lauantai 8. kesäkuuta 2024

Allinpeitto ja sukkia

Kummipojan lakkiaisiin löytyi kiva ja järkevän hintainen kesämekko Modaliisasta. Tuntui siltä, että niin hienoihin juhliin ei voi mennä paljain käsivarsin.

Pikapikaa tikuttelin Katian Blue Jeans -langasta vanhan Cacao-boleron ohjeella allinpeiton 5 mm Unicorn-puikoilla. Jeans on kierrätyslankaa, joka on tehty farkuista. Langasta on eri versioita ja tämä 102 on hauskasti froteemainen. 

Juhlat olivat hienot ja kummipoika sai kaksikin stipendiä oltuaan lukionsa paras matematiikassa! Täytekekku oli teemaan sopiva ja herätti hilpeyttä:


 Minä värkkäsin voileipäkakut, koska kummipoika ei tunnetusti arvostaisi villasukkia...

Kylläpä on ajat ja nuoriso muuttuneet sitten omien yo-juhlieni. Muistan kotijuhlien jatkoksi hilluneeni kaupungilla ja palanneeni kotiin auringon noustessa. Tämä ylioppilas pelasi lautapelejä kotona yli puolen yön. Ja pahus vie:  Voitti kaikki pelit :)

Yhtenä päivänä siivosin kässäkassiani ja kappas vaan - pohjalta löytyi taas yhdet vauvan palmikkosukat. Olen näihin käyttänyt mosaiikkihuivin mustat helmijämät. Miksei vauvalla vois olla mustia sukkia?

Neulomakerho on siirtynyt kesäaikaan. Ensimmäinen tapaaminen oli tiistaina Seuraintalon terassilla. Hellepäivän jälkeen pidin itsekseni "jatkot".

Tavallisesta arjesta poikkeavien iltamenojen jälkeen mulla on kierroksia niin ettei ihan heti osaa mennä nukkumaan. Mikäs oli valvoessa kauniissa kesäyössä:

Moni ei usko, että sadan gramman kerästä voi saada kaksi paria varrettomia kesäsukkia. Tässä todistusaineistoa (ne ensimmäiset on edellisessä postauksessa) . Koko suunnilleen 39 ja lankaa vielä jäikin!

Lankana villaton kesäsukkalanka Fortissima Miami,  Ergopuikot 2½. 14 silmukkaa puikolla.

Toukokuun helteet saivat juhannusruusun kukkimaan etuajassa:

Ja kielot:

Helteet ovat viimein ohi. Toivottavasti koko kesäksi...
Eilen oli vapaapäivä! 


keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Pikkusukkia ja kesäsukat

Jopas on taas aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta! Vaan eipähän valmiita kässyjäkään ole syntynyt. Jokunen aloitus ja sitäkin enemmän purkaleita!

Pikkusukkia tikuttelen aina välikässynä, kun muu ei nappaa.

Lanka: teetee Helmi, kerästä saa kaksi paria ja vielä jääkin. Puikot 2½ mm sekalaiset 15-senttiset. Niitä on kadonnut ja mennyt poikki, mutta sunnuntaina löysin yhden viime kesänä hävinneen Zingin lehtien seasta mökin kellarista! Nyt niitä on taas neljä. Viidennenkin olinpaikan tiedän, mutta sitä en varmaan tule saamaan takaisin koskaan.

Varrettomat kesäsukat ovat jokakesäinen hittijuttu. Kivat lenkkareissa tai muovitöppösissä paljaan jalan sijaan. Joka vuosi tulee aina uusia kesäsukkalankoja ja nyt Fortissima Cotton Miamista tikuttelin tämän vuoden versiot:

Kerästä saa vielä toisenkin parin. Puikot 2½ mm Ergonomicsit. Lanka on kokonaan villaton, joten sopii myös vegaaneille. Näissä 14 s/puikko ja koko n. 39.

Monta syytä on viime aikojen kässättömyydelle. Opintojen viimeinen rutistus oli pari viikkoa sitten. Hurja kahden vuorokauden tentti sujui mukavasti Bigi-kissan avustuksella:

Jotkut ottaa opinnot rennosti...

Kun viimeinenkin vastaus oli lähetetty, niin ajattelin palkita apurin katkiksilla. Tarjoilu oli ilmeisen hidasta, koska kisun oli ihan pakko olla omatoiminen ja käydä tassuiksi vielä sulamassa oleviin...

Me muuten saatiin siitä tentistä nelonen! Jos en muuta oppinut, niin sen, ettei yliopistoetäopinnot oo mua varten. Seuraavaksi jotain käytännönläheisempää kiitos.

