Cacao-poncho ja kesän kivat hetket kuvina

Säätyypit lupaavat, et eilinen olis ollu viimeinen hellepäivä. Hyvä uutinen. Tämä tykkää syksystä, mut olihan kesässä monta kivaakin juttua Gulkronan reissun lisäksi. Ja monessa mukana käsityö. Helppo, matkassa mukava ja kevyt. Eli Cacao-lenkkialpakasta Neulefriikin Kristiina-poncho:

Puikot 5,5 mm, lanka teetee Cacao, Menekki 1 vyyhti eli 100g=500m. Kiva malli, jonka voi pukea monella tavalla. Tällaisia ponchoja olen tehnyt jo aika monta. Tämä tuli mallikappaleeksi puotiin, koska Ida on "mennyt myymään" sen edellisen.

Tätä on neuloskeltu pitkin kesää. Matkaan on mukava ottaa kevyt neule, jota ei tarvitse laskea tai miettiä. Eikä lanka paina mitään. Tätä aloittelin kerran alkukesällä yökalassa...

Jatkoin silloin tällöin. Kiva neule, jonka voi ottaa käsille kun siltä tuntuu. Vaikkapa hellepäivän iltana ennenkuin laittaa päänsä tyynyyn mökin terassilla:

Myönnän, etten kovin hyvin nukkunut, mutta hyttyset piti loitolla Juhannuksena tuliasiksi saatu Thermacell- Se oikeasti toimii!

Kyllä tästä kannatti herätä ja lähteä aamu-uinnille Airistolle...

Ja olihan näitä skumppa-aamiaisia muutama muukin... Ensin ystävien seurassa  kunnon pekoniaamiainen pitkän kaavan mukaan:

Ja vain viikkoa myöhemmin sama uudestaan. Munatonna. Eli tyttöjen "munaton" lomanen:

Tassu sai olla mukana. Koska on konsulttikissa eli munaton ;)

Neulomakerhossa ei koskaan voi olla kovin monimutkaista neuletta. ellei myöhemmin halua purkaa...

Onhan niitä lomapäiviäkin ollut. 2X-seuran neulomakerho vieraili meillä saaressa heinäkuun lopulla. Iso määrä naisia, jutut sellaisia, ettei kehtaa kertoa. Oliskohan saari-ilmasto irroittanut kielenkannat? Kivaa oli, kaikki meni hyvin vaikka paluumatkalla minä jouduin narun jatkeeksi kun bensa loppus. Onneks moinen nolo tilanne ei sattunut kun oli porukkaa kyydissä...

Muita kuvia löydät Kakskertaseuran sivuilta. Kuten myös tyttöjen loman kuvat kun mentiin yli aaltojen pikkuveneellä ystävän kanssa Villa Vapparnin laiturille. Ilman kommelluksia.

Juhannuksen jälkeen ei olla pal kalastettu. Ku oli se Puuilon halpisverkko, joka meni sotkuun ennenku saatiin edes veteen. Kolmatta maailmansotaa ja hiljaisuuden retriittiä pukkas koko viikonlopuks, joten päätettiin parhaaksi olla kalastamati. Kunnes sain Karviselta myöhästyneeksi nimpparilahjaksi Pietarin kalaverkon! Siinä lukee, et "kaksoispauloitettu, sotkeentumaton". Ihana lahja. Pietari ei petä!

Tästä riitti paistettavaksi ja Tassu sai tietenkin oman osuutensa. Kahden kalastuskerran jälkeen verkko oli tienannut hintansa. Tästä lähtien kalat on "ilmaista ruokaa".

Pimenevät illat on ihania. Naapurin nuotiolla paistui kerran makkarat.

Auringonlasku näkyy jos menee laiturille.

Ja auringonnousu syyskuun ekana maanataiaamuna töihin lähtiessä. Nyt taitaa olla jo aika olla venyttämättä viikonloppuja maanataiaamuun.

Tassu (ja me) on jo tottunut insupiikittelyyn. Ja mökillä sillä on ihan oma "juomakuppi", josta se on oppinut sammuttamaan janoaan Isänsä poika juomakupin suhteen...

Hirvet ovat mellastaneet saaressa talvella ja taitavat asustella siellä edelleen. Ainakin peuran haukkua kuuluu metsässä ja muutaman kerran olen nähnytkin. Nyt riesana on hirveät hirvikärpäset! Kun viimeinkin on tullut muutaman kerran kunnolla vettä, niin metsään tekee mieli. Vaan kun juosten tehdyn metsäkeikan jälkeen ämpärissä on17 kanttarellia ja 200 hirveää kärpästä niin...

PAKKASIA ODOTELLAAN!

t. Susu