Saloneuleet aikuiselle ja lapselle

Kuten moni muukin paikkakunta, myös Salo sai omat nimikkoneuleensa viime syksynä. "Sattuneista syistä" en alkuun ollut kovin innostunut. Kuviot näyttivät jotenkin sekaisilta ja niitä oli mielestäni vähän liikaa. Kun huomasin, että kansalaisopistolla järjestetään keväällä Saloneulekurssi, niin päätin et jos mallineuleen tekisin sittenkin puotiin...

Kun neule oli valmis ja viimestelty, niin totesin ettei se sittenkään ihan kamala ole. Oikeastaan ihan kiva ja erilainen.

Kuvioiden teemat ovat Salon rikkaasta historiasta aina kivi- rauta- ja pronssikaudelta asti. Lisää kuvioiden taustasta voit lukea kaupungin nettisivuilta. Sieltä voi myös ladata ohjeet tai hakea printtiohjeen kaupungintalolta.

Ennen kuvioiden taustaan tutustumista mielikuvani tuosta linnusta oli Salojoen ankanuitto tai kotikaupunkini Turun Posankka. Tai olikohan se vanhassa Salon vaakunassa esiintynyt joutsen poikasena? Tosiasiassa (lainaus kaupungin sivuilta):

"Salo-neuleen lintukuvio on saanut innoituksensa lintuneuloista. Suunnittelussa apuna käytettiin useampia, keskenään vähän erilaisia lintuneuloja. Esineet ajoittuvat 500-luvulle – osa on vanhempia, osa nuorempia. Lintuneulojen löytöpaikka on Isonkylän Palomäen polttohauta."

Niin, et se siitä Posankasta... Myös muiden kuvioiden taustat löytyy kauoungin nettisivuilta.

Lankana tässä aikusten versiossa Borgo di Pazzi New Cedro. Menekki yhteensä 520g eli pohjaväriä 8 tai 9 kerää, ja kuviovärejä molempia 2. Resorit neuloin 3½ ja miehustan 4½ puikoilla. Ettei ihan menis niinku kuuluisassa Strömsöössä, niin hihat neuloin Addin CraSy Trio Bamboo -puikoilla. Kun eka hiha oli valmis, niin huomasin että yksi kolmesta puikosta olikin 4 mm... Joopa joo - piti sit vaan tehdä toinen hiha samoilla ja toivoa, että valmiin nutun viimeistelypyöritys villaohjelmassa hoitelisi tasoituksen. Purkaminenhan ei mulle ollut vaihtoehto! Ja pitäähän käsityössä aina olla "käsityön leima".

Ohje on suunniteltu niin, että se sopii kaikille sukupuolille ja myös lapsille on oma versionsa. Sekin piti tietenkin tikutella:

Lasten neuleeseen valitsin puodin suosituimman Arvier Silke Peo30 - merinovillalangan. Omakin kokemus osoittaa, että kiva neule jää käyttämättä, jos se pistelee ja kutittaa. Peo ei. Neuleessa toistuvat samat kuviot vähän "niistettyinä". 

Puikot resoreissa 3½ 60 cm pyöröt ja miehustassa 4 mm. Hihat tikuttelin 3½ ja 4,0 Ergosukkiksilla (kaikki samaa kokoa). Menekki 122 cm nuttuun 5 kerää pohjaväriä ja kerät kumpaakin kuvioväriä. Yhteensä 320 g.

Olisi ollut mukavaa kuulla neuleen suunnittelijan ajatuksia, mutta ensi maanantain kansalaisopiston (ilmainen!) infotilaisuus peruuntui, koska meitä osallistujia ei ollut tarpeeksi. Toivottavasti kurssi sentään alkaa! Itse olin ilmoittautunut myös kirjontakurssille, mutta sekin peruuntui osallistujien vähäisen määrän vuoksi 😥

Meillä on puodissa nähtävänä myös asiakkaamme neulomat lasten Salosukat. Lankana teetee pallas

Ja ettei susumainen ohjepoliisi jääsi ihan hiljaiseksi, niin sen verran kaarrokkeen ohjeesta, että pikkuisen vaikeasti luettavaa oli. Jos olisin osannut tehdä kaikki kavennukset ohjeen mukaan, niin pääntien silmukat olis ollu niin vähissä, ettei pienen vauvankaan pää olis menny siitä läpi ilman itkupotkuraivaria. Onneksi "unohdin" yhdet kavennukset. Aikuisten paidan varsin avaraa pääntietä taasen modasin vähän pienemmäksi... Mut Plussaa: Ohjeissa lukee "pääntie" eikä "kaula-aukko"😂 