Kymmenen päivän kisuseura loppui aikanaan. Vielä viimeiset kehruut ennen paluuta kotimaisemiin omien ihmisten seuraan ja hiirestämään.

Ankara kisukuumehan jäi, mutta luvassa on uusia hoitosessioita tulevaisuudessa.

Nyt kohti kesää perinteisen puodin keätsiivoilun merkeissä ja aika näyttää mitä muuta! Ainakin kesäkauppa Matildedalissa avautuu pariksi viikoksi taas 15.7.

Loppuun vielä se pakollinen sielunmaisemakuva... Äitienpäivän aamutyyni saaressa:

Jännittävää kuunnella uutisia, joissa varoitetaan tulvista siellä sun täällä. Merivesi sen sijaan on ollut koko kevään tosi alhaalla!


torstai 2. toukokuuta 2024

Leeds vastaan susun silmukat 6-0

Hyvä ystäväni sairastui. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Paska fiilis suoraan sanoen. En voi tehdä mitään, en osaa sanoa mitään ja välimatkakin pitkä. Puhelussa kuitenkin huumorin pilkahdus: Lupasin et ku tukka lähtee, niin teen sytomyssyn. Ja siihen vastaus et siinä pitää sitten olla Leedsin tai Deep Purplen logo.

Siispä Leedsin logoa etsimään. Eihän tuo nyt niin kummallinen voi olla? Logo löytyi ja netistä ohjelma, jolla kuvan vois muuttaa silmukoiksi. Omasta puodista ei löytynyt juuri oikean väristä leedsinsininstä, joten yks perjantai-ilta meni markettien lankahyllyjä könyten...

Oikea sininen löytyi ja se on N-nimistä puuvillasekoite-sukkalankaa (kirjonnat teetee Pallasta). Koska ekojen hoitojen seurauksena hiukset oli vielä päässä niin päätin yllärinä tehdä kesäsukat. 

Jos tästä nyt jotain hyvää pitää sanoa, niin Susun silmukoilla oli kova yritys päihittää Englannin liigan potkupallojoukkue ja saihan se lytättyä Leedsin logon soikeasta litteäksi, joten kampoihin pistin kovasti! Ainakin värit on oikeat ja toivottavasti tuo hymyn saajansa huulille! Tai ainakin kertoo, että välitän.

Seuraavaks aloikin parta lähteä ja hiukset kans. Oli aika myssyn ja Deep Purplen. Silmukoinnin sijaan neuloin kirjoa. Tää onnistui hiukan paremmin. Olikohan syynä se, että ittekki olen nuoruudessa ollut ankarasti Purplefani...

Lankana Katian Tencel Cotton. Ei varmasti kutita eikä pistele. 120 silmukkaa ja menekki vajaa kerä pohjaväriä ja vähän kuvioväriä. Toivotaan, että on passeli. Väri ystävän oma valinta. Ja parran jälkeen nyt on lähtenyt hiuksetkin. Toivottavasti myrkyt tappaa ne pahuksen syöpäsolutkin!

Ensimmäinen sytomyssykamppis oli vuonna 2010. Silloin kirjoiteltiin, että myssy ei paranna, mutta voi tuottaa iloa ja lohtua. Sitä toivon tänään enemmän kuin koskaan.

Joku raja sentään! Tein vielä toisen myssyn. Tällä kerralla ei mitään logoja, vaan ihan yksivärinen perusmyssy. Suojaksi ponnarittomalle nupille  kylmältä tai auringolta lintukuvausmatkoilla. Ja merkiksi siitä että olen täällä kaukana ja ajattelen ystävää. Lankana DMC Eco Vita - kierrätyspuuvillaa 44 grammaa. Jämä tästä t-paidasta. Purple lähti ohikulkijoiden kyytiin viime viikolla ja tämä postissa maanataina. 

Muita neuleita ei sit viime aikoina olekaan syntynyt. Neljä päivää mökkielämää. Kaksi kässyäkin mukana, mutta haravointi, siivoilu ja kaislojen kerääminen vei voimat niin, että kun illalla pään tyynyyn laittoi, niin uni tuli heti. Silmukan silmukkaakaan en tehnyt eikä viikon kuluttua olevan lopputentin kirjatkaan juurikaan auenneet. Talviturkki sentään tuli heitettyä ja vappuaattoiltana nautin hiljaisuudesta, rauhasta ja lehtokurpan perinteisestä iltarundista auringonlaskun jälkeen.

