Pienet paketit joulupukin apurilta

Tänä vuonna vain ihan pikkuisia paketteja päätyi pukinpussiin. Veljen tytön tyttö oli taksvärkissä puodissa muutama viikko sitten.  Tää tonttu kyseli toiveita. Puodista löytyi lanka ja sopiva mallikin. Lämpimät lapaset jostain kutittamttomasta langasta. Ensin ajattelin et yhden lapasen kerkiin ja lupasin toisen tammikuussa synttärilahjaksi. Sainhan kuitenkin valmiiksi molemmat:

Lankana Arvier Silke Peo30. Puikot 3-3½ sukkikset. Menekki 78g. malli puodin Ida-Marian. Kun tytteli sai langan käsiinsä, niin kertoi, et tää tuntuu ihan samalta, kuin se onneton kaulurilanka (jonka kaulurin äitinsä pesi koneessa ja soitti mulle paniikissa et voisinko tehdä uuden ku ei voinut kertoa tyttärelleen kauheasta katastroofista).  No teinhän. Värivalinta oli ylläri: olen kuvitellut et kaikki teinit valisee mustan, mutta tämä teini valitsikin vaalean sinisen!

Suvun pienin on ollut tosi huolissaan siitä, et mistä niitä villasukkia vois tulla, koska mummi ei enää ole kutomassa. Ei vissiin ole kauheeta luottamusta minuun... Onneksi kysyin lempiväriä (ja myös 9-vee kokoa, joka on jo yli 40. Pentu ilmeisesti kasvaa maata myöden). Olisin ilman muuta tehnyt jotain sinistä, mutta lempiväri olikin punainen!

Teetee Pallas. Puikot 2,75 mm. Olen viime aikoina todennut, että pikkuisen pienemmällä puikolla neulotut sukat kestää paremmin. (Ittellä on mökkinaapuri Leenalta yli 30 vuotta sitten neulomat lahjasukat edelleen ehjät ja käytössä ja ne on tosi tiivistä tavaraa). 

Piparitalkoissa kysyin kummitytöltä lahjatoivetta. Muistutti siinä, et siitähän puhuttiin jo vuosi sitten... Uups :(  Huppuhuivi ja keltainen. Sain linkin toiveohjeeseenkin. En ihan heti luvannut keltaista, mutta kun puotiin menin itsenäisyyspäivän piparitalkoiden jälkeen niin heti löytyi sopiva lanka!

Lanka Austermann Briana Alpaca Cotton kaksinkertaisena ja puikot 5 mm. Mallitilkunkin tein ja ihan vähän piti ohjeen silmukkalukua säätää. 

Sen enempää ei omatekisia tänä vuonna paketteihin päätynyt. Paitsi tietenkin sinappia. Ja parsin parit sukat isälle.

Joulu on ohi ja kaikesta huolimatta ihana ja lämmin. Etukäteen pelkäsin surullista aikaa...

Joulurauhanjulistukseen kävelin ekan kerran elämässäni yksin Förinrannasta. Vaikka olihan mediatietojen mukaan siellä 18000 muutakin... 

Aattoiltaa vietettiin koko perheen kesken Naantalissa nyyttärimeinigillä. Mun osuus oli periä äidin juusto ja THE Jälkiruoka. Molemmat meni päin peffaa, vaikka yhdessä ne teimme vielä viime vuonna. Ensi vuonna jo osaan jo ihan itse. Virheistä oppii. Ei ne hukkaan tänäkään vuonna menneet. Maku oli kohdillaan, mut rakenne ja suutuntuma...

Kaksi oli siis joukosta poissa. Äiti nukkui pois 1.11. ja veljen poika oli kovassa kuumessa. Uskon, että molemmat olivat mukana kaikkien mielessä ja sydämissä.

Vaikka lupasin, ettn julkaise tätä kuvaa, niin petän lupaukseni. Ison kissanruokapaketin sisuksista löytnyt (jo viime jouluksi tovottu lahja) taisi olla ilmeestä päätellen odottamisen väärti:

Etukäteen mietin, että tästä joulusta tulee surullinen. Tietenkin oli ikävääkin, mutta myös iloa yhdessäolosta ja -tekemisestä. Joulupäivänä syötiin mun kotona veljeni, vaimonsa ja isän kanssa (ruokia, jotka meni ihan pieleen tietenkin). Oli tarkoitus tehdä hieno naudanpaisti, punaviinikastike ja uunijuureksia. Lopulta mätöin kaiken samaan pataan ja lopputulos oli parempi kun alkuperäinen ajatus. Ruuan jälkeen soitettiin yhdessä puhelu äidin parhaalle kaverille. Voi niitä muistoja! Meidän lapsuudesta ja vanhoista ystävistä.