Mun "oma" Neuleklubini jatkuu taas ensi lauantaina. Sielläkin olis tilaa vielä parille kevätkaudeksi (hinta jotain 41 €). Ilmoittautuminen soittamalla opiston numeroon. Siellä on rento meininki: Jutun juurta laidasta laitaan ja kaffepaussi kaikkest tärkein. Eka kerralla teemana on ideoita isoäidinneliöistä, mut jokainen tekee mitä tykkää ja saa neuvoja tarvittaessa. 

Kiva kun kaikki pyhät on ohi ja normiarki alkaa!

Vanhan loppu ja uuden alku

Vanha vuosi loppui ja on taas jonkinlaisen "tilinpäätöksen" aika. Vuosi on ollut melkoista alamäkeä ja suruakin, mutta myös monta ilonhetkeä ystävien ja läheisten tuella.

Langankulutustilasto näyttää surkeasti miinusta. Vuotuinen tavoitteenihan on se perinteinen puolimaraton. Nyt virkattuja metrejä 1357 ja neulottuja 16939 m. Tavoitteesta jäi siis melkein kolmetuhatta metriä! Tosin jos laskisin kaikki "takaperin neulotut" lankametrit, niin varmaan mentäis kirkkaasti yli tavoitteen! Eli siis olen oppinut purkamaan. Hyvä sekin.

Valmiita tilastoituja kässyjä 52 kpl. Lisäksi tietenkin ne purkaleet, koetilkut ja monta paria teritettyjä sukkia, joista ei tilastomerkintää. Parsituista ei puhuta. Mullahan on elämäntehtävänä myydä lankaa uusia sukkia varten... Tosin jos olen saanut lahjaksi sukat, niin ne on niin merkittävä juttu, että pitää tekohengittää toiseks viimeiseen asti parsimalla ja viimeeks terittämällä.

Vuoden viimeistä viikonloppua vietin... Lähes perinteiseen tapaan sienimetsässä:

Joku saattaisi miettiä, et onko joulu vai juhannus kun kantsuja löytyy. Suppiksista ylituotantoa, joten niistä ei viitsi edes kuvaa laittaa.  Niitä oli paljon: Enemmän ku jaksaisi kerätä - saati siivota.

Ystävien kanssa on aina vuoden vaihteessa ollut tapana yhteinen punnitus ja tavoitteena miinus 10% painosta. Jos mittaisin kaikki laihdutetut kiloni kaikien vuosien aikana, niin varmasti leijuisin ilmassa! Tän vuoden kokonaispudotus oli lopulta vaan 2,7%. Suunta siis oikea... Hyvä mä! Puolen vuoden vähähiilarittomuus ei pudottanut painoa, mutta yllättävä seuraus oli, et veren sokeri putosi lähes kuudesta lähelle neljää! Siispä tämäkin positiivinen sivutulos ihan vahingossa. Verensokeria mittailin Tassun vanhalla mittarilla :) En ole ehdoton - jos joku tekee mulle ruokaa, niin en taatusti kieltäydy!

Vuosi vaihtui ihan itsekseni kotosalla. Uuden vuoden aloitin kello kuusi aamulla popittamalla täysillä Eppuja, Kolmatta naista, Purplea sun muuta C-kasteilta. Naapuriparat... Siinä sivussa tein puodin paperihommia ja pyörittelin lihapullia. Osa kaseteista päätyi roskiin. Mietin, et olisikohan näille uusiokäyttöä? Viedonauhoistahan kudottiin kaikenlaista männävuosina kangaspuilla.

Uusi vuosi on alkanut perinteiseen tapaan keskeneräisten kässyjen parissa. Puikoilla sekä aikuisten, että lasten Saloneuleet:

Ja kaikkesta hassuinta on, että olen ihan kuoukuttunut pistelemään!

Asiakkaan pyynnöstä. Ja kaiken lisäks koira! En olis koskaan kuvitellut pistelyn olevan niin koukuttavaa, että oli hiukan vaikeaa jättää työ töihin odottamaan arkea!

Uuden vuoden vaihtumista vietettiin ystävien kanssa vasta loppiaisena ja uudessa maisemassa. Ulkoiltiin, syötiin hyvin, saunottiin ja palattiin. Punnitukset unohtui!