Parasta kuitenkin on aamuvarhaiset! 




sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Kesätoppi pellavasta ja neuleklubin päättäjäiset

Austermannin Colleen Linen on tämän kuukauden -20% tarjouslankana. Siispä siitä tikuttelemaan kesätoppia viime viikonloppuna. Kiva ja kaunis pellavasekoite, joten eipä haitannut sadekeli.

Toppi neulotaan pyörönä. Helman, hihojen ja pääntien pitsit 4 mm ja sileä nutun osa 4½ mm puikoilla. Ihan oikean kokoinen tuli mulle ja luulen, että tästä tulee kesän suosikki!


Reunojein pitsimalli oli vähän liiankin helppo! Kerroksen vaihtumiskohdassa pitää olla tarkkana, että lisäykset ja kavennukset menee  kohdilleen. Mulla helmassa oli lopuksi pari silmukkaa liikaa...  Mutta ketä haittaa ja kuka välittää? Kaks silmukkaa sinne tai tänne?

Toppi neulotaan alhaalta ylös. Hiha liitetään miehustaan ja sen jälkeen raglankavennukset. Pääntien pitsi neulotaan ylhäältä alas ja kiinnitetään miehustaan kolmen puikon päättelyllä. Neuloin pääntien ja hihojen pitsit Addin Bambuisilla CraSy Trio - puikoilla. Muuten 4,5 mm Unicorneilla. 

Langan menekki toiseksi suurimpaan kokoon oli 7 kerää (=308 grammaa). Puikot Addi Unicorn 4,0 ja 4,5 mm ja Addi CraSy Trio bamboo 4,0 mm. Kokonaan luonnonmateriaaleista )=pellava, puuvilla, viskoosi) olevassa söpössä kakkukerässä 50 g= 120 m.

Eilen oli Salon Kansalaisopiston kevään Neuleklubin viimeinen kokoontumiskerta.

Sydän oli täynnä ja tippa linssissä oli kotiiin tullessa.

Syksyllä jännitti kamalasti. Miten osaan ja mitä ne munsta ajattelee? Tuleeko kurssi täyteen? Hirmu kiva porukka oli ja keväällä ei enää tarvinnut miettiä tuleeko tarpeeksi osallistujia. Vaikka joka päivä puodissa neuvotaan ja opastetaan asiakkaita, niin tämä tuntui oudolta ja palottavaltakin. Osaanko?

Porukka oli mainio - oli konkareita ja ihan aloittelijoita. Jokainen sai tehdä omia töitään ja toivottavasti jokaiselle jäi "kässäpussiin" jotain uuttakin oppia. Eilen saatiin käyttöömme opiston käsityöluokkakin - jossa oli hyytävän kylmää. Ennen muuttoa lämpimimpään tilaan näimme "huoneentaulun", joka kuvasti myös meidän kurssiamme:
Tähän lisäisin vielä, että "Älä vertaa itseäsi muihin vaan vertaa omaan oppimiseesi". Sillä oli hienoa, että meidän porukassa oli konkareita ja niitä, joiden suuri saavutus oli elämän ihka ensimmäiset villasukat! Olen ylpeä kaikista teistä! Ja lupaan jatkossakin paasata mallitilkun tärkeydestä sekä puodissa tai ensi syksyn klubissa 😍 

Ja kuilemma insinöörin laskutaidostakin oli hyötyä :)

Kässäilyn, kaffittelun ja nyyttäreiden lomassa päästin sisäisen susuni valloilleen. Olikohan jännitys viimeinkin helpottamassa? 

Neulojan niskataukojumppa nimeltä "Kaks oikein yhteen, ylivetokavennus" - odottaa julkaisuaan!

Kiitos kaikille mukana olleille!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Ruutuvirkattu toppi ja kissanhoitoa

Alkuvuodesta aloin virkkaamaan ruutuja Sirdarin Replaystä. Aina silloin tällön virkkasin muutaman ilman varsinaista suunnitelmaa. Muun muassa Neulomakerhon retriitissä. Viimein oli paloja niin paljon, että niistä voisi "rakentaa jotain".

Jotenkin virkkaaminen ja värien vaihtaminen tuntui työlääläältä, joten keksin sarjatyön! Ensin kymmenen keskustaa, sitten niihin kaikkiin seuraava kerros jne. Johan alkoi paloja syntymän ja aina kymmenen valmiin jälkeen palkitsin itseni neulomalla jotain.

Kokeilin montaa erilaista kiinnityssysteemiä:


Ekassa oikeat puolet vastakkain ja lenkin uloimmasta reunasta piilosilmukoilla. Tokassa nurjat puolet vastakkain ja oikealta puolelta kiinteillä silmukoilla ulommasta lenkistä ja eri värillä. Oli muutama muukin, mut ne oli tyhmiä. Tässä eka oli siisti, mutta tylsä. Ruutujen väri oli sen verran plääsy, että kaipasin jotain "särmää" joten valitsin kakkosen.

