minäpä en poroa huomannut ollenkaan. Naurettiin sitten et toinen on sokee ja toinen kuuro :)

Puissa kasvoi tosi paljon naavaa. Sanotaan, että se kertoo puhtaasta ilmasta. Tällä kotisaaressakin näkyy naavaa, mutta se on vaaleaa. Lapissa se oli mustaa. Ku äiti näki sen ni tokas et "Idan tukkaa" :)

Ennen reissua mulla oli kauhea huoli siitä, että on varmasti tarpeeksi lankaa ja puikkoja mukana! Oli Islantilaisneule, kipuapuvyyhti, silkkisukkalanka, paksu sukkalanka ja vyyhti lenkkialpakkaa... Kuikans kävi? Islantilaisesta puuttui ohje ja silkkisukkaa tikuttelin menomatkan. Sen äiti suosiollisesti purki perillä. Malli ei ollutkaan niin nätti ku luulin. Kipuapuun ja Basicciin en koskenutkaan. Kotimatkalla sentään tein selvää Cacaosta:

Insinöörin laskelma: vähän vajaa 1200 kilsaa = 500 metriä. Eli Piikun Kristiina-poncho syntyy yhdestä vyyhdistä. Kuutosen puikoilla matkalla Kakslauttasesta Majakkarantaan.

Borta bra men hemma best. Myöhään elokuun viimeisenä lauantai-iltana oltiin takaisin kotona. Elotulien aika olis ollu, mutta siinä vaiheessa ei enää tullut mieleenkään jatkaa matkaa mökille asti. Tulet kuitenkin sytytin - kotirantaan:

Kesän kässyt

 Suunnitelmia... aloituksia... valmiita? Mulla on ollu yks vähän isompi kässäpussi, jossa vähän pienempiä kässäpussukoita, joissa keskeneräisiä. Tänä kesänä aloituksia on tullut sitä tahtia, ettei enää yks "isompi" kässäpussi riittänyt vaan niitä oli kolme! Ja kaikki kulkivat mukana yhdessä jättisuuressa kestokassissa. Ei mitään järkeä!

Loppujen lopuksi tilanne alkoi ahdistamaan ja viikko sitten lauantaina levitin koko "roskan" inventaariota varten mökin rantapäydälle.

Ja kas kas: Pari juttua sain valmiiksi kun vaan päättelin langat!

Sukat veljentytölle nimpparilahjaksi. Noo koska mä olisin näiden lahjuksien kanssa ollut ajoissa - meillä oli samana päivänä nimpparit eli pari viikkoa sitten.

Lankana Hot Socks Rubin, puikot Smart 2½. Pikkuisiskonsa vihjaisi, että lahjan saaja saattais tykätä. Tästä langasta kun on koko suvulle tullu tikuteltua sukkia monta vuotta, mut tää yks on jääny kokonaan ilman! No ei nää edelleenkään perillä ole, mut hyvää kannattaa odottaa ;) Merino ja bambu kera vahvikkeen ei voi olla kenellekään pettymys!

Toinen päättelyä vaille oli poncho asiakkaalle. Kun mulle sanoo et "Ei sillä mikään kiire ole" niin minähän uskon... Aina pitää sopia edes joku toimitusaika tai muuten työ ei tule ikinä valmiiksi!

Lanka Michell Laja, harjattua alpakkaa, merinoa ja pikkuisen polyamidia. Menekki kaksi kerää ei 100 g. Neuloin ylhäältä alas viitosen pyöröillä. Näitä ponchoja tein joskus aikoinaan Katia Quezalista montakin ja moni muukin teki. Tosi kevyt ja lämmin! Tästä langaste tein Puun vuoden viime kesänä.

Eikä kutita! Jos Ida sanoo niin ni sen on pakko olla totta!