Tulossa paljon uutta, hämmentävää, innostavaa ja pelottavaakin. Näillä kuitenkin jätetään vanha taakse ja lähdetään liekeissä kohti uutta vuotta. 

Kaikkea hyvää ja kaunista alkaneeseen vuoteen kaikille lukijoillenikin!

Aika juhlia ja höpsöillä! 21 vuotta lankakaupan tätinä.

Mihin aika onkaan mennyt? Pari viikkoa sitten havahduin huomaamaan, että tähän aikaan vuodesta on toinenkin merkittävä päivä. 21 vuotta lapsuudenunelmani toteutumisesta! Paljon on tapahtunut sitten alkuaikojen ja toisaalta ei. Olen halunnut pitää puodin perinteisenä käsityöliikkeenä ja kuitenkin räpistellä myös nykyajassa. Pystyssä ollaan edelleen ja siitä iso kiitos kaikille ihanille asiakkaillemme, aina kannustaville vanhemmilleni ja varsinkin Ida-Marialle, joka huolehtii puodista paremmin ku minä ikinä!

Etsikelin netistä jotain ikärajaa 21-vuotiaalle. Ainut löytämäni oli, että 21-vuotiasta ei enää käsitellä nuorena rikoksentekijänä. Siispä nyt pistetään elämä risaiseksi ja tunnustetaan kaikki mokat. Aikuiseksi en aio kasvaa ikinä! Saapa nähdä mikä on tuomio...

Sain alkusyksyllä koeneulottavakseni Niina Kaakkurivaaran Talvisen poolon.  Tein mallitilkunkin ja kaikki tiheydet ja silmukkaluvut mukamas täsmäs. Oli tarkoitus tehdä ittelle uus mökkivillapaita samalla kertaa... Kuis kävikään?

Nuttu päätyi piiloon, melkein hautautui häpeissään... Kunnes yks päivä puodissa Verkkokauppavastaava näytti olevan kovasti kylmissään näpytellessään tietsikkaansa ja ehdotin et jos tuo nuttu lämmittäis ku oli vihree ja vastaavan lempivärikin... Siitä lähtien villis on ollut Idan työvaate joka päivä!

Siis ei ollut moka. Mä vaan olin väärän kokoinen. Idan päällä onnetonkin riepu näyttää hyvältä. Lankana teetee Pallas ja Austermann Cashmere Cloud. Ihana yhdistelmä eikä kutittele. Ja ohje ihan kelpo ja jokaiselle jotakin eli ylhäältä alas ja perinteisesti (kuten mä vanha jäärä haluun tehdä).

Tätä nuttua on jemmattu piilossa syksystä asti. Moni tulee puotiin kysymään ohjeita ja neuvoja ku mää oon muka joku ammattilainen... Joo - tässä todistus siitä, että kaikki ei muka-ammatiaisellakaan mene aina ihan putkeen. Siinä myös on käsitöiden ihanuus ja kamalauus ja viehätys. Ku tekee itte ni saa mitä haluu.... Tai sit saa mitä sattuu tulemaan :)

Koska edelleekään mulla ei ollut uutta mökkivillapaitaa niin nyt on. Borgo di Pazzi Cedrosta olen tehnyt aika monta kaarrokavillistä viime vuosina. Ja aina kaikista keristä jää joku nöttönen. Päätin, et kun nöttösiä on tarpeeksi, niin teen niistä ittelleni uuden mökkivilliksen. Olin tosin jo rakastunut vadelmanpunaiseenkin, joten en malttanut odottaa vaan...

Nyt on uus. Ikioma. Sopiva. Oikeen kokoinen. Ei huano. Mun synttärivillis. Onnee mulle! Helman silmukkaluvun nappasin jostain, hihojen samoin ja kaarrokkeen kavennukset tein sillai ku sattui tuntumaan. Puikkoina 3½ mm resoreissa ja 4½ mm muualla. Tein kaikkia kappaleita yhtä aikaa joten toinen hiha CraSyillä ja toinen sukkapuikoilla. Lankaa kului 650 grammaa. Mun mielestä yllättävän vähän! Ja jos ei ilmeestä vielä näe niin tykkään. Eikä kutita vaikka on vaan ihan tavisvillaa eikä ees merinoa!

Tässä linkki nuttuihin, joista raitalangat koostuu. Lisäksi kaksi kerrosta tummaa harmaata tästä. Välikerrokset Cedroa väri 53. 