Yhtenä sunnuntaina sit aloin koontihommiin. Oli visio, mutta en ollut ollenkaan varma sen toimivuudesta. Siispä maanataiaamuna koesovitus:
Visio näytti toimivalta, joten illalla noi vaakasaumatkin virkkuuseen. Päättelykeijulla oli tosiaan työtä kaiken jälkeen:

Alkuperäinen ruutumalli on julkaistu Kotiliesi Käsityöt -lehdessä 2/2023. Siinä oli tosi kiva ja raikas väritys:

Koska langassa on iloisten ja kirkkaiden värien lisäksi myös vähän rauhallisempia värejä, niin valitsin vaihteeksi epäsusumaiset. Ja ihan kiva tuli:

Liiviä voi käyttää näin pooloon päällä tai kesällä toppina. 

Lanka Sirdar Replay, koukku 4½, menekki 308 grammaa. 2 kerää värejä 1,2,3 ja kolme tuota lilaa. Paljon jäikin, joten varmaan samasta määrästä saisi vähän isommankin. Tässä leveys 50 cm - 5 ruutua leveyteen ja kuus pituuteen. Isomman koon sais 6*6 ruudusta. Lanka on jopa tällaisen epävirkkaajan mielestä tosi helppoa virkattavaa!

Kevät etenee hiljalleen ja viime sunnuntaina pääsin ensi kertaa saareen kurkkaamaan sielunmaisemaa. Olihan siinäkin pikkupikku yllätys, kun mökin ovi ei auennutkaan. Hippasen noloa oli heti alkuunsa turvautua naapuriapuun... 

Eipä siellä vielä paljon kevättöitä voi tehdä - maa vielä jäässä ja kaivokin. Aamuaikaisella lähdin, koska sadetta luvattiin jo puolen päivän aikaan. Ja olihan SYY lähteä kiireesti takaisin mantereelle! Edellisenä iltana oli tullut viesti, että Bigikissa saattaa tarvita hoitopaikkaa lähiaikoina. Soiteltiin ja sovittiin, että Bigi tulee tutustumiskäynnille. Hänhän on asunut maalla, eikä me olla tavattu ku pari kertaa aikaisemmin. Olin innoissani! Kävin samantien hakemassa kellarista hiekkalaatikon ja ison määrän leluja.

Matka sjujui mallikkaasti - no ehkäpä Bigi oli asiasta eri mieltä. Kotiutuminen kerrostaloon sujui myös. Olikohan syynä katkarapukattaus? Oikea sylikissa tämä kaunotar! 

Kämppä tukittiin tarkasti. Olkkarin pöydällä olevat langat kiinnostivat. Haisivat kissalle. Bigi lopulta päätti, että ihan vaarattomia olivat ja jätti sikseen. 

Leluista hän ei pahemmin piitannut. Katsoi mua vaan kuin vajaaälyistä. Kuvitteleks et noi hiiret korvaa aidot ja elävät? EVVK. Joka kerta kun istuin, niin kisu tunki syliin kehräämään. Voi miten mukavalta tuntui! Ja niin tutun kotoisalta se, että mustat leggarit oli karvoissa :)

Parveke oli kuitenkin pelottava paikka. Tassuhan aikoinaan vaati päästä partsille ja kuvittelin tietenkin kaikkien kissojen olevan samanlaisia... Maanantaina olin etänä ja neuloin auringossa parvekkeella. Jätin oven auki ja ajattelin, että jospa tähän hirveän palottavaan paikkaan uskaltautuisi tämäkin kisu - olihan se muutenkin koko ajan jaloissa ja siellä missä minäkin. Olin muutaman minuutin poissa hakemassa pyykkejä ja kun tulin takaisin niin kissaa ei missään! Parvekkeen ovi auki ja ikkuna ihan pikkuisen raollaan. Tutkin koko asunnon. Ei sängyn alla, ei saunassa, ei vaatehuoneessa! Paniikki! Onko se karannut???? 

Vartin verran kirmailin pitkin rantabulevardia, könysin kaikki puskat. Ei kissaa. Kävin taas kotona, tutkin taas kaikki paikat. Ei kissaa. Itkua vääntäen soitin Neulefriikille ja tunnustin: Bigi on karannut!

Puolen tunnin kuluttua meitä könysi kolme ihmistä ees sun taas pitkin rantaa huudellen ja kaikki koiranpissittäjät haastatellen. Ei kissaa...

