Hilla-pitsijakku ja mökkeilyä

Kaikki vapaapäivät on nyt käytetty ja loppukesän mökkeilyt menee viikonloppuina. Siispä tiedätte, että viikolla tulee olemaan helteitä ja viikonloppuisin tuulta ja sadetta. Tään ennustuksen teki Saku Sammakko yli viikko sitten:

Vaikka kässäpussini (muka) painaa paljon, niin vain 100g lankaa on muuttunut viime päivien aikana valmiiksi:

Teeteen Hilla-puuvillalanka sai uusia värejä ja uuden euroa edullisemman hinnan. Ja uusia ohjeitakin verkkosivuille. Pikkutytön jakun ohjetta tavailtiin molemmat töissä epäillen, et virhe on pakko olla! Nelivuotiaan jakkuun ei mitenkään vois riittää kaksi kerää! Pakko oli testata...

Ja pakko myöntää, et kyllähän se 100 g oli ihan riittävästi! Uskomatonta. Eilen heti töihin palattuani rynnin naapurikauppaan ostamaan vielä täydelliset napit:

Hilla on ihan tavallinen peruslanka. Ja mun mielestä perus on paras. Riittoista, pehmeä ja konepesu 60 asteessa. Voiko enempää toivoa varsinkin kun värejäkin riittää?

Mut sit se loma... Olihan sitä monta päivää ja ilmojakin on pidellyt... Viikkoa ennen juhannusta sää oli ihana ja Tassun Mummi ja Pappa tulivat pitkästä aikaa mökille. En tiedä kenellä loppujen lopuks oli eniten kissanpäivät... Tassu sai massun täydeltä pappankalaa ja "isovanhemmat" kilpailivat kumman kädestä se enemmän syö...

Illalla naapurit poikkesivat kerrankin meillepäin harvinaisia vieraita moikkailemaan ja muistelemaan (vai maistelemaan?) menneitä. Auringonlaskua ihailtiin yhdessä.

Aamulla Karvinen pyörähdytti meidät Airistolla. Harvoin näin tyyntä:

Yhden työpäivän jälkeen palasin mökille. Tiistaina oli vuorossa Kakskertaseuran Neulomakerho ja minähän olin päättänyt mennä laiturineulomaan veneellä... Vaan Susun lomasää? Aamulla tuli kunnolla vettä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ja sen jälkeen nousi myrsky.

Aikamoinen aallokko, joka sitten vähän heivasi alkuillaksi. Eikä tuo pitkä matka ollut. Hurjapäänä ja iloisesti hihkuen yli aaltojen hyppelehdin tuonne vastarannalle. Kotiin tullessa olikin jo suht tyyntä ja innostuttiin jopa verkonlaskuun:

Juhannusaaton säätä tietenkin tutkailtiin pitkin viikkoa. Ystäviä tulossa perineiseen jussinviettoon... Ennustukset ei luvanneet kovin hyvää, joten viriteltiin sade/tuulisuoja:

Ja lauleskeltiin Miljoonasadetta... Tulkoon silmitön talvi, järjetön sää...Meitä ei kylmetä routa ja jää :) Aika kivat sanat muutenkin... halot hakkaan... rakkauden riepuun me kietoudutaan... sä neuloit mekon helmaan... Ihan parasta juhannussanoitusta!

Työnjohtajamme oli tietenkin mukana pressuprojektissa. Kerättyään ensin voimia juhannuksenviettoon...

Onko blogikissamme norjalainen metsäkissa vai latosaarelainen terassikissa?

Vieraita odotellessa aattona viritin tunnelmaa... Siellä pressun alla sateessa olis aika pimeää.