Koronavuosien jälkeen voidaan pitkästä aikaa juhlistella kaffien kera myös puodissa. Torstaista lauantaihin kaffetta ja susumaisten - ei niin nättien suupalojen kera ja kait me joku lankatarjouskin keksitään lakoista huolimatta... Ja muist aina, et meillä ei oo ostopakkoa.

Kiitos ku saan olla ja tehdä. Kiitos kun ootte.💕

t. Susu

Neiti Kevät KAL

 Taas yksi yhteisneulonta, johon en aikonut osallistua! Taas yksi kaarrokeneule, jota en aikonut neuloa...

Taito Etelä-Pohjanmaa järjesti yhteisneulonnan, joka alkoi 21.2. Lankana Borgo Di Pazzi New Cedro ja mallin suunnittelijana Niina Laitinen.

Jotenkin nämä KALlit vaan vetää mukaansa, kun niin moni muukin... Etukäteen ohjeistetut värit ei puhutelleet, mutta nyt ymmärrän miksi kaikilla muillakin menee puodissa niin pitkään kaarrokeneuleiden värejä suunnitellessa! Mulla oli vaan yks varma eli vadelmanpunainen 53. Muita värejä sitten sovittelinkin monta päivää.

Jotenkin onnistun sössimään kuviovärien järjestyksen, mutta kai tuo ihan kelvollinen näinkin on. Selitän ittelleni syytä mustavalkoisessa ohjetulosteessa ja siinä, että kolmosvihjettä neuloin sinä surullisena maanantaiaamuna, kun Tassun kanssa oltiin lähdössä viimeiselle ellireissulle😢. En purkanu vaikka huomasin jossain vaiheessa.

Koska mulla oli jo aika monen paiden kokemus Cedrosta, niin jätin mallitilkun väliin. Ohjeessa on puikot 5 mm, mutta neuloin 4½ mm 80 cm Ergoilla. Niillä mun käsialalla tiheys on just se 18/10 cm.

Helmassa värit oli jo kohdillaan:

Faceryhmässä olen nähnyt moitteita siitä, että lankaa oli ohjeen mukaan liikaa. Itsellenikin jäi ainakin 5 kerää vaikka tein suurimman koon. Toisaalta on hyvä, ettei lanka lopu kesken ainakin jos niitä tilailee verkosta eikä hae kerä kerrallaan, kuten kivijalkapuodissa voi tehdä. Sitäpaitsi Cedrossa on harvinaisen isot värierot eri valmistuserien välillä. Nyt on vielä ilmestynyt pipo-ohje. Pipoon tai kahteen voi hassata loppulangat. Mun oma tuntuma näistä karrokeneuleohjeista on, et ainakin Islantilaisia neuleita-kirjassa langan menekki on aika jämptisti ilmoitettu. Jos vahingossa (tai tarkoituksella) tekee miehustasta tai hihoista ohjetta pidemmät, niin pohjaväri tahtoo loppua kesken.

Tykkäsin ja en tykännyt ohjeesta. Siinä ei ollut liian pitkiä lankajuoksuja ja lanka on kiva. Ja siinä pyydettiin tikuttelemaan se mallitilkku! Toisaalta tuo muotivillitys tehdä kaikki "väärinpäin" eli sukat kärjestä ja puserot pääntieltä pännii. Varsinkin hihojen neulominen viimeeks on tosi tympeää. JOS vielä joskus teen ylhäältä alas, niin tikuttelen hihat ensin ja lopuksi miehustan alaosan. Joka tapauksessa hihoissa ihan parhaaksi puikkovalinnaksi osoittautui jälleen kerran Addin CraSy Triot:

Hihoja tikuttelin muutama viikko sitten isän ja äidin luona mökillä. Siinä korttipelien ja letunpaiston lomassa ehti hyvin nauttia auringosta lämpimällä terassilla. Virvokekin oli ihan sävy sävyyn neuleen kanssa:

Siinä tunsi itsekin olevansa oikea Neiti Kevät!

Norjalainen villapaita Suaq Cedrosta

Marraskuun loppupuolella Tassun kummityttö Kaarina Kepposen äiti kysyi, jotta haluaisinko "suhauttaa" norjalaisen villapaidan lahjaksi Kepposen iskälle... Ensimmäinen ajatus oli että "En todellakaan!" Kirjoneuleet ei oo mun juttu ollenkaan! Eikä iso villapaita todellakaan ole mikään suhautus. Vaan... Tänä aamuna sain kuvia valmiista paidasta "tositoimissa"

Lupa kuvien julkaisuun on saatu tilaajalta ja lahjan saajalta. Kiitos!