Lopulta luovutimme ja palasimme takaisin kämpille. Ja mitä ihmettä? Jotain mustaa oli livahtanut sängyn alle! Siellähän se Bigikissa! Oli varmasti löytänyt vaatehuoneesta tosi hyvän nukkumapaikan. Oltiin sekin paikka kahden naisen voimin tutkittu jo useampaan kertaan!

Toiset sai hyvät (ainakin väittävät niin) naurut, mutta minä olin hermona vielä nukkumaan mennessänikin. Viittä vaille susukatasrofin aiheuttaja päätyi antamaan hurinahoitoa muina kissoina ihmetellen aiheuttamaansa härdelliä...

Saapa nähdä tuleeko hoitosessioista totta vai ei... Aika näyttää, mutta kun tiistaiaamuna katti haettiin takaisin kotiin, niin kantokoppaan laittaminen ei ollut ihan helppo juttu. Ja illalla kun itse tulin töistä, niin tuntui aika tyhjältä. Mutta varmasti oma koti on paras paikka meille kaikille!

torstai 11. huhtikuuta 2024

Neuleliivi, ilmoja ja muuttolintuja

Maaliskuun tarjouslankana oli teetee Helmi. Kotiliesi käsitöissä 3 oli kolme ohjetta, joista mun puikoille päätyi neuleliivi. Huivikin houkutteli, mutta jotain muuta vaihteeksi. Yksi huivihan oli jo puikoilla (tosin nyt jo purkale).

Helmen kaverina Austermann Kid Silk. Puikot 4½. Tässä neuleessa sain itselleni perusteltua sen, että saman kokoisia puikkoja pitää olla monet eri materiaalista! Aloitin uusilla Addin Unicorneilla. koska ne on uudet, kivat, kaapeli ihan mahtava ja nätin värinen pinkki. Ja silmukat luistaa niissä tosi hyvin. Tässä helmi-kidsilk -yhdistelmässä liiankin hyvin... Oli pakko vaihtaa "perinteisiin" KnitPro koivupäihin!

Liivi on ihanan pehmeä, kutittamaton ja uskomattoman kevyt: M-koko vain 263 grammaa! Helmeä neljä kerää ja Kid Silkkiä ihan pikkuisen päälle kolme! 

Ohje oli kiva, selkeä enkä löytänyt virheitä. Hyvä Niina Kaakkurivaara! Itsellä unohtui olan viistotukset takakappaleelta ja jätin ne tarkoituksella väliin myös etukappaleelta. Tykkään ohjeistä, jotka on viimeiseen asti mietittyjä. Tässä pääntien kavennukset:
Resorit oli tunturineuletta ja muuten koko nuttu sileää.  Pääntien ja kädenteiden tunturineuleessa käytin Addin Crasy Trio -puikkoja ja päänteiden silmukat lepäilivät ennen viimeistelyä Cloverin lepuuttajilla: Jälleen yks "turhake" - joka menee jatkoon!

Tuskinpa olis vieläkään valmista ilman viime viikkojen vaihtelevia säitä! On ollut pakko pitää muutama etäpäivä, koska kesärenkaat... 

Siispä sääkuvia:

Pääsiäisenä vuoden eka ukkonen.
Sit lumimyrsky. Jäät sulamassa ja jään reunalla kökötti koko päivän ällöt Merimetsot rivissä nokka kohti tuulta. Täällä kotirannassa on muutenkin hurjasti muuttolintuja. Kaikenlaisia lokkeja, sorsalintuja, ja kaikkia, joita en tunnista. Yhtenä aamuna soffalla maatessani kera uutisten, aamukässyn ja kaffemukin luulen nähneeni merikotkan syöksyvän meidän talon yli kohti vastarantaa! Haikarakin teki pikaisen välilaskun tuolla jään reunalla. Myös Majakkarannan joutsenpari on palannut. Niillä on ollut tapana alkaa pesäntekoon heti tultuaan kun merivesi on matalalla. Lähes joka kevät vesi nousee, pesä nousee ja purjehtii aavalle. Toivottavasti pesintä onnistuu tänä vuonna.  

Myräkän jälkeen ilma kirkastui ja aurinko alkoi sulattaa lunta.

Maanantai-iltana ihailin upeaa iltaruskoa:

Pikkuisen petyin, kun tänä aamuna uutisiten säätyyppi kertoi tämän olevan Saharan hiekkaa...

Nyt on harmaata ja sataa. Ehkäpä on seuraavan kässyn viimeistelyn aika. Palataan pian (toivottavasti).