Muutama viikko sitten puotiin tulla tupsahti laatikollinen ihan mielettömän upean värisiä käsinvärjätyn oloisia lankavyyhtejä! Lanka on SMC Colour Up. Lanka on koostumukseltaan 75% uutta villaa ja 25% polyamidia eli kuten sukkalangat, mutta mielestäni löysän kierteensä vuoksi se sopii paremmin huiveihin. Vyötteessäkin oli huivin kuva ja takana ohje. 12 väristä oli vaikeaa valita, mutta tietenkin valitsin sen "susuvärin" ja huivi hyppäsi puikoille. Simppeli ainaoikein valmistui pikavauhtia yhdestä vyyhdistä nelosen pyöröillä!

Pikkuisen isompikin olis tullut. Ohjeessa neuvottiin alkamaan reunuksen neulominen kun jäljellä on 20 g eli 80 metriä. Lankaa jäi kuitenkin jäljelle ihan reilusti... Tämän huivin kastelin ja pingottelin vaijereilla. On ne vaan kätevät!

Teeteen Tundra -alpakkasukkalanka on ollut oma ja monien muiden suosikki jo pitkään. Valkoiset ja harmaat on olleet lopussa iät ja ajat eikä toimitusaikaa niille ole edes luvassa. Joitain värejä on vielä jäljellä. Ja kun se mun palmikkosukka on niin helppo ja kiva tehdä niin taas yhdet...

Eli lankana teetee Tundra, menekki 96 g Ergosukkapuikoilla 3½. Nämä ovat olleet valmiina jo pitkään, mutta olivat kesäkaupassa mallina enkä koskaan käydessäni mustanut kuvata...

Nyt kun näitä tänne kirjaan ylös, niin huomaan ettei tämä käsityökesä sittenkään ole ollut ihan niin surkea kun tuntui kantaessani tulvehtivaa Biltemaa saareen ja takas!  Sillä viel on yksi huivi valmiina!

Riite-huivi teetee Asustelehdestä. Lankana tällä kertaa teetee Rainbow Fun (tosi hauska iloisen mustavalkoharmaa...) Ohje on alun perin Rainbow Merinolle, mutta kun sitäkään ei enää ole saatavilla :( Kiva, helppo ja nätti malli tehdä reissukässynäkin. Jälleen lanka. joka ei kutittele herkintäkään.

Keskeneräiset inhokit painaa kassissa ku huoli unettomana yönä. Siispä tein radikaalin ratkaisun:

Purin pois!  

Ja nyt kässäpusseja vaan yksi ja pää täynnä suunnitelmia uusille aloituksille!

Merinoa, karvaa ja glitteriä pikkuisessa ponchossa

Vuodenvaihteen jälkeen mulle on iskenyt neuloosi. Vai voisinko sanoa kutoosi? Tämähän on ikuinen väittelyn aihe, että neulotaanko vai kudotaanko. Minä kudon puikoilla vaikka viran puolesta pitäisi tietenkin neuloa. Oikeasti oli jo aikakin! Jonkinlainen neuleplääh on ollu meneillään jo pitkään. Ja nyt kiinnostaa kaikki muu kuin sukat!

Katian Melody Star alkoi jutustelemaan mulle viime viikolla. Se kertoi tahtovansa puikoille ja kaverikseen toivoi vähän muodikasta turkislankaa.

Melody Star on ihanan kuohkea ja pehmeä villasekoite. Siinä on jännä ketjurakenne ja 100 g:n lankakakussa on huikeat 280 metriä. Langassa on ihan hitunen kimalletta ja sen väri liukuu kauniisti vaaleasta tummaan. Yhdestä kakusta koko poncho!

Vaikka viime yönäkin on tehty tammikuun lämpöennätys, niin hartianlämmittimelle on aina käyttöä. Polar-turkislangalla "kehystin" pääntien ja helman. Aika kiva tuli vaikka itse sanonkin. Melodysta olen vastaavia ponchoja tehnyt ennekin. Ilman kimalletta ja karvaa. Ponchon neuoin pääntieltä alaspäin KnitPro 8 mm puikoilla. Alkuun oli 60 cm kaapeli ja silmukoiden sopivasti lisäännyttyä vaihdoin 80 senttisiin.