Hyvissä ajoin ennen myrskyä kaikki olivat turvallisesti saaressa ja takaterassin ruokapiste odotteli kuhanpaistajaa... Kuten myös yksi musta ja karvainen:

Vieraanvaraisuus kuitenkin voitti (lahjusten jälkeen) ja Tassu toivotti tervetulleeksi oman juhannusvieraansa Paten Tottijärveltä:

Pojat ovat näköjään vuodenvaihteen visiitin jälkeen ystäviä. Suunnittelevat yhdessä juhannustaikojaan...

Ruokailun jälkeen yllätyimme. Myrsky oli noussut huomaamatta!

 Juhannuspäivänä myrsky oli jo laantunut. Pelattiin "tyhmää" frisbeegolffia radalla, joka oli vasenkätisille (=Karvis) suunniteltu. Mä taisin hävitä... Mut ei sen väliä. Kivaa oli! Saunan jälkeen ja auringon laskiessä "miehet" lähtivät yökalaan - me tytöt jäätiin rannalle parantamaan maailmaa ja juttelemaan tyttöjen juttuja.

Yli tuntia myöhemmin kalamiehet palasivat voittajina ja kylmissään...

Kenen homma mahtoikaan olla perata ne kolme komiaa saaliskuhaa otsalampun valossa kahden aikaan juhannusyönä? En valita yhtään - sainhan sen hyvästä arkatassu Paten ystäväkseni. Jopa niin, että seuraavana aamuna sain vähän rapsuttaa ja palkaksi kehruuta!

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Maanataina vielä viimeinen vapaapäivä. Puupino siirtyi, vesakot sai kyytiä ja ihan ekat mustikatkin keräsin.

Olin jo lähdössä kaupunkiin, kun tuuli yhtäkkiä tyyntyi. Metsäpalovaroitusta ei enää ollut, joten nanosekunnin harkinnan jälkeen vedin työkamppeet uudestaan niskaani ja tuikkasin kaislakasan tuleen:

Aika hurjaa: Kaislat hävsivät alta viiden minuutin, vaikka viime päivinä oli ollut sateita! Ja koska olen Latosaaren Pääpyromaani, niin seuraavan kasan kimppuun...

Jonkä jälkeen palasin alkuperäiseen suunnitelmaani ja lähdin kaupunkiin. "Pojat" jäivät vielä yön yli Kipinämikoiksi" ja olihan se rankka homma sekin. Ainakin Tassun mielestä:

Juhannusta!

Ihanaa yöttömän yön juhlaa!

Tutti frutti ja kesäleikkejä

 Regian Tutti Frutti -sukkalanka on ollut alkukesän hittijuttu. Vegaaneillekin sopiva villaton sukkalanka hedelmäisine väreineen houkuttelee tarttumaan puikkoihin. Pitkään meni, ennekuin sukkaset valmistuivat. Kuukausi takaperin jo aloittelin ja tänään päättelin.

 Väri kiiwi (vaikka varmaan toinen sukka on avocado, koska sukkien saaja on avocadomies). Veljenpojalle synttärilahjaksi. Syndet oli kuukaus takaperin... Varrettomiin 43-44 kokoisiin menekki peräti 53g. Puikoilla 2½ pistelin menemään. Varressa vähän yli 20 kerrosta, 15 silmukkaa puikolla.

Hirmu kivaa tikutella sukkia pojalle, joka (ainakin sanojensa mukaan) tykkää värikkäistä. Ajattelin et pyöräilysukiks.

Karvisella on kaikkia kivoja leluja, joita mä saan lainailla. Viikonloppuna leikin vesileikkejä painepesurilla:

Jostain syystä mulla on ollu aina tapana pestä matot loppukesällä. Ja kuivatus on aina ollut hirveän hankalaa. Viikko sitten päätin, et kun kert on kuumaa ja kuivaa niin... Mut kuis olikaan? Lauantaiaamuna tuuli pohjoisesta ja synkät pilvet peitti taivaan. Mut päätetty mikä päätetty - ei ollu paljasjalkabikinikeli, mutta saappaissa ja villapaidassa homma hoitui ja hauskaa oli! Ehkä puhdastakin tuli.