Nuttuprojekti oli kirjaimellisesti oikea etätyö! Kaikki kommunikointi tapahtui meseviesteillä. Alkaen siitä, että asiakkaani sanoi, ettei vedä palkokasveja kuonoonsa jos kieltäydyn ja minä puolestani kerroin etten minäkään vedä palkokasveja kuonooni, jos hän ei oikeastaan haluakaan tilata :) 

Malli oli löytynyt ja sattumoisin mulla oli ohjekin. Suaq kirjasta Norjalaisia villapaitoja 2. Lanka- ja värivaihtoehdoista laittelin kuvia ja verkkokaupan sivuilta löytyi sopivat. Lanka oli Borgo di Pazzi Cedro (Lopissa ei oo värejä eikä tuu ku jotain joskus. Vanhimmat lopitilaukset on viime vuoden tammikuulta...). Ja kyllähän Cedro on paljon mukavampaa neulottavaa ku lopi eikä yhtään niin kamalan karkeaa.

Seuraavaksi otettiin mittoja. Koska välimatkaa on jotain 160 kilometriä niin etänä. Pyysin mittaamaan jonkun nykyisen sopivan kokoisen villapaidan. Vaikka ei nyt ihan ventovieraita ollakaan - kerran tai kaksi ollaan tavattukin, niin muistelin, ettei paidan saaja ole ihan pikkumies. Ja noissa islantilaisissa ja norjalaisissa ohjeissa muutenkin tuntuu mallit olevan varsin niukkoja.

Leveys 70 cm, pituus 75 cm, hihan pituus ennen kädentietä 49 cm. Ohjeessa suurin koko on XXL jonka ympärys on 124 cm. Siispä mallitilkkua tikuttelemaan ja taskulaskin käteen. 

Tein mallitilkkua kahden mallikerran leveydeltä ja valituilla väreillä. Onneksi. Huomasin, että vierekkäin vaalea beessi 38 ja vaalea sininen 47 "söivät" toisensa eikä kuvio erottunut ollenkaan vaikka vierekkäin kerät näyttää ihan hyvältä. Tikuttelin vielä pikkupikkumallitilkun muutamalla omalla väriehdotuksillani ja Tassu lähetti molemmat tilkut Kepposen joulupaketin kyydissä arvioitavaksi.

Lopulta joulun jälkeen aloittelin. Oikeasti vähän jo polttelikin ja melkein jopa innostuin. Paha juttu oli, ettei pohjaväriä 1 ollut tarpeeksi varastossa ja samaa värjäyserää (eikä mitään muutakaan) ei enää ollut saatavilla just nyt! 

Siispä päätin tehdä kaikki kirjoneuleosat valmiiksi ja odotella rauhassa miehustaan seuraavaa erää. Ohjeessa on neljä väriä, mutta toiveena oli et tassut ja miehusta olisivat samaa. Cedro on hyvä lanka, mutta värierot eri valmistuserien välillä on tosi suuret! Kuvissa puikko osoittaa vaihtumiskohdan. Miehustalanka on paljon tummempaa ku tassut.

Puikkoina oli resorissa KnitPro 3½ mm Symphonie Wood 80 cm kaapelilla ja miehustassa KnitPro 4½ mm Zing kärjet 80 ja 120 cm kaapelilla. Tässä nutussa tosiaan tuli hienosti esille miten mainio juttu nuo vaihtokaapelit on! Hihojen resorit tein 3½ sukkapuikoilla ja muut 4½ mm Addi CraSy Trio Bamboo -puikoilla. Välineurheilua kyllä, mut tosissaan varsinkin hihan kirjoneuleessa noi CraSyt on näppärät: Kuvion vaihtumiskohdan voi asettaa puikkojen vaihtumiskohtaan ja kerroksen tietenkin toiseen. 

Joskus jopa uneton yö ei haittaa, kun voi nousta aamuviideltä neulomaan ja kuunnella napit korvilla äänikirjaa.... 

Tassu tietenkin osallistui projektiin antaumuksella. Joskus jopa niin, ettei neulomisesta meinannut tulla mitään! 

Hänen mielestään norjalainen villapaita italialaisesta langasta vaatii ehdottomasti  norjalaisen metsäkissan karvoja! Samalla meni salainen tervehdys myös kummityttö Kepposelle <3

Kuvittelin, että kunhan tuosta kirjosta päästään, niin loppu on pelkkää pässinlihaa. No sitähän se oli, mutta oikeasti puuduttavan tylsää. Ympäriympäriympäriä loputtomiin. Onneksi oli sentään sopivan sävyinen silmukkamerkki kertomassa et kerros vaihtuu!

Etänähän nyt on  kaikki. Me ollaan vuoropäivinä Idan kanssa puodissa ja niin myös kaikki harrastukset on peruttu tai etää. Kakskertaseuran neulomakerhokin oli pari viikkoa sitten etänä kotisohvilla. Kakstuntinen Neulefriikki Piikun kanssa napit korvilla pyöröä tikutellen meni kuin siivillä ja samalla tuli vaihdettua kuulumiset ja "puhdistettua korvienväliä". 

Pikkuisen kuitenkin jänskätti... Onkohan tulossa oikean kokoinen nuttu? Miten toi kaaroke? Sovittelin yhtenä aamuna ittelleni:

Ja jatkoin loppuun:

Taas yhden unettoman yön jälkeen Nukkumatti lähti, mut Päättelykeiju tuli tilalle ja päätin nousta ylös puoli kuudelta ja päätellä kaikki langanpäät ja niitähän riitti! Yleensä viimeistelen kaikki pikkasen epätasaiset neuleet tuuppaamalla ne 30 asteiseen villaohjelmaan koneessa ja kuivaamalla tasona (ÄLÄ tee tätä itse, jos et ole kokeillut ja langan vyöte kertoo muuta), mutta tällä kerralla lopputulos näytti ihan kelvolta, joten päätin kastella nutun suihkupullolla ja kuivattaa tasona styroxlevyjen päällä talomme toisessa rapussa olevan kuivaushuoneessa märän froteepyyhkeen alla.

Sen verran intona valmiista olin, että mukana oli nuttu, suihkupullo, märkä froteepyyhe ja mittanauha, joka kilisi taskussa... Styrokseja säilytän kellarissa. Just ku ulko-ovi rämähti kiinni niin totesin, et taskussa kilisee mittanauha eikä avaimet! Laukkasin talon ympäri katsomassa olisko jollain naapurilla valot varttia vaille seittemän arkiaamuna... Ensimmäinen ovipuhelimen soitto ei tuottanut tulosta, mutta uudet naapurit pelastivat! Oman kämppäni ulko-oven jätän apposen auki vaikka viedessäni roskiksen, koska tämä ei oo ihan eka kerta kun avaimet jää sisälle, mutta rappiksiin sisälle ei pääse. Pisuhätäkin alkoi olla ja paniikki ja kattelin et näillä huudeilla ei yhtään soveliasta puskapissapuskaa näkösällä...

Lopuksi viimein pikkuinen Hand Made -merkki kiinni ja nuttu postiin. Ja mahahaavaa kasvattamaan. Oliko kelpo ja mieluinen?

Viimein viikolla tuli viesti, että saaja oli ihastukissaan ja tilaaja tyytyväinen. Ja mä kans:

Lanka: Borgo di Pazzi New Cedro.

Väri 31 farkku 12 kerää, (tassukuvioon 2 ja miehustaan 10), Väri 38 peessi 5 kerää (alaosan pääväri) ja kuvioväriä 2 kirkaan sininen (51) 2 kerää.

Olipahan "suhautus" :)

Tänään oli sunnuntai ja ikään kuin vapaapäivä, mutta huomiseks olen varannut jalkahoidon, näöntarkistuksen ja muuta pikkuasiaa. Siispä huomenna lorvin ja tänään olen "tehnyt töitä" eli tuhlannut tilaamalla Kamenaa ja tietenkin lisää Cedroa, koska siitä on kuulemana mukaan alkamassa Taito EP:n Neiti Kevät -KAL 21.2...

Vaikka en edellekään oo kirjoneuleiden fani niin pakostakin hiukan kutkuttelee osallistuminen.

P.S. Mun konmaritus etenee ihan mukavasti - enää 290 turhaketta kämpästä hävitettävänä tänä vuonna. Nyt menossa C-kasettimaratooni. En mitenkään voi hävittää Eaglesia, Anna Hanskia, Dave Lindholmia, Deep Purplea... Mut miten olis Annen Aerobic? 

Norjalainen villapaita täällä!