Silloin sata vuotta sitten, kun olin teini, niin pipojen käyttö oli olevinaan tosi noloa. Kun kodin ikkunasta ei enää näkynyt niin koululaukkuun kätkettiin pipot. Ja siihen aikaan sentään oli oikeita talvia! Onneksi nykymuoti on toinen ja pipot hottia. Ponchon jälkeen mulla oli mielessä pipovisio...

Aina ne mun visiot ei ihan toteudu niinkuin kuvittelen. Karvisen aina niin kannustava kommentti sunnuntaiaamulla oli et "potta turkisreunuksella". Purkuun meni... Karvareunus ja väiski-kavennus ei ihan toimineet yhdessä. Koska lankaa ei voi hukata niin uusi yritys:

Nyt on jo sellainen, kuin ajattelinkin. Vähän enempi hattumainen. Lankana reunuksessa Katian Polaria (Sirdarin Alpine käy kans) ja hattuosassa ihana merino Adriafilin Primula. Puikot reunassa 6 mm ja merinossa 4 mm. Nyt kun tämä "prototyyppi" on valmis, niin päättelyä vaille on myös toinen karvareuhka - reuna Alpinesta ja merino on tällä kerralla teeteen Primanovaa. Yks juttu pitää vielä lisätä - tupsu! Kuvassa reuna on kaksinkertainen, mutta tätähän voi käyttää myös "nuorekkasti" niin että pipon sisällä on tilaa ajatuksille:

Lauantai-iltapäivänä yks asiakas kävi meidän kotipihalla hakemassa pari kerää lankaa, jota ei Turun ja Raision lankakaupoista löytynyt. Harmaan sumeana päivänä hän kauhisteli miten kukaan voi asua Majakkarannan kaltaisessa kivierämaassa! Oli sitten pakko lähettää hänelle kuva sunnuntaisesta maisemasta talon toiselta puolelta:

Auringon paisteessa ei niin hirveästi harmittamut purkaa "pottaa". Tältä näyttää tammikuu varsinaisessa suomessa. Ei lunta...ei jäätä, mutta sentään joskus pilkahtaa aurinko!

Vaikka nyt tekis mieli vaan neuloa ja vaikka Karvis viime viikonloppunakin huolehti ruokapuolesta, niin kotikotona on välillä pakko tehdä muutakin ku tikutella. Kuten pestä pyykkiä ja vaihtaa lakanoita. Onneksi siihenkin löytyy innokas apulainen:

Jos jotain hyvää tästä lumettomasta talvesta yrittää keksiä, niin ainakin Tassun kanssa on mukavampi ulkoilla, kun lenkki ei pysähdy kymmenen metrin välein anturakarvoihin tarttuneiden lumipaakkujen putsaamiseen. Sunnuntaina käytiin rannassa "sorsajahdissa".

 Sen jälkeen taas ruoka maistui koko porukalle ja minä laitoin puikoille seuraavan kässyn...

Cacao-poncho ja kesän kivat hetket kuvina

Säätyypit lupaavat, et eilinen olis ollu viimeinen hellepäivä. Hyvä uutinen. Tämä tykkää syksystä, mut olihan kesässä monta kivaakin juttua Gulkronan reissun lisäksi. Ja monessa mukana käsityö. Helppo, matkassa mukava ja kevyt. Eli Cacao-lenkkialpakasta Neulefriikin Kristiina-poncho:

Puikot 5,5 mm, lanka teetee Cacao, Menekki 1 vyyhti eli 100g=500m. Kiva malli, jonka voi pukea monella tavalla. Tällaisia ponchoja olen tehnyt jo aika monta. Tämä tuli mallikappaleeksi puotiin, koska Ida on "mennyt myymään" sen edellisen.