Projektipäällikkö meinasi myöhästyä työnjohdollisista tehtävistään, koska naapurissa kummit perkasivat ahvenia... Massu täynnä on vähän raskasta valvoa, miten ne kissan oksut ja porsaan sydämen jäljet lähtee valkoisista matoista. Jos joku tietää paremmat luomumyrkyt, ku sappisaippua ja mäntysuopa, niin vinkkejä otetaan vastaan...

Ja vaikka ollaan ahteriaukisia, niin kyllä meillä herkuteltiin päivän päätteeksi. Kiitos vaan atrialle ja ässäkaupan ilta-alelle...

Mullahan on perinteenä pitää aina välillä työrukkasten polttajaiset. Tällä kertaa tämä villasukkafriikki pääsi toteuttamaan pyromaanitaipumustaan heittämällä pesään Karvisen rikkinäiset tennissukat!

Toinenkin "muistotilaisuus" tässä pidettiin eilisaamuna.

Vielä viimeiset kolme kuhaa ja kaks ahventa se pyydysti. Koskaan milloinkaan ikinä ei yhtä hyvää kalaverkkoa löydy. Se on tienannut ruodottoman ahven- ja kuhafileen muodossa hintansa, vuosien kalastusluvat ja sen lisäksi varmasti satojen eurojen ruokamenot meille ja Tassulle. Ja verkon selvittäminenkin kävi aina tuosta noin vaan ilman "kolmatta maailmansotaa". Joskus on aika jättää haikeat hyvästit... Reikiä oli enemmän, ku verkkoa.  R.I.P. ja kiitos!

Lisää kivoja lainaleluja eli ruohotrimmeri! Sen kanssa riehuin eilisen päivän. Tosin sen akku kesti niin vähän aikaa, että piti tehdä intervallihommia. Ensin leikattiin heinää, sitten ladattiin akkua ja haravoitiin.

 Ja koska akku ei vieläkään ollut täynnä, niin piti hiukan neuloa...

Sallasta tilausneuletta ja Hillasta uutta ohjetta alulle. Kunnes trimmerin akku oli taas täynnä ja alusta uudelleen. Heinää - haravointia - neulomista...

Sadetta ollaan odoteltu, mutta se tuntuu väistävän tämän saaren. Mustikkasato taitaa tänä vuonna jäädä väliin ja kantsuista en enää edes haaveile.

 Jos tästä kuivuudesta ei muuta iloa keksi, niin ainakin punkkeja on ollut vähemmän kuin vuosiin. Ja ne matot kuivui.

Miten pitäisi suhtautua "vapaapäiviin" Latosaaren pakkotyöleirillä? Ilokseni huomasin pari päivää sitten laihtuneeni viitisen kiloa... Eilenkin piti saunoa ja syödä, kunhan Karvisen laituriprojekti valmistuu tunnin-parin päästä. Olin passissa jos vaikka apua tarvittaisiin. Melkein kuolin nälkään siinä viidessä-kuudessa tunnissa, jonka projekti oikeasti kesti. Onneks oli puikot ja lankaa...

  Ja onhan mullakin leluja, joita karvis puolestaan lainailee... Rälläkkä ainkain ;)

Naapurisopu täällä saaressa on tosi tärkeä asia. Naapurin Sinitiaiset ei pahemmin piittaa Tassusta. Lapsille tuodaan iltapalaa:

Tassu kattelee ihan toiseen suuntaan (pikkasen pitää vahtia ettei se jää päivystämään liian lähelle, koska sitä tirpat hermostuu).

Huomenna minä pääsen takas töihin lataamaan akkuja.

Mökkihöperyyttä toukokuussa

Höperöidytty on. Jopa muutaman viime viikon aikana ihan keskellä viikkoakin olen pitänyt parin päivän vapaita. Koska hellettä. Koska toukokuu. Koska ei hurjaa ruuhkaa töissä... Saippuakuplia!

Ollaan PUUhailtu:

Ja kalastettu:

Kalasaaliilla elvistely on kyllä kivaa ja syöminenkin, mut se perkaaminen! Tosin lasketaan aina miten paljon ollaan säästetty. Punnitaan ruodottomaksi peratut fileet ja katsotaan päivän hinta kookaupan kalatiskiltä... Parin viime viikon aikana filettä on tullu n. 2,5 kg... Josta kolmannes tietenkin Tassulle.

Lokkikin sai oman osuutensa.

Siivottu:

Mökki

 Kässäpussi

Pihaa

Tassun kesävessa (ei se sitä käytä, paitsi sateella ja jos arkena joutuu olemaan sisällä kun ollaan poissa).

Rantakaislojen kanssa kävi lopulta niin, että tämä viikatenainen päätti odottaa matalapainetta ja meriveden nousua. Nousuvesi tuokoon noi kaislat rantaan. Eihän niitä kuitenkaan voisi nyt polttaa ees. Siis hölmö paljon töitä tekee - viisas pääsee vähemmällä! Saapa nähdä miten tää vanha sanalasku ja mun laiskuuslogiikkani toimii.  Siinä kaisloja kerätessä korvamatona oli Hectorin Tuulisinä öinä... Oma sanoitus vaan et "menen usein rantoja siivoomaan..."

Tänään vielä Pömpelikin tuli laitettua kesäkuntoon.

Karvis korjasi vessan katon.

Oli kattolauta "vähän" laho. Kuvassa myös yksi Karvisen romanttista lahjoista mulle: Elektroninen työntömitta. Tämmöistä ei joka tytön työkalupakista löydykään!

Poijutestikin tehtiin yhtenä päivänä. Seurauksena oli uppopoiju ja pieni episodi sen löytämiseks...

Katto Kassisenakin... Neulasten poistoa:

 "Suloinen myrkyttäjä" sammaleen kimpussa.

Koska helle, niin välillä oli pakko pulahtaa.

Ja pääasia kaikessa on tietty herkuttelu! Latosaaren kokeileva keittiö on taas ollut elementissään...

Kanttarellirisottoa ja marinoituja kuhafileitä rapsakaksi paistettuna. Tuo lankojen värjäystä varten hankittu keittolevy on NIIN paras! Eipä tarvii helteelläkään sisällä kokkailla. Risoton jämistä tehtiin seuraavana päivänä paistettua riisiä.

Muurikalla tehtin wokkia tiiligrillissä kun vielä uskallettiin sytyttää tuli. Näillä metsäpalovaaroilla ja tuulella ei varmaan enää uskalla.

Karvisen bravuuri on pydäri! NAM!

Ja kerran ollaan ihan tavallisesti grillattu. Herkkareita sun muuta.

Oon mä vähän tikutellutkin.

Ja mitäpä Tassu?

Helteellä näytti, että osaa kyllä juoda jos janottaa!

On mukana porukoissa, mutta hakee sen varjoisan ja viileän paikan:

Suurimman osan ajastaan se loikoilee terassilla viileässä. Sinitiaiset ruokkii lapsiaan mökin edessä olevassa pöntössä eikä pelkää yhtään. Tassu antaa niiden olla rauhassa. Naapurisopu olla pitää!

Tassu on ollut saaressa nyt jo melkein kaks viikkoa putkeen! Ollaan Karvisen kanssa välillä vähän vuoroteltu - olishan se nyt julmaa ja kissalle stressaavaa kuskata sitä kaupunkiin vain yhden tai kahden päivän vuoksi! Mihin me ei venyttäis Tassun vuoks... Joskus töihinlähtö suoraan saaresta on tuottanut pikkasen mietintää... Mitään hiusmömmöjä tai föönejä ei oo, mutta löytyihän kaapin perukoilta äitin vanhat paplarit!

Tukka hyvin, näistä maisemista aamulla töihin!