Tapanina oli ajatus pyjamapäivästä ja perinteisestä pakastepizzasta. Vaan mikä voisikaan olla parempaa? Aamusauna, pyykkikone (koska sähkö halpaa ja vapaapäivä). Ja ihan ihana extemporebrunssi! Ystävät Kakskerrasta Bigilandiasta tulivat jakamaan kanssani brunnssin mädit, sipulit, smetanat ja lohet! Ja vielä vähän "jätteitäkin". Pyjamapäiväkin toteutui, koska kaksi minsaa ennen vieraiden tuloa sottasin uuden joulutunikani rinnuksen soosiin, joten puin päälleni pyjaman.

Loppujen lopuksi tosi kiva joulu! Itsekin olin ollut hiukan kiltti. Pukki toi monta pakettia: (ihan vaan muutamat mainitakseni) Tillukkaat, 6 paria lämpöisiä työrukkasia ;), elektroniikkaa ja kauneudenhoitoa. Parhaat naurut tuli kuitenkin:

Osui ja uppos! Olen onnentyttö. On läheisiä ja ystäviä, joista välitän ja jotka välittää ja joiden seurassa voin olla oma itseni.

Jos tää postaus on tän vuoden viimeinen niin toivotan hyväää alkava vuotta 2025 kaikille! 

P.S. Pakakstepizza odottakoon uudevuodenaattoon.

Nilkkureita: Pitsiakaatti ja Annansilmät

Pallakselle on neljä uutta kesäsistä sukkaohjetta. Neuloin niistä kahdet.

Pitsiakaatti:

Lankana teetee Pallas, menekki alun toista kerää, puikot KnitPro 15 cm puiset. Malli oli kiva ja pikainen neulottava. Siinä vaihtelee oikeat ja nurjat silmukat, pitsineule ja muutama palmikonkiertokin. Sukka syntyy muutamassa tunnissa!

Tai siis... Kun oikein nopea yrittää olla, niin unohtelee langakiertoja ja huomaa sen vasta kahdeksan kerroksen jälkeen ja sit joutuu neulomaan takaperin... Toistakin sukkaa neuloin takaperin tiistaina laiturineulojaisten jälkeen. Pitsineuletta enemmän keskityin hauskoihin juttuihin, pöydän herkkuihin ja iltauintiin. 

Annansilmät kokoa 38-40 sain testineulottavaksi jo keväällä. Tein ensimmäiset ohjeen mukaisilla kolmosen puikoilla ja niistä tuli aivan liian isot. Sukat jäi malliksi omaan puotiin ja ovat ihan sopivat Idalle.

Toisen parin neuloin 2,75 mm puikoilla ja tuli oikean kokoiset. Niistä ei kuvaa, koska projekti oli "erittäin salainen" näihin päiviin asti ja ne sukat lähetin teeteelle ohjekommenttien kera.

Vink vink: Pallas on heinäkuun tarjouslanka -20%!

Mulla on kumma taipumus tehdä kirjoneuleesta liian löysää. Ilmeisesti varon kiristämästä lankoja ettei vaan tulisi liian tiukkaa. Dominanssista en piittaa vaan kieputtelen lankoja sormissani ees taas miten sattuu.

Kesäkuussa oli puodissa taas inventaarin aika. Löysin vielä parit sukat, joita en ole muistanut blokata. Näitä on vuosien varrella nähty niin paljon, ettei niistä ole paljon kerrottavaa:

Perinteiset Susun palmikkosukat. Tällä kertaa Noro Silkkisukkalangasta. Puikot 3,25 mm Zingin 15 cm.

Ja aina vaan vauvan palmikkosukkia jämänöttösistä. Vihreät teetee helmeä ja vaalean vihreät Katian Alpaquinaa. 

Viikko sitten Turussa oli Keskiaikamarkkinat. Olin siellä nyt ensimmäistä kertaa ja ilahduin: Ei ainuttakaan metrilakukauppiasta tai kiinalaista krääsää, vaain ihan oikeaa suomalaista käsityötä niin keskiaikamarkkinoilla kuin joen toisella rannalla käsityömarkkinoillakin! Kummitytön kanssa höntsittiin ympäriinsä ja molemmat löysi itseään kiinnostavia juttuja. Minä hihkuin aina kun näin lankaa ja Sini aina kun näki kirjoja tai jotain niihin liittyvää! Tuo tiskiharja oli ainut etukäteen suunnitelmissa oluut hankinta. Mehän ei todellakaan tarvita yhtään uutta piparimuottia, mut ku ne oli niin söpöjä... Puhumattakaan kissakammasta :) Kirkkopuiston viinibaarissa leputeltiin välillä jalkoja.

Ei me muuten, mut kun äiti käski ja mehän ollaan tottelevaisia tyttöjä :)

Perinteinen Pop Up -kesäkauppamme avautuu taas maanataina 15.7. Matildedalissa. Mukana vanhat tutut: Salo Design, Bizarre, Atelier Tanja Lahti, Modaliisa, Taapero&Teini, Elisabeth, Vetinet ja tietty Anjalin. Puoti on avoinna joka päivä 11-18 29.7. asti. Oma puotipuksupäiväni on 16.7. tiistaina. Tulkaahan moikkaamaan!

Koronakässyjä

Sain sen sitten minäkin. Tartunnan. Siis koronan... En ollut hirveän kipeä. Kuumettakin vaan pari päivää ja kolme yötä kurkku kamalan kipeänä. Töistä poissa viikonlopun lisäksi kolme päivää. Tosin ei ne varoitukset ihan turhia ole - vieläkin olo on hutera ja heikko, vaikka positiivisesta tuloksesta on jo melkein kaksi viikkoa! Joten ei ne varoitukset ihan turhia ole. Ekat uutiset koronan uudesta tulemisesta tulivat samana päivänä, kun itse sain positiivisen tuloksen.

Hehkuteltuani ankarasti ja monessa foorumissa kummityttöni kirjagarmissa suosittelmaa Marika Riikosen Yksin - kiitos -kirjaa tunnen kiitollisuustta ja vähän nolottaakin. Vaikka kaipaan usein yksinoloa ja tykkään hirveästi omasta seurastani, niin oli ihanaa huomata miten ystävät välittää ja huolehtii. Niin moni viestitteli, kyseli vointia ja voisko tuoda jotain. Tunnen olevani onnetyttö!  

Koska olin kotona ja mukana oli lankaa riittävästi niin... Opettelin intialaista peukalokiilaa:

Tein kolme kokoa. Lankana Cedro. leikittelin kämmenselän puikoilla erilaisilla pintaneuleilla. Puikoilla 3½ 15 cm Zingelillä ja menekki alle kaksi kerää kaikkiin.

Tilauksessa oli myös seuralapaset luistelijatytölle. Oli kämmenen kuvakin piirrettynä pahville, vaan liian pienet tuli. Menevät pikkusiskolleen ja isommat ovat passelit. Pienet Pallas ja 3,0 mm puikot, isommat Peo30 ja puikot 3½.

Koska sähkö oli halpaa, niin päätin taas kerran kokeilla huovuttamista. Tällä kertaa perinteisellä sukkamallilla. Varsi ensin teetee Sallaa 3½ puikoilla ja tossuosa SMC Wash&Filziä 5,0 mm puikoilla. Ihean perinteinen sukka 12 s puikko. Sallaaa 1 kerä ja Fliziä kaks. Pyykkikoneeseen froteepyyhkeiden kanssa 40 asteeseen ja ihan ookko lopputulos:

Hauskin koronäkässy syntyi ihan muutamassa tunnissa! Sain vinkin entisestä kollegaltani Käsityö-Elisan Maijelta! Itse en mitään golffaamisesta ymmärrä, mutta tässä mainio siilisuoja golfmailalle: Eipä mailat kolise ja kolhiinnu keskenään:

Hirmuisen hauskan näköinen tyyppi vai miten? Lankana varressa teetee Salla ja terässä  hapsulanka SMC Brazilia. Kenkkua et Brazilian valmistusta uhkaa taas kerran lopetus. Vielä on hiukan jäljellä. Joitain iloisenharmaita.

Pyhänpäivänä perinteisesti mökki talviteloille. Vaikka olo oli aika hutera, niin metsään piti päästä. Miten rentouttavaa onkaan metsässä kuljeskelu, vaikka vettä satoi ja ilma oli pirkkalonkeron harmaa. Musta tuntuu, etten ole saaren ainoa sienestäjä, koska saalis oli vajaat kymmenen litraa.

Tämä hauskanen metsänäkymä on tullut vastaan joka vuosi "pitkällä" sienikierroksella: Metsänpeikkojen neukkari ihan selvästi!

Tän neukkarin nähtyäni aina saan korvamadon. Tapio Rautavaaran Menninkäisten maa: Ihan paras biisi! TätäKIN biisiä harkattiin ainkoinaan tyttöenergialla möksän terassilla. Koreogafian kera ;) En muista onko esitetty livenä. Toivottavasti ei kukaan muukaan...

 

2*reissu, 2*sukat, 2kertaan, frivolité ja messuilemaan

Pari viime viikonloppua on mennyt mukavissa merkeissä reissaten ystäviä tapaamaan. Koska reissu, niin tarvitaan reissukässy. Tarinoiden parissa silmukoita syntyy kuin huomaamatta ja valmistakin.

Kakskertaseura myy kakskertasukkia tilaisuuksissaan. Sukkien varren raidoittaa Kakskerran viirin värit. Lankana teetee Pallas, puikot 3 mm. Me neulomakerholaiset näitä tikuttelemme. Tällä kertaa tarve oli enempi miesten kokoisille. Sukkaykköset syntyivät pari viikkoa sitten Nauvon Valmossa ja kakkoset viime viikonloppuna Kangasalla Neulaniemessä.

Mulla oli ihan mieletön tuuri matkakelien suhteen. Vielä perjantai-iltana oli kauhea lumimyrsky, mutta lauantaina töiden jälkeen sää oli rauhoittunut. Perille pääsin ihan ilman kommelluksia

Eka reissu oli jatkoa viiskytvee synttäreille. Lauantaina töiden jälkeen Reppulin keula kohti saaristoa. Kaksi lauttaa ja perillä! 

Tää kolahtaa joka kerta: Huussin käpyverhot on ihanat (ja oikeaa haitekkiä styrox-istuin)! Illalla tehtiin pieni kävelylenkki melkein täysikuun valossa - myräkästä ei tietoakaan eikä tarvetta taskulampuille! Pitkällä saaristossa ei ole valosaastettakaan. Tähtibongareille olis ollut mainio keli. Juttu luisti yömyöhään asti. Herkkuja ja yömyssyksi vanhaa invaliidia - jotenkin osuvaa sekin ;)

Sunnuntaina pidempi lenkki. Lumessa näkyi, että oravilla on taitanut olla bileet ja kevättä rinnassa:

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Oltuani vuorokauden täysihoidossa kotimatkalla sunnuntaina Nauvon lauttarannassa näin kaksi saarta. 

Viikko kului nopeasti ja oli aika lähteä ihan toiseen suuntaan ja toisen hyvän ystäväni luo. Jälleen matkakeli osui kohdilleen. Jossain myräköiden välissä pääsin luikahtamaan huonossa hapessa olevien Reppulin talvirenkaiden kanssa ihan kuivalla kelillä ja turvallisesti perille lähes valoisaan aikaan.

Herkkuja ja aikaisia nukkumaanmenoja. Ja aamuruskoon heräämisiä Längelmäveden rannassa. Tälle reissulle "rönttävaatteet" pakkasin vaan jatkoksi edellisen reissun kassiin, koska täällä saa osallistua (kuten myös omalla mökilla aina). Kotiin tullessa totesin, että mulla on hauis. Kui se muute vois olla kipiä?

Tämän urakan jälkeen ihanat rantasaunan löylyt ja sen jälkeen takassa valmistettuja herkkuja. Unta ei todellakaan tarvinnut odotella, vaikka parvella olikin ihan riittävän lämmintä... 

Saunan jälkeen istuin hetken itsekseni ulkona viilenemässä. Katselin järvelle päivän hämärtyessä ja mietin, että näiden kokemusten jälkeen akut on taas ladattuina moneksi viikoksi eteenpäin!

Miten nyt tää säästää asuntoa keskellä talvea? Kun ei koskaan käy missään! Noo: Tokareissu sovittiin jo viikkoja sitten ja eka tuli vähän yllättäen puskista. Kun Tassuton voi vaan ottaa ja lähteä vaikka extempore. Ikävä on edelleen, mutta onhan tässä joku hyväkin puoli, jonka vasta havaitsin. Nyt on tällainen elämänvaihe. Kangasalla oli kyllä kaksi kissaa, joita parhaani mukaan yritin tehdä kavereiksi kananameilla...

Huonolla menestyksellä... Tosin toisenä yönä olin tuntevinani Toipparin (vas) jalkopäässä. Hönttä sen sijaan pysyi kaukana (kävi se sentään pari kertaa haistamassa mun villasukat isäntäväen ollessa turvallisesti lähellä). 

Maanantaina oli puodissa Salon Seudun Kädentaitajien käpypitsi-ilta. Mun piti vaan toimia emäntänä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Neulapitsillä voisin ehkä päästä alkuun. Noi vois olla korvikset. Kiroilujen lomassa vitsailin muille, et ens jouluks me kaikki tehdään viiskyt joulukorttia käpypitsillä. Ei tullu kannatusta, mut alkeet opittiin!

Ja taas kohta on viikonloppu. Turun Kässämessut on peruttu tänäkin vuotena. Niin pitkään ku niitä ollaan odoteltu, niin aikamoinen pettymys. Olisi ollut tosi kivaa tavata livenä monen vuoden jälkeen. Paikkavarauskin oli voimassa... Siispä ensi viikonloppuna löydät meidät Kassamessuilta Netissä. Tapahtuman "Messuhalli" toimii tapahtumineen facebookissa perjantaista sunnuntaihin ja Anjalinin ja kaikki muut mukana olevat yritykset löydät myös verkkosivuilta vaikka eit olis naamakirjassa. 

Onhan siinä se hieno juttu, ettei tarvitse lähteä mihinkään, eikä maksaa pääsylippuja. Omalla kotisoffalla voi ottaa kupin kahvia ja hypätä messuilemaan! Mikään some tai viesti ei korvaa  tapaamista kasvotusten - siispä kaikki messuille tulevat tarjoukset (joita vielä mietitään) ovat myös voimassa puodissa Annankadulla.

Aika juhlia ja höpsöillä! 21 vuotta lankakaupan tätinä.

Mihin aika onkaan mennyt? Pari viikkoa sitten havahduin huomaamaan, että tähän aikaan vuodesta on toinenkin merkittävä päivä. 21 vuotta lapsuudenunelmani toteutumisesta! Paljon on tapahtunut sitten alkuaikojen ja toisaalta ei. Olen halunnut pitää puodin perinteisenä käsityöliikkeenä ja kuitenkin räpistellä myös nykyajassa. Pystyssä ollaan edelleen ja siitä iso kiitos kaikille ihanille asiakkaillemme, aina kannustaville vanhemmilleni ja varsinkin Ida-Marialle, joka huolehtii puodista paremmin ku minä ikinä!

Etsikelin netistä jotain ikärajaa 21-vuotiaalle. Ainut löytämäni oli, että 21-vuotiasta ei enää käsitellä nuorena rikoksentekijänä. Siispä nyt pistetään elämä risaiseksi ja tunnustetaan kaikki mokat. Aikuiseksi en aio kasvaa ikinä! Saapa nähdä mikä on tuomio...

Sain alkusyksyllä koeneulottavakseni Niina Kaakkurivaaran Talvisen poolon.  Tein mallitilkunkin ja kaikki tiheydet ja silmukkaluvut mukamas täsmäs. Oli tarkoitus tehdä ittelle uus mökkivillapaita samalla kertaa... Kuis kävikään?

Nuttu päätyi piiloon, melkein hautautui häpeissään... Kunnes yks päivä puodissa Verkkokauppavastaava näytti olevan kovasti kylmissään näpytellessään tietsikkaansa ja ehdotin et jos tuo nuttu lämmittäis ku oli vihree ja vastaavan lempivärikin... Siitä lähtien villis on ollut Idan työvaate joka päivä!

Siis ei ollut moka. Mä vaan olin väärän kokoinen. Idan päällä onnetonkin riepu näyttää hyvältä. Lankana teetee Pallas ja Austermann Cashmere Cloud. Ihana yhdistelmä eikä kutittele. Ja ohje ihan kelpo ja jokaiselle jotakin eli ylhäältä alas ja perinteisesti (kuten mä vanha jäärä haluun tehdä).

Tätä nuttua on jemmattu piilossa syksystä asti. Moni tulee puotiin kysymään ohjeita ja neuvoja ku mää oon muka joku ammattilainen... Joo - tässä todistus siitä, että kaikki ei muka-ammatiaisellakaan mene aina ihan putkeen. Siinä myös on käsitöiden ihanuus ja kamalauus ja viehätys. Ku tekee itte ni saa mitä haluu.... Tai sit saa mitä sattuu tulemaan :)

Koska edelleekään mulla ei ollut uutta mökkivillapaitaa niin nyt on. Borgo di Pazzi Cedrosta olen tehnyt aika monta kaarrokavillistä viime vuosina. Ja aina kaikista keristä jää joku nöttönen. Päätin, et kun nöttösiä on tarpeeksi, niin teen niistä ittelleni uuden mökkivilliksen. Olin tosin jo rakastunut vadelmanpunaiseenkin, joten en malttanut odottaa vaan...

Nyt on uus. Ikioma. Sopiva. Oikeen kokoinen. Ei huano. Mun synttärivillis. Onnee mulle! Helman silmukkaluvun nappasin jostain, hihojen samoin ja kaarrokkeen kavennukset tein sillai ku sattui tuntumaan. Puikkoina 3½ mm resoreissa ja 4½ mm muualla. Tein kaikkia kappaleita yhtä aikaa joten toinen hiha CraSyillä ja toinen sukkapuikoilla. Lankaa kului 650 grammaa. Mun mielestä yllättävän vähän! Ja jos ei ilmeestä vielä näe niin tykkään. Eikä kutita vaikka on vaan ihan tavisvillaa eikä ees merinoa!

Tässä linkki nuttuihin, joista raitalangat koostuu. Lisäksi kaksi kerrosta tummaa harmaata tästä. Välikerrokset Cedroa väri 53. 

Koronavuosien jälkeen voidaan pitkästä aikaa juhlistella kaffien kera myös puodissa. Torstaista lauantaihin kaffetta ja susumaisten - ei niin nättien suupalojen kera ja kait me joku lankatarjouskin keksitään lakoista huolimatta... Ja muist aina, et meillä ei oo ostopakkoa.

Kiitos ku saan olla ja tehdä. Kiitos kun ootte.💕

t. Susu

Helmikuun sukkia ja kokeiluja

 Koska isoäidinneliösukkia oli kiva tikutella, niin teinpä pari väriversioita. Ensiksi meidän kaikkien suomalaisten rakastamilla väreillä eli Iloisenharmaat:

Ja niille vastapainoksi lällyhempeät:

Lanka teetee Pallas. Koukku DMC 3 mm ja puikot 15 cm 3 mm Zingit. 

Kansalaisopiston kurssilla pyrin joka kerta opettelemaan jotain uutta. Tikapuutekniikka opeteltu, mutta totesin et hyvä osata, mutta ei oo mun juttu. Viime torstaina opettelin onteloneulomista. Suunnitelmissa oli Matleenan tuplalapaset, mutta harjoituksena syntyi patalappu:

Lapaset taitaa jäädä haaveeksi... Pallasta tämäkin. Toisella puolella siis värit negatiivina.

Tuttavan kanssa tuli puhetta kallin sähkön ja sähkölämmitteisessä omakotitalossa etätöissä palelevan mahdollisista lämmikkeistä. Ponchohan olisi ollut mainio ja lämmin, mutta kaulus kutitteli niin, että vaatetta ei voinut käyttää. Siispä ehdotin et josko tekisin asialle jotain... Taas yksi uhkayritys - siksakkasin vanhan kauluksen reunasta, leikkelin , poimin silmukat ja tein uuden kauluksen Peo 30 -langasta. Ajattelin, et jos homma menee keturalleen, niin riepu olis joka tapauksessa ollut käyttökelvoton joten kovin suurta vahinkoa ei syntyis. Hienosti meni ja tuttavalta tuli oikein halit!

Torstaina kuulin sattumalta, että Halikon kirjastossa oli Kehrääjien miitti. Koska paikka on kotimatkan varrella, niin poikkesin kurkkaamaan. Paikalla oli vielä viiden jälkeen kolme kehrääjää rukkeineen.

Oli yksi ihan perinteinen, toinen sähkökäyttöinen ja kolmas tuollainen moderni, jota kuitenkin poljettiin ihan kauramoottorilla. Minäkin pääsin kokeilemaan värttinällä kehruuta. Komeaa pukleeta tuli ainakin metri:

Taitaa mennä tovi ennekuin Tassusta 14 vuoden aikana karstatut karvat päätyvät langaksi... Ehkäpä pitää vaan tyytyä ammattilaisiin...

Töissä mietittiin jotain kivaa ja helppoa lomakässyä hiihtolomalaisille. Suorakaiteen muotoisista paloista syntyi kisu ja vahingossa hiirikin. Ja oli kyllä hauskaa. Pehmolelutkaan ei oo ihan mun juttu. Tom ja Jerry:

Lankana Katia Pluma.

Seuraavaks jotain ihan mulle ittelle. Sitä odotellessa hyvää viikonloppua ja talvilomaviikkoa!

Uusi pallas ja purkale

Uuden vuoden ryhtiliike ei oikein ota alkaakseen. Oli tarkoitus kirjoitella jotain blogiin vähän useammin ja tässä sitä nyt ollaan. Vuosi on jo pitkällä ja jopa 86-vuotias isäni huomauttelee, kun mitään uutta ei ole tullut koko vuonna!

Käsitöitä olen tehnyt, mutta kaikessa on jotain hämminkiä. Onkohan tämä vuosi 2023 jotenkin epäonnen kässyvuosi mulle?

Pallaksen uudet värit piti heti saada puikoille. Ennen joulua asiakas teki tosi kivoja rannekkeita ja säärystimiä, joissa oli yhdistetty isoäidinneliötä ja neuletta. Minähän heti "keksin" että sukat tolla systeemillä olis kivat!

Ja tulihan sukat, mutta taas totesin ettei se mikään oma keksintö ole... Kukaan ei viissiin ole patentoinut isoäidinneliötä, mutta aika lailla samaa sorttisia juttuja löytyy Jonnan koukuista...

Joka tapauksessa sukat tuli ja uudet värit kivasti sopii yhteen.

Innoissani virkkailin noi mummoruudut. Kaksi ruutua virkattuani huomasin et erilaiset tuli. Virkkasin sit molemmille kaverin. Oli tarkoitus et etupuolelle yhdenlaiset ja taakse toisenlaiset... Ni miltäs näyttää?

Kaikesta huolimatta ihan kivat! Tosin mummoruudun kohta on pukiessa vähän pinkeä kantapään kohdalla. Puikot 3 mm Zingit ja koukku DMC 2,5 mm. Ajattelin tehdä vielä toiset. Silmukkaluku on ihan ookoo, mutta jos virkkaan kolmosen koukulla, niin ruutukohta menee jalkaan varmaan sujuvammin.

Seuraavaks edellisen postauksen punaista Peoa jäi melkein kokonainen kerä. Pitkän aikaa olen suunnitellut neulovani "korvikkeen" tälle huiville, joka on paljon (=koko ajan) käytössä ja aika lailla nuhjaantunut. Värikin sopii just tähän pipoon. Siispä jämälanka puikoille!

Loin silmukat ja aloin pistelemään jotain. Oli visio... Ja ihan nätti siitä tulikin:

Siis tuollee levällään pöydällä oli ihan nätti, mutta kaulassa ihan tyhmä. Reuna rullas ihan pöljästi eikä ollenkaan niin kuin visiossa. Siispä siitä tuli vuoden eka PURKALE:

Purkale on asiakkaalta rötsitty sana ja minusta ihan mainio ja kuvaava! Toinen ihan käyttökelpoinen neulesana (toiselta asiakkaalta) on takaperin neulominen. Takaperin neulotaan jos puretaan vaan kerros tai kaks mut jos kiskotaan koko tekele alkutekijöihin, niin kyseessä on purkale. Olisikohan syytä alkaa keräämään uutta neulesanakirjaa?

Purkaleen olen tehnyt jo toisenkin kerran ja kolmaskin kerta on jo meneillään. Lankana Peo ja testissä Tampesterin messuilta ostamani  Chiagoo-puikot. Kaikki niitä hehkuttelee, mutta en nyt osaa niitä mitenkään ihmeellisenä pitää... (Nyt alkaa varmaan huutomyrsky).

Usein puodissa kysytään et mitkä puikot on parhaat. Jos sille päälle satun niin vastaan et "Ei me huonoja myydä ollenkaan!" Mutta onhan niissä eroja ja puikot on tosi paljon makuasia. Ja lankavalinta vaikuttaa myös puikkovalintaan. Ohuissa sukkapuikoissa olen siirtynyt Zingeihin yksinkertaisesti siitä syystä, että katkon puisia ihan solkenaan. Tosin just eilen Steppiä neuloessani vaihdoinkin Zingit KnitProihin, koska Zingit oli siihen lankaan liian liukkaat! 

Joka tapauksessa purkale vol3 on jo tekeentymässä kylvyn jälkeen pyyhkeen päällä tuossa eteisen matolla. Aika näyttää miten se "istuu" kaulalla... Kolmatta kertaa en pura! Enkä värvää ketään muutakaan purkamaan. Jotenkin masentavaa, että vapaaehtoisia on tarjolla ruuhkaksi asti :(

Karvis valitteli ettei sillä ole sukkia. Ai ei vai? Ei kuulemma ehjiä sukkia ku yhdet ohuet ja yhdet paksut. Välipäivinä keräsin sen kaikki sukat (sängyn alta, makkarin lattialta ja kaapista) ja löysin useammat ihan kelvot. Loput (=yli 10 paria) toin kotiin, pesin ja tutkin. Hrahlö kuluttaa sukkia jotenkin omituisesti. Lähes jokaisen parin toinen sukka oli suht kelpo ja toisessa oli kunnon reikä! Miks ihmeessä ei voi käyttää sukkia niin, et vaihtais tassua joka toinen päivä, niin kuluisivat tasaisesti?

Joka tapauksessa ensiapuna parsin (minä vai?) yhdet Rubinit (=ohuet) ja teritin Pallakset (keskipaksut). Toivottavasti näillä pärjää jonkin aikaa... 

Teriin 74 g teetee Pallas (olihan sitä samaa varsikin). Puikot 2,75 mm KnitPro Symphonie wood 15 senttiset. Ai juu - toi 15 tai 20 senttinen puikkokin jakaa mielipiteitä. Mun mielestä 15 senttisillä kutoo nopeammin. Tai sit mä vaan luulen niin...

Ja taas yksi arvaus tai pohdinta tässä sukankesto-ominaisuuksia pohdiskellessa: Jos rakenne on tiukka niin kestääkö se paremmin? Yleensä teen Pallaksesta kolmosen puikoilla. 

Yks lankakokeilukin piti tehdä. Väitetään, että Filzi-lanka kävisi Alafosslopin ohjeisiin. Jääkukkaneuleen ja muutamien huopatossujen jämistä kokeilin Alasuq-pipoa. Ainakin tiheys täsmäsi ja lanka tuntuu ihan mukavalta ihollakin. En sitä ohjetta sen kummemmin lukenut vaan tein pääntien kavennukset omasta päästäni.

Paksulangat ei ole ihan mun juttu, mutta neulekärsimys oli pikainen - tuollaisen tikuttelee tunnissa tai ainkin parissa.

Vuodenvaihteen ihanat lumimaisemat on vaihtuneet mustaan ja märkään monta kuukautta kestävään marraskuuhun ainakin täällä varsinaisessa Suomessa. Vaikka päivä pitenee, niin kahden pimeän välissä on vain pieni lonkeronharmaa hetki. Siispä viime lauantaina tuunasin tampereen messuilta ostamani "mummoankkakäsveskan" heijastavilla helmillä. Jos heijastin unohtuu niin veska on mukana! Ja mummoankkaveskaan mahtuu yllättävän paljon tavaraa - kaiken muun tarpeellisen lisäksi ainakin sukankudin...

Puodissa on taas ihmeiden aika. Huonosta hoidosta huolimatta vai sen seurauksena?

Orkku kukkii taas!