Tätä on neuloskeltu pitkin kesää. Matkaan on mukava ottaa kevyt neule, jota ei tarvitse laskea tai miettiä. Eikä lanka paina mitään. Tätä aloittelin kerran alkukesällä yökalassa...

Jatkoin silloin tällöin. Kiva neule, jonka voi ottaa käsille kun siltä tuntuu. Vaikkapa hellepäivän iltana ennenkuin laittaa päänsä tyynyyn mökin terassilla:

Myönnän, etten kovin hyvin nukkunut, mutta hyttyset piti loitolla Juhannuksena tuliasiksi saatu Thermacell- Se oikeasti toimii!

Kyllä tästä kannatti herätä ja lähteä aamu-uinnille Airistolle...

Ja olihan näitä skumppa-aamiaisia muutama muukin... Ensin ystävien seurassa  kunnon pekoniaamiainen pitkän kaavan mukaan:

Ja vain viikkoa myöhemmin sama uudestaan. Munatonna. Eli tyttöjen "munaton" lomanen:

Tassu sai olla mukana. Koska on konsulttikissa eli munaton ;)

Neulomakerhossa ei koskaan voi olla kovin monimutkaista neuletta. ellei myöhemmin halua purkaa...

Onhan niitä lomapäiviäkin ollut. 2X-seuran neulomakerho vieraili meillä saaressa heinäkuun lopulla. Iso määrä naisia, jutut sellaisia, ettei kehtaa kertoa. Oliskohan saari-ilmasto irroittanut kielenkannat? Kivaa oli, kaikki meni hyvin vaikka paluumatkalla minä jouduin narun jatkeeksi kun bensa loppus. Onneks moinen nolo tilanne ei sattunut kun oli porukkaa kyydissä...

Muita kuvia löydät Kakskertaseuran sivuilta. Kuten myös tyttöjen loman kuvat kun mentiin yli aaltojen pikkuveneellä ystävän kanssa Villa Vapparnin laiturille. Ilman kommelluksia.

Juhannuksen jälkeen ei olla pal kalastettu. Ku oli se Puuilon halpisverkko, joka meni sotkuun ennenku saatiin edes veteen. Kolmatta maailmansotaa ja hiljaisuuden retriittiä pukkas koko viikonlopuks, joten päätettiin parhaaksi olla kalastamati. Kunnes sain Karviselta myöhästyneeksi nimpparilahjaksi Pietarin kalaverkon! Siinä lukee, et "kaksoispauloitettu, sotkeentumaton". Ihana lahja. Pietari ei petä!

Tästä riitti paistettavaksi ja Tassu sai tietenkin oman osuutensa. Kahden kalastuskerran jälkeen verkko oli tienannut hintansa. Tästä lähtien kalat on "ilmaista ruokaa".

Pimenevät illat on ihania. Naapurin nuotiolla paistui kerran makkarat.

Auringonlasku näkyy jos menee laiturille.

Ja auringonnousu syyskuun ekana maanataiaamuna töihin lähtiessä. Nyt taitaa olla jo aika olla venyttämättä viikonloppuja maanataiaamuun.

Tassu (ja me) on jo tottunut insupiikittelyyn. Ja mökillä sillä on ihan oma "juomakuppi", josta se on oppinut sammuttamaan janoaan Isänsä poika juomakupin suhteen...

Hirvet ovat mellastaneet saaressa talvella ja taitavat asustella siellä edelleen. Ainakin peuran haukkua kuuluu metsässä ja muutaman kerran olen nähnytkin. Nyt riesana on hirveät hirvikärpäset! Kun viimeinkin on tullut muutaman kerran kunnolla vettä, niin metsään tekee mieli. Vaan kun juosten tehdyn metsäkeikan jälkeen ämpärissä on17 kanttarellia ja 200 hirveää kärpästä niin...

PAKKASIA ODOTELLAAN!

t